Achenbach, Joel:

Citadel Press/Kensington Publishing Corp., New York 1999. 415 sivua

Eräänä päivänä vuonna 1975 kaksi tähtitieteilijää ovat Puerto Ricossa. He uivat Atlantissa ennen päivällistä ja aamuyöllä he ajavat Areciboon, jossa sijaitsee valtava radioteleskooppi. Auton ratissa istuu kuuluisa tähtitieteilijä Frank Drake ja hänen vieressään vähintään yhtä kuuluisa tähtitieteilijä Carl Sagan. Perille saavuttuaan he aloittavat suunnittelemaansa testiä. Radioteleskooppi on suunnattu Andromedan galaksiin ja heidän tarkoituksensa on siepata sieltä mahdollisesti tulevia radiosignaaleja.

Viiden päivän jälkeen ainakin Sagan on kyllästynyt ja istuu välillä tuijottamassa ulos ikkunasta. Mitään radiosignaaleja ei ole havaittu. Drake on arvioinut, että pelkästään meidän linnunradassamme olisi kymmenentuhatta sivilisaatiota. Sagan on taas arvioinut, että on olemassa ainakin miljoona sivilisaatiota, jotka odottavat "löytäjäänsä". Kun mitään ei kuitenkaan havaita radioteleskoopin avulla, Sagan tokaisee: "En ymmärrä tätä!"

Washington Post -lehden toimittaja Joel Achenbach on valinnut nerokkaasti kirjan nimeksi "Captured by Aliens", koska nimen voi englanniksi ymmärtää kahdella eri tavalla. Ensimmäinen tulkinta on "muukalaisten sieppaama", joka viittaa tietysti sieppausilmiöön ja toinen tulkinta on "muukalaisten lumoissa", jolla ymmärretään, että joku on täysin muukalaisten etsimisen lumoissa (exobiologit, SETI, jne.). Kirjan kannessa oleva kuva muukalaisesta yhdessä kirjan otsikon kanssa voi aiheuttaa sen, että lukija uskoo kirjan kertovan sieppauksista. Sitä tämä kirja ei kuitenkaan tee.

Hyvin nopeasti käy ilmi, että ainakin kirjan alku kertoo nimenomaan kuuluisasta amerikkalaisesta tähtitieteilijästä Carl Saganista. Sagan on esillä miltei joka ikisellä sivulla koko kirjassa. Joko tämä kirja on Saganin elämänkerta tai sitten piiloelämänkerta. Tai sitten tekijä on täysin Saganin lumoissa tai rinnastaa maanulkoisen elämän etsimisen Saganiin. Allekirjoittanut ei ole tähtitieteilijä, enkä näin ollen ole syventynyt tarkkaan Saganin tekemisiin, mutta tiedän luonnollisesti kuka hän on ja olen lukenutkin muutamia hänen kirjoistaan.

Tästä kirjasta saan kuitenkin hiukan erilaisen kuvan Saganista, kuin mitä minulla aikaisemmin on ollut. Kirjasta käy hyvin selvästi ilmi, miten innokas maanulkoisen elämän etsijä Sagan on ollut pienestä alkaen. Sagan on tehnyt kaikkensa löytääkseen keinoja, joiden avulla voitaisiin löytää merkkejä maanulkoisesta elämästä. Saganin innostus alkoi, kun hän oli poikana lukenut Burroughsin seikkailukirjoja, jotka kertoivat seikkailuista Marsissa. Kun Viking-luotain sitten laskeutui Marsiin ja lähetti ensimmäiset kuvat, niin Sagan oli silminnähden pettynyt, kun kuvissa näkyi vain kiviä. Sagan oli ehdottanut sellaistakin, että Viking-luotaimeen kiinnitettäisiin taskulamppu, joka houkuttelisi Marsisssa mahdollisesti olevia hyönteisiä.

Kirjasta käy myös ilmi, että Sagan oli pienestä pitäen kiinnostunut ufoista ja seurasi ufoalaa, mutta muuttui vuosien mittaan kriittisemmäksi, kun kouriintuntuvia ja vakuuttavia todisteita niiden olemassaolosta ei löytynyt. Saganin avulla seurataan kirjan alkuosassa, miten SETI ja NASA, kukin omalla tahollaan, on etsinyt merkkejä elämästä avaruudesta. Löysikö Viking-luotain sitten merkkejä elämästä Marsissa? Allekirjoittanutkin muistaa, miten tästä on keskusteltu tuttavieni keskuudessa ja toiset vannoo, että se löysi merkkejä ja toiset taas sanovat, että ei löytänyt.

Tässä kirjassa kerrotaan, miten NASAn tiedemies Gilbert Levin oli suunnitellut kokeen, jossa luotaimen kauha siirtää näytteen Marsin maaperästä luotaimen tutkimuskammioon ja erilaisten kokeiden avulla yrittää selvittää, onko Marsin maaperässä jonkinlaista elämää. Ensimmäiset tulokset osoittivat, että Marsin maaperässä oli jonkinlaista elämää. Myöhemmin toiset tiedemiehet ovat kritisoineet tuloksia ja julistaneet, että Marsin maaperässä ei ollutkaan elämää. Kirjassa kerrotaan, miten tiedemiehet vielä kymmenen vuotta myöhemmin riitelivät tästä asiasta Yhdysvaltojen Kansallisessa Tiedeakatemiassa. Kokeen suunnittelija Gilbert Levin ei lopettanut puhettaan, vaikka puheenjohtaja useita kertoja yritti keskeyttää hänet. Kun vasta tunnin kuluttua Levin lopetti puheensa, puheenjohtaja oli raivoissaan Levinin puheen pituudesta ja miehet huutelivat toisilleen vielä kokoussalin ulkopuolellakin.

Kirjan 36:sta luvusta Achenbach uhraa 6 lukua ufoasialle. Achenbach ei ole ennestään tuttu ufoilmiön kanssa ja tutustuakseen tähän alaan ja saadakseen materiaalia tähän kirjaan, hän tekee pari matkaa. Ikävä kyllä, kun joku nopeasti tahtoo tutustua ufoalaan, niin hän ei osaa suuntautua "tavallisten ihmisten" ufohavaintoihin, joita on rekisteröity tähän mennessä yli 150.000 kpl ja joiden tutkiminen muodostaa aivan oman alansa. Sen sijaan usein skeptikot ja muut, jotka nopeasti tahtovat materiaalia kirjaansa tai lehtijuttuunsa, suuntaavat katseensa ufologian ns. reunailmiöihin, kuten kontaktiliikkeisiin. Monet kirjailijat ovat vilpittömiä tässä asiassa, eivätkä yksinkertaisesti ole perillä ufologian eri kasvoista. Toiset taas tekevät sen tahallaan saattaakseen ufologian huonoon valoon. Achenbach kuuluu niihin kirjailijoihin, jotka eivät kirjassaan tuo esille ainoatakaan "tavallisen ihmisen" ufohavaintoa, vaan suuntaa katseensa nimenomaan ufologian reunailmiöihin eli eri kummallisiin kontaktiliikkeisiin.

Achenbach tapaa ihmisiä, jotka oman käsityksensä mukaan ovat "Starseed"-ihmisiä, toisin sanoen tähti-ihmiset ovat ottaneet heidän kehonsa haltuunsa. Achenbach osallistuu yhteen kokoukseen, jossa on läsnä noin tusinan verran ihmisiä, jotka rentoutuvat ja yrittävät ottaa yhteyttä avaruusolentoihin, jonka jälkeen he kuuntelevat kasettia, jossa puhuu eräs ns. kanavoitsija. Suurin osa "tähti-ihmisistä" on kotoisin Pleijadeista. "Tähti-ihmiset" tietävät, että lähistöllä on avaruusolioiden maanalainen tukikohta ja he tarjoutuvat näyttämään sisäänmenoaukon Achenbachille. Kun he tulevat perille, Achenbachille näytetään jonkun uudisrakennuksen perusta ja he kysyvät, "tunteeko Achenbach sen energian, joka tulee alhaalta maanalaisesta tukikohdasta?" Achenbach ei tunne kuitenkaan yhtään mitään.

Seuraavaksi Achenbach sitten kertoo kokonaisen luvun itsemurhalahkosta Heaven's Gate (jonka luona hän ei tietenkään voi enää vierailla, koska jäsenet ovat kuolleet). Tämän jälkeen hän käy vierailulla Aetherius Societyssa, Unarius-akatemiassa eikä Achenbach myöskään unohda Raelin liikettä. Van Nuys -nimisellä paikkakunnalla Achenbach tapaa vanhan tuttavamme, myös Helsingissä 1960-luvulla vierailleen, "fil. tri" ja "teologian tri" Frank Strangesin, joka kertoo ikivanhan juttunsa Val-nimisestä muukalaisesta, joka on pesiytynyt Pentagoniin. Stranges kertoo myös Achenbachille, miten hän pystyy ennustamaan pörssikurssit, josta allekirjoittaneelle tulee mieleen, että joku vuosi sitten Stranges oli Internetissä pyytämässä lahjoituksia kannattajiltaan, "koska hänen toimistoonsa oli murtauduttu ja varastettu kalliita laitteita, joita ei oltu vakuutettu".

Tutustuttuaan näihin eri kontaktiliikkeisiin oikein paikan päällä, Achenbach uhraa kokonaista kaksi lukua Roswellille (= "Eihän siellä tapahtunut mitään. Ihmiset ovat erehtyneet. Kyseessähän oli tavallinen säähavaintopallo").

Tähän loppuu sitten ufojen osuus Achenbachin kirjassa ja hän palaa jälleen selostamaan Saganin elämäntyötä, SETIä, NASAa ja mm. Marstutkimusta. Achenbach ei myöskään unohda kertoa ns. Marskasvoista (jotka tietysti eivät ole olemassakaan).

Mielenkiintoisena asiana kirja kertoo, miten presidentti Bill Clinton oli heti virkaanastujaistensa jälkeen pyytänyt vanhaa tuttavaansa Webster Hubbellia selvittämään kahta asiaa: a) Kuka murhasi presidentti Kennedyn? ja b) Onko ufoja olemassa? Hubbell oli Clintonin vanha ystävä ja ryhtyi työskentelemään oikeusministeriössä avustavana yleisenä syyttäjänä. Hubbell kertoo asiasta elämänkerrassaan "Friends in High Places" (Morrow, 1997). Hubbell kertoo, miten hän oli yrittänyt saada vastaus ufoasiaan käymällä mm. NORADin päämajassa. Hubbell ei ollut tyytyväinen siihen vastaukseen, jonka hän sai eräältä NORADin everstiltä.

Ikävä kyllä Achenbach ei uhraa sanaakaan "tavallisten ihmisten" havaintoihin eli juuri siihen, mikä muodostaa koko ufologian perustan. Mutta jos tahtoo tietoja Carl Saganista, NASAsta ja SETIstä, niin tämä kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Achenbachin kirjoitustyyli on leppoisa ja on helppo seurata hänen tekstiään ja ajatuksenjuoksuaan.

Björn Borg, 22.4.2004