Jacobs, David Michael:

Signet, New York 1976, 332 sivua

David M. Jacobs väitteli fil. tohtoriksi Wisconsinin yliopistossa vuonna 1973. Jacobsin väitöskirjan nimi oli: "The Controversy over Unidentified Flying Objects in America: 1896-1973". Templen yliopiston professorina Jacobs aloitti yliopistossa vuonna 1977 ufoaiheiset luentonsa, joihin osallistui yleensä noin 70-80 opiskelijaa. Ajan mittaan luentoihin kohdistui kritiikkiä ja niitä rajoitettiin siten, että näitä luentoja pidettiin vain joka kolmas lukukausi, mutta ne jatkuivat kuitenkin ainakin vielä vuonna 2000.

Jacobs on julkaissut vuonna 1975 kirjan "The UFO Controversy in America", vuonna 1992 "Secret Life", 1998 "The Threat" ja vuonna 2000 "UFOs and Abductions". Nyt esittelyssä oleva kirja on mielenkiintoinen senkin takia, että sen julkaisi alunperin Indianan yliopisto vuonna 1975 ja sen tekijänoikeudet ovat edelleen Indianan yliopiston hallussa.

Tämä kirjahan on julkaistu jo kauan sitten, eli vuonna 1975, eikä siitä syystä sisällä mitään varsinaista uutta tietoa asianharrastajille. Se sisältää paljon NICAPin historiaa ja kertoo Condonin komiteasta ja McDonaldista. Kirjalla on kuitenkin se erinomainen puoli, että se on perusteellinen, tarkka ja yksityiskohtainen ja sisältää valtavasti faktatietoa ufoalalta, eli sitä voidaan pitää lähinnä tietoteoksena.

Kirja alkaa kertomalla vanhoista ilmalaivahavainnoista ja etenee sitten kertomalla ns. Washintonin havainnoista, Robertsonin paneelista, kontaktihenkilöistä ja NICAPin synnystä. Esim. allekirjoittanut sai nyt ensimmäisen kerran tietää, että muiden kuuluisien perustajien joukkoon kuului myös esim. kenraali P. A. Valle, fysiikanprofessori, tri Charles A. Maney, sekä Iowan valtionyliopiston uskonnonprofessori Marcus Bach. Kirja uhraa paljon tilaa, eli kokonaisen luvun, sen selostamiseen miten eri henkilöt ja järjestöt aktiivisesti yrittivät saada aikaiseksi kongressissa ufoasian kuulusteluja, eli ?hearingeja" ja kuinka ilmavoimat tekivät kaikkensa tämän torjumiseksi. Lisäksi kirja kertoo laajasti Arizonan yliopiston professorin, ilmakehätohtorin McDonaldin, "ristiretkestä" ufojen puolesta. Kirja loppuu selostukseen Condonin-komiteasta ja tämän alan yleiskatsaukseen.

Tämä kirja (samoin kuin Steigerin kirja "Project Blue Book", joka myös on esitelty UFO-Finland ry:n nettisivuilla) tuo kuitenkin esille asian, josta moni ufoilija ei ole tietoinen, vaikka se on ollut julkisesti esillä tätä kirjoittaessa jo vuosikausia: Kun yleisesti puhutaan Project Blue Bookista, sen tutkimuksista ja sen henkilökunnasta, niin keskitytään yleisesti vain ja ainoastaan Blue Bookin henkilökuntaan. KUITENKIN USA:n ilmavoimien ohjeessa AFR 200-2 vuodelta 1953 (josta on kerrottu esim. kirjassa "Tosiasioita ufoilmiöstä") sanotaan selvästi, että ilmavoimien yksikön 4602 tulee avustaa ufotutkimuksissa, ja näin tapahtuikin. Ilmavoimien yksikkö 4602 oli erikoistunut vangittujen vihollislentäjien kuulusteluun, mutta Korean sodan loputtua yksiköllä ei ollut paljon tekemistä, ja esim. Ruppelt katsoi että ufotutkimukset sopisi hyvin tälle yksikölle.

Näin ollen, nyt kun Project Blue Bookin olemassaolosta on kulunut vuosikymmeniä, tulee vähitellen eri teitä pitkin esille, ettei Project Blue Bookin henkilökunta suinkaan yksin hoitanut ufotutkimuksia, vaan niitä suoritti kentällä myös juuri mainittu yksikkö 4602. (Joka myöhemmin muuttui yksikkö 1006:ksi). Tämä tieto on varmasti yllätys monelle ufoilijalle.

Jacobsista voi lopuksi sanoa, että hänen käsityksensä ufoista on täysin selvä: Ufot ovat salaa valloittamassa Maan, emmekä pysty sille yhtään mitään. Tämän hän tuo selvästi esillä kirjassaan "The Threat".

Lopuksi voi sanoa, että yksi asia kirjassa ärsyttää allekirjoittanutta, ja varmasti Jacobsia itseäkin: Useat tunnetutkin nimet on kirjoitettu väärin. Mainittakoon vain esimerkkinä lentotukikohta Holloman, joka kirjassa on Hollomon. Varmasti Jacobs tietää oikean kirjoitusmuodon, mutta selitys tähän löytyy varmasti muualta.

Björn Borg, 25.08.2003