Jacobs, David M. (toim.):

University Press of Kansas, Lawrence, Kansas 2000. 382 sivua

Tässä Temple-yliopiston fil. tri David M. Jacobsin toimittamassa kirjassa julkaistaan kymmenen huippuasiantuntijan näkemyksiä ufoilmiöstä.

Näiden asiantuntijoiden joukossa on 7 professoria (Stuart Appelle, Ronald Westrum, Don C. Donderi, Michael D. Swords, Thomas E. Bullard, David D. Jacobs ja Michael A. Persinger sekä John E. Mack). Edellä mainituista professoreista 6 ovat filosofian tohtoreita ja yksi lääket. tri. Lisäksi kirjoittajien joukkoon kuuluu vielä yksi fil. tri, joka ei ole professori (Thomas Bullard), yksi kuvanveistäjä (Budd Hopkins, joka on maailman etevin/etevimpiä sieppausasiantuntijoita), sekä tunnettu ufokirjailija Jerome Clark, joka on koonnut mm. kolmiosaisen hakuteoksen "The UFO Encyclopedia".

New Yorkin State Universityn psykologian professori, fil. tri Stuart Appelle, kirjoittaa ensimmäiseksi ufologiasta ja sen suhteesta akateemiseen maailmaan. Appelle valittaa mm. sitä, että ei ole olemassa käyttökelpoisia hypoteeseja tai käyttökelpoista metodologiaa. Appelle toteaa myös, että

1. On olemassa vain yksi ammattilaisiille tarkoitettu julkaisu alalla (The Journal of UFO Studies).

2. Appellen mukaan ei ole olemassa järjestöä, joka olisi tarkoitettu vain ammattilaisille ja joka vaatisi tiettyä tasoa jäseniltään. On olemassa Mutual UFO Network (MUFON), Society for Scientific Exploration (SSE) sekä J. Hynek Center for UFO Studies (CUFOS), mutta mikään niistä ei ole tarkoitettu varsinaisille ammattilaisille. (Minne unohtui Bigelowin NIDS? B.B.:n huomautus). Skeptikoilla on taas oma järjestönsä, eli The Committee for Scientific Investigation of Claims of the Paranormal (CSICOP).

3. Kukaan ei järjestä ammattilaisille tarkoitettuja vuosikokouksia. MUFONin vuosikokouksissa käy lähinnä harrastelijat ja SSE:n vuosikokouksissa taas ei järjestetä säännöllisesti esitelmiä.

4. Ei ole olemassa mitään varsinaista ufologian oppikirjaa.

5. On tuskin olemassa mitään instanssia, joka rahallisesti tukisi ufologiaa. The Fund for UFO Research (FUFOR) myöntää jossain määrin rahallista tukea, mutta summat ovat yleensä vaatimattomia.

Appelle lainaa Hynekia, joka kertoo miten on syntynyt "näkymätön korkeakoulu" (invisible College), jossa ufoista kiinnostuneet tiedemiehet kaikessa hiljaisuudessa pitävät yhteyttä toisiinsa. Hynekin mielestä tämän näkymättömän korkeakoulun jäsenmäärä on vuosien kuluessa tasaisesta lisääntynyt.

Appelle luettelee ne suuremmat tapahtumat, jotka ovat liittyneet ufologiaan ja tiedemiehiin:
- Robertsonin komitea vuonna 1953.
- Coloradon yliopiston ufotutkimus (Condon-raportti) 1969.
- Yhdysvaltojen Tieteidenedistämissäätiön (AAAS) ufosympoosio 1969.
- MIT:in (Massachusetts Institute of Technology) sieppaussympoosio 1992.
- Fyysisten todisteiden ufokomitea (Sturrock-komitea) 1997.

Appelle käy myös aloittain läpi mitkä tiedemiehet tai tapahtumat edustavat merkkipaaluja ufologian historiassa:

Tähtitiede/astrofysiikka: Appelle viittaa lähinnä Sturrockin tähtitieteilijöiden keskuudessa suoritettuun galluppiin.

Kasvitiede: Ranskan Avignonin yliopiston kasvitieteilijä Michel Bounias ja hänen tutkimuksensa Trans-en-Provence -tapauksessa.

Fysiikka: Kansasin yliopiston Avaruusteknologiakeskuksen säteilyfysiikkalaboratorion fyysikkojen Edward Zellerin ja Gisela Dreschoffin tutkimus siitä, miten eri säteily liittyy ufohavaintoihin. Heidän tutkimuksensa osoitti, että oli olemassa suuri korrelaatio uforaporttien määrässä suhteessa kosmisen hiukkassäteilyn määrään, kun taas korrelaatio oli pieni kun verrattiin uforaporttien määrää auringon säteilyyn.

Appelle mainitsee lisäksi MIT:in fysiikanprofessorin David Pritchardin ja hänen tutkimuksensa. joka liittyi erääseen ns. implanttiin. Lisäksi Appelle tuo esille New Mexicon Institute of Mining and Technologyn ilmakehäfyysikon, professori Charles B. Mooren (joka oli Project Mogulin johdossa), sekä Nebraskan yliopiston fysiikanprofessorin Jack Kasherin, joka on suorittanut perusteellisia tutkimuksia, jotka liittyvät eräästä avaruussukkulasta otettuun filmiin.

Kulttuurinen antropologia: Brandeis-yliopiston kulttuuriantropologit Charles Ziegler ja Benson Saler ovat (yhdessä yllämainitun Moore'n kanssa - B.B.:n huom.) tutkineet ns. Roswellin tapausta. Indianan yliopiston fil. tri Thomas E. Bullard puolestaan on tutkinut ufologiaa kansantarujen näkökohdasta.

Psykologia: Laurentian yliopiston professori Michael E. Persinger on perusteellisesti tutkinut ufohavaintoja neuropsykologiselta kannalta. Carleton-yliopiston Nicholas Spanos on käyttänyt laajan valikoiman psykologisia testejä tutkiessaan sieppaustapauksia. Kentuckyn yliopiston psykologi Robert Baker on tutkinut sieppaustapauksia mm. unihalvauksen ja hypnogogisen hallusinaation näkökohdasta. Connecticutin yliopiston Kenneth Ring on tutkinut lähihavaintoja ja vertaillut niitä lähellä-kuolemaa -tapauksiin. Harvardin Lääketieteellisen koulun psykiatri John E. Mack ja Johns Hopkins -yliopiston sairaalan psykiatri David Gotlib ovat tutkineet sieppauksia kliiniseltä näkökannalta. Kuuluisa psykoanalyytikko Carl Jung tutki ufoja psykoanalyyttiselta näkökannalta.

Sosiologia: Gettysburg Collegen sosiologi Charles F. Emmons on tutkinut ufoja sosiologin kannalta ja australialainen James Cook -yliopiston sosiologi Robert E. Bartholomew on yhdessä Notre Damen yliopiston psykologin George Howardin kanssa tutkinut ufohavaintoja kautta historian. Eastern Michiganin yliopiston sosiologi Ron Westrum oli mukana suunnittelemassa ja arvioimassa ns. Roper-tutkimusta, jonka mukaan 2% USA:n väestöstä on kokenut sieppauksia. Sosiologit Robert Hall ja Mark Rodeghier ovat puolestaan kritisoineet Roper-gallupia ja sen tuloksia.

Historia: Temple-yliopiston historian professori David Jacobs on kirjoittanut erittäin paljon ufologian alkuajoista ja on myöhemmin suuntautunut sieppauksiin. Western Michiganin yliopiston tiedehistorian professori Michael Swords on tutkinut ja kirjoittanut paljon amerikkalaisesta ufologiasta.

Filosofia: Tulane-yliopiston filosofian professori Michael E. Zimmerman on keskittynyt sieppauksiin.

Tiedepolitiikka: Berry Collegen tiedepolitiikan ("Political Science") professori John C. Hickman on tutkinut, miten ufologiaa on käsitelty tiedotusvälineissä. Hobart and William Smith Colleges'in Jodi Dean on tutkinut, miten ufot vaikuttavat kulttuuriimme sosiologisesti, teknologisesti ja poliittisesti.

Appelle on myös tutkinut ja vertaillut, miten paljon työtä kuusi eri luonnontieteilijää ovat tehneet syventyäkseen ufologiaan ja millä tavalla he ovat hankkineet tietonsa ufoista:

Tiedemies	Työn määrä	Tyypillinen lähde
Donald Menzel	Paljon	Kirjallisuus
J. Allen Hynek	Paljon	Henkilökoht. haastattelut
Jacques Vallee	Paljon	Kirjallisuus
James E. McDonald	Paljon	Henkilökoht. haastattelut
Carl Sagan	Vähän	Kirjallisuus
Edward U. Condon	Keskiv.	Kirjallisuus

Allekirjoittanut ei voi selostaa kirjan kaikkien kirjailijoiden kirjoituksia tilan puutteen takia, vaan on valinnut Appellen kirjoituksen siitä yksinkertaisesta syystä, että se edustaa alan yleiskatsausta, kun taas muut kirjoittajat ovat kirjoittaneet lähinnä omista tutkimuksistaan.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tämä kirja sopii mainiosti tiedemiehille tai tieteestä kiinnostuneille, koska se kertoo nimenomaan tiedemiesten suhtautumisesta ufoihin ja ufologiaan. Kirjassa on erittäin paljon faktatietoa ja sitä voi mainiosti suositella kaikille lukijoille.

Björn Borg, 25.3.2004