Lewis, David Allen & Shreckhise, Robert:

New Leaf Press, Green Forest, AR 1997. 246 sivua

"Enää ei voida kieltää ufojen olemassaoloa."

Ensimmäinen asia, joka pistää allekirjoittaneen silmään on se kohta, jossa pastori Lewis kertoo miten kirja on syntynyt. Lewis kertoo, kuinka hän oli tavannut pastori Shreckhisen, joka oli suunnitellut puhuvansa ufoista eräässä kokouksessa. Kun Lewis myös oli kiinnostunut ufoista, niin he sopivatkin, että esitelmän sijasta he kirjoittavat kirjan. Lewis oli luovuttanut kaikki ufomateriaalinsa Shreckhiselle ja antanut tälle raamit, mitä kirjassa piti olla. Myöhemmin Shreckhise toi Lewisille tietokonelevykkeen, jossa koko kirja oli valmiissa muodossa. Lewis sitten vielä ihailee, miten nopeasti Shreckhise sai kirjan valmiiksi.

Kuitenkin hieman myöhemmin Lewis kertoo, kuinka Shreckhise AVUSTI häntä kirjan kirjoittamisessa, jonka lisäksi Lewisin nimi on ensimmäisenä kirjan kannessa. Allekirjoittaneen mielestä, jos kerran Shreckhise toi valmiin kirjan käsikirjoituksen Lewisille, niin silloinhan Shreckhise on kirjan kirjoittaja, eikä suinkaan Lewis, eikä hänen nimi pitäisi olla koko kannessa. Selitys taitaakin piillä siinä, että Lewis on kirjoittanut kokonaisen sarjan saarnoja eri aiheista (yht. 20 kpl) ja tämä kirja on nyt sitten lisätty siihen sarjaan. Koko sarja on julkaistu myös kirjassa, jonka nimi on Prophecy 2000. Lewisiltä saa myös tilata äänikasetteja, joissa on nämä saarnat.

Saarnastahan tässä kirjassa onkin kysymys. Lewis-Shreckhisen mielestä ei enää voida kieltää ufojen olemassaoloa. Heidän mielestä ufot ovat demonisia ja Saatanasta peräisin ja ihmisen pitäisi varoa kaikkea niihin liittyvää. Jopa tunnetut avaruusfilmit kuten "Star Trek", "Star Wars" ja "Avaruusseikkailu 2001" ym. ovat pahasta, koska ne vievät katsojan ajatukset pois luomiskertomuksesta ja Jumalasta. Ylivoimaisesti suurin osa kirjasta koostuu saarnasta, jossa tekijät puhuvat Raamatusta sekä lainaavat Raamattua ja kertovat Hyvän taistelusta Pahaa vastaan. Aina välillä tekijät muistavat viitata myös ufoihin ohimennen. Allekirjoittanut, joka lukee tekstin vain kirjasta, voi kyllä hyvin kuvitella, millaista olisi kuunnella Lewis-Shreckhisea lähietäisyydeltä elävässä elämässä. Se voisi olla aika värikäs kokemus. Varsin usein tekijät viittaavat kontaktihenkilö Ruth Montgomeryn kirjoihin ja teksteihin sekä myös Däniken ja Shirley McLaine saavat kuulla kunniansa.

On kuitenkin todettava, että lähituntumista puhuttaessa Lewis-Shreckhise ovat lukeneet läksynsä erittäin huonosti. Kun Hynek julkaisi havaintoluokittelunsa, niin hänen viimeinen luokkansa oli kolmannen asteen lähituntuma (CE3), jolla Hynek tarkoitti, että ufohavainnon yhteydessä oli HAVAITTU myös olentoja. Muut sitten ovat myöhemmin lisänneet uusia luokkia. Kun sieppaukset yleistyivät, niin lisättiin niitä tarkoittava luokka CE4. Myöhemmin on sitten ryhdytty puhumaan CE5-luokasta. Tämän CE5-luokan määrittely näyttää vaihtelevan reippaasti eri kirjailijoiden keskuudessa, mutta tunnusomaista tälle luokalle lienee se, että ihminen on saanut yhteyden ufoon tai avaruusolentoihin omasta aloitteesta. Pastorien Lewis-Shreckhisen käsitykset näistä eri luokista ovat pahasti virheellisiä, tai oikeammin sanottuna he eivät tunne luokkia CE4 tai CE5 ollenkaan. He sysäävät kaikki kontaktihenkilöt ja kanavoitsijat luokkaan CE3, jonne ne ei kuulu alkuunkaan.

Tähän liittyen Lewis-Shreckhise sitten tuovat esille aikamoisen väitteen: Kaikki kuulemansa CE3-tapaukset ovat sattuneet ihmisille, jotka ennestään ovat harrastaneet metafysiikkaa, kuten kristallilla parantamista, astrologiaa, noituutta, henkien kanavoimista jne. Tämä vahvistaa Lewis-Shreckhisen mielestä heidän käsitystään siitä, että ufot ovat pahojen henkien materialisoituja muotoja - pettäjiä. Tämä väitehän on tavallisen ufotutkijan kannalta hölynpölyä ja se juontaakin juurensa siitä, että Lewis-Shreckhise tuntevat ufoalaa niin huonosti, että he ovat sijoittaneet myös kontaktihenkilöt ja kanavoitsijat CE3-luokkaan.

Tavallisten ihmisten havainnoista Lewis ei puhu paljoakaan, vaan keskittyy muutamiin kirjailijoihin, joista voidaan mainita Brad Steiger ja etenkin kontaktihenkilö Ruth Montgomery.

Tämän kirjan lähdeaineisto on hyvin suppea, vain muutama kirja. Eräs lähdeaineiston kirjoista on kirjoittanut James Hurtak, vaikka Lewis-Shreckhise eivät edes osaa kirjoittaa Hurtakin nimeä oikein, vaan kirjoittavat Hurtag. Allekirjoittanut on muuten ufokirjallisuudessa havainnut mittarin, jota olen jo kauan kutsunut Strieber-mittariksi. Samalla tavalla kuin kuumemittari mittaa kuumeen, niin se tapa, jolla eri kirjailijat kirjoittavat nimen Strieber, paljastaa heidän perehtyneisyytensä ufoalaan:

1. Jos kirjailija on perehtynyt vain vähän ufokirjallisuuteen, niin todennäköisyys on erittäin suuri, että hän kirjoittaa nimen Strieber väärin, eli Streiber.

2. Jos kirjailija on hyvin perehtynyt ufoalaan, niin todennäköisyys on hyvin suuri, että hän kirjoittaa nimen oikein, eli Strieber. Lewis-Shreckhise kirjoittavat vuorotellen Strieber ja Streiber.

Kirjassa julkaistaan myös rukous, joka tekijöiden mukaan auttaa vastustamaan ufojen vaikutusvaltaa. Lisäksi kirjassa julkaistaan myös "luopumisrukous", jota voi käyttää sellainen henkilö, joka on ollut mukana New Age tai ufoliikkeessä, mutta katuu sitä ja tahtoo luopua siitä.

Tämä kirja on esimerkki siitä, kun heikosti ufoalaa tuntevat saarnamiehet päättävät kuitenkin kirjoittaa kirjan aiheesta. Voidakseen kirjoittaa oman kirjan, he selailevat muutamaa ufokirjaa ja lukevat muutaman lehtiartikkelin. Tästä kirjallisuudesta he sitten poimivat muutamia kohtia, jotka sopivat heidän tarkoitukseensa. Tästä kirjasta voidaan sanoa, että jos siitä poimittaisiin vain se teksti, joka liittyy nimenomaan ufoihin, niin kovin ohut kirja siitä tulisi.

Todettakoon lopuksi, että kahdessa kohdassa Lewisiä kutsutaan "tohtoriksi", vaikka hänestä muuten käytetään titteliä "pastor". Missään ei myöskään sanota, minkä alan tai minkä oppilaitoksen "tohtori" Lewis olisi.

Björn Borg, 30.3.2005