Ludwiger, Illobrand von:

National Institute for Discovery Science, Las Vegas, NV 1998. 173 sivua

"Kyllä Saksassakin havaitaan ufoja".

Saksalainen tiedemies Illobrand von Ludwiger on varsin hyvin tunnettu ufotutkija, joka mm. oli mukana Sturrockin tieteellisessä ufokonferenssissa Pocanticossa vuonna 1997. Von Ludwiger oli jo aikaisemmin perustanut Eurooppaan amerikkalaisen MUFON-järjestön haaraosaston, joka tunnettiin nimellä MUFON-Central European Section, eli MUFON-CES. Vuonna 1996 tälle haaraosastolle annettiin uusi nimi, eli 'Society for the Scientific Exploration of Anomalous Atmospheric and Radar-Phenomena, MUFON-CES, Inc.'

Las Vegalaisen kiinteistömiljonäärin perustama tieteellinen tutkimusjärjestö NIDS on kustantanut ja julkaissut yllä olevan teoksen. Von Ludwiger käänsi itse kirjan tekstin saksasta englanniksi. NIDS puolestaan paransi sitten von Ludwigerin hiukan huonoa englanninkieltä, mutta pelätessään, että NIDSin käännökseen olisi tullut jotakin virhetulkintoja tai vivahde-eroja, joita von Ludwiger itse ei ollut tarkoittanut, niin NIDS sitten perääntyi ja julkaisikin von Ludwigerin oman alkuperäisen käännöksen sellaisenaan. Tästä syystä englannin kieltä taitava lukija huomaa helposti, että kirjan teksti ei ole aivan täydellistä ja välillä aika jäykkää. Se ei kuitenkaan alenna lainkaan kirjan arvoa, kun kerran tiedetään syytä siihen.

Kirjassa tuodaan esille varsin asiallisella ja tieteellisellä tavalla tärkeimmät ufotapaukset Euroopassa, alkaen jo satoja vuosia vanhoilla havainnoilla. Yksi asia, joka selviää heti kirjan alussa on se seikka, että kun yleensä Saksa on pelkkä valkoinen läiskä ufomaailman kartalla, niin tämä ei johdu siitä, ettei Saksassa tehtäisi ufohavaintoja, vaan se johtuu nimenomaan siitä, että näistä havainnoista julkaistua saksankielistä aineistoa ei ole käännetty englanniksi. Kun von Ludwiger nyt julkaisee näitä saksalaisia havaintoja, niin ne ovat usein täysin uusia sellaisellekin henkilölle, joka on lukenut paljon ufokirjallisuutta.

Kirjassa tuodaan esille erittäin monta tapausta, jolloin on havaittu valtavia lentäviä kolmioita ja suuri osa näistä on sellaisia, joista Saksan ulkopuolella asuvat tuskin ovat kuulleet aikaisemmin. Kirjassa kolmiot ovat useassa tapauksessa hyvin taidokkaasti piirretty valokuvaan ao. maisemasta näyttämään millaiselta kolmio näytti havaitsijoiden silmin, ja tämä menetelmä on erittäin selventävä.

Tutkahavaintoja käsitellään erittäin perusteellisesti ja ensimmäiseksi tuodaan esille se tosiasia, että tavalliset tutkat toimivat etupäässä kahdella tavalla:

a) Tutka, joka vastaanottaa jokaisen lentokoneen ns. transponderisignaalin. Jokaisen lentokoneen nokassa on ns. transponderi, joka lähettää tietoja siitä, mikä lentokone on kyseessä, sen tunnus ja korkeus ja nopeus jne. Jos kohde ei lähetä mitään transponderisignaalia, niin silloin tietenkään maassa ei myöskään tiedetä, että ilmassa on ylipäätään joku kone (tai ufo).

b) Tavalliset ilmavalvontatutkat. Nämä tutkat on suunniteltu nimenomaan lentoliikenteen valvontaan ja tällöin tietenkin tavallisten lentokoneiden ja helikopterien valvontaan. Tästä syystä ne on suunniteltu ja niiden tietokoneohjelmat on laadittu siten, että ne poistavat näytöltä sellaisen kohteen tai häiriön, joka ei noudata tavallisen lentokoneen normaalia käyttäytymistä. Toisin sanoen kohde, joka ei lennä suoraan (ja kaartaa välillä) tai nouse tai laske lentokoneelle tyypilliseen tapaan, niin tällaiset kohteet pidetään automaattisesti häiriöinä, eikä niitä päästetä lennonjohtajan tietokoneen näytölle saakka. Tämä tarkoittaa luonnollisesti myös sitä, että ufo, joka ei lennä samalla tavalla kuin lentokone, vaan syöksyy sinne ja tänne, niin poistetaan lennonjohtajan näytöltä automaattisesti.

MUFON-CES -yhdistys on kuitenkin tehnyt ennenkuulumattoman asian, eli pyytänyt, ja saanutkin haltuunsa tietokoneiden kovalevyiltä printattuja tutkakuvia, jotka näyttävät, mitä tutka on näyttänyt ennen kuin koneen ohjelma on poistanut 'häiriöt' matkalla lennonvalvojan näytölle. He ovat toisin sanoen saaneet haltuunsa raakamateriaalia. Näitä raakamateriaalitutkakuvia näytetään ja selostetaan jopa 27 sivun verran ja on todettava, että on hämmästyttävää mitä ne näyttävät. Useissa kuvissa näkyy 'jokin lentävä', jonka lentorata ei ole ollenkaan tavallisen lentokoneen, vaan muistuttaa lähinnä ufojen lentoratoja sik-sak -lentoratoineen ja muine kummallisine ohjausliikkeineen. Esimerkiksi tutkakuva sivulla 101 näyttää, miten tunnistamaton kohde lentää tavallisen lentokoneen ympärillä Belgiassa 18.3.1990. Sivulla 103 esitetään 12.9.1993 otettu tutkakuva, jossa näkyy kolmen tunnistamattoman kohteen reitit.

Joihinkin kuviin on merkitty eri väreillä kohteiden lentoreitit. Esimerkiksi sivulla 115 on kuva, joka on otettu erään sotaharjoituksen aikana. Sotilaskoneiden lentoreitit on merkitty punaisella ja vihreällä ja siviililentokoneiden reitit on merkitty sinisellä. Kuvassa on kuitenkin myös mustalla merkittyjen kohteiden lentoreittejä, ja nämä ovat tunnistamattomien kohteiden lentoreittejä. Koko kuva kaikkine värillisine lentoreitteineen näyttää miltei modernilta taideteokselta. Modernin taideteoksen tapaan tämä tutkakuva onkin julkaistu kirjassa vahingossa ylösalaisin.

Kirjassa julkaistaan myös tilasto, jonka avulla näytetään, että tällaisia tuntemattomia kohteita on havaittu tutkan avulla (mutta poistettu näytöltä) usein muutaman päivän välein ja usein perättäisinä päivinäkin ja tätä tukee myös lennonjohtajien lausunnot, että tällainen tilanne todellakin on.

Kirjassa kerrotan myös, miten MUFON-CES on kehittänyt magnetometrin, jonka tehtävänä on hälyttää, kun normaaliin magneettikenttään tule yllättävä häiriö. Poiketen aikaisemmin markkinoille olleista magnetometreistä, tämä laite, Fluxgate, on säädetty siten, ettei se reagoi tavallisiin vaihteluihin Maan magneettikentässä. Laitteet ovatkin hälyttäneet välillä, usein monet laitteet samanaikaisesti, mutta mitään näkyvää ufoa ei kuitenkaan ole havaittu paikan päällä. Varsin mielenkiintoisia on myös ne kirjassa julkaistut tilastot, jotka näyttävät millaisia elektromagneettisia vaikutuksia on raportoitu ufojen yhteydessä.

Kirjan lopussa käydään läpi ne olemassa olevat eri teoriat, mistä ufot ovat peräisin:
- Avaruushypoteesi.
- Psykologiset ja paranormaalit teoriat.
- Psyykkinen projektio.
- Tektoninen stressi -teoria.
- Maavalohypoteesi.
- Rinnakkaiset avaruudet.
- Interdimensionaalinen teoria.
- Projektioteoria.
- Aikamatkustusteoria.

Lopuksi kerrotaan, että MUFON-CES on kirjan kirjoittamiseen mennessä julkaissut 11 raporttia, joista vuoden 1993 raportti on englanninkielinen.

On todettava, että tämä kirja on mainio tietolähde, johon kirjan nimen mukaisesti on otettu mukaan vain parhaimmat eurooppalaiset ufotapaukset. Kirja puolustaa erittäin hyvin paikkansa ufoharrastajan kirjahyllyssä. Tätä kirjaa voidaan myös erityisesti suositella henkilöille, jotka ovat syystä tai toisesta erityisen kiinnostuneista tutka-asioista.

Olen aikaisemmin eri kirjojen esittelyissä tuonut esille, miten hankala tilanne vallitsee lyhenteen CE V kohdalla. Näyttää siltä, että tulkintoja on melkein yhtä monta kuin kirjailijoita. Tässä kirjan mukaan CE V tarkoittaa 'paranormaaleja ufovaikutuksia'.

Björn Borg, 21.6.2004