Marrs, Jim:

HarperCollins Publishers, Inc., New York, N.Y. 1997. 434 sivua

Yhdysvaltojen puolustusministeriön Tutkimus- ja Tuotekehittelyosaston entinen sihteeri, tri Eric A. Walker: "Emme ole yhteistyössä humanoidien kanssa, meillä on vain kontakti heihin".

Tähtitieteilijä, professori Gerald Hawkins, on löytänyt viljakuvioista viisi geometrista teoreemaa eikä yksikään näistä teoreemoista ole mainittu Eukliiden geometriassa.

Jim Marrs on ennen tätä kirjaa kirjoittanut kirjan 'Crossfire', joka kertoo Kennedyn murhasta. Kirjasta tuli New York Timesin bestselleri. Marrs aloittaa Alien Agenda -kirjansa tarkastelemalla kuusta löydettyjä merkillisiä ilmiöitä. Aivan ensimmäiseksi Marrs tuo esille, että tiedemiesten mukaan Kuu on paljon vanhempi kuin Maapallo. Kun tiedemiesten mukaan Maa on 4,6 miljardia vuotta vanha ja Maasta löydetyt vanhimmat kivet ovat 3,5 miljardia vuotta vanhoja, niin Kuusta löydetyt kivet ovat jopa 5,3 miljardia vuotta vanhoja. Näin ollen Kuu on ollut olemassa paljon ennen Maata.

Toinen merkillinen asia on se, että kun Apollo 12 -miehistö oli palaamassa kotiin ja olivat palanneet Apollo 12 -alukseen, he lähettivät nousuraketin (LM) takaisin Kuun pinnalle. Kun tämä iskeytyi Kuun pintaan, niin Kuun pinnalle jätettyjen seismisten mittauslaitteiden mukaan Kuun pinta värähteli kuin kirkonkello noin tunnin ajan.

Ilmiö toistui, kun Apollo 13 kolmas vaihe lähetettiin radio-ohjauksella Kuun pintaan. Kun laite syöksyi Kuuhun, se osui Kuun pintaan voimalla, joka vastasi yksitoista tonnia trotyylia ja tällöin Kuu taas värähteli kuin gonggongi kolmen tunnin ja kahdenkymmenen minuutin ajan. Sama ilmiö havaittiin myös, kun iso meteori iskeytyi Kuuhun toukokuussa 1972. Eräiden tiedemiesten mukaan vaikuttaa siltä, että Kuu olisi ontto.

Kuusta on löydetty uranium-236 ja neptunium-237, joita aikaisemmin ei ole löydetty luonnosta. Kuusta on löydetty myös rautaa, joka ei ruostu. Kuussa on myös havaittu merkillisiä valoilmiöitä ja rakennelmia muistuttavia kohteita. Vuonna 1968 NASA julkaisi luettelon, johon oli kerätty yli 570 Kuussa havaittua epätavallisuutta vuosilta 1540-1967.

Marrs tuo sitten esille kuningasajatuksensa; Kuu on itse asiassa luonnollinen tai keinotekoinen avaruusalus. Toisin sanoen, jokin avaruudesta kotoisin oleva rotu on aikoja sitten asettunut Kuuhun ja valtavilla koneilla kaivanut pois Kuun sisuksen ja rakentanut sen sisälle yhteiskunnan. Tässä Kuussa muukalaiset ovat sitten matkanneet halki avaruuden ties kuinka kauan, kunnes asettuivat Maata kiertävälle radalle. Marrs viittaa mm. Aristotelekseen, joka kertoo Proselenes-kansasta, joka oli olemassa 'ennen Kuun saapumista'. Myös Plutarkos puhui kansasta, joka oli olemassa 'ennen Kuuta'. Marrs mainitsee jopa suomalaisen Kalevalan, jossa puhutaan ajasta, 'jolloin Kuu asetettiin radalleen'.

Marrs kertoo kuuluisista MJ-12 -dokumenteista jopa 12 sivun verran ja kertoo niistä perin merkillisiä asioita:

1. Lee Graham oli töissä Aerojet-nimisessä ilmailualan yrityksessä, joka oli sopimussuhteessa USA:n ilmavoimien kanssa. Graham päätteli, että jos MJ-12 -dokumentit olivat aitoja (ja huippusalaisia), niin silloinhan niiden levittäjä oli syyllistynyt rikokseen. Niinpä Graham lähetti kopiot MJ-12 -dokumenteista silloiselle varapresidentille Dan Quaylelle ja teki niistä ilmoituksen. Graham sai kun saikin vastauksen kirjeeseensä puolustusministeriön tutkimuselimeltä (DIS). Vastauksessaan DIS:in agentti Dale Hartig totesi, että MJ-12 -dokumentit olivat aitoja. Vastaukseen oli liitetty MJ-12 -dokumentit, mutta nyt leimattuina 'Ei enää salaisia' -leimalla. Graham toteaa, että 'joko dokumentit ovat aitoja tai sitten DIS:in agentti Hartig pitäisi asettaa syytteeseen (=valehtelusta, että olivat aitoja - allekirjoittaneen huom.). Graham toteaa lisäksi, ettei yksikään valtion virasto näytä olevan kiinnostunut siitä, että dokumentin levittäjät alunperin ovat syyllistyneet rikokseen (=levittäessään vielä salaisia dokumentteja - allekirjoittaneen huom.).

2. Skeptikko Philip Klass oli jo vuonna 1987 kääntynyt FBI:n puoleen samassa asiassa ja pyytänyt, että FBI tutkisi, onko joku syyllistynyt rikokseen levittäessään salaisia asiakirjoja. FBI yritti yli vuoden ajan selvittää mistä MJ-12 -asiakirjat saattaisivat olla peräisin, mutta ei onnistunut siinä, eikä myöskään pystynyt sanomaan olivatko dokumentit aitoja vai ei.

3. Kirjailijat Grant Cameron ja T. Scott Crain, Jr. julkaisivat kirjassaan 'UFOs, MJ-12 and the Government' tiedon, jonka mukaan puolustusministeriön Tutkimus- ja Tuotekehittelyosaston entinen sihteeri, tri Eric A. Walker, oli sitä mieltä, että MJ-12 -dokumentit olivat väärennöksiä. Walker oli kuitenkin myöntänyt tienneensä MJ-12 -nimisen ryhmän olemassaolosta vuodesta 1947 saakka. Walkerin mukaan 'MJ-12 ryhmä koostui kourallisesta eliitti-ihmisistä, eivätkä kaikki olleet amerikkalaisia'. Walker myönsi myös olleensa mukana kokouksissa ilmavoimien Wright-Pattersonin tukikohdassa, jolloin keskusteltiin talteen otetuista ufoista. Kun Walkerilta kysyttiin humanoideista, niin hän totesi, ettei niiltä opittu paljoa. "Emme ole yhteistyössä heidän kanssa, meillä on vain kontakti heihin".

Marrs omistaa kirjassaan 12 sivua sveitsiläiselle Billy Meierille. Allekirjoittaneen on pakko tunnustaa, että Meier kuuluu ufologian suuriin mysteereihin. Omassa kirjassani 'Tosiasioita ufoilmiöstä' suhtauduin aika kriittisesti Meieriin ja lainasin esim. Valleeta, jonka mukaan ei ole kovin vaikeata valmistaa pienoismalleja, heittää ne ilmaan ja valokuvata niitä. Englantilainen ufokirjailija Jenny Randles puolestaan oli sitä mieltä, että Meierin valokuvat olivat bluffia ja että kyseessä oli pienoismallit, joita riipustettiin narusta. Amerikkalainen ufokirjailija Kal K. Korff aikanaan ujutti itsensä naamioituneena, väärän henkilöllisyyden turvin ja varustettuna piilokameralla Meierin päämajaan ja julkaisi myöhemmin tutkimustuloksensa kirjamuodossa.

Kirjailija Gary Kinder puolestaan asui Meierin luona pitkän ajan, eikä löytänyt merkkiäkään mistään bluffista, ja kirjoitti kokemuksestaan kirjan 'Light Years' (josta allekirjoittanut on aikaisemmin kirjoittanut esittelyn). Meierin kotoa löydettiin kyllä pienoismalleja, joista skeptikot ovat tehneet suuren numeron. Kinder taas toteaa kirjassaan, että pienoismallit olivat hyvin kömpelöitä jäljennöksiä kuvatuista ufoista.

Marrs huomauttaa myös, että monessa Meierin kuvassa ufo näkyy ensin kaukana olevana pisteenä, joka sitten lähestyy kameraa. Useat kuvatut ufot ovat suuren laakson yläpuolella, jolloin on mahdotonta riipustaa malleja mistään narusta. Ja eräässä filmissä, jonka Meier on kuvannut, nähdään kuinka puiden lehdet liikkuvat ufon ohittaessa puuta jne. Meierin käyttämä paikallinen valokuvausliike, joka on kehittänyt Meierin kuvia todistaa, etteivät he ainakaan ole havainneet milloinkaan mitään vilppiä.

Marrs selostaa myös tri Michael Malinin, tri Robert Nathanin ja tri Marcel Vogelin valokuva- ja metallinäytetestien tuloksia. Koska nämä tiedot on otettu Kinderin em. kirjasta, niin tuloksiin voi tutustua allekirjoittaneen Kinderin kirjasta kirjoitettuun esittelyyn. Eräs erikoinen asia, jonka Marrs tuo esille kirjassaan on se, että Meierin kertoman mukaan avaruusalukset käyttävät takyoneja liikkuakseen avaruudessa valoa nopeammin. Tämän Meier kertoi aikana, jolloin useat tiedemiehetkään eivät vielä olleet kuulleet takyoneista.

Meier oli yksikätinen mies, joka liikkui vanhalla mopolla ja asui talossa, jossa usein oli pitkäaikaisiakin vieraita ja tutkijoita, puhumattakaan sadoista ja tuhansista vierailijoista, jotka ovat käyneet Meierin luona vuosien varrella. Lisäksi Meier oli kyläläisten jatkuvan tarkkailun kohteena. Lisäksi Meier usein pyysi tarkkailijoita mukaansa kohtaamisiin, vaikka nämä syystä tai toisesta eivät suostuneet menemään perille asti vaan jäivät autoihinsa. Tarkkailijat, jotka myöhemmin kävivät tutkimassa maastoa, eivät milloinkaan löytäneet muita jälkiä maastosta, kuin Meierin tai hänen moponsa jäljet. Kun ottaa huomioon kaikki nämä asiat, niin allekirjoittanut luulee, että sekä ufologit että skeptikot voivat olla samaa mieltä ainakin yhdessä asiassa: Olipa Meier merkillinen mies!

Kirjan luvussa 8 Marrs tarkastelee sieppausilmiötä ja käy läpi tunnetuimmat sieppaustapaukset kuten Andreasson (jonka suomalainen isä Waino Aho mainitaan myös tässä kirjassa havaitsijana), Walton, Hickson & Parker, Linda Cortile ja Strieber jne. Marrs kertoo myös Hopkinsista ja Mackista. Andreassonin kohdalla Marrs kertoo Fred Youngren -nimisestä ufotutkijasta, joka pyysi Andreassonia piirtämään jokaisen huoneen tai tilan, jonka hän oli nähnyt ufossa. Kun Youngren yhdisti Andreassonin kaikki piirustukset, niin ne muodostivat yhtenäisen kokonaisuuden, eli pyöreän ufon, joka seikka teki Youngreniin syvän vaikutuksen. Marrs kiinnittää myös huomiota siihen, että tunnetut skeptikot, kuten Klass ja Peebles, eivät ole lainkaan tarttuneet Andreassonin tapaukseen.

Nimet Klass ja Peebles esiintyvät monessa paikassa tässä kirjassa siitä syystä, että varsin monen tapauksen kohdalla Marrs selostaa, mitä mieltä tunnetut ufotutkijat ovat ko. tapauksesta, ja vastaavasti myös mitä mieltä skeptikot ovat tapauksista. Marrs osoittaa, että yleensä esim. Klass ja Peebles ovat väärässä. Klassin kohdalla Marrs kiinnittää huomiota siihen, että Klass pyrkii selittämään kaikki sieppaustapaukset sillä, että siepatut yrittävät ansaita rahaa kertomuksillaan.

Luvussa 9 Marrs käsittelee karjansilpomistapauksia. Koska Marrs tässä asiassa suureksi osaksi lainaa Linda Moulton Howen kirjaa 'An Alien Harvest', josta allekirjoittanut tulee piakkoin kirjoittamaan esittelyn, niin on turhaa tässä yhteydessä toistaa samoja asioita. Todettakoon kuitenkin lyhyesti, että erään siepatun mukaan karjansilpomiset johtuvat siitä, että ihminen on myrkyttämässä luontoa. Myrkky on jo levinnyt vedestä kasvillisuuteen ja eläimiin, joten karjansilpomisilla ja sieppauksilla muukalaiset seuraavat myrkyn etenemistä. Kyseinen myrkky on sellainen, ettei ihmiset sitä vielä tiedosta tai ymmärrä.

Kirjan kymmenennessä luvussa Marrs puhuu viljakuvioista. Hän kertoo kahdesta englantilaisesta miehestä, Doug ja Dave, jotka omien sanojensa mukaan ovat valmistaneet suuren osan Englannin viljakuvioista. Marrs suhtautuu epäilevästi tähän väitteeseen ja viittaa siihen, että ensimmäisessä lehtijutussa, jossa kerrottiin Dougista ja Davesta, niin jutun copyright oli 'MBF- Services' -nimisellä tuntemattomalla uutistoimistolla. Kun asiaa pengottiin tarkemmin, niin jäljet johtivat yritykseen, jolla oli yhteyksiä puolustusministeriöön. Marrs ihmettelee myös, miten Dougilla ja Davella on ollut varaa kiertää ympäri maailmaa kertomassa kuvioistaan.

Myös tähtitieteilijä, professori Gerald Hawkins on tutkinut viljakuvioita ja havainnut, että ne usein edustavat matemaattisia yhtälöitä, eli musiikkiskaaloja. Paitsi musiikkiskaaloja, Hawkins on myös löytänyt viljakuvioista viisi geometrista teoreemaa, eikä yksikään näistä teoreemoista ole mainittu Eukliiden geometriassa. Hawkins lähettikin kirjeen Dougille ja Davelle ja kysyi, miten he olivat keksineet ymppäämään valmistamiinsa viljakuvioihin näitä uusia teoreemoja? Hawkins ei kuitenkin saanut vastausta.

Kirjan yhdestoista luku kertoo 'kaukokatsomisesta' ja vaikka kaukokatsojat välillä ovat nähneet ufoja, niin tämä ala ei liity sen kummemmin ufoihin. Kirjan kahdestoista luku puhuu 'muista maailmoista' ja näiden maailmojen olennoista. Tässä viitataan mm. Raamattuun, jossa puhutaan 'muista maailmoista'. Eräs asiantuntija on löytänyt viitteen 'muihin maailmoihin' jopa Koraanista. Tässä luvussa kerrotaan myös kanavoitsijoista ja heidän sanomistaan ja tuodaan esille Urantia-kirjaa.

Marrs lainaa Valleeta, joka usein on sanonut, että ajatus siitä, että 'ufot ovat avaruusaluksia muilta planeetoilta on naiivi'. Vallee uskoo kyseessä olevan paljon monimutkaisempi ilmiö, eli että ufot kyllä saattavat olla avaruusaluksia, mutta muiden ulottuvuuksien avaruuksista.

Kirjan lopussa olevassa liitteessä Marrs ryhtyykin sitten yllättäen tarkastelemaan Yhdysvaltojen taloudellista rakennetta, pankkijärjestelmää, rahamarkkinoita, teollisuutta jne. Marrs kiinnittää huomiota siihen, miten rahaa käytetään ja lainataan, ja siihen miten sana 'raha' nykyisin oikeastaan on harhaanjohtava, koska ollaan luovuttu kultakannasta ja 'rahakin' nykyisin on olemassa vain elektronisina numeroina tietokoneissa. Marrs kysyykin, että kenellä oikeastaan on valta Yhdysvalloissa ja maailmassa ja tulee siihen tulokseen, että taloudellinen valta on keskitetty vain muutamien käsiin. Tätä kautta Marrs pääsee sitten energiakysymyksiin ja siihen, että näiden valtaapitävien mielestä on tärkeätä säilyttää olemassa oleva valta sellaisena kuin se nyt on. Tästä sitten Marrs pääsee ufoihin. Näiden valtaapitävien mielestä tieto ufojen käyttämästä energiasta saattaisi horjuttaa nykyisiä energian valtarakenteita. Tästä syystä ufot on pidettävä salassa ja poissa näkyvistä. Marrs huomauttaa, ettei ollut mikään sattuma että juuri Laurance S. Rockefeller kustansi kirjan 'UFOs: The Best Available Evidence', joka jaettiin maailman johtajille 1995.

Tämän mielenkiintoisen kirjan esittelyn voi hyvin lopettaa kertomalla seuraavan tapauksen: Bryce Bond -niminen englantilainen oli kävelemässä eräällä vehnäpellolla pimeässä keväällä 1991, kun hän tunsi itsensä lamaantuneeksi. Hän yritti huutaa, mutta ei saanut ääntä kuulumaan. Tällöin hän kuuli päässään matalan ja kohteliaan äänen, joka sanoi hänellä: 'Pysy rauhallisena. Emme tahdo pahaa. Seisot keskellä alustamme. Emme ole sinun ulottuvuudesta'. Kun lamaannus hellitti, niin Bond huomasi seisovansa keskellä viljaympyrää.

Björn Borg, 15.12.2004