Millington, Gordon:

The Leonine Press, Guildford, England 1994. 145 sivua

Gordon Millington on allekirjoittaneelle täysin tuntematon, eikä hänen kirjansa myöskään esiinny millään käytettävissäni olevalla kirjallisuuslistalla. Mutta kirja on olemassa ja sen mukaan Millington on englantilainen entinen armeijan upseeri, opettaja, BUFORAn jäsen ja Flying Saucer Review -lehden konsultti sekä myös Pegasus-nimisen lehden toimittaja.

Kirjan alussa Millington mainitsee lukuisia havaintoja, joita vuosien varrella on tehty Brasiliassa (ja joista Valleekin on kirjoittanut), jonka jälkeen Millington selostaa pari klassikkotapausta kuten Boas ja Schirmer. Heti aika pitkän Schirmer-selonteon jälkeen Millington vaihtaa taktiikkaa ja kertoo sadoista muista ufohavainnoista, mutta mainitsee ne vain lyhyesti muutamalla rivillä. Tällä tavalla hän saa mahtumaan kirjaan runsaasti ufohavaintoja eri puolilta maailmaa.

Millington on saanut mukaan pari suomalaistakin tapausta, eli Ivanoff (n. neljä riviä) ja Imjärvi (19 riviä). Millington mainitsee, että Ivanoffin jutun hän on löytänyt Randlesin eräästä kirjasta ja Imjärven tapauksen Flying Saucer Review -lehdestä.

Luvussa 5 Millington kertoo sieppauksista (esim. Walton) ja luvussa 6 Millington pohtii, ovatko ufot pahoja. Hän ottaa taas esille Brasilian, josta on raportoitu runsaasti tapauksia, jolloin havaitsijaa on vahingoitettu tai jopa tapettu. Tässä asiassa Millington nojautuu Prattin ja Valleen kirjoihin (joista allekirjoittanutkin on kirjoittanut esittelyn jokin aika sitten).

Luvussa 9 Millington käsittelee hypnoosin käyttöä, kun tahdotaan saada lisää tietoja siepatuilta. Tässä asiassa Millington on selvästi hypnoosin käytön kannalla ja puolustaa sitä ja kertoo esimerkkejä tapauksista, joissa hypnoosin avulla on saatu arvokasta tietoa. Tämä suhtautuminen hypnoosiin BUFORAn jäseneltä on hyvin yllättävää, kun tietää että BUFORA jo aikoja sitten nimenomaan kielsi hypnoosin käyttämisen sieppaustapauksissa. Allekirjoittaneen mieleen tuleekin, että ehkä juuri tästä syystä Millingtonin kirjaa ei ole näkynyt kirjalistoilla. (Jos BUFORA ei ole täysin sen kannalla).

Seuraavissa luvuissa tuleekin esille sitten kaikille tutut Bentwaters, Walters, Lazar ja Belgian kolmiot, jonka jälkeen Millington siirtyy karjansilpomisiin ja viljakuvioihin. Kirjan lopussa lainataan kanadalaisen Saskatchewan-yliopiston vilja-asiantuntijaa, professori Herman Austensonia. Hän ihmettelee Vancouver Sun -lehden jutussa 1.10.1990, että "on merkillistä, että näitä viljakuvioita on ilmestynyt vasta viimeisten kolmen, neljän vuoden aikana, kun ottaa huomioon, että ihminen on viljellyt peltoja jo satoja vuosia".

Millingtonin kirja on täysin asiallinen ja sitä voi hyvin käyttää tietolähteenä.

Björn Borg, 14.2.2004