O'Brien, Christopher:

St. Martins Press, New York 1996. 300 sivua

"Snippy. Vai oliko se Lady? Ei vaan Snippy. Lady se oli. Vai oliko se sittenkin Snippy? Sehän oli urospuolinen hevonen. Ei, vaan sillä oli naaraspuolisen hevosen nimi."

Samalla tavalla kuin useat ufokirjat alkavat Arnoldin havainnolla, niin useimmiten aloitetaan kertomukset ns. karjansilpomisista kertomalla kuuluisan Snippy-hevosen silpomisesta, joka tapahtui Alamossa Coloradossa syyskuussa 1967. Lehtijuttujen toimittajille ja kirjojen kirjoittajilla (myös allekirjoittaneella) on kuitenkin ollut suuriakin vaikeuksia päättää, mikä tuon silvotun hevosen nimi loppujen lopuksi oli. Useimpien lehtijuttujen ja kirjojen mukaan hevosen nimi oli Snippy. Toiset korjaavat virheen kuitenkin toteamalla, että hevosen nimi oli Lady. Toiset puhuvat kahdesta eri hevosesta, joiden nimet olivat Snippy ja Lady.

Syy sotkuun selviää mainiolla tavalla tässä O'Brienin kirjassa, jossa hän kertoo kuinka lokakuussa 1967 kaksi henkilöä East Texas State -yliopistosta haastattelivat puhelimitse hevosen omistajaa Nellie Lewistä. Nellie kertoo tällöin, että hevosen nimi oli Snippy ja että se oli urospuolinen hevonen. Maaliskuussa 1993 O'Brien haastattelee henkilökohtaisesti Nellien aviomiestä Berle Lewistä, joka kertoo miten hassusti lehdistö sotki hevosten nimet. Berle kertoo, että "se hevonen, jolla minä itse ratsastin, oli Snippy ja Lady taas oli Snippyn varsa. Lehdistö sotki asiat ja kutsui minun hevostani Ladyksi ja varsaa Snippyksi, enkä milloinkaan viitsinyt oikaista heitä. Minä vaan nauroin niille".

(Allekirjoittanut lainaa nyt vähän tekstiä eräästä toisesta kirjasta: "Tri Gary France oli se eläinlääkäri, joka ensimmäisenä tutki Snippy-hevosen. France oli tutkimuksen jälkeen todennut, että hänen käsityksensä mukaan Snippya oli silvottu. Karjansilpomisia tutkivalle agentti Rommelille tri France toteaa myöhemmin, että vaikka Snippy olikin kastroitu edellisenä päivänä, niin France on edelleenkin sitä mieltä, että Snippya oli silvottu."

Jos hevosen oikea nimi olikin Lady yllä olevan Berle Lewisin lausunnon mukaan, niin tämähän tarkoittaa sitä, että urospuoliselle hevoselle oli annettu naaraspuolinen nimi. Näyttää siltä, ettei kukaan järkevä ihminen ikinä saa mitään selvyyttä siihen, mikä silvotun hevosen oikea nimi loppujen lopuksi oli, kun omistajapariskunta itse alusta alkaen antoi ristiriitaisia tietoja hevosen nimestä ja sukupuolesta).

Berle Lewis kertoo myös merkillisestä valokuvasta, jonka hän itse oli ottanut Alamosassa Nelliestä ja hänen äidistään. Valokuvan kehittämisen jälkeen nähtiin, että sekä Nellien että hänen äitinsä pään yläpuolella oli 15x5 cm kokoinen torpedon muotoinen esine, jonka keulassa oli potkuri. Kenelläkään ei ollut selitystä kummalliseen valokuvaan. Snippy-tapauksen jälkeen Nellie kiinnostui ufoista ja kertoi mm. tuttaville, kuinka "olennot" tulisivat hakemaan hänet ja hänen äitinsä samana päivänä. Kun Nellien äiti kuolee, niin Nellie tekee itsemurhan hautausmaalla äitinsä hautauspäivänä.

Eräs Universal Education Foundation -niminen yhdistys osti Nellie Lewisin mieheltä Berle Lewisiltä sen karjatilan, jossa silpominen oli tapahtunut. Siivottaessa vanhaa tilalla sijaitsevaa mökkiä, löydettiin Nellie Lewisin "päiväkirja", joka koostui kourallisesta papereista, joissa oli muistiinpanoja Snippy-tapauksesta. Paperit laitettiin keittiön pöydälle.

Työryhmän johtaja Hosca Harrison kertoo, että hän havaitsi kaksi tuntematonta miestä poistuvan paikalta. Harrisonin mielestä miehet näyttivät siltä, etteivät he kuuluneet ryhmään. Toinen miehistä oli pukeutunut aluspaitaan, kenkiin ja pitkiin housuihin. Harrison luuli, että miehet olivat jonkun ryhmän jäsenen tuttavia, eikä ajatellut asiaa sen kummemmin. Myöhemmin huomattiin, että Nellie Lewisin paperit olivat kadonneet, eikä kukaan ryhmän jäsenistä myöntänyt tuntevansa vieraita miehiä.

O'Brienin kirja kertoo nimenomaan eteläisessä Coloradossa sijaitsevan San Luis -laakson (jossa myös Snippyn kotipaikka Alamosa sijaitsee) lukuisista karjansilpomisista. Karjatilalliset valittavat lukuisista silpomisista, joiden tekijöitä ei milloinkaan saada kiinni, ufoista, merkillisistä helikoptereista ja suihkuhävittäjistä, joista ei kukaan näytä tietävän mistä ne tulevat tai minne ne menevät. Rva Virginia Sutherland kertoo, kuinka perhe illansuussa 5.6.1980 kuuli talonsa yli hiljaa lentävän helikopterin. Koko perhe meni ulos katsomaan ja näki heidän tilaltaan nousevan vanhanaikaisen helikopterin, jossa ei ollut mitään tunnuksia. Seuraavana päivänä he löysivät silvotun härän siltä paikalta, missä helikopteri oli ollut.

Dale Vigil kertoo, kuinka heidän lehmänsä oli poikinut kello 3.30 eräänä yönä ja kun Dale ja muut palasivat kaksi tuntia myöhemmin katsomaan tilannetta, he löysivät vasikan valittamassa kuolleen ja silvotun emonsa vierestä. Seuraavana päivänä Vigil näki, kuinka eräs härkä lähestyi hitaasti kuollutta lehmää ja päästi sydäntä särkevän valituksen "mooo-o-o-o-o". Tällöin lähistöllä olleet 30-40 lehmää tulivat kovalla vauhdilla paikalle ja kerääntyivät kuolleen lehmän ympärille. Lehmät asettuivat ympyrään kuolleen lehmän ympärille ja koko lauma rupesi hitaasti kiertämään kuollutta lehmää myötäpäivään. Vigil ja muut paikalla olleet kymmenen karjatilallista seisoivat kaikki suu auki, koska kukaan ei ollut ikinä aikaisemmin nähnyt mitään vastaavaa, eikä ollut edes kuullut puhuttavan tällaisesta lehmien seremoniasta. Vigil kiroaa sitä, että paristo oli loppunut hänen filmikamerastaan, eikä hän saanut filmattua lehmien seremoniaa.

Karjatilallinen Lloyd Girard menee aamulla 23.11.1993 perunavarastoonsa ja pysähtyy hämmästyneenä ovensuuhun, sillä sisällä perunavarastossa makaa silvottu lehmä. Varaston ulkopuolella ei näy mitään jälkiä lumessa. Girardin eräs naapuri, Bill Bradford, löytää samana päivänä oman silvotun lehmän. Löytöpaikalla ei näy muita kun lehmän omia jälkiä lumessa.

Laaksoon muuttaa John Taylor -niminen henkilö, joka on ostanut jättimäisen karjatilan laaksosta, mutta ei tyydy tähän, vaan tahtoo myös lähistöllä olevat muut karjatilat itselleen. Hän tekee ostotarjouksia muille karjatilallisille ja uhkailee heitä, jos he eivät suostu myymään. Helikoptereita nähdään toistuvasti hänen tilallaan, sekä merkillisiä valoja ja toimintaa öiseen aikaan.

Emilio Lobato jr. -nimistä karjatilallista on toistuvasti uhkailtu Taylorin toimesta ja kahdessa viikossa Lobato menettää jopa 49 lehmää. Poliisi yrittää epätoivoisesti selvittää Lobaton karjansilpomisia ja jää eräänä yönä vahtimaan Lobaton karjalaumaa. Pete Espinoza oli tuohon aikaan sheriffi ja kertoo, kuinka hän ja hänen miehensä poistuivat tarkkailupaikkana käytetystä metsämajasta kello 5 aamulla. Lobato löysi 25 minuuttia myöhemmin majan edestä silvotun lehmän.

Paikkakuntalaiset osaavat kuitenkin helposti erottaa, mitkä lehmät ovat Taylorin miesten silpomia ja mitkä ovat "aitoja silpomistapauksia" sen johdosta, että Taylorin miesten silpomat eläimet on silvottu niin kömpelöllä tavalla, että ne tunnistaa heti. Kun John Taylor ammutaan, niin nämä "kopiosilpomiset" loppuvat heti.

Vaikka ilmavoimat kieltää tietävänsä helikoptereista tai ufoista mitään, niin silminnäkijät kertovat muuta. O'Brien itse yhdessä tyttöystävänsä ja tämän tyttären kanssa näkivät 16.3.1993 kaksi valopalloa ja kahdeksan minuutin kuluttua kolme suihkuhävittäjää ujelsi heidän ylitseen etsimässä valopalloja. Paikkakunnan apulaissheriffi Lynn Bogle kuuli myös suihkuhävittäjät, jotka lensivät niin matalalla, että sheriffin "ikkunat helisivät".

John Harr ja hänen perheensä heräsi yöllä 20.10.1994 kauheaan meteliin, "kuin valtava helikopteri olisi leijunut talon yllä". Harr meni ulos, mutta ulkona hän ihmeekseen kuuli ja tunsi vain helikopterista alaspäin tulevan ilmavirran, muttei mitään koneääntä. Myöhemmin he löytävät neljä silvottua eläintä.

Ufoja havaitaan toistuvasti San Luis -laaksossa. Stephanie Malouff ja Debbie Jiron näkivät 17.5.1994 kello 21.30 taivaalla "valtavan kirkkaan valon, jossa oli paljon pienempiä valoja. Pienempi valo ajoi suurempaa valoa takaa suurella nopeudella, jolloin suuremman väri muuttui kirkkaan valkoisesta punaiseksi, samalla kun se teki 45 asteen käännöksen länteen päin ja katosi Greenien lähellä sijaitsevan vuoriston taakse".

Opiskelija John Finehart kertoo, kuinka hän ja hänen toverinsa olivat katselleet viittä valoa Alamosan yllä. Neljä valkoista valoa sykki kun viides oli Finehartin mukaan isompi ja kiinteän punainen. Finehartin mukaan näytti siltä, että kyseessä olisi ollut ilmataistelu, jossa valkoiset valot ajoivat takaa punaista valoa, joka kuitenkin jätti valkoiset valot taakseen. Havaitsijoiden mukaan näytti siltä, että punainen valo vain leikki valkoisten valojen kanssa.

Sharon Compton ilmoitti 4.11.1994 sheriffin toimistoon, että eräs mies oli ollut ulkona talonsa edessä, kun hän kuuli kauhean jylinän taivaalta. Hän näki useita helikoptereita, jotka saattoivat kolmiomaista esinettä. Miehen katsellessa koneita, joku tuli autollaan miehen tielle, ja kun mies siirsi katseensa hetkeksi katsoakseen kuka tulija oli, niin samassa jylinä loppui ja kun mies jälleen siirsi katseensa taivaalle, kaikki koneet olivat kadonneet. Mies oli laskenut katseensa alas vain pariksi sekunniksi.

O'Brien toteaa, että hänellä on nyt tutkimuksensa jälkeen enemmän kysymyksiä, kuin tutkimuksen alkaessa. Mitään vastauksia mysteeriin hänellä ei ole ja toteaa, että pienen tauon jälkeen karjansilpomiset ovat taas jatkuneet, samoin myös ufo- ja helikopterihavainnot. O'Brienin kirjassa on runsaasti tapausselostuksia ja näiden selostusten hyvä puoli on se, että O'Brien on itse käynyt paikan päällä haastattelemassa havaitsijoita.

Kirjan lähdeluettelosta ilmenee myös, että myös viranomaiset ovat yrittäneet tutkia näitä mystisiä helikoptereita ja julkaisseet jopa raportin tutkimuksestaan (U. S. Department of Transportation: FAA Report on Mystery Helicopters 1993).

O'Brienin kirja on mainio lähde, kun haluaa tutustua karjansilpomisiin ja niihin liittyviin asioihin. Kirjaa voi vain suositella.

Björn Borg, 29.10.2005