Pringle, Lucy:

Thorsons / Harper-CollinsPublishers, London 1999. 144 sivua

Englantilainen Lucy Pringle kertoo heti alussa, että viljakuvioita, eli piktogrammeja, on löydetty tähän mennessä noin 5000 kpl, neljästäkymmenestä maasta ja että vanhimmat ovat peräisin 1600-luvulta.

Pringle on löytänyt 7 tapausta, joissa silminnäkijät ovat olleet läsnä kun kuvio muodostui. Ensimmäisessä tapauksessa Gary ja Vivienne Tomlinson kertovat olleensa läsnä, kun kuvio muodostui Surreyssa vuonna 1990. He kertovat valtavista pyörremyrskyistä, joiden keskelle he itse jäivät. He luulivat, että heidän yläpuolellaan olisi helikopteri, mutta eivät nähneet sellaista. Pyörremyrsky oli niin voimakas, että se itse asiassa heitti molemmat polulta pellolle. Itse asiassa kyseessä oli useita paikallisia pyörremyrskyjä, isoja ja pieniä. Arvioiden mukaan pyörremyrskyt kestivät seitsemän minuuttia.

AndrĀ¯ Tong puolestaan kertoo, että hänellä oli hedelmäpuutarha ja eräänä aamuna syyskuussa 1979 hän havaitsi, että hedelmäpuista oli kadonnut suuri määrä hedelmiä. Hän huomasi, että hedelmät olivat kadonneet ympyrän muotoiselta alueelta. Katsellessaan tarhaa, hän näki kolme harmaissa suojapuvuissa olevaa ihmistä, jotka kävelivät puiden välissä. Tong huusi heille, mutta he eivät reagoineet mitenkään, jolloin hän lähti heidän peräänsä. Päästyään noin 6-9 metrin päähän heistä, hän kohtasi vahvan näkymättömän "muurin", joka esti häntä etenemästä. Samalla hänen näkemänsä ihmiset vain haihtuivat pois.

Pringle tiedostaa ja tunnustaa, että monet viljakuviot ovat ihmisten tekemiä bluffeja, mutta toteaa kuitenkin, että nykyisin kuvioita on tutkittu niin paljon, että on opittu erottamaan ihmisten tekemät kuviot aidoista. Aidoissa kuvioissa on usein havaittu, että korret ovat taipuneet pehmeästi kaarelle. Ihminen ei pysty taivuttamaan viljaa pehmeästi samalla tavalla katkaisematta korsia, eikä kukaan ole pystynyt toistamaan ilmiötä. Tunnusomaista oikeille viljakuvioille ovat myös kaikenlaiset elektromagneettiset häiriöt, jotka vaikuttavat paitsi elektronisiin laitteisiin, myös ihmisiin. Nykyisin on olemassa runsaasti todistusaineistoa siitä, että esim. kamerat lakkaavat toimimasta, paristot tyhjenevät välittömästi tai miltei välittömästi kuvion sisällä, nauhurit eivät toimi jne.

Pringle kertoo myös samoista tapauksista, kuin Freddy Silva kirjassaan "Secrets in the Fields" (josta allekirjoittanut on aikaisemmin kirjoittanut esittelyn) ja ne voidaan hyvin toistaa tässä:

Kun Sky TV oli tekemässä dokumenttia viljakuvioista, erään maanviljelijän piti ajaa leikkuupuimuriaan viljakuvion halki, mutta siihen asti moitteettomasti toiminut puimuri sammui heti kun se tuli kuvion kohdalle. Kun BBC puolestaan haastatteli erästä henkilöä kuvion sisällä, niin nauhurin nopeus lisääntyi itsestään, ettei puheesta enää saanut selvää. Kun nauhuria kokeiltiin kuvion ulkopuolella, se toimi moitteettomasti, ja kun se taas siirrettiin kuvion sisälle, sen nopeus lisääntyi taas.

Myös ITV-yhtiö päätti haastatella erästä henkilöä saman kuvion sisällä samana päivänä, mutta pystyi käyttämään lähetyksessään vain pienen osan haastattelusta, koska suurin osa siitä oli kärsinyt jonkun häiriön, eikä sitä voitu käyttää. Kuvioiden sisällä oleskelevat henkilöt ovat usein kertoneet, että heidän terveydentilansa muuttuu. He tuntevat pahoinvointia, pyörrytystä ja heitä väsyttää. Yksinkertaisetkin asiat, kuten jonkun yksinkertaisen laskutehtävän tekeminen kuvion sisällä vaikuttaa joskus mahdottomalta. Henkilö, joka yrittää laskea kuvion sisällä, menee miltei aina sekaisin laskuissaan. Usein henkilö kokee myös kadottaneensa aikaa kuvion sisällä. Toisaalta jotkut kuviot taas kuulemma parantavat ihmisiä, jotka oleskelevat kuvion sisällä.

Pringle kiinnittää kirjassaan huomiota siihen, miten on ilmiselvää, että "jokin ylhäältä tuleva voima" on usein tehnyt viljakuviot ja viittaa siihen, että rinteissä olevat kuviot eivät ole täydellisiä ympyröitä vaan pitkulaisia. Varsin merkillisen esimerkin Pringle on löytänyt lähellä Eastwoodia vuonna 1994 löydetystä kahdesta kuviosta. Molemmat kuviot ovat kyynelen muotoisia ja yhtä suuret. Erona on vain se, että toinen kyynelistä on halkaistu kahteen osaan, joista pienempi osa sijaitsee vähän matkan päässä toisesta osasta. Paikkaa tutkittaessa havaitaan, että halkaistu kyynelkuvio on tehty aivan voimalinjan tolpan päälle ja tämä tolppa on ilmeisesti aiheuttanut sen, että kuvio on haljennut kahteen osaan. Pringlen mukaan tämä todistaa, että joku ylhäältä tuleva voima on tehnyt kuvion, mutta tolppa, tai itse voimalinja, on aiheuttanut kuvion jakautumisen kahteen osaan.

Viljakuvioiden yhteydessä ja läheisyydessä on havaittu myös muita kummallisuuksia. Ray Barnes näki itse, kun viljakuvio muodostui 1981. Hän näki, kun vilja kaatui tai kaadettiin ja sanoo, että asiassa oli merkillistä se, että kun vilja kerran oli kaadettu, niin se ei enää noussut pystyyn. Barnes kertoo esimerkkinä, että kun katsoo viljapellossa ajavaa traktoria, niin osa viljasta nousee taas pystyyn traktorin ohitettua paikan, mutta viljakuvion kohdalla näin ei tapahtunut, vaan kaikki vilja pysyi kaadettuna.

Barnes innostui kokemuksensa jälkeen tutkimaan viljakuvioita ja on havainnut useita merkillisyyksiä. Vuonna 1990 hän otti valokuvia paikasta, missä hän oli nähnyt kuvion muodostuvan ja havaitsi ihmeekseen, että puiden varjot olivat merkillisiä. Kun hän katsoi puiden varjoja yhdestä paikasta, niin ne olivat rinnakkaiset kuten pitikin, mutta kun hän siirtyi kolme metriä sivuun, niin puiden varjot vääristyivät, kuin jokin voima vetäisi niitä vasemmalle. Myös hänen oma varjonsa oli epätavallinen. Barnes huomasi myös miten tulipalosta tuleva savu ikään kuin osui näkymättömään seinään, kun se tuli ko. paikalle. Savu yksinkertaisesti ei päässyt näkymättömän seinän läpi. Eräänä päivänä Barnes kiinnittää huomiota siihen, miten kahdesta eri savupiipusta tulevat savut puhaltavat vastakkaisiin suuntiin, eli kohti toisiaan. Samalla hän näkee joukon ihmisiä seisovan ryhmissä, mutta jähmettyneinä. He eivät liikkuneet ollenkaan. Barnes ehti kävellä 227 m, ennen kuin ihmiset rupesivat liikkumaan.

Barnes uskoo, että kuviot aiheuttavat aikavääristymiä, joka selittäisi puiden merkilliset varjot. Samoin Pringle julkaisee muutaman muunkin kuvan, joissa on havaittu merkillisyyksiä, kuten John Holmanin kuvat, joissa maisema näyttää vääristyneen. Holmanin valokuva osoittautui myös kaksoiskuvaksi, vaikka Holman oli ottanut vain yhden kuvan. Merkillistä kuvassa oli se, että varjokuvan henkilöt olivat eri asennossa kuin oikeassa kuvassa.

Pringle julkaisee kirjassaan myös Barnesin mainitut valokuvat, joissa näkyy puiden varjojen vääristymät. David Kingston puolestaan valokuvasi 1994 juuri löydetyn kuvion ja kuvissa havaittiin myöhemmin "jotain". Toisessa kuvassa näkyy jotain, mikä muistuttaa sumua ja toisessa näkyy kuin sumuisen ympyrän yläosa. Kamera, negatiivit ja kuvat lähetettiin yhdysvaltalaiselle yritykselle, joka tutkittuaan asiaa ilmoitti, että se joka näkyi kuvissa, oli kolmiulotteinen ja kiinteä.

Pringlen mukaan ufoja on toistuvasti havaittu kuvioiden yhteydessä. Pringle kertoo myös siitä, kun Ron Russell ja Mark Briggs vuonna 1993 kello 23.30 kuulivat erittäin voimakkaan äänen. Kun he menivät tutkimaan asiaa, he näkivät paljain silmin ja myös kiikarilla sodanaikaisen raskaan pommikoneen, joka juuri on nousussa kiitoradalta. Seuraavana päivänä he yrittävät löytää kiitorataa, mistä kone oli noussut, mutta epäonnistuvat siinä. Sen sijaan he löytävät viljakuvion, joka sijaitsee siinä paikassa, josta pommikone oli lähtenyt liikkeelle.

Pringle toteaa lopuksi, että hänen mielestään emme voi sulkea pois mahdollisuutta, että tässä ilmiössä on mukana jokin ulkoinen äly. Tämä kirja sopii hyvin viljakuvioiden harrastajille ja siinä on julkaistu runsaasti mustavalkoisia- ja värikuvia kuvioista.

Björn Borg, 15.4.2005