Borkovich, Nebojsa:

Xlibris Corporation 2002. 179 sivua

Huhti-elokuussa 2000 Nebojsa Borkovich ja Donald Begay lähtevät purjeveneellään pitkälle matkalla Meksikosta Hawaijille ja sieltä takaisin San Franciscoon. Miltei koko matkan aikana he näkevät ufoja, jotka toistuvasti tulevat hyvin lähelle purjevenettä. Borkovich ja Begay ottavat videokamerallaan useita filminpätkiä näistä ufoista ja myöhemmin Borkovich julkaisee tapauksesta kirjan. Borkovichin kirjan mukaan näyttää siltä, että ufot olivat purjehtijoiden seurassa miltei koko matkan. Välillä he havaitsivat yhden ja välillä useita ufoja. Ufot tulivat usein lähelle purjevenettä ja yhtä usein ne tekivät ohilennon tai muita ohjausliikkeitä lähellä venettä.

Paitsi että Borkovich ja Begay filmasivat ufoja, niin he tekivät veneen lokikirjaan tarkkoja muistiinpanoja ja piirsivät niinikään kuvia näkemästään lokikirjaan. Tässä on todettava, että se joka on aikaisemmin lukenut allekirjoittaneen kirjan "Onko ufoilmiössä logiikkaa" havaitsee, että Borkovich ja Begay usein selostavat asioita, jotka ovat yhdenmukaisia tuossa kirjassa kerrotun ufojen käyttäytymisen kanssa. Kun Borkovich kerran päättää suunnata veneen voimakkaan valonheittimen lähellä olevaan ufoon, niin se heti perääntyy. Borkovich luettelee myös muutamia muita vastaavanlaisia tapauksia, joita hän on löytänyt kirjallisuudesta. Ja kun Borkovich kerran vilkuttaa lampulla neljä kertaa läheiselle ufolle, niin jonkun ajan kuluttua se suorittaa ohilennon ja vilkuttaa vastaukseksi omaa valoaan neljä kertaa.

Kun allekirjoittaneen "Logiikka" -kirjassa selostetaan erästä tapausta, jossa ufo näyttää pelastaneen miehen, niin Borkovichin kirjassa kerrotaan nyt toisesta tapauksesta, jossa ufo näyttää suorittaneen pelastustehtävän: Eräänä yönä suuri rahtilaiva lähestyy uhkaavasti purjevenettä takaapäin, eivätkä purjehtijat yrityksistään huolimatta saa radiolla yhteyttä siihen. Tällöin ufo siirtyy rahtilaivan ja purjeveneen väliin ja hetken kuluttua rahtilaiva muuttaakin kurssiaan sen verran, että ohittaa purjevenettä turvallisesti.

Borkovich pohtii kirjassaan, jos rahtilaivan miehistö havaitsi purjeveneen samalla kun he katsoivat ufoa vai vaikuttiko ufo jotenkin laivan autopilottiin? (Allekirjoittanut miettii sitä, että jos rahtilaivan lähelle tullut ufo vaikutti laivan kompassiin, niin muuta ei tarvittukaan. Autopilottihan on kytketty laivan kompassiin ja noudattaa sen näyttämää suuntaa).

Kun allekirjoittanut aikoinaan kirjoitti lukua 'Ufo leikkii kissa ja hiirileikkiä' mainittuun "Logiikka" -kirjaan, ja luki tällaisesta käyttäytymisestä kertovia havaintoselostuksia, niin mielessä kävi joskus, että tuollaisissa tapauksissa vaikutti välillä kuin lapset tai lapsenmieleiset todella olisivat ufoissa leikkimässä. Borkovich tekee saman havainnon ja pohtii samaa asiaa. Borkovich kiinnittää myös huomiota samaan asiaan, kuin mihin monet muut ovat kiinnittäneet huomiota: Hän havaitsee äänettömän tavallisen näköisen lentokoneen, joka on matkalla etelään Hawaijin eteläpuolella. Borkovich toteaa kuitenkin, etteihän Hawaijista etelään ole olemassa minkäänlaista lentokenttää. Lähin paikka etelään päin on Tahiti. Minne kone oli matkalla?

Tästä kirjasta löytyy sitten todellinen helmikin. Kun lukemattomat havaitsijat ovat kertoneet kautta vuosien, että havaittu ufo poistui 'yllättäen', niin on usein pohdittu sitä, että poistuuko ufo 'johonkin toiseen ulottuvuuteen', ja katoaa siksi niin yllättäen, vai johtuuko yllättävä poistuminen siitä, että ufo lähtee sellaisella vauhdilla, ettei silmä ehdi sitä huomata? Tunnettu kuva-analyytikko tri Bruce Maccabee taisi olla ensimmäinen, joka analysoidessaan Gulf Breezessa otettua videofilmiä, löysi todisteen siitä, että ufon äkillinen katoaminen johtui sen valtavasta vauhdista.

Borkovichin kirjasta löytyy nyt sitten toinen samanlainen esimerkki. Kun analysoidaan Borkovichin ottamaa videonauhaa ja otetaan siitä pysäytyskuvia, niin eräässä kohdassa ufo on näkyvissä, mutta seuraava kuva onkin jo sitten täysin pimeä. Kun tätä pimeätä kuvaa sitten tutkitaan tarkemmin ja suurennetaan sitä niin siitä löytyykin sitten lopuksi pienenpieni valopilkku.

Borkovich tekee perusteellisia laskelmia:

1) Yhden videokuvan nopeus on 1/30-osa sekuntia.

2) Ufo katosi näkyvistä alle kahdessa videokuvassa, eli 1/15-osa sekunnissa.

3) Tämä viittaa nopeuteen, joka lähestyy valon nopeutta, eli 300.000 km/s.

4) Kun tuo valtava luku jaetaan 30:llä, niin ufo on saavuttanut useiden tuhansien km/h nopeuden alle sekunnin 30-osassa!

5) Täydellisestä pysähdyksestä siis tuhansiin km/h!

6) Kiihdyttämällä tällä uskomattomalla nopeudella ufo saavuttaisi Kuun ja takaisin alle 4 sekunnissa.

Kun Borkovich sitten palattuaan purjehdukseltaan kiertää näyttämässä videoitaan eri paikoissa ja kertomassa kokemuksistaan, niin esimerkiksi San Rafael Sidewalk Astronomers'in edustaja, tähtitieteilijä Jane Houston Jones toteaa, että 'eri asiat aiheuttavat valoja valtameren yllä'. Berkeleyssä sijaitsevan Kalifornian yliopiston tähtitieteen emeritusprofessori Harold Weaver ehdottaa, että purjehtijat 'ehkä ovat nähneet sähköisiä purkauksia'.

Borkovich tarttuu nyt tähän ja lähtee kirjassaan vastahyökkäykseen ja käy niin seikkaperäisesti läpi kaikki ajateltavissa olevat selitysmahdollisuudet, että harvoin näkee näin perusteellista selvitystyötä. Borkovich käy systemaattisesti läpi kaikki mahdolliset vaihtoehdot ja tyrmää ne yksi toisensa jälkeen. Tässä kohtaa lukija huomaa myös sen, ettei Borkovich taida olla mikään 'kuka tahansa' -mies, vaan näyttää olevan erittäin sivistynyt ja hyvin perillä esim. fysiikasta. Missään ei kuitenkaan kerrota, mikä Borkovichin ammatti tai koulutus on. Varsin mielenkiintoinen on esim. se tilanne, kun eräs analyytikko tulee siihen tulokseen, että videofilmillä näkyy Venus. Borkovich ottaa tällöin yhteyttä tähtitieteilijöihin kysyäkseen, voiko filmillä todella olla Venus, ja saa tällöin seuraavanlaisia vastauksia:

1) Kuva-analyytikko Jeffrey Sainio: 30.7.2000 paikalla 132 W, 39, 31 N Venus näkyy varsin kirkkaana, magnitudi -3,9 ja laskee kello 20.44. Aurinko laski kello 17.57. Kohde on Venus.

2) Kuva-analyytikko Joe Escamilla: Kohde ei ole Venus.

3) Arizonan yliopiston astrofysiikan opiskelija Kevin: Heinäkussa 2000 planeetta Venus oli auringon takana, eikä sitä voitu havaita pohjoiselta pallonpuoliskolta. Kevin nojautuu tässä asiassa Royal Canadian Astronomy Association'in käsikirjaan Observer's Handbook.

4) Nimetön henkilö toisessa yliopistossa: Ei, Venusta ei voitu nähdä sinä päivänä.

5) Ammattitähtitieteilijä Flagstaffissa sijaitsevassa Lowellin observatoriossa: Venusta ei voitu nähdä sinä päivänä. Se oli niin matalalla horisontissa, että jopa ruoho olisi estänyt sen näkemisen.

6) Tucsonissa oleva Kitt Peakin observatorio: Yhtyy edellä olevaan käsitykseen.

7) Kalifornian Mount Palomarin observatorion tähtitieteilijä Bob Donahue: Venus ei ollut näkyvissä auringonlaskun aikaan.

8) Mount Wilsonin observatorio: Venus on ollut kirkkaana ja korkealla illalla läntisellä taivaalla useiden kuukausien ajan. Auringonlaskun aikaan 30.7.2000 Venus oli enemmän kuin 7 astetta horisontin yläpuolella. Venus laskee minuutteja auringonlaskun jälkeen tuolla latitudilla kyseisenä päivänä.

9) Kitt Peakin observatorio uudestaan. Tällä kertaa tähtitieteilijä Roger Sinnot vastaa: Kyllä, Venus oli 7,6 astetta läntisen horisontin yllä auringonlaskun aikaan tuona päivänä. Se laski 45 minuuttia myöhemmin. (MUFONin laskelmien mukaan videolla näkyvä kohde oli noin 15 astetta horisontin yläpuolella).

Suosittelen mielelläni tätä kirjaa ufoilijoille ja skeptikoille nimenomaan Borkovichin perusteellisen ja tarkan selvitystyön takia. Borkovich käy läpi eri selitysmahdollisuuksia niin systemaattisesti, että hän sopii hyvin esimerkiksi sekä ufotutkijoille että skeptikoille.

Björn Borg, 7.9.2004