Sheffield, Derek:

Blandford 1996. 275 sivua

"Tämä kirja kertoo Belgian kolmioufosta ja ufoista Euroopan parlamentissa."

Derek Sheffield on englantilainen kirjailija, joka aikaisemmin on julkaissut kirjan "A Question of Reason", jossa hän keskustelee laajenevasta maailmankaikkeudesta, mustista aukoista ja sen lisäksi kehitysopista. Sheffield näki itse ufon yhdessä naapurinsa kanssa elokuussa 1962.

Sheffield on kutsuttu ystäviensä toimesta viettämään uutta vuotta 1991 Pariisissa. Hotellissa hänen silmäänsä osuu ranskalainen lehti "Le Soir", joka etusivullaan kertoo valokuvien kera niistä kolmionmuotoisista ufoista, jotka havaittiin Belgiassa 1989-1990. Sheffield kiinnostuu asiasta niin, että hän menee lehden kanssa hotellin vastaanottoon ja pyytää portieeria kääntämään lehden artikkelin hänelle. Tästä alkaa Sheffieldin yksityissota Englannin, Yhdysvaltojen ja Belgian viranomaisia sekä Euroopan Parlamenttia ja CIA:ta vastaan.

Siitä huolimatta, että Belgian ilmavoimien eversti, myöhemmin kenraali, de Brouwer kirjeessään nimenomaan huomauttaa, että se ei ole totta, niin Sheffield saa kuitenkin sen käsityksen, että valtava kolmiomainen ufo poistuessaan Belgian ilmatilasta suuntasi matkansa Englantiin. Tästä Sheffield saa aiheen olettaa, että Englanti oli mahdollisesti vaarassa.

Sheffield aloittaa yksityissotansa viranomaisia vastaan lähettämällä kirjeitä kaikkiin keksimiinsä paikkoihin, ja vaatii tietoja viranomaisten toimenpiteistä, valmiudesta, tutkavalvonnasta, tutkien kantomatkasta ja niiden sijainnista, mitkä tutkat olivat käytössä kyseiseen ajankohtaan, havaittiinko tutkien avulla esim. Englannissa mitään epäilyttävää, tekikö esim. Englannin ilmavoimat mitään jne. Kun Sheffield ei saa toivomiaan vastauksia ollenkaan, tai ei tarpeeksi nopeasti, hän näkee salaliittoja kaikkialla ja kokee asian sillä tavalla, että "viranomaiset yrittävät sabotoida hänen ponnistelujaan totuuden selvittämiseksi". Kun Sheffield lähettää kirjeen esim. entiselle presidentille Carterille, niin hänen kirjeensä palautetaankin avattuna Englannin postilaitoksen toimesta ilman selitystä. Sheffieldin mielestä tämä on selvä osoitus siitä, että on olemassa salaliitto.

Sheffield tapaa myös ufologiassa varsin tunnetun amerikkalaisen Linda Moulton Howen, eikä Sheffield näytä etukäteen tietävän ollenkaan, kuka Howe on. Howen erikoisalasta, eli karjansilpomisista, Sheffield ei ole aikaisemmin kuullutkaan. Sheffield tulee kuitenkin epäluuloiseksi myös Howea kohtaan ja vetäytyy mahdollisesta yhteistyöstä.

Ufoharrastajan mielestä näyttää nykyisin hiukan merkilliseltä, että Sheffield syyttää esim. Englannin ilmavoimien silloista "ufopöydän" hoitajaa Nick Popea siitä, että myös hän salailee asioita, eikä vastaa Sheffieldin kaikkiin kysymyksiin. Asia vaikuttaa aika kummalliselta kun tiedetään, että juuri Pope oli harvinaisen yhteistyöhaluinen ufoharrastajien kanssa ja Popestahan tuli myöhemmin ufotutkija ja -kirjailija. Pope kuitenkin huomauttaa eräässä kirjeessään Sheffieldille, ettei hän tietenkään voi paljastaa kaikkia sotasalaisuuksia Sheffieldille vain koska tämä pyytää niitä. Olihan Englannin senaikainen tutkaverkosto rakennettu Neuvostoliiton taholta tapahtuvaa mahdollista hyökkäystä silmälläpitäen, eikä sitä lähdetty paljastamaan noin vain kirjailija Sheffieldille.

Kun allekirjoittanut lukee Sheffieldin kirjaa, niin panen merkille kummallisen asian. Eli kun Sheffield toistuvasti syyttää USA:n CIA:ta salailusta, niin samaan hengenvetoon Sheffield erittäin usein puhuu myös Englannin viranomaisista. On kuin Sheffieldin mielestä "CIA ja muut viranomaiset" olisivat kaikki yksi ja sama viranomainen ja tämähän on aika outo tapa katsoa asioita.

Samoten kun Sheffield puhuu tutkista ja tutkavalvonnasta, niin hän puhuu tavallisesti usean maan järjestelmistä samaan hengenvetoon, ikään kuin kyseessä olisi yksi ja sama maa. Toki NATO on olemassa, mutta ei kaikkien maiden tutkajärjestelmät ole niin yhden viranomaisen alaisuudessa jokapäiväisessä työssään, kuten Sheffield näyttää uskovan. Niinpä esim. Englannin puolustusministeriö joutuu ilmoittamaan Sheffieldille, että jos tämä tahtoo tietoja Belgian tutkajärjestelmistä, niin hänen tulee kääntyä Belgian puoleen, eikä Englannin puoleen.

Sheffield kuitenkin jatkaa yksityistä sotaansa lähettämällä kirjeitä esim. Belgian pääministerille. Kun toivottuja vastauksia ei tule, niin Sheffield keksiikin sitten, että oikea paikka, jonne pitää kääntyä tässä asiassa on Euroopan Parlamentti.

Sheffield, joka aikaisemmin ilmeisesti ei ole harrastanut ufoilua, ryhtyy nyt keräämään materiaalia ufojen historiasta ja laatiikin sitten pitkän kirjeen Euroopan Parlamentille, jossa hän selostaa ufoilun tärkeyttä ja vaatii, että parlamentti ryhtyy tutkimaan Belgian kolmioufotapausta. Se materiaali, jonka Sheffield kerää Euroopan Parlamentti -kirjettään varten, muuttuukin sitten ajan myötä kokonaiseksi kirjaksi, eli yllämainituksi kirjaksi.

Hankkiessaan, ilmeisesti aika nopeassa tahdissa ufomateriaalia, niin Sheffield ei kuitenkaan ehdi syventyä tarpeeksi paljon ufoilun historiaan, josta syystä hänen kirjeessään on jossain määrin puutteita ja virheitä:

- Kirjeessään Sheffield toteaa, että "CIA lopetti ufotutkimuksensa vuonna 1969". (Sheffield ajaa kyllä varmasti tässä takaa USA:n ilmavoimien Blue Book -projektia, joka lopetettiin vuonna 1969. Blue Bookista Sheffield ei kuitenkaan puhu mitään).

- Majuri Keyhoe ei kylläkään ollut Robertson-komitean jäsen.

- Hassun virheen Sheffield tekee kun hän ilmoittaa, että tähtitieteilijä Hynek toimi Northeastern-yliopistossa. Hynekhan toimi nimenomaan Northwestern- yliopistossa.

- Tähtitieteilijää Jessup on Sheffieldin mukaan Jessop.

- Suomalaisiakin kiinnostaa ehkä erityisesti ns. Petroskoin tapaus vuodelta 1977. Sheffieldin mukaan tällöin "havaittiin sikarin muotoinen emäalus, josta irtaantui pienempi kiekko". Kaikki allekirjoittaneen tiedossa olevat muut lähteet ovat kyllä vain puhuneet valoilmiöstä.

- Stoljarovin komitea perustettiin vuonna 1967, eikä 1970 kuten Sheffield sanoo.

Kerättyään mielestään tarpeeksi materiaalia ufoilmiöstä yleisesti ja nimenomaan Belgian kolmiosta, Sheffield päättääkin nyt sitten, että hän on valmis Euroopan Parlamenttia varten. (Todettakoon tässä yhteydessä, että Sheffield julkaisee jopa kymmensivuisen kopion belgialaisten hävittäjälentäjien radiokeskusteluista 30-31.3.1990). Sheffield ei kuitenkaan tiedä aluksi, miten asiassa pitää toimia ja joutuu selvittämään, miten Euroopan Parlamenttia lähestytään ylipäänsä tällaisessa asiassa.

Tutkittuaan asioita, Sheffield lähettää tutkimusehdotuksensa Englannin Euroopan parlamentin edustajalle G. B. Pattersonille eteenpäin toimitettavaksi. Sheffieldin ehdotus on 40-sivuinen ja aikanaan hänen ehdotuksensa rekisteröidään Euroopan Parlamentin Energia-, Tutkimus- ja Teknologiakomiteassa numerolla 990/93. Sheffield julkaisee myös 21.6.1993 asiasta lehdistötiedotteen ja lähettää sen kaikille tärkeimmille uutisvälineille.

Euroopan Parlamentin ehdotuskomitea ilmoittaa 11.4.1994 Sheffieldille, että se on kokouksessaan 24-25.2.1994 suostunut siihen, että Sheffieldin ehdotus toimitetaan eteenpäin Energia-, Tutkimus- ja Teknologiakomitealle käsiteltäväksi. Sheffield lähettää nyt 10-sivuisen liitteen Energia-, Tutkimus ja Teknologiakomitealle liitettäväksi hänen alkuperäiseen ehdotukseensa. Sheffieldin mukaan "liite katoaa postissa".

Suuri osa Sheffieldin kirjasta koostuu selostuksista, kuinka Sheffieldin lukemattomiin kirjeisiin ei ole vastattu. Sheffieldin mukaan tämä osoittaa, että hänen postiaan on siepattu, eikä toimitettu eteenpäin. Kuitenkin, kun ottaa huomioon Sheffieldin harrastukset, niin ulkopuolisella lukijalla saattaa kyllä olla maallisempi selitys Sheffieldin postiongelmiin. Se, ettei Sheffieldin kirjeisiin aina ole vastattu, ei tarkoita sitä, että niitä olisi siepattu. Sheffieldhän käyttäytyy kuin jokin tärkeä valtion päämies ja lähettelee kirjeitä yhtenään USA:n entiselle presidentille, EU:n puheenjohtajalle, suurlähetystöihin, eri maiden ilmavoimien esikuntiin, poliisiviranomaisille, YK:lle, NATO:lle, Englannin parlamentin jäsenelle, Japanin varapääministerille jne. Kirjeissään Sheffield aina vaatimalla vaatii selityksiä. Kyllä se on ymmärrettävä ulkopuolisen silmissä, ettei kirjeiden vastaanottajat aina viitsi hyppiä Sheffieldin tahtipuikon tahdissa. Tässä liiteasiassakin ilmenee, että kyllä liite oli tullut perille normaaliin tapaan, vaikka vastaanottaja ei erikseen ilmoittanut sen perille tulosta.

Toinen mieleen tuleva asia on se, että Sheffield toistuvasti pyytää selvityksiä eri maiden puolustusjärjestelmistä, tutkajärjestelmistä, tutkien kantomatkasta, ilmavoimien toimenpiteistä jne. Olisi merkillistä, jos ei eri maiden turvallisuusviranomaiset tällaisessa tilanteessa kiinnostuisi tästä miehestä ja ryhtyisivät valvomaan hänen postiaan selvittääkseen mistä on kysymys. Tällaisen valvonnan ei tarvitse liittyä vähääkään ufoihin, vaan on turvallisuusviranomaisten normaalia toimintaa. Tämä seikka ei näköjään pälkähdä Sheffieldin päähän kertaakaan.

Tilanteen kuvaa mainiolla tavalla Belgian ilmavoimien kenraali de Brouwer kirjeessään 22.12.1994 Sheffieldille: "Sallittakoon minun todeta, että viimeisten kahden vuoden aikana Belgian viranomaiset ovat olleet äärettömän pitkämielisiä, mitä tulee loputtomiin kyselyihinne..." De Brouwerin yli kolmesivuisessa kirjeessä hän oikaisee useita Sheffieldin virheellisiä väitteitä. De Brouwer huomauttaa myös (lainaten Sheffieldin kirjeitä), ettei Belgian hallitus pidä siitä, että sitä painostetaan.

Eräänä sivutuotteena Sheffieldin kirjetulvalle tulee esille CIA:n yleisöosaston Pearl Cohenin 26.2.1993 päivätty kirje Sheffieldille, jossa Cohen nimenomaan tähdentää, että vuoden 1953 Robertson-komitea oli vain ja ainoastaan kiinnostunut siitä, muodostivatko ufot jonkunlaista UHKAA USA:lle. (Tätähän ufologit ovat aina tähdentäneet, ettei Robertson-komitea pohtinut ufojen olemassaoloa, vaan nimenomaan sitä, oliko niistä mitään uhkaa USA:lle).

Sheffieldin kirjan kirjoittamisvaiheessa ei Euroopan parlamentin Energia-, Tutkimus- ja Teknologiakomitea ollut vielä käsitellyt Sheffieldin tutkimuspyyntöä, emmekä saa tietää miten sen kanssa kävi, vaikka kirja on painettu vasta 1996.

Muista lähteistä tiedämme kuitenkin, että Belgian varapääministeri Elio di Rupo ehdotti jo vuonna 1990, että EU ryhtyisi rahoittamaan ufotutkimuskeskusta. Joulukuussa 1993 esitti Euroopan parlamentin Energia-, Tutkimus- ja Teknologiakomitea italialaisen herra Tullio Reggen ehdotuksen (B3-1990/90), että EU myöntäisi rahoitusta eurooppalaiselle ufokeskukselle SEPRAlle. Asia herätti ristiriitaisia tunteita ja asiasta keskusteltiin melkein 20 kertaa. Tammikuussa 1994 raivostuneet brittiläiset europarlamentaarikot ja vihamielinen joukkotiedotusvälineilmasto estivät rahoitussuunnitelmia ranskalaisen SEPRA-järjestön laajentamisesta eurooppalaiseksi ufotutkimuskeskukseksi koko "yhteismarkkinoille".

Emme saa ainakaan tästä kirjasta tietää, miten Sheffieldin ehdotuksen kanssa loppujen lopuksi kävi. Saattaa hyvinkin olla, että se kytkettiin yhteen herra Reggen ehdotuksen kanssa ja sai saman kohtalon. Allekirjoittaneen mielestä näyttää hiukan kummalliselta, että jos Reggen ehdotus hylättiin tammikuussa 1994, niin miten sama komitea kuitenkin olisi suostunut Sheffieldin ehdotukseen vain kuukausi myöhemmin, eli 24-25.2.1994? Allekirjoittaneella ei kuitenkaan ole vastausta tähän.

Tästä kirjasta voi hyvin sanoa, että se joka on kiinnostunut Belgian ns. kolmiohavainnoista vuosina 1989-1990, voi suurella mielenkiinnolla syventyä tähän kirjaan.

Kirjan tekijästä Sheffieldistä täytyy sanoa, että näyttää siltä, että hänellä on pakkomielle näihin Belgian kolmiohavaintoihin. Lisäksi hän on aivan selvästi vainoharhainen, kun näkee salaliittoja joka kulman takana. Se, että ei aina ole olemassa vastauksia kaikkiin kysymyksiin, ei näytä rasittavan häntä.

Vaikka Sheffield ei mainitse asiasta, niin on kuitenkin tunnettua, että samanlainen kolmio kuin Belgiassa, havaittiin myös Moskovan yllä 21.3.1990 ja myös sen perään lähetettiin suihkuhävittäjiä. Neuvostoliiton silloinen ilmavoimien komentaja Maltsev on lausunut tapauksesta: "Tämä on ainoa ufotapaus, josta meillä on konkreettiset todisteet."

Björn Borg, 31.10.2005