Sprinkle, Leo R.:

Granite Publishing, LLC, Columbus, North Carolina 1999. 296 sivua

Leo R. Sprinkle on suorittanut fil. tri tutkinnon vuonna 1961 Missouri-Columbian yliopistossa. Myöhemmin hän palveli Wyomingin yliopistossa professorina, kunnes hänen reinkarnaatio,- sielu ja ufoharrastuksensa sai hänet eroamaan yliopistosta vuonna 1989. "Emeritusprofessorina olen kuitenkin edelleen yhteistyössä yliopiston kanssa, vaikkakaan en päivittäin", sanoo Sprinkle itse. Sprinkle on tullut tunnetuksi sieppaustutkijana ja vuonna 1999 hän julkaisi yllämainitun kirjansa. Sprinkle itse sanoo nähneensä ufoja kaksi kertaa, eli vuosina 1949 ja 1956 ja nämä havainnot olivat syynä hänen ufoharrastukseensa. Vuonna 1996 Sprinkle vieraili Suomessa pohjoismaisessa ufokonferenssissa.

Ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia tai ennakkoluuloja ryhdyn tutustumaan ensimmäistä kertaa Sprinklen kirjaan ja mitä enemmän tutustun siihen, niin sitä enemmän joudun miettimään, että missäs sitä nyt oikeastaan mennään. Ensimmäinen tekemäni havainto on se, että Sprinkle puhuu itsestään, itsestään, itsestään ja sitten taas itsestään. Ja sitten taas vaihteeksi itsestään. Hän kertoo lapsuudestaan ja lapsuuden kodistaan, äidistään, isästään, veljistään ja sisarestaan ja naapureistaan, nuoruudestaan ja opiskeluvuosistaan.

Myöhemmin hän selostaa tarkasti, keitä kaikkia muita fil. tohtoreita hän on tavannut vuosien kuluessa ja missä tapaaminen sattui ja missä merkeissä. Sprinkle luettelee varmasti sata(?) (en ole laskenut) muuta fil. tohtoria tai muuta kollegaa, joiden kanssa hän on ollut tekemisissä. Hän selostaa myös laajasti Wyomingin yliopistossa tapahtunutta valtataistelua, jonka tuloksena hän itse katsoi parhaaksi erota. Kirjan ensimmäinen puolisko ei mainitse ufoja kuin ohimennen ja lukijalle tulee kyllä väkisin mieleen, että tämän kirjan nimi olisi pitänyt olla "Sprinklen elämänkerta".

Tätä kirja on vaikea lukea. Se ei etene loogisesti jostain alusta johonkin lopputulokseen, vaan hyppää asiasta toiseen ja on täynnä väliotsikoita, joiden alla Sprinkle puhuu asiasta kuin asiasta, enkä minä ainakaan pysy ollenkaan mukana "missä sitä mennään" kun välillä puhutaan yhdestä asiasta ja sitten taas toisesta. Sen verran ymmärrän kyllä, että välillä Sprinkle puhuu sielusta ja joskus hän puhuu jälleensyntymästä (=reinkarnaatiosta) ja sitten taas joskus ohimennen ufoista ja sitten taas muusta.

En voi olla vertaamatta tätä kirjaa esim. skottilaisen fil. tri Howarthin kirjaan, josta kirjoitin aikaisemmin esittelyn. Howarth kun eteni täysin loogisesti kirjassaan asiasta toiseen, mitä Sprinkle puolestaan ei tee. Ei ainakaan niin, että minä ymmärtäisin asian.

Jos Sprinkle joskus mainitsee jonkun ufotapauksen, niin se on täysin ohimennen. Esimerkkinä tästä on tapaus "Carl". Carl oli kerran metsässä ja ampui hirveä, kun luoti näytti pysähtyvän ilmassa. Sprinkle kertoo paljon Carlista, miten ja missä hän on tavannut hänet, muttei kerro itse juttua (joka kyllä on selostettu muissa kirjoissa).

Kirja on erittäin vaikea lukea. Vähitellen ymmärtää, että kyseessähän on psykologian oppikirja tai sen tapainen, jossa käytetään runsaasti psykologian ammattisanoja ja lyhenteitä. Kirjan koko loppuosa koostuu eri psykologisista testeistä, joita Sprinkle tai muut ovat suorittaneet ja joita käydään pikkutarkasti läpi. Testien tuloksia julkaistaan monessa taulukossa. Jossain vaiheessa lukija sitten huomaa, että kirjahan kuuluukin kustantajan sarjaan, jossa käsitellään mm. teologiaa, sosiologiaa, antropologiaa jne. Sprinklen kirjan osuus tässä sarjassa on "psykologia". Tässä vaiheessa on todettava, ettei tämä kirja sovi "tavalliselle" ufoharrastajalle, koska se on täynnä psykologian ammattisanastoa. Sen sijaan se sopii mainiosti psykologeille.

Allekirjoittanut "ei saa otetta" tästä kirjasta, mutta löydän kuitenkin pari asiaa, jotka saattavat kiinnostaa ufologeja. Sprinkle kertoo, että YK:ssa on ilmeisesti epävirallinen seura, jonka lyhenne on SEAT, joka toimii parapsykologian ja ufologian tutkimuksen kansainvälisenä foorumina ("Society for Enlightenment and Transformation"; Room S-1755, UNCG, P.O.Box 20, New York, NY, 10017). Toinen mielenkiintoinen asia on Institute for UFO Research'in käyttämä 5-sivuinen havaintolomake, josta suomalaiset ufoharrastajatkin saattavat olla kiinnostuneita.

Kirjan sivuilla 237-238 löydänkin selostuksen, joka mielestäni on kirjan kohokohta. Siinä Sprinkle luettelee tutkimuksia, joissa on tutkittu ufohavaitsijoiden persoonallisuuksia ja mihin tulokseen tutkijat ovat tulleet ufohavaitsijoista:

- Ring & Rosing 1990 ("Havaitsijat ovat normaaleja")
- Bloecher, Clamar & Hopkins 1985 ("Havaitsijat ovat normaaleja")
- Bartholomew, Basterfield & Howard 1991 ("Havaitsijat ovat taipuvaisia mielikuvitukseen")
- Bryant & Seebach 1991
- Boylan & Boylan 1994
- Bullard 1987
- Fiore 1989
- Hopkins 1981,1988
- Jacobs 1992
- Parnell 1987 ("Havaitsijat ovat normaaleja")
- Parnell & Sprinkle 1990
- Rerecich 1993
- Rodeghier, Goodpaster & Blatterbauer 1991 ("Havaitsijat ovat normaaleja")
- Sprinkle 1976.

Pohtiessaan yllämainittuja tutkimustuloksia Sprinkle kysyy lopuksi: "Tapahtuvatko UFO/ET-kontaktit fyysisellä tasolla? Tapahtuvatko UFO/ET-kontaktit psyykkisellä tasolla? Molemmilla tasoilla?" Sprinkle kysyi tämän vuonna 1999 kun hänen kirjansa ilmestyi. Luultavasti hän ei tuolloin lainkaan tiennyt, että tähtitieteilijät Vallee & Davis tekevät saman kysymyksen vuonna 2003 ja myös vastaavat siihen. Heidän pitkän vastauksensa voi lukea allekirjoittaneen kirjasta "Tähtitieteilijät ja ufot", jonka UFO-Finland ry on julkaissut keväällä 2004.

Björn Borg, 5.4.2004