Alien Books / Orbis Publishing Ltd:

S. Webb & Son Ltd, Isle of Anglesey, Gwynedd 1996. The Book Company International Pty, Ltd., Sydney. 127 sivua

Tämä kirja on painettu ja julkaistu Australiassa, sen kustantaja on Lontoossa, mutta sen ensimmäinen julkaisija on Walesissa, Isossa Britanniassa. Walesiläisen kustantajan osoite on Menai Bridge, eli Menai-silta, joka on niin outo osoite, että allekirjoittaneen on ihan pakko mennä Internetiin katsomaan. Sieltähän se löytyy, se Menai-silta, ja siltahan se on. Luultavasti kyseessä on paikka, joka on sillan kupeessa. Kirjan tekijöistä ei ole mitään tietoa, heistä ei anneta mitään tietoa, vaan alkuperäinen tekijä on vain tuo Alien Books.

Koska kyseessä ei ole amerikkalainen kirja, niin lukija on kiitollinen siitä, että vaihteeksi pääsee eroon noista vakiotapauksista, eli Arnold, Mantell, Chiles-Whitted, Roswell jne. Onhan maailman kirjoissa satojatuhansia ufohavaintoja, eikä aina tarvitse selostaa noita samoja amerikkalaisia vakiotapauksia.

Tämän kirjan nimettömillä tekijöillä on kuitenkin ollut vaikeuksia päättää millainen se ns. punainen lanka pitäisi olla. Kirja hyppää Grenadan pääministeri Gairysta Neuvostoliiton kenraali Stoljaroviin ja sitten walesilaiseen kirjailijaan Pagetiin, kanadalaiseen AVROon ja siitä taas brasilialaiseen havaitsijaan Souzaan jne. Jopa Suomi on päässyt mukaan kirjaan, kun siinä kerrotaan "neuvostoliittolaisesta ufologista Juri Linasta, joka lähetti raportteja Länteen. Lina kertoi, että häntä vainottiin ja hän onnistui pakenemaan menemällä naimisiin suomalaisen ufologin kanssa. Vaikka Lina jäi asumaan Suomeen, niin hän palasi luennoimaan ufoista Neuvostoliittoon, jossa KGB, hänen sanojensa mukaan, jatkoi hänen tarkkailuaan".

Kirjasta saa sen käsityksen, että sen tekijät ovat poimineet näitä ufotapauksia mistä ovat niitä sattuneet löytämään ja koonneet ne kirjaksi. Todettakoon tässä ohimennen, että jo toisen kerran lyhyessä ajassa törmään walesilaiseen ufokirjailijaan Peter Pagetiin, jonka mukaan Stack Rock -nimisessä saaressa Dyfedissa oli ufojen tukikohta. Paget ei vaan vaivautunut itse menemään kyseiselle saarella katsomaan paikkaa, vaikka oli lähistöllä. BBC:n toimittaja Brynmor Williams vuokrasi kuitenkin veneen ja ajoi saarelle, mutta ei löytänyt mitään ufojen tukikohtaa.

Tämän kirjan nimettömiin tekijöihin on kuitenkin tehnyt vaikutuksen amerikkalaisen fysiikanprofessorin Harley Rutledgen tutkimukset Piedmontissa. Rutledge kun aluksi luuli selvittävänsä paikallisen ufomysteerin muutamassa tunnissa. Seitsemän vuoden tutkimusten jälkeen mysteeri oli edelleen selvittämättä ja Rutledge kirjoitti kirjan tutkimuksistaan. Rutledge kertoo kirjassaan, että hän ja muut tutkijat havaitsivat yhteensä 178 ufoa joista 157:stä saatiin tietoja taltioitua valvontalaitteilla.

Tämän kirjan nimettömät tekijät kertovat myös kuinka ufot, Rutledgen mukaan, reagoivat tarkkailijoiden tekemisiin ja jopa ajatuksiin. Ufot reagoivat taskulampun sytyttämiseen, auton valojen sytyttämiseen tai sammuttamiseen, radiokeskusteluihin, tarkkailijoiden ääniin ja jopa ajatuksiin. Rutledge kirjasi 80 tapausta, jolloin havaittiin tällaista reagointia.

Kirjan tekijät omistavat jopa 9 sivua Jungin mandala- ja arkkityyppiteorioihin, joista voidaan sanoa, että mandalateoria on nykyisin vaikeuksissa sen takia, että mandala on pyöreä, kun taas nykyisin ufojen muodot suureksi osaksi ovat muun muotoisia.

Tekijät tuovat sen jälkeen esille kaksi esimerkkiä erittäin oudosta ilmiöstä, johon törmätään silloin tällöin ufologiassa, eli "taivutettuun valoon". Ensimmäisessä esimerkissä kerrotaan Ronald Sullivanista, joka oli ajelemassa autollaan Australiassa 4.4.1966 yöllä, kun hänen valonheittimien valokiilat yllättäen taipuivat osoittamaan oikealle. Lähistöllä oli tällöin ufo. Sullivan onnistui välttämään ojaanajon vain jarruttamalla nopeasti. Muutama päivä myöhemmin toinen kuljettaja sai surmansa, kun ajoi ojaan täsmälleen samalla paikalla. Sullivan onkin miettinyt, että tuliko ufo takaisin ja taivutti myös tämän toisen auton valokiiloja.

Toinen esimerkki on Ranskasta, jossa 35 nuoren ryhmä oli 12.8.1972 kokoontunut keskustelutilaisuuteen erääseen luostariin Taizessa, kun ufo laskeutui lähistölle. Neljä nuorta lähestyi ufoa taskulamppujen kanssa kello 3 yöllä ja havaitsivat tällöin, että kun he taskulampuillaan yrittivät valaista ufoa, niin kaikkien taskulamppujen valokiilat taipuivatkin osoittamaan suoraan ylöspäin.

Selostettuaan tunnettua tri Herbert Hopkinsin MIB-tapausta, kirjan tekijät pohtivat lopuksi sitä, että kun ufot usein havaitaan veden yllä tai veden lähellä, niin ovatko ne täällä hakemassa vettä? Tekijät kertovat kahdesta tällaisesta tapauksesta, jolloin on havaittu ufojen pumppaavan ylös vettä.

Kirja loppuu sitten kuin seinään erääseen tapausselostuksen ilman minkäänlaisia loppusanoja tai -kommentteja. Mitään lähde- tai kirjallisuusluetteloa ei kirjassa ole.

Björn Borg, 12.10.2005