Stonehill, Paul:

Bramley Books/Quadrillion Publishing Ltd, Godalming, Surrey, England 1998, 123 sivua

Neuvostoliiton ja Venäjän ufotutkimuksesta on edelleenkin saatavilla niin vähän luotettavaa tietoa, että kun saa käsiinsä tämän Stonehillin upealta näyttävän ja kooltaan ison teoksen, niin siihen ryhtyy tutustumaan suurella mielenkiinnolla ja suurin odotuksin. Ikävä kyllä on sanottava, että teos hyvin nopeasti tuottaa lukijalle suuren pettymyksen. Kirjassa on niin paljon virheitä ja puutteita ja puolitotuuksia, että lukijan vaaka hitaasti mutta varmasti kallistuu negatiiviselle puolelle ja pysyy siinä. Näistä puutteista voi tehdä pitkän, pitkän listan ja tässä voidaan mainita vain muutama niistä:

- Kirjassa on runsaasti isokokoisia valokuvia jotka eivät liity ufoihin tai selostettuihin tapauksiin ollenkaan tai vain hyvin kaukaisesti (suuria maisemakuvia joltakin paikkakunnalta tai kuvia esim. Stalinista, Hrusthevista, Hitleristä jne. Jopa pääsiäisnoita on mukana omalla kuvalla.)
 
- Kirjassa on myös neljä aukeamaa joissa on suomalaisen revontulikuvaajan Pekka Parviaisen hienoja revontulikuvia (vaikka eivät liity ufoihin).
 
- Yksi kuva esittää kuvaa japanilaisesta dogu-pienoispatsaasta, mutta ei kerrota lainkaan, että se on japanilainen.
 
- Lähdeluettelo puuttuu täysin.
 
- Kymmeniin (myös ikivanhoihin) tapausselostuksiin on liitetty valokuvia, jotka eivät ollenkaan liity ko. tapauksiin. Toisaalta ei myöskään kerrota, mitä kuvissa itse asiassa näkyy.
 
- Venäläinen Popovitsin pariskunta on varsin tunnettu ufomaailmassa. Pavel Popovits oli kosmonautti ja erään ufotutkimusryhmän johtaja, kun taas vaimo Marina Popovits oli koelentäjä. Kirjassa näytetään kuvaa Marinasta ja väitetään, että kyseessä on hänen miehensä Pavel.
 
- Kirja julkaisee erään tunnetun luolamaalauksen, muttei kerro mistä se on peräisin.
 
- Yhdessä suurikokoisessa kuvassa näkyy aivan selvästi lintu.
 
- Suomalaisen lukijan silmään tarttuu heti, että sivulla 91 julkaistun kartan mukaan Tallinna on siirretty jonnekin Moskovan liepeille.
 
- Ainakin kahdessa paikassa julkaistaan amerikkalaisen Paul Villan tunnetusti väärennettyjä valokuvia.
 

Suomalaista lukijaa kiinnostaa tietysti sekin, että Stonehillin kirjassa on julkaistu kaksi suomalaista tapausta. Toinen kertoo 10-vuotiaasta Rita Nukarisesta, joka vuonna 1898 käveli metsässä lähellä Laatokkaa, jolloin hän havaitsi valtavan pallomuotoisen esineen, jonka sisällä näkyi ihmismäisiä olentoja. Esine leijui puiden latvojen yllä. Stonehillin mukaan vasta vuonna 1913 venäläiset tiedemiehet testasivat ensimmäisen ilmalaivansa.

Toisessa tapauksessa kerrotaan "Enni Leitu" -nimisestä naisesta, joka asui "Karkiyekin" kylässä Laatokan rannalla, ja joka kutsuttiin ufoon vuonna 1917 ja teki matkoja jopa avaruuteen. Hän keskusteli telepaattisesti ufon kapteenin kanssa ja palattuaan kotiinsa "Ennistä" tuli selvännäkijä. Pienen etsimisen jälkeen löysinn kirjasta "100 ufoa Suomessa" kertomuksen Anni Lattu -nimisestä naisesta, joka asui Kurkijoen pitäjässä, ja ilmeisesti Stonehill on lainannut tätä kertomusta mainitsematta kuitenkaan lähdettä (tai ehkä kertomus on kiertänyt monenkin mutkan kautta ennen kuin päätyi Stonehillin kirjaan).

Olisi kuitenkin väärin sanoa, että kirjan kaikki tiedot olisivat puutteellisia. Kirjassa on selostettu asiallisesti monta tunnettua ufotapausta kuten Tunguska, Akkuratov, Dalnegorsk, Voronesh, Churbakov, Fobos, Petroskoi, kosmonautti Strekalov ym.

Allekirjoittaneen tiedossa on aikaisemmin ollut kaksi neuvostoliittolaista / venäläistä kenraalia (Maltsev ja Aleksejev), jotka ovat puhuneet positiivisesti ufojen olemassaolosta. Stonehill tuo nyt esille viisi muuta kenraalia, jotka olisivat puhuneet positiivisesti ufojen olemassaolosta, ja jos tämä pitää paikkansa, niin näitä kenraaleja olisi nyt seitsemän:

a) Kenraali Ivan Tretyak (Neuvostoliiton ilmapuolustuksen komentaja, armeijan kenraali, apulaispuolustusministeri) sanoo vuonna 1990: "Neuvostoliittolaiset eivät hyökänneet ufoa vastaan, koska se olisi voinut vastata moninkertaisella voimalla".

b) Kenraalieversti Maximov (Neuvostoliittolainen avaruusasiantuntija): "Neuvostoliiton puolustusvoimat olivat saaneet erikoiskäskyn lähettää informaatiota ufohavainnoista eri instituuteille. Tällaisia instituutteja perustettiin kaikkiin aselajeihin ja niissä oli erilliset työryhmät, jotka tutkivat saapuvia tietoja".

c) Kenraali Yevgeniy Tarosev (IVY:n Tieteellisen ja Teknisen komitean puheenjohtaja) kertoo Trud-lehdessä elokuussa 1992 "ettei ole epäilystäkään siitä, että ufot ovat olemassa, mutta ilmiön ?fyysinen luonne? on epäselvä".

d) "Argumenti i Fakti" -lehti (numero 16, 1993) haastattelee vuonna 1993 kenraalieversti V. Ivanovia, joka on armeijan Avaruusvoimien komentaja. Ivanov myöntää haastattelussa, että on olemassa armeijan ufotutkimusinstituutti.

e) Eversti evp. Gherman K. Calcine kertoo Anomalija-lehden numerossa (nro. 2, 1995) miten hän oli keskustellut kenraalieversti Sapkovin kanssa. Sapkov oli kertonut, miten kirkkaan vihreä ufo oli leijunut Kapustin Yarin koealueen yllä marraskuussa 1979 uuden sotilasteknologian testien aikana. Ufo oli leijunut 30 minuutin ajan ohjusten salaisen kokeilualueen yllä. Seitsemän vuotta myöhemmin Sapkov havaitsi täsmälleen saman ufon jälleen Kapustin Yarin yllä. Paikalliset upseerit kertoivat, että ufoja havaitaan säännöllisesti alueen yllä.

Pitääkö nyt Stonehilliin luottaa tässä asiassa? Onko todella näin monet neuvostoliittolaiset kenraalit lausuneet tällaisia asioita? Ottaen huomioon lukuisia Stonehillin kirjan puutteellisuuksia, olisi helppo olla uskomatta näihin tietoihin. Toisaalta kenraali Vasilij Aleksejev on erään dokumenttiohjelman haastattelussa vuonna 1999 puhunut näistä samoista asioista ja mainitsee jopa Kapustin Yarin nimeltä. Ilmeisesti on viisainta antaa ajan näyttää mikä on totta ja mikä ei tässä asiassa.

Björn Borg, 10.02.2004