Sturrock, Peter A.:

Laurance S. Rockefeller & Society For Scientific Exploration, Warner Books, New York 1999, 402 sivua

"Onko ufoista fyysisiä todisteita?"

Stanfordin yliopiston emeritusprofessori, astrofyysikko Peter Sturrock on tehnyt tieteellisen ufotutkimuksen eteen enemmän kuin moni muu. Sturrock suoritti pienen ufogallupin 1970-luvulla Yhdysvaltojen Aeronautiikan ja Astronautiikan Instituutin (American Institute of Aeronautics and Astronautics, AIAA) jäsenten keskuudessa ja suuremman gallupin Yhdysvaltojen Tähtitieteilijäseuran (American Astronomical Societyn, AAS) tähtitieteilijöiden keskuudessa. Hän perusti yhdessä muiden tiedemiesten kanssa "The Society for Scientific Exploration" (= SSE) ja vuonna 1998 hän järjesti ns. Pocanticon konferenssin, jossa tiedemiehet keskustelivat siitä, onko olemassa mitään fyysisiä todisteita ufojen olemassaolosta.

Pocanticon konferenssi ja siitä kertova yllämainittu kirja on varsin merkittävä ufotutkimukselle. Tiedemiehet ovat aina kaivanneet fyysisiä todisteita ufojen olemassaolosta ja ilman niitä he ovat suhtautuneet vähättelevästi koko ilmiöön.

Sturrock luettelee aluksi eräitä tieteellisiä yrityksiä, joita on tehty ufoilmiön ratkaisemiseksi:

1. Robertsonin paneeli vuonna 1953, joka kokoontui vain kahden päivän ajaksi ja jossa keskusteltiin siitä, muodostavatko ufot uhkaa kansalliselle turvallisuudelle vai ei.

2. Battelle-tutkimuslaitoksen suuri ufotutkimus, jonka perusteella Yhdysvaltojen ilmavoimat julkaisivat Erikoisraporttinsa nro. 14. Tämän raportin mukaan tutkimus "ei osoittanut, että olisi olemassa mitään lentolaitteita, joiden tekniikka ylittää sen ajan tunnettua tekniikkaa". Tämä käsitys on täsmälleen päinvastainen jos itse lukee Battellen raporttia, aivan kuten Hynek ja ranskalainen tähtitieteilijä Poher myöhemmin ovat todenneet.

3. Condon-komitean raportti vuodelta 1969. Komitean työskentely kesti kaksi vuotta, mutta jätti kuitenkin yli 30 % tutkituista tapauksista ilman selitystä. Sturrock suuntaa voimakasta kritiikkiä Condoniin ja hänen kirjoittamaansa yhteenvetoon, joka Sturrockin mukaan ei pohjaudu tutkimustyöryhmän tuloksiin, vaan näyttää olevan irrallinen niistä. Sturrock luettelee useita esimerkkejä tarkkojen tilastojen ja tietojen nojalla, että näin todellakin on. Luettelon avulla Sturrock osoittaa, ettei Condon itse tutkinut yhtään tapausta. Kun taas puhutaan esim. valokuvien todistusarvosta, Condon yhteenvedossaan ei nojaa lainkaan komitean oman valokuva-asiantuntijan Hartmannin lausuntoihin, vaan nojaa täysin ulkopuolisen asiantuntijan (joka ei edes kuulunut komiteaan) lausuntoon. Sturrock kritisoi myös sitä, ettei Condon lainkaan välittänyt yllämainitun Battellen valmiista tutkimusmateriaalista, eikä myöskään esim. Jacques Valleen tietokoneella tekemistä valmiista tilastotiedoista. Sturrock tuo esille sen, minkä monet muut ovat aikaisemmin sanoneet, ettei Condon ollenkaan suhtautunut vakavasti koko tutkimukseen, vaan viihtyi lähinnä ns. kontaktihenkilöiden juttujen parissa laskien leikkiä niistä. Condon-raportin yhteenvedossa todettiin, että komitean käsityksen mukaan ufohavaintojen tutkiminen tulevaisuudessa "ei tuo mukaansa mitään uutta tieteelle".

4. Yhdysvaltojen Aeronautiikan ja Astronautiikan Instituutti (American Institute of Aeronautics and Astronautics, AIAA) perusti oman ufokomitean tri Joachim P. Kuettnerin johdolla, ja tämä komitea taas, päinvastoin kuin Condon-komitea, oli sitä mieltä, että ufohavaintojen tutkiminen "saattaisi tulevaisuudessa tuoda mukaansa jotakin uutta tieteelle". Komitea kiinnitti huomiota siihen "pieneen määrään havaintoja, joita kaikista yrityksistä huolimatta ei pystytty selvittämään."

Pocanticon kokouksessa eri alojen tiedemiehet kävivät läpi eräitä parhaimpia ufohavaintoja ja yrittivät löytää vastauksia siihen, onko ufoista olemassa mitään fyysisiä todisteita. Kokous kuunteli asiantuntijoiden esitelmiä ja pohti seuraavia asioita:

1. Valokuvatodisteet.
2. Valovoimakkuusarviot.
3. Tutkatodisteet.
4. Hessdalenin havainnot.
5. Kulkuneuvojen häiriötapaukset.
6. Lentokoneiden laitehäiriöt.
7. Ilmeiset painovoima ja/tai inertiavaikutukset.
8. Maaperään jätetyt jäljet.
9. Kasvillisuuteen kohdistuneet vahingot.
10. Fyysiset vaikutukset havaitsijoihin.
11. Ufojen jäljiltä löytyneiden osien tai aineiden analyysit.

UFO-Finland ry on julkaissut suomenkielisen yhteenvedon Pocanticon konferenssista nimellä "Uforaportteihin liittyvä fysikaalinen todistusaineisto" ja on turhaa tässä toistaa ne asiat, jotka on tuotu esille em. yhteenvedossa. Siksi allekirjoittanut tuo tässä esille vain pari asiaa, jotka eivät ole mukana suomenkielisessä yhteenvedossa.

Eräs periaatteessa merkittävä asia tulee esille ns. Coynen helikopteritapauksessa, ja tällä seikalla on laajempikin merkitys pohdittaessa koko ufo-ongelmaa:

Kun ufotutkijat ovat sitä mieltä, että Coyne kohtasi ufon, niin skeptikko ja ilmailutoimittaja Philip Klass on julistanut, että kyseessä oli "bolidi Orionidin meteorisuihkusta". Tässä voidaan todeta, että ufotutkijat ovat suorittaneet erittäin tarkkoja tutkimuksia, joita selostetaan jopa 73 sivulla yllämainitussa Sturrockin kirjassa. Kaikkia silminnäkijöitä on haastateltu pitkään (ja näitä löytyi lisää vuosienkin kuluttua) ja pyydetty heitä mm. piirtämään näkemäänsä. On tehty tarkkoja mittauksia ja verrattu helikopterimiehistön kertomuksia maassa olevien havaitsijoiden kertomuksiin, jne. Coyne oli jopa YK:ssa todistamassa havainnostaan.

Philip Klass sen sijaan ei ole tavannut yhtään silminnäkijää, ei edes Coynea. Ei edes kaikkien näiden vuosien jälkeen, vaan on tyytynyt yhteen puheluun Coynelle. Klass toteaa tästä asiasta "että minulla ei ole tarvetta tavata silminnäkijöitä".

Helikopterin miehistö on niin ikään todennut, että havainto kesti noin 300 sekuntia (eli 5 minuuttia). Ohion State-yliopiston tähtitieteen professori, tri William M. Protheroe toteaa, että meteori voi olla näkyvissä enintään 30-40 sekuntia. Ylläolevalla on suuri merkitys kun pohditaan sitä, millä tasolla ufotutkimus on ja toisaalta millä tasolla usein skeptikkojen ufotutkimus on.

Sturrockin kirja selostaa jopa 20 sivulla merkillistä Costa Rican ufovalokuvaa. Vuonna 1971 Costa Ricalainen maanmittauslentokone oli suorittamassa kartoitusta, josta syystä se lensi tiettyä reittiä pitkin ja otti valokuvan joka 20:s sekunti. Vasta vuonna 1985 yksi näistä valokuvista kulkeutui ufotutkijoille sen takia, että yhdessä kuvassa, eli kuvassa numero 300, joka oli otettu erään järven yllä, näkyi aivan selvästi metallinen kiekko järven yllä. Edellisessä kuvassa eikä myöskään seuraavassa kuvassa tätä kiekkoa ei näkynyt. Kuvaa on nyt tutkittu tietokoneiden avulla ilman että mitään selitystä on saatu asialle.

Pocanticon konferenssi ei pystynyt ratkaisemaan ufokysymystä vaan päätyi huomioihin ja suosituksiin, joista voi mainita vaikkapa seuraavat:

- "Ufo-ongelma ei ole yksinkertainen, ja on epätodennäköistä, että siihen on mitään yksinkertaista yleispätevää vastausta."

- "On toivottavaa, että tämän alan tutkimus saisi yhteiskunnallista tukea". Lisäksi ranskalainen GEPAN/SEPRA -järjestö saa erityistä kiitosta hyvin suoritetuista ufotutkimuksista.

Koska eri tiedemiehillä edelleenkin on erilainen käsitys siitä, onko ufoista olemassa fyysisiä todisteita vai ei, niin lyhyttä ja yksinkertaista vastausta ei voi antaa, että se mahtuisi tämän lyhyen esittelyn piiriin. Lukijaa kehotetaan tutustumaan joko mainittuun suomenkieliseen yhteenvetoon tai sitten Sturrockin varsin mielenkiintoiseen kirjaan.

Björn Borg, 21.02.2004