Redfern, Nicholas:

Simon & Schuster, London 1998, 354 sivua

Nicholas Redfern on englantilainen toimittaja/kirjailija, joka muutama vuosi sitten muutti Yhdysvaltoihin ja asuu nykyisin siellä. Redfern on kirjoittanut kolme ufokirjaa, eli "A Covert Agenda: The British Government's UFO Top Secrets Exposed" (1997), "The FBI Files. The FBI's UFO Top Secrets Exposed" (1998) ja "Cosmic Crashes: The Incredible Story of the UFOs that Fell to Earth" (1999).

Redfernin kirjan "The FBI Files" kohdalla voidaan ensimmäiseksi kysyä: Miksi FBI? Mitä tekemistä amerikkalaisella FBI:lla on ylipäänsä ufojen kanssa ja miksi? Vastauksena tähän voidaan sanoa, että FBI on nimenomaan USA:n valtakunnallinen poliisi, jonka tehtävänä on puuttua rikoksiin, jotka kohdistuvat koko valtakuntaan tai rikolliseen toimintaan, joka ulottuu kahden tai useamman osavaltion rajan yli. Meillä Suomessa ehkä Keskusrikospoliisi vastaa hiukan amerikkalaista FBI:tä.

Nyt voidaan sitten kysyä, että "entäs sitten? Miten tämä sitten kytkee FBI:n ufoihin?" Tähänkin löytyy yksinkertainen vastaus eli kommunismin pelko. Kun toisen maailmansodan jälkeen syttyi kylmä sota, niin amerikkalaiset pelkäsivät kommunisteja, varsinkin 1940-ja 1950 luvuilla, enemmän kuin mitään muuta. Nyt taas voidaan kysyä, että miten tämä sitten liittyy ufoihin? Jälleen löytyy yksinkertainen vastaus. Eli kun lehdet kirjoittivat sivukaupalla lentävistä lautasista, niin tämä herätti pelkoa eräissä ihmisissä. Luultiin, että lautaset saattoivat olla neuvostoliittolaisia. Tämä saattoi aiheuttaa voimakasta pelkoa, jopa hysteriaa. Esim. ns. Washingtonin havaintojen yhteydessä vuonna 1952 kansalaiset soittivat viranomaisille niin tiiviiseen tahtiin, että puhelinlinjat tukkeutuivat. Jospa asialla olivatkin neuvostoliittolaiset agentit, jotka tahallaan lietsoivat hysteriaa? Tässä valossa on ymmärrettävää, että myös FBI joutui mukaan lautasjahtiin.

Redfern on julkisuuslain nojalla penkonut FBI:n arkistoja ja löytänyt mm. erään kirjeen, jossa FBI:n johtaja J. Edgar Hoover ilmoittaa, ettei FBI ole ollut missään tekemisissä ufojen kanssa. Tämä osoittautuu puhtaaksi valheeksi, koska FBI:n arkistoista löytyy useitakin dokumentteja siitä, että FBI on ollut varsinkin 1940- ja 1950-luvulla mukana ufotutkimuksissa yksinkertaisesti senkin johdosta, että ufohavaintoja tehneet kansalaiset eivät aina ole tienneet minne ilmoittaa niistä. Niinpä he ovat ilmoittaneet havainnostaan FBI:lle, joka sitten joskus on tutkinut ilmoituksia ja joskus taas ei. Redfern näyttää kirjassaan useitakin valokopioita alkuperäisistä raporteista ja niiden aiheuttamista toimenpiteistä. Nämä dokumentit ovat mielenkiintoista luettavaa siitä syystä, että niissä on pyyhitty yli havaitsijan nimi (vaikka nimi nykyisin saattaa olla hyvinkin tunnettu) ja näin ollen vaatii hiukan keskittymistä, ennen kuin huomaa, että kyseessä on nykyisin hyvinkin tunnettu tapaus tai havaitsija. Esimerkkinä tästä voidaan mainita tapaus Twin Fallsissa vuodelta 1947, jossa havaitsijan nimi on pyyhitty yli. Allekirjoittanut tunnistaa kuitenkin tapauksen paikkakunnan nimen perusteella ja toteaa, että havaitsijan nimi "A. C. Urie" on mukana esim. kirjassa "Onko ufoilmiössä logiikkaa?" Allekirjoittaneen mielestä mielenkiintoisinta on se tosiasia, että FBI:n arkistoista löytyy myös ufohavaintoja, joista aikaisemmin ei ole kuultukaan aikaisemmin siitä yksinkertaisesta syystä, etteivät ne aikaisemmin ole päässeet julkisuuteen.

Kun allekirjoittanut kommentoi ensimmäisessä kirjassaan CIA:n raporttia, niin totesin, että siinä oli paljon sellaista tietoa "että se ja se otti yhteyttä siihen ja siihen henkilöön, joka sitten vuorostaan otti yhteyttä siihen ja siihen henkilöön". Valitettavasti tämä pitää paikkansa myös Redfernin kirjassa, jossa on paljon tällaista tietoa "kuka FBI-agentti on tavannut kenet ja sitten pidettiin kokous, jossa oli mukana se ja se ja sitten lähetettiin kirje sinne ja sinne..." Sanoisin tällaista tietoa, sekä CIA:n että FBI:n kohdalla, pseudotiedoksi. Ufotutkijan kannalta sillä ei ole merkitystä, kuka CIA:n tai FBI:n agentti on puhunut kenenkin kanssa. Ei sillä ole mitään merkitystä ufotutkimukselle. Paitsi se seikka, että FBI on ottanut vastaan ufoilmoituksia, niin näyttää siltä, ettei se sitten ole paljoakaan muuta tehnyt asiassa, kun joskus käynyt jututtamassa havaitsijaa. Mitään johdonmukaisia kenttätutkimuksia ei ole tehty, mitään laboratorioanalyysejä ei ole tehty, mitään yhteenvetoja ei ole tehty eikä myöskään mitään tietojen analyysejä. Tämä onkin ymmärrettävä siinä valossa, että jos ufot ovat olemassa ja ovat vaikkapa ulkoavaruudesta, niin ne jäävätkin FBI:n tehtäväkentän ulkopuolelle.

Redfern tuo myös esille eräät erikoistapaukset, joissa FBI on ollut vähän aktiivisemmin mukana. Tällaiset tapaukset ovat olleet Project Twinkle, jolle Redfern uhraa koko kolmannen luvun. Voimakkaasti tuodaan esille myös FBI:n huoli ufojen vahvasta kiinnostuksesta ydinvoimaloihin ja ydinasevarastoihin. Niinikään FBI oli aikoinaan mukana tutkimassa väitettyä maahansyöksyä Aztecissa. Muita FBI:tä tavalla tai toisella sivuuttaneita asioita ovat olleet esim. karjansilpomiset, joita FBI tutki senaattori/astronautti Harrison Schmittin kehotuksesta.

FBI:n kiinnostus ns. kontakti-henkilöihin on ollut suuri 1950-luvulla ja Redfern omistaakin lähes 50 sivua tälle asialle. FBI:n kiinnostuksen kontaktihenkilöihin ymmärtää helposti, kun lukee erään FBI:n agentin raportin Adamskista vuodelta 1952. Siinä Adamski on kertonut, että avaruusolennoilla on kommunistinen valtiojärjestelmä, ja ..."että Yhdysvallat on yhtä rappioitunut kuin Rooman valtakunta aikoinaan, ja että San Diego tullaan pommittamaan 12 kuukauden sisällä, ja että Neuvostoliitto tarvitsee vain kymmenen atomipommia nujertaakseen Yhdysvallat sijoittamalle niitä tärkeisiin kohteisiin kuten Chicago..." Jopa MIB:it, ovat saanut Redfernin kirjassa oman luvun sen johdosta, että FBI aikoinaan joutui tutkimaan myös tätä ilmiötä.

Kirjasta saa selvän käsityksen siitä, ettei FBI enää nykyisin ole sekaantunut ufotutkimuksiin, koska melkein kaikki esille tuotu materiaali liittyy tunnetun johtajan Hooverin aikakauteen, tai sitten uudempaa materiaalia ei ole päästy tutkimaan. Kesäkuun 14. päivänä 1977 eräs virkailija Valkoisesta talosta otti yhteyttä FBI:hen ja tiedusteli missä määrin FBI hoiti ufotutkimuksia. FBI ilmoitti vastauksessaan, ettei sillä ollut valtuuksia hoitaa tällaisia tutkimuksia, vaan saapuneet raportit ohjattiin ilmavoimille. Kuitenkin FBI oli syvästi mukana karjansilpomistutkimuksissa vuosina 1974-80.

Kirjassa olevan tiedon mukaan FBI:n akatemia Quanticossa Virginiassa aloitti ufojuttujen keräilyn sanomalehdistä vuonna 1978 ja nämä jutut mikrofilmattiin ja säilytetään edelleen akatemiassa sellaisen kummallisen otsikon kuin "Transportation" (=Kuljetus) alla.

Björn Borg, 26.08.2003