Turner, Karla:

Kelt Works, Roland, AR 1994. 269 sivua

Filosofian tohtori Karla Turner julkaisi vuonna 1992 kirjan "Into the Fringe", jossa hän kertoo omasta sieppauksestaan. Kirjan julkaisemisen jälkeen useat naiset ottivat yhteyttä häneen ja kertoivat omista sieppauksistaan. Näiden kertomusten perusteella Turner on julkaissut kirjan "Taken", jossa hän mm. toistaa kahdeksan naisen kertomukset.

Ennen kuin Turner ryhtyy kertomaan näistä naisista ja heidän kokemuksistaan, hän kuitenkin pohtii sieppausten todellisuutta ja missä määrin ne saattavat olla virtuuaalitodellisia tapahtumia. Hän kertoo Ted Rice nimisestä selvännäkijästä, jolla on hyvä maine USA:n etelävaltioissa ja joka kertoo, miten hän kerran yöpyi tuttavien luona ja heräsi keskellä yötä huutoon. Kun hän juoksi tutkimaan asiaa, hän löysi Marie-nimisen naisen, joka kauhuissaan tuijotti Amelia-nimistä naista, joka oli sängyssään valtavan sinisen valopallon sisällä. Erikoista tilanteessa oli se, että Amelia näytti olevan hereillä ja keskusteli vilkkaasti jonkun näkymättömän kanssa. Ted ja Marie yrittivät keskustella Amelian kanssa tuloksetta ja havaitsivat myös, etteivät he kuulleet omaa ääntään vaikka he jopa huusivat välillä. Amelia jatkoi keskustelua näkymättömän kanssa useita minuuttia, jonka jälkeen valopallo katosi. Amelia kertoi myöhemmin, että hän oli keskustellut kahden muukalaisen kanssa.

Ensimmäiseksi Turner kertoo "Pat"-nimisestä sieppausuhrista, jolta olennot ufossa leikkasivat paloja hänen kynsistään ja ottivat iho- ja hiusnäytteitä Patin ollessa vielä nuori. Patin kysyessä mihin he tarvitsevat "paloja hänestä", olennot vastasivat "me teemme uuden sinun". Pat kertoo myös kotitilalleen sieppauksen jälkeen saapuneista armeijan yksiköistä, jotka suorittivat omia tarkkoja tutkimuksiaan.

Toiseksi Turner kertoo "Pollysta". Vaikka allekirjoittanut ei ole mikään sieppausasiantuntija, niin olen kuitenkin lukenut sen verran esim. Bullardin tutkimuksista, että törmään heti asioihin, jotka Bullardin tutkimusten perusteella vaikuttavat erittäin epäuskottavilta. Mainittakoon tässä vain se seikka, että kun sieppaajat useimmiten ovat "pieniä ja harmaita", niin Pollyn kertomuksessa ne ovatkin "pieniä ja punaisia". Räikein poikkeava yksityiskohta on se, että kun Bullard erityisesti on ryhtynyt käyttämään sanontaa "doorway amnesia" (=oviaukkomuistamattomuus), jolla hän tarkoittaa, että siepatut yleensä nimenomaan eivät muista tai tiedä miten he siirtyivät sisälle ufoon, niin Polly kertoo pojastaan Samista, joka vuorostaan kertoo menneensä ufoon ja poistuneensa sieltä oviaukon kautta. Ufossa olevat olennot kertovat myös Pollylle suorittavansa AIDS-testejä. Yleensä olennot eivät ole selittäneet sanallakaan, mitä he tekevät tai miksi. Pollyn kertomus on siis räikeässä ristiriidassa Bullardin tutkimusten kanssa.

Muiden siepattujen kertomukset ovat sitten taas Bullardin kaavan mukaisia "normaaleja sieppauksia" jos tällaista termiä uskaltaa ollenkaan käyttää.

Allekirjoittaneen silmään pistää kuitenkin se seikka, että sekä "Pat", "Lisa", "Anita", "Beth" sekä "Angie" kaikki kertovat sotilaiden läsnäolosta sieppauksen aikana tai sen jälkeen. Täysin epäselväksi jää kuitenkin mistä nämä sotilaat ovat kotoisin. Kirjassa selostetaan yksityiskohtaisesti naisten sieppauskertomukset ja kirjaa voidaan hyvin suositella kaikille tästä ilmiöstä kiinnostuneelle.

Todettakoon lopuksi että Turner on kirjoittanut myös kirjan "Masquerade of Angels", Kelt Books 1994.

Björn Borg, 11.06.2003