Walton, Travis:

Marlowe & Company, New York 1997, 370 sivua

Marraskuun 5. päivänä 1975 oli seitsemän metsuria kotimatkallaan illansuussa Arizonassa, kun he havaitsivat ufon leijuvan lähellä tietä. Travis Walton astui ulos autosta ja lähestyi esinettä, jolloin siitä ammuttiin valosäde kohti Waltonia, joka kaatui maahan. Muut metsurit pakenivat paikalta kauhuissaan. Myöhemmissä laajoissa etsinnöissä Waltonia ei löytynyt mistään. Waltonin katoamisen seurauksena muita metsureita epäiltiin jopa murhasta. Kaikkien yllätys oli suuri, kun Walton jälleen ilmaantui heikkokuntoisena viiden päivän jälkeen. Walton ei muistanut missä hän oli ollut, mutta koska muut kuusi metsuria yksimielisesti todistivat ufon ampuneen Waltonia, niin osattiin yhdistää tapaus ufoihin ja Walton hypnotisoitiin lisätietojen saamiseksi.

Walton julkaisi kokemuksistaan kirjan "The Walton Experience" vuonna 1978 ja kirjan perusteella tehtiin vuonna 1993 filmi "Fire in the Sky". Lisäksi julkaistiin vuonna 1997 yllämainittu kirja, johon on yhdistetty Waltonin ensimmäinen kirja ja kertomus filmin valmistusvaiheista. Vuonna 1997 painetussa kirjassa on harvinaisen upeita piirroksia.

Kirjoissaan Walton kertoo, miten hän oli herännyt ufossa ja nähnyt siellä pieniä humanoideja, mutta suureksi yllätyksekseen myös aivan ihmisen näköisiä olentoja, jotka kuitenkin olivat kovasti toistensa näköisiä, erittäin lihaksikkaita ja lisäksi heidän silmänsä olivat näyttäneet jotenkin kummallisilta. Walton pohtiikin, olivatko ihmismäiset olennot klooneja, koska he olivat niin toistensa näköisiä. Walton yrittää kaikin tavoin toistuvasti puhua ihmismäisille olennoille, muttei kertaakaan saanut vastausta. Valtavan suuren ufon sisällä hän käveli erään suuren hallin halki ihmismäisen olennon seurassa ja näki hallissa kolme pienempää ufoa. Walton pakotettiin eräälle pöydälle makaamaan ja hänen nenän ja suun päälle laitettiin jonkinlainen pieni naamari, jolloin Walton pyörtyi ja heräsi yksin maantiellä illalla ja ehti juuri nähdä poistuvan ufon pohjan.

Pitääkö nyt tähän uskomattomaan tarinaan uskoa ollenkaan?

Tapaus herätti valtavaa huomiota, joka johti siihen, että Waltonin ympärille kerääntyi valtavasti ihmisiä, joilla oli jos jonkinlainen kosketus ufoalaan. Näiden joukossa oli useita tohtoreita, jotka tutkivat Waltonia seuraavin tuloksin:

- William Spaulding Ground Saucer Watch -nimisestä ufojärjestöstä kehotti Waltonia ottamaan yhteyttä tri Lester Stewardiin, joka suorittaisi Waltonille täydellisen lääkärintarkastuksen. Saapuessaan tohtorin "vastaanotolle" pieneen ränsistyneeseen hotelliin, käykin ilmi että "tri" ei ole lääketieteen tohtori, vaan hypnoterapeutti, Spaulding ei ollut etukäteen ilmoittanut Waltonin saapumisesta Stewardille, jne, jne. Steward otti tällöin yhteyttä "tuttavaan lääkärikolleegaan", jotta tämä suorittaisi tarkastuksen, jolloin ilmeni ettei "tuttu lääkärikolleega" edes tiennyt kuka Steward oli. Walton poistui nopeasti paikalta.

- APRO lähetti paikalle fil. tri James Harderin sekä kaksi oikeata lääkäriä, jotka toimivat APROn konsultteina, eli tri Joseph Saultsin ja tri Howard Kandellin. Nämä järjestivät Waltonille täydellisen lääkärintarkastuksen.

- Paikalle saapui myös The National Enquirer -lehden lähettämää kolme psykiatria, eli tri Warren Gorman, tri Jean Rosenbaum ja tri Beryl Rosenbaum, jotka kaikki olivat yksimielisiä siitä, että Waltonille vähän aikaisemmin järjestetty valheenpaljastuskoe oli mitätön, koska kone mittaa nimenomaan stressiä ja Waltonhan oli jo etukäteen erittäin stressaantunut.

Tri Harder hypnotisoi nyt vuorostaan Waltonin. Läsnä olivat myös tri Kandell, tri Saults, tri Jean Rosenbaum, tri Beryl Rosenbaum sekä tri Robert Ganelin. Hypnoosin jälkeen tri Jean Rosenbaum antoi lehdistölle seuraavan lausunnon:

"Lopullinen varma käsityksemme on, ettei tämä nuori mies valehtele, mitään salaliittoa ei ole olemassa, kyseessä ei ole mikään petos... mitään perhe- tai muuta salaliittoa ei myöskään ole olemassa. Huhutaan että on olemassa sopimuksia. Ei ole olemassa mitään sopimuksia - mitään motivaatiota valheelle ei ole olemassa. Näiden testien tulokset osoittavat, että tämä henkilö on läpikäynyt elämänkriisin samalla tavalla kuin me kaikki muut joskus teemme; esimerkiksi kuolemantapauksessa, avioerossa tai muussa vastaavassa. Psykiatriset testit ja hypnoosi osoittavat, että hän todellakin uskoo näitä asioita. Hän ei valehtele".

Kysymys: "Onko olemassa mitään mahdollisuutta että hän valehtelee? Ei ole olemassa mitään petoksen mahdollisuutta?"

Vastaus: "Ei mitään mahdollisuutta. Ei ole mitään mahdollisuutta, että hän olisi selviytynyt näistä testeistä, etenkään hypnoosissa".

Tri Rosenbaum totesi myöhemmin, että hänen mielestään ei ollut mitään epäselvyyttä siitä, että hypnoosi olisi suoritettu oikein. Hän pani merkille, että kaikki merkit hermostuneisuudesta (silmien liikkeet, hengitys, lihasjännitys, hikoileminen) muuttuivat tai katosivat heti kun Walton oli hypnoosissa ja kaikki testit osoittivat, että Walton oli syvässä hypnoosissa.

Arizonan yliopiston fysiikan professori, tri William S. Bickel, antoi joitakin lausuntoja niistä valheenpaljastuskokeista, joita oli suoritettu Waltonin työtoverille. Ikävä kyllä lausunnot olivat virheellisiä. Bickel väitti, että testeissä annettiin kolme kysymystä joista viimeinen kuului: "Mitä jokainen silminnäkijä näki?". Työtovereille oli kuitenkin annettu neljä kysymystä ja lisäksi viimeinen kysymys ei soveltunut tämäntapaiseen testiin, koska siihen ei voinut vastata "Kyllä" tai "Ei". Bickel väitti, että koehenkilöt hyväksyttiin vaikka he vastasivat oikein vain kahteen ensimmäiseen kysymykseen, kun taas käytännössä henkilöiden oli vastattava oikein kaikkiin neljään kysymykseen. Ikävä kyllä Bickeliä lainattiin monessa lehdessä.

Uusi asia allekirjoittaneelle on kirjassa kertomus Spauldingin ufojärjestön Ground Saucer Watchin (GSW) maineen menettämisestä ja poistumisesta ufojärjestöjen maailmasta. GSW teki aikoinaan itsensä tunnetuksi ufovalokuvien tietokoneanalyyseista ja näistä on kerrottu mm. allekirjoittaneen kirjassa "Tosiasioita ufoilmiöstä". Järjestön valokuva-analyyseja kiitetään edelleenkin, mutta sen muuta toimintaa kritisoidaan voimakkaasti. Walton kritisoi Spauldingin suosittelemaa lääkäriä, jolla oli "vastaanottonsa" ränsistyneessä hotellissa, eikä loppujen lopuksi ollut edes lääkäri, vaan hypnoterapeutti. Voimakkaimman hyökkäyksen tekee Stanton Friedman, jonka avoin kirje Spauldingille selvityspyyntöineen julkaistaan Waltonin kirjassa. Kirjeen mukaan selviää, että Spaulding itse on osallistunut vain erään teknisen opiston elektroniikkakurssille, mutta kuitenkin jättänyt sen kesken. Spauldingin suosittelema em. "lääkäri" väittää viimeiseen asti, että hänellä on jopa kolme fil. tri -tutkintoa yliopistosta, jota ei ole edes olemassa. Näiden paljastusten myötä GSW ja sen johtajat katoavat kaikessa hiljaisuudessa ufoalalta.

Kirjan loppuosassa tapahtuukin yllättävä käänne. Walton kertoo miten skeptikko Philip Klass on raivokkaasti usean vuoden ajan hyökännyt hänen kimppuunsa eri tavoin ja jopa kahdessa kirjassa. Kirjassaan "The Public Deceived" Klass hyökkää Waltonin kimppuun jopa kuudessa luvussa ja väittää että Waltonin tapaus on petos. Walton ihmettelee miten Klassilla on varaa ja aikaa tai ylipäänsä kiinnostusta sellaiseen suoranaiseen ajojahtiin, josta Walton on löytänyt merkkejä mm. entisen kustantajansa, kirja-agenttinsa ja jopa eri viranomaisten toiminnassa; lisää kirjoja ei ole painettu kysynnästä huolimatta, sivuja käsikirjoituksista on kadonnut, poliisiraportteja on yllättäen kadonnut, eri instansseja on painostettu jne, jne. Klass oli mm. soittanut yli kymmenen kertaa metsäyhtiölle, joka oli antanut urakan metsureille. Yllättävintä koko asiassa on se, ettei Klass kertaakaan (vieläkään kirjan ilmestysaikaan) ollut tavannut Waltonia tai edes yrittänyt saada henkilökohtaisesti yhteyttä häneen.

Klass on tuonut esille teorian siitä, että metsurien urakoitsija olisi tehnyt huonon hakkuusopimuksen metsäyhtiön kanssa ja yrittänyt vetäytyä siitä keksimällä koko ufojutun. Tässä kirjassa Walton käy yksityiskohtaisesti läpi kaikki Klassin väitteet, jopa ko. metsäyhtiön avustuksella, ja toteaa kohta kohdalta, että Klassin keksimä teoria on täysin väärä ja että Klass on täysin väärässä joka ikisen yksityiskohdan kohdalla. Klass on skeptikkojärjestö CSICOPin ufojaoston vetäjä, ja Walton käyttää jopa 100 sivua kirjastaan Klassin väitteiden torjumiseksi.

Walton ryhtyy itse ottamaan vähän selvää asioista ja kertoo että Paul Kurtz on se henkilö, joka on johtanut skeptikkoyhdistyksen CSICOPin perustamista ja samalla Kurtz johtaa Prometheus Books -kustantamoa, joka julkaisee skeptisiä kirjoja. CSICOP taas julkaisee "The Skeptical Inquirer" -nimistä lehteä. Kurtz on kuitenkin perustanut myös CODESH-nimisen yhdistyksen, joka julkaisee uskonnon ja Jumalan vastaisia kirjoja. CSICOP ja CODESH sijaitsevat samassa rakennuksessa ja heillä on mm. yhteinen kirjasto. Prometheus Books puolestaan on julkaissut mm. yli 40 kirjaa, jotka ovat antiparanormaaleja, saman verran seksiin liittyviä kirjoja, sekä yli sata kirjaa, jotka ovat ateistisia ja uskonnonvastaisia, kuten "Oliko Jeesus olemassa?"

Walton tuo tällä tavalla esille sen tosiasian, että ufovastaiset kampanjat ovat hyvin organisoidut ja määrätietoiset.

Waltonin kirja on kirja, jonka jokaisen ufoilijan, ja myös jokaisen skeptikon, olisi hyvä lukea kannesta kanteen. Suosittelen sitä.

Björn Borg, 14.06.2003