Wamsley, Jeff:

Mothman Press, Point Pleasant, WV 2005. 160 sivua (A4)

Joku päivä sitten kirjoitin lyhyen esittelyn Donnie Sergentin ja Jeff Wamsleyn kirjasta "Mothman: The Facts Behind the Legend", jonka on julkaissut Point Pleasantista kotoisin oleva Mothman Lives Publishing -niminen kustantaja vuonna 2002. Kolme vuotta myöhemmin Jeff Wamsley julkaisee, tällä kertaa yksin, jatkoa ensin mainitulle kirjalle. Kustantajan nimikin on vaihtunut Mothman Pressiksi.

Ulkonäöltään molemmat kirjat muistuttavat toisiaan erittäin paljon ja molemmat kirjat kertovat, kuten arvata saattaa, Mothman-nimisestä lentävästä olennosta ("Koimies"), jonka useat silminnäkijät havaitsivat Point Pleasantissa, Länsi-Virginiassa vuonna 1966. Kirjat eroavat toisistaan sikäli, että kun ensimmäisessä kirjassa oli useita nimettömien henkilöiden kertomuksia, niin tässä uudemmassa kirjassa on huomattavasti enemmän kertomuksia, ja tällä kertaa havaitsijat esitellään omalla nimellään ja jopa valokuvan kera.

Merle Partridge kertoo tapauksesta, joka sattui illalla 14.11.1966. Merle istui katsomassa televisiota vaimonsa kanssa, kun televisio rupesi vinkumaan kovalla äänellä ja lopuksi se räjähti. Samalla Merlen Bandit-niminen saksanpaimenkoira rupesi ulvomaan ja osoitti, että ulkona oli jotakin. Kun Merle meni ulos, hän näki "punaisia valoja, jotka kiersivät ympyrää". Bandit hyökkäsi valoja kohti ja katosi saman tien, samoin kuin punaiset valotkin. Seuraavana päivänä Merle löysi Banditin jalanjäljet, jotka kuitenkin loppuivat yllättäen. Banditia ei koskaan löydetty, mutta eräs henkilö kertoi nähneensä Mothmanin, joka raahasi kuollutta koiraa mukanaan. Seuraavana päivänä ilmeni, että myös erään naapurin televisio oli räjähtänyt samaan aikaan kuin Merlen televisio.

Viikko myöhemmin joku koputti epätoivoisesti Merlen ovea ja huusi apua. Kun Merle avasi oven, niin ulkona seisoi epätoivoinen mies poika mukanaan. Mies kertoi, että "jokin" laite oli yllättäen lähtenyt lentoon hänen autonsa vierestä ja jostain syystä mies oli ajanut ojaan, eikä päässyt ojasta pois. Samalla hän huomasi, että hänen toinen, nuorempi poikansa oli kadoksissa, eikä hän pystynyt löytämään häntä.

Merle hinasi miehen auton ylös ojasta ja samassa he näkivät kadoksissa olleen pojan tulevan toisesta suunnasta tietä pitkin. Merlen mielestä oli merkillistä, että poika tuli sellaisesta suunnasta, joka tarkoitti sitä, että pojan olisi pitänyt kiertää 16 km:n pituinen reitti. Poika itse ei pystynyt tuolloin, eikä myöhemminkään, kertomaan missä oli ollut.

Shirley Hensley kertoo, kuinka hänen perheensä oli niin köyhä, että se asui hökkelissä, jossa ei ollut edes lasia ikkunoissa vaan muovia. Viikkokausien ajan vuonna 1966 perhe kuuli, että joku iso olento liikkui hökkelin ympärillä joka yö. Aina silloin tällöin olento ulvoi kovaa tai siitä kuului kummallisia ääniä. Perhe pelkäsi, että olento tulisi sisään ikkunasta, koska siinä oli vain muovia. Perhe oli tottunut eri eläimien ääniin, mutta ei pystynyt tunnistamaan tämän olennon ääntä. Eräänä yönä Shirleyn isä kuuli ääniä ja näki ison hahmon naapurin hiilikasan luona. Kun hän vielä näki kaksi isoa punaista silmää, hän ampui sitä kiväärillä. Olennosta kuului kauheaa ulvontaa ja se juoksi eräälle kukkulalle.

Marcella Bennett kertoo, kuinka hän ja hänen sukulaisensa tapasivat Mothmanin matkalla sukulaisen talosta autolle. Marcellalla oli kaksivuotias lapsi sylissään, kun joku kiinnitti huomiota johonkin lentävään, joka lähestyi heitä. Mothman laskeutui vain parin metrin päähän Marcellasta. Marcella kertoo: "Mothmanilla oli kuin höyhenien peittämät miehen alaraajat, mutta en nähnyt jalkoja. Näin, ettei se ollut ihminen. Se muistutti lintua, mutta se oli liian iso linnuksi. Olennolla ei ollut niskaa ollenkaan ja pää ikään kuin roikkui eteenpäin koholla olevien olkapäiden välissä. Olennon siivet olivat kiinni kehossa. Pää oli harmaiden höyhenien peitossa."

Toiset paikalla olijat huusivat Marcellalle, että hän juoksisi karkuun, mutta Marcella oli kuin jähmettynyt. Kun hän vihdoin pääsi liikkeelle, hän kompastui ja kaatui lapsensa päälle ja samalla hän kuuli takanaan valtavan siipien aiheuttaman äänen. Hän luuli, että Mothman ottaisi hänet, mutta pääsi lopuksi takaisin taloon ja Mothman lensi pois. Viidentoista minuutin kuluttua poliisi saapui paikalle. Poliisit eivät olleet lainkaan hämmästyneitä Marcellan kertomuksesta, koska samana päivänä oli tullut useita ilmoituksia Mothmanista.

Lawrence Gray kertoo puolestaan siitä, kuinka hän heräsi eräänä yönä ja näki Mothmanin omassa makuuhuoneessaan. Syvästi uskonnollinen Gray tietää mistä oli kysymys: "Se oli Piru itse!"

Faye Dewitt puolestaan kertoo, kuinka hän ja hänen veljensä ajoivat eräänä iltana hylätylle voimalaitokselle ja näkivät kuin näkivätkin Mothmanin, joka välillä oli rakennuksen katolla ja välillä heidän autonsa ulkopuolella ja juoksi heidän autonsa rinnalla. Mothman oli niin lähellä autoa, ettei se voinut levittää siipiään, mutta siitä huolimatta se pysyi helposti auton rinnalla. Faye kertoo myös, että lopuksi viranomaiset sulkivat kokonaan alueen, missä Mothman oli nähty useimmin ja että alue pysyi suljettuna kaksi viikkoa. Sen jälkeen viranomaiset ilmoittivat, että he olivat saaneet kiinni "kurjen", jonka jälkeen havainnot loppuivat. Faye pohtii sitä, että kun aluetta oli myös käytetty ammusvarikkona, niin siellä oli paljon kemikaaleja. Ehkä kemikaalit olivat aiheuttaneet jonkun mutaation?

Paikkakunnalla nähtiin usein vuonna 1966 ufoja ja paikkakuntalaiset yhdistivät ufot ja Mothmanin toisiinsa. Herald-Dispatch -lehden toimittaja Dave Peyton kertoo, kuinka lehden kaupunkitoimittaja Eddie Oliver vähätteli saapuneita havaintoilmoituksia. Lopuksi puheluita tuli kuitenkin niin paljon, että lehden toimitukseen piti järjestää oma "ufopöytä".

Eräs havaitsija kertoi, kuinka hän oli nähnyt sähkökaapelin yläpuolella leijuvan ufon. Ufosta meni johto sähkökaapeliin ja vaikutti siltä, että ufo otti sähköä kaapelista. Eräänä sunnuntai-iltana havaittiin pitkä musta kohde, joka lensi hyvin matalalla Point Pleasantin yli. Kohteessa ei ollut siipiä tai muita laitteita. Myöhemmin samana iltana nähtiin valkoinen valo matalalla taivaalla. Valo pomppi ylös-alas ennen kuin se katosi. Albert Brown tarkkaili valoa yli neljän tunnin ajan, ja näki kuinka se välillä oli erään kukkulan edessä, sitten sen takana ja sitten taas edessä. Eräs nainen kertoi puolestaan, kuinka hän oli nähnyt punaisen valon, joka tuli jokea pitkin ja kohtasi toisen punaisen valon, joka tuli toisesta suunnasta. Kun valot kohtasivat, ne pyörivät toistensa ympärillä ja samassa niiden valot muuttuivat sini-vihreiksi.

MIB:it liittyivät oleellisesti Point Pleasantin tapahtumiin. Mary Hyre oli The Messenger -lehden kirjeenvaihtaja ja kertoi usein näistä MIB:eistä palstallaan. Tammikuun alussa vuonna 1967 hän oli toimistossaan myöhään eräänä iltana, kun toimistoon tuli pieni mies. Miehellä oli kummalliset silmät ja paksut silmälasit. Hänellä oli pitkät mustat hiukset, jotka oli leikattu "kuin kattilan avulla". Vaikka ulkona oli pakkanen, niin miehellä oli kuitenkin lyhythihainen sininen paita ja siniset housut. Mies piti oikeaa kättään jatkuvasti taskussa. Mies puhui hitaasti ja katkonaisesti ja pyysi ohjeita miten päästä Welshiin. Hyre luuli, että miehellä oli jonkinlaisia puhevaikeuksia, mutta jostain syystä mies kauhistutti häntä. Mies tuli lähemmäs ja lähemmäs, jolloin Hyre pakeni toiseen huoneeseen, jossa oli eräs toinen henkilö. Mies näytti kuitenkin tietävän enemmän Länsi-Virginiasta kuin toimittajat. Kun puhelin soi, niin Hyren puhuessa mies otti kuulakärkikynän pöydältä ja tutki sitä ikään kuin hän ei olisi ikinä nähnyt sellaista aikaisemmin. Hyre antoi miehelle kynän, jolloin mies nauroi äänekkäästi kummallisella tavalla. Sen jälkeen mies juoksi ulos ja katosi erään kulman taakse.

Point Pleasant -tarinaan liittyy oleellisena seikkana siellä sijaitseva Ohio-jokea ylittänyt Silver Bridge -silta. Tämä silta romahti 15.12.1967, jolloin 46 ihmistä sai surmansa. Sillan romahtamista ovat kommentoineet sekä John A. Keel omassa kirjassaan, että nyt Wamsley tässä kirjassa. On pohdittu sitä, liittyikö sillan romahtaminen millään tavalla Mothmaniin tai paikkakunnalla nähtyihin MIB:eihin. Vaikka kenelläkään ei ole vastausta kysymykseen, niin Wamsley selostaa kuudella sivulla tässä kirjassaan tarkkaan sillan syntyhistoriaa, rakennetta, ja romahtamista.

Lukija, joka tahtoo tutustua enemmän Mothmaniin, voi tehdä sen osoitteessa www.Mothmanlives.com

Björn Borg, 20.12.2005