Webb, Walter N.:

CUFOS 1995. 306 sivua

Bostonin Charles Haydenin planetaarion tähtitieteen pääluennoitsija, Walter N. Webb oli 3.8.1951 Toledon Silver Laken rannalla poikakerhon kesäleirillä. Hän oli antanut poikien katsella erilaisia tähtitaivaan kohteita pienellä kaukoputkella. Hiukan yli klo 23 hän huomasi hehkuvan keltaisen tai kellanpunaisen valon liikkuvan aaltoilevaa rataa noudattaen järven eteläpäässä kukkuloiden yllä. Hän huomasi myös, että valo oli niin matalalla, että sen aaltomainen liike vei sen väliin puunlatvojen taakse. Koska lentokoneen eivätkä planeetat lennä tai kulje aaltomaista rataa puitten latvojen tasalla (tai alapuolella), Webb tajusi nähneensä jotain täysin poikkeuksellista.

Tämä oma havainto aiheutti sen, että Webb myöhemmin kiinnostui ufoista ja ufotutkimuksesta. Webb palveli myöhemmin J. Allen Hynekin alaisena Smithsonian Astrophysical -observatoriossa Cambridgessa, Massachusettsissa vuosina 1957-58, jonka jälkeen hänet lähetettiin Hawaijin satelliittiseuranta-asemalle tehtävänään satelliittien seuranta. Tämän jälkeen hänet palkattiin pääluennoitsijaksi Hayden-planetarioon (Museum of Science, Boston), jossa hän palveli 32 vuotta.

Webb oli se ufotutkija, joka alunperin sai tehtäväkseen Betty ja Barney Hillin sieppaustapauksen tutkimisen. Vuonna 1978 eräs henkilö soitti Webbille planetaarioon ja kertoi ufohavainnosta vuodelta 1968.Tästä lähti liikkeelle Webbin suorittama tutkimus, joka tuli kestämään useita vuosia ja joka toi esille hämmästyttävän tarinan kahdesta henkilöstä, jotka siepattiin ufoon.

Kyse oli kahdesta henkilöstä, jotka olivat töissä ohjaajina tyttöjen kesäleirillä erään järven rannalla ja jotka istuivat laiturilla kesäisenä päivänä, jolloin he havaitsivat järven yllä valtavan sikarimaisen ufon, josta tuli ulos kolme pienempää ufoa. Kaksi pienemmistä ufoista lähti eri suuntiin, mutta kolmas tuli aivan havaitsijoiden viereen. Kuten Webbin perusteellinen tutkimus osoittaa, tämä tapaus on erittäin merkittävä monestakin syystä:

- Kysymyksessä on kaksi eri henkilöä, jotka eivät tajua joutuneensa siepatuiksi, vaan luulevat vain nähneensä ufon. Leirin jälkeen heidän tiensä eroavat, eivätkä he tapaa uudestaan kuin vasta 11 vuotta myöhemmin, jolloin heille suoritetaan regressiohypnoosi. Hypnoosissa he kertovat saman tarinan sieppauksesta samoine yksityiskohtineen, vaikka eivät aikaisemmin ole keskustelleet lainkaan mistään sieppauksesta keskenään.

- Havainnolle löytyi jo vuonna 1968 kolmas ulkopuolinen havaitsija, joka näki sen asuntolan ikkunasta.

- Havainnolle löytyi runsaasti muita havaitsijoita, kun leirin tytöt ja ohjaajat näkivät ufon poistuvan.

- Valtavan tutkimustyön jälkeen Webb löytää kuin löytääkin toisen raportin samasta tapauksesta. Tämän raportin olivat tehneet järven toisella puolella olevat havaitsijat tietämättä mitään leirillä tehdystä havainnosta.

Webbin tässä tapauksessa tekemä tutkimus on malliesimerkki siitä, miten ufotutkimusta voidaan suorittaa: Webb metsästää vuosikausia niitä henkilöitä, jotka 11 vuotta aikaisemmin olivat kyseisellä leirillä. Hän etsii heidän nykyisiä osoitteitaan kaikin mahdollisin keinoin kirjeitse ja puhelimitse. Hän etsii havaitsijoita ottamalla yhteyttä heidän tuttaviinsa, vanhempiinsa, naapureihin ja entisiin kouluihin. Webb ei jätä ainoatakaan keinoa käyttämättä etsiessään näitä henkilöitä. Jos ja kun hän tavoittaa tapaukseen liittyviä henkilöitä, niin hän haastattelee heitä joko kirjeitse, puhelimitse tai henkilökohtaisesti tai sitten hypnoosissa ammattimaisen hypnotisoijan avulla. Saattaa hyvinkin olla, että harvoin on tutkittu ufohavaintoa niin perusteellisesti kuin Buff Ledgen tapausta.

Tätä kirjaa voi erittäin hyvin suositella kaikille malliesimerkkinä siitä, miten perusteellista ufotutkimusta pitäisi suorittaa. Itse tapaus kaikkine silminnäkijöineen on myös ainutlaatuinen. Kirjan lopussa Webb pohtii sitten pitkään, tapahtuiko todella tällainen ufohavainto ja sieppaus fyysisesti ja ihan oikeasti vai voisiko joku muu selitys olla olemassa? Käytyään läpi kaikki ajateltavissa olevat vaihtoehdot, Webb tulee siihen lopputulokseen, että se tapahtui ihan oikeasti ja fyysisesti.

Björn Borg, 9.5.2004