Wright, Susan:

St. Martin's Press, Inc., New York, N.Y. 1998. 271 sivua

Astrofyysikko Bernard Haisch: "Jotakin on tekeillä taivaallamme!"

Susan Wright on allekirjoittaneelle täysin uusi nimi ufoalalla. En ole kuullut hänestä aikaisemmin enkä tiedä tällä hetkelläkään, kuka hän on tai millä alalla hän työskentelee. Aivan aluksi ihmettelen kirjan merkillistä nimeä 'UFO Headquarters' (UFO-päämaja), enkä pääse perille, miksi kirjalle on keksitty näin merkillinen nimi.

Täysin ilman ennakkoluuloja ryhdyn tutustumaan kirjaan ja huomaan nopeasti, että Susan Wright on tehnyt kotiläksynsä erittäin hyvin. Teksti on asiallista ja annetut tiedot pitävät paikkansa. Itse asiassa en löydä tästä kirjasta miltei ainoatakaan asiavirhettä (löysin yhden!) ja se kertoo omalta osaltaan siitä, millä tasolla kirja on. Kirjoitusvirheetkin loistavat poissaolollaan. Kun tutustuu enemmän kirjaan niin huomaa myös, että Susan Wrightilla on samantapainen kirjoitustyyli kuin Englannin Jenny Randlesilla; eli Wright tutkii itse kriittisesti ufoalaa ilman ennakkoluuloja ja kertoo lukijalle, mitä hän löytää, eikä anna ulkopuolisten vaikuttaa käsityksiinsä. Wright tarkastelee mm. eräitä ufoalan ns. vakionimiä ja kiinnittää huomiota siihen, miten monella näistä 'vakiohahmoista' on tarve näyttää sivistyneemmältä kuin itse asiassa ovat:

'Ydinfyysikko' Bob Lazarhan on tunnettu siitä, että ne korkeakoulut, joissa hän ilmoituksensa mukaan on opiskellut, eivät tunne häntä. Lazar on väittänyt, että kun hän opiskeli MIT:ssä, niin hänen opettajansa oli professori Hohsfield, ja kun hän opiskeli Cal-Tech:issa, niin hänen opettajansa oli professori Duxler. Asioiden tarkistuksen jälkeen ilmenee, ettei professori Hohsfield ikinä ole opettanut MIT:ssä, eikä professori Duxler taas ei ole ikinä opettanut Cal-Tech:issa, vaan ainoastaan 'junior college' -oppilaitoksessa, missä Lazar kerran opiskeli.

Lee Shargel puolestaan on väittänyt, että hän on fil. tri ja että hän on opiskellut Northeastern-yliopistossa. Hän kertoo olevansa entinen materiaalitieteen ja robotiikan professori ja että hän on työskennellyt NASAn Hubble-teleskoopin parissa. 'Sun Sentinel' -lehti oli kuitenkin maaliskuussa 1997 todennut Shargelille, että hänen kirjan kannessa oleva ilmoitus siitä, että Shargel oli fil. tri ja että hän myös oli työskennellyt Hubble-teleskoopin parissa oli valheellinen. Shargel oli vastannut, että 'myös huono julkisuus on julkisuutta. Niin kauan kuin he kirjoittavat nimeni oikein, S-H-A-R-G-E-L, en välitä muusta'.

Vuonna 1995 Don Berliner kokosi maailman parhaat ufotapaukset kirjaan, jonka nimi oli 'Unidentified Flying Objects: The Best Available Evidence'. (Dell julkaisi myöhemmin kirjan nimellä 'UFO Briefing Document'). Miljonääri Laurance Rockefeller kustansi projektin ja teos lähetettiin kaikille maailman johtajille. Wright kertoo kuitenkin, kuinka CSETI:n perustaja Steven Greer oli röyhkeästi kopioinut kirjan ja painattanut siihen omat kannet, jotka antoivat lukijalle sen käsityksen, että CSETI oli projektin takana. Jotta Greeriä ei syytettäisi plagioimisesta, hän oli kuitenkin jättänyt Berlinerin nimen kirjaan tekijänä. Vasta kun lakimiehet toden teolla puuttuivat asiaan, oli Greer ja CSETI luopunut tästä 'kirjastaan'.

Donald R. Schmitt, joka oli toinen 'UFO Crash at Roswell' -kirjan tekijöistä, oli ilmoittanut olevansa entinen poliisi ja valmistelevansa filosofian tohtorin väitöskirjaansa, joka liittyisi kriminologiaan. Wright kertoo kuitenkin, että Schmitt oli entinen postivirkailija, jolla oli korkeakoulututkinto.

Wright kiinnostuu myös kaikkien tunteman entisen NATO-aliupseerin Robert Deanin taustasta, ja yrittää saada yhteyttä häneen, mutta ei saa vastausta.

Selostettuaan ufologian historiaa ja kerrottuaan Area 51:stä, Wright kertoo Robertsonin paneelista, jota hän pitää selvästi CIA:n temppuna, sekä Condon- komiteasta. Wright toteaa, että 'vaikkakin Condon-komitean tiedemiehet jättivät 15 % tutkituista havainnoista selvittämättä, joka seikka olisi antanut aiheen jatkotutkimuksiin, niin komitea suositteli tutkimusten lopettamista'. (Tässä allekirjoittanut löytää kirjan ainoan virheen, koska tunnetusti Condon-komitea jätti 33 % tutkituista tapauksista selvittämättä). Wright selostaa myös Las Vegaslaisen miljonäärin Bigelowin perustamaa NIDS- järjestöä ja millaisia tutkimuksia se on suorittanut.

[Todettakoon tässä yhteydessä, että eräs henkilö, joka heti alussa liittyi NIDS:iin oli lentokonesuunnittelija Burt Rutan, joka juuri eilen (6.11.2004) vastaanotti 10 miljoonan dollarin palkkion siitä, että hänen suunnittelemansa Rutan-alus pääsi avaruuteen ensimmäisenä yksityisenä avaruusaluksena].

Kirjan mielenkiintoisimpiin aiheisiin kuuluu Wrightin selostus Sturrockin tutkimuksesta tähtitieteilijöiden havainnoista ja pitkä selostus Paul Hillin ufokirjasta. Wright kertoo myös astrofyysikko, tri Bernard Haisch'ista, joka on työskennellyt Lockheedin Solar ja Astrophysics -laboratoriossa vuodesta 1983 saakka ja joka aktiivisesti on seurannut ufoilmiötä. Haisch toteaakin, että on olemassa suuri määrä havaintoja, jotka ovat poliisien, astronauttien, lentäjien ja sotilaslentokoneiden asiantuntijoiden tekemiä, ja että ufoja on saatu myös filmille. Haisch toteaakin että 'jotakin on tekeillä taivaallamme'.

Wright huomauttaa, että NICAP:in perustaja, fyysikko T. Townsend Brown, aikoinaan onnistui saamaan 38 cm:n kiekon pysymään ilmassa vahvan sähkövirran avulla. Muut ovat toistaneet Brownin kokeen. Wright viittaa myös Rensselaer Polytechnic Instituten apulaisprofessori Leik Myrabon kokeisiin, joissa hän pyrkii lennättämään lentokonetta mikroaaltojen avulla. Popular Mechanics -lehden mukaan, jos Myrabon laskelmat pitävät paikkansa, niin MHD-moottori voisi kiihdyttää koneen Mach 1:stä Mach 25:een kymmenessä sekunnissa.

Wright ajaa tässä takaa sitä, että USA: n ilmavoimat aivan varmasti tietää enemmän ufoista kuin kertovat. Salatakseen huippusalaisia tutkimuksia, ilmavoimat pyrkivät leimaamaan ufoalaa hölynpölyksi, jotta salaisiin tutkimuksiin ei kiinnitettäisi huomiota. Wright tuo esille kaksi esimerkkiä:

a) Samalla kuin USA:n ilmavoimat julkisuudessa kertoi, ettei ufoja ole olemassa, niin samanaikaisesti USA:n ilmavoimien Akatemian oppikirjassa oli luku, jossa pitkään selostettiin ufoja. Jos ei NICAP olisi kertonut tästä oppikirjasta, niin kukaan ulkopuolinen ei olisi tiennyt siitä.

b) Illinoisissa kesällä 1963 puolentusinaa ihmistä havaitsi ufon, joka ajoi takaa autoa ja aiheutti moottorihäiriöitä sekä mahdollisesti myös säteilyvahinkoja ja mykisti puhelimet. Eräs poika kauhistui niin, ettei mennyt ulos viikkokausiin ja laihtui. Pojan isä tarttui haulikkoon, näki ufon, mutta laski haulikon alas. Project Blue Book selitti asiaa sillä, että havaitsijat olivat nähneet Jupiterin.

Tutustuttuaan tällä tavalla ufoalaan Susan Wright toistaa itse astrofyysikko Haischin sanat: "Jotakin on tekeillä taivaallamme!"

Ainoa asia joka harmittaa tässä kirjassa on se, että siitä puuttuu hakemisto. Toisaalta siinä on lopussa pitkä lista ufojärjestöistä, osoitteista ja nettiosoitteista.

Björn Borg, 7.11.2004