Cameron, Vicki:

General Store Publishing House, Burnstown, Ontario, Canada 1995. 195 sivua

Vicki Cameron aloitti tutkimuksensa julkaisemalla 23:ssa Kanadan Ottawa Valleyn sanomalehdessä pyynnön, että ufoja nähneet ihmiset ottaisivat yhteyttä häneen. Heti pyynnön julkaisemisen jälkeen Cameronin puhelin rupesi soimaan. Soittajat puhuivat puolesta tunnista tuntiin ja kertoivat mitä he olivat nähneet. Monessa tapauksessa Cameron oli ensimmäinen ihminen, jolle he olivat kertoneet havainnostaan. Cameron kertookin kirjassaan nimenomaan niistä vastauksista, joita hän sai.

(Bob Teets kertoo kirjassaan "West Virginia UFOs: Close Encounters in the Mountain State" samanlaisesta tilanteesta. Myös Teets julkaisi lehdessä ilmoituksen ja pyysi havaitsijoita ottamaan yhteyttä häneen. Noin 45 päivässä hän oli saanut yli sata vastausta, ja puhelin vaan jatkoi soimistaan).

Voidaanko näistä kahdesta tapauksesta vetää se johtopäätös, että ns. kansalla on tarve kertoa havainnoistaan jollekin, kunhan vaan keksivät kenelle kertoa asiasta? Millaisia vastauksia saataisiin, jos joku valtion virasto julkaisisi tällaisen pyynnön?

Kirjan monesta kertomuksesta olen tietystä syystä valinnut tähän esittelyyn alla olevan kertomuksen:

Scarborough, Ontario. kesäkuu 1978, kello 19.00. "Ollessani 19-vuotias olin tovereideni kanssa tuttavani talolla Scarboroughin esikaupunkialueella. Lapset potkivat jalkapalloa kadulla, huutaen ja kiljuen. Joku leikkasi nurmikkoa jossain. Menin tuttavani kanssa autolle tarkoituksena hakea jotain roskaruokaa, kun yhtäkkiä kaikki hiljeni. Lapset, ruohonleikkuri ja jopa lintujen äänet hiljenivät. Kaikki oli kuolemanhiljaista, ikään kuin kaikki pidättäisivät henkeään.

Katsoin ylös taivaalle. Aivan yläpuolellani näin valtavan metallisen esineen. Se oli ehkä 60-90 metrin korkeudessa yläpuolellani ja giganttinen, viisi kertaa niin iso kuin jumbokone. Se peitti koko kadun. Etupuoli oli puoliympyrän muotoinen ja sen takaosassa oli kiinni ikään kuin tylppä nuolenmuotoinen osa. Sen väri oli pehmeän metallinharmaa ja sen nokassa oli neljän valkoisen valon rivi, joka valaisi esineen alapuolta.

Tuijotin esinettä noin 15 sekuntia kykenemättä liikkumaan tai puhumaan. Olin niin järkyttynyt. Katsoin avaruusaluksen alapuolta. Alus rupesi pyörimään. Kun se oli saavuttanut noin 45 asteen kulman verrattuna alkuperäiseen asentoonsa, siitä kuului sihisevä ääni. ääni muistutti ääntä, jonka olin kuullut huvipuiston jostakin laitteesta, kun siitä päästetään ulos ilmaa. Näin vilaukselta aluksen yläosan ja se oli aerodynaamisesti pyöristetty. Alus jatkoi pyörimistään ja siitä kuului edelleen sihisevä ääni. Sitten alus katosi. Se ei lentänyt tiehensä. Se vaan muuttui näkymättömäksi. Tuijotin tyhjää taivasta.

Kysyin toveriltani: 'Näitkö sen?' 'Näinkö mitä?', vastasi toverini, joka edelleen nojasi autoon. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä mistä minä puhuin.

Hetkeä myöhemmin kaikki äänet palasivat kadulle. Ruohonleikkurit pitivät jälleen ääntä ja lapset kiljuivat keskellä jalkapallopeliään. Yritin selittää toverilleni tapahtunutta, mutta hän piti minua tärähtäneenä."

Olen kirjan lukuisista kertomuksista valinnut yllä olevan esimerkin siksi, että se kiinnostaa minua erityisesti. Englantilainen kirjailija ja ufotutkija Jenny Randles on tutkinut juuri tällaisia tapauksia ja antanut ilmiölle nimen "OZ-ilmiö" ja tätä nimeä onkin jo kauan käytetty yleisesti ufokirjallisuudessa. Tyypillistä näille tapauksille on se, että "kaikki hiljenee" ja esim. liikenne vilkkaalla kadullakin "pysähtyy". Yhtä yleistä on, että "ihmisiä ei näy missään".

Nämä kertomukset ovat aina kiehtoneet minua ja olen usein pohtinut Randlesin tavoin, mistä on kysymys. Randles on usein puhunut "muuttuneesta tajunnantilasta". Olen turhaan etsinyt näistä kertomuksista tietoa siitä, että kun havaitsija/kokija sanoo, että esim. "liikenne vilkkaalla kadulla pysähtyy", niin tarkoittaako hän, että esim. liikkuvia autoja ei näy ollenkaan tai tarkoittaako hän sitä, että kadulla liikkuvat autot ikään kuin pysähtyvät samalla tavalla kuin pysäytetään vaikkapa filmi? En ole toistaiseksi löytänyt tarpeeksi tarkkoja havaintoselityksiä, jotka valaisisivat tätä kysymystä.

Tästä syystä edellä oleva kertomus on varsin mielenkiintoinen. Havaitsija kertoo, että hän kuuli esim. ruohonleikkurin äänen. Havainnon kestäessä hän ei kuullut ruohonleikkurin ääntä (eikä muitakaan ääniä), mutta heti havainnon jälkeen hän kuuli taas ruohonleikkurin äänen. Analysoitaessa tätä kertomustan voidaan olettaa, että jos myös kadulla leikkivät lapset olisivat nähneet ufon, niin he olisivat hiljentyneet ihmettelemään ja sitten havainnon jälkeen (ehkä) jatkaneet peliään. Ruohonleikkurin ääni antaa taas allekirjoittaneelle syyn olettaa, että se oli käynnissä jatkuvasti, mutta havaitsija ei kuullut sitä havainnon aikana. Tästä voitaisiin tehdä se johtopäätös, että havainto ja OZ-ilmiö oli henkilökohtainen kokemus. Toisin sanoen; elämä havaitsijan ympärillä jatkui normaaliin tapaan, mutta vain tämä yksi henkilö koki jotakin outoa. Tähänhän viittaa vahvasti myös havaitsijan vieressä seisova toveri, joka ilmeisesti ei nähnyt yhtään mitään erikoista. Olisi varsin mielenkiintoista kuulla havaitsijalta, että näkikö hän havainnon aikana lainkaan leikkiviä lapsia ja millä tavalla nämä siinä tapauksessa reagoivat havainnon aikana. Valitettavasti havaitsija ei kerro tästä mitään.

Tässä kertomuksessa on eräs toinenkin seikka, johon allekirjoittanut kiinnittää huomiota. Havaitsijan kertomus siitä, että hän puhui toverinsa kanssa, ja sai myös vastauksen häneltä, ENNEN KUIN muut äänet palasivat. Selitys tähän saattaisi olla se, että havaitsija ei kerro tapauksesta niin tarkkaan, vaan että hän keskusteli toverinsa kanssa sen jälkeen, kun muutkin äänet palasivat. Mutta jos hän todellakin keskusteli toverinsa kanssa ENNEN KUIN muut äänet palasivat, niin tilanne on vielä monimutkaisempi kuin aikaisemmin.

Tässä yhteydessä voidaan myös muistuttaa siitä, että kirjailija Lynn Picknet on kirjassaan kertonut omasta, täysin samanlaisesta kokemuksesta kuin edellä mainittu.

Tässä vaiheessa mieleni tekee poiketa vähäksi aikaa kirjan esittelystä ja kertoa venäläissyntyisestä helikopterirakentajasta Igor Sikorskysta, joka muutti Venäjältä USA:han vallankumouksen aikoihin. Sikorsky on itse kertonut unesta tai näystä, jonka hän näki nuorena asuessaan vielä Venäjällä. Sikorsky näki unen (näyn), jossa hän itse istui jossakin koneessa, jossa oli pyöreät ikkunat ja katseli sinistä merta, jossa oli saaria ja palmuja.

Myöhemmin elämässään Sikorsky rakensi myös eräässä vaiheessa lentokoneita ja kerran istuessaan lentokoneessaan Sikorsky tajusi, että hän koki juuri sen tilanteen, mistä oli nähnyt unta nuorena, eli hän istui koneessa ja katseli ulos ikkunasta alla olevaa sinistä merta ja saaria palmuineen. Tämän kertomuksen eräs ns. ydin on siinä, että tuohon aikaan lentokoneissa yleensä oli vielä neliskulmaiset ikkunat, mutta Sikorsky oli ensimmäisenä varustanut koneensa pyöreillä ikkunoilla.

Palaan nyt yllämainitun kirjan esittelyyn ja ns. OZ-ilmiöön. Allekirjoittaneella ei tietenkään ole vastausta siihen, mistä on kysymys kun ihmiset kokevat ns. OZ-ilmiötä. Joskus on käynyt mielessä, ettei vaan olisi sillä tavalla, että kokija, syystä tai toisesta, saa nähdä välähdyksen tulevaisuudesta Sikorskyn tapaan? Havaitsija näkee laitteita, joita on olemassa tulevaisuudessa?

Kirjan kertomukset ovat kaikki ilmeisesti ns. uusia kertomuksia, toisin sanoen niitä ei ole julkaistu aikaisemmin. Allekirjoittanut ei ainakaan tunnista niistä yhtään, mutta totuuden nimissä on todettava, että Cameron on poistanut kirjasta kaikkien havaitsijoiden nimet, joten tunnistaminen vaikeutuu tästäkin syystä. Kertomukset vaikuttavat kuitenkin asiallisilta ja muistuttavat erittäin paljon niitä kertomuksia, joista suomalaisetkin havaitsijat kertovat. Vaikka muunkin muotoisia laitteita on havaittu, niin suurin osa havainnoista liittyy tyypilliseen kiekkoon tai pyöreään ufoon, joka on havaittu usein lähietäisyydeltäkin.

Eräs toinen kertomus kiinnittää huomiotani erityisesti. Siinä eräs henkilö kertoo, kuinka hän muiden kanssa oli eräässä talossa kesäkuussa 1991, kun hän havaitsi ikkunasta ulkopuolella olevan ufon, joka laskeutui melkein heidän pihalleen. Hän juoksi ulos katsomaan sitä ja ulkona hän näki, että talon muut asukkaat jo olivat ulkona katsomassa ufoa. Merkillistä kylläkin, koska läheisellä tiellä ajelevat autoilijat eivät kiinnittäneet mitään huomiota tähän läpimitaltaan 36 metriä olevaan ufoon. Havaitsijoiden mukaan oli kuin autoilijat eivät olisi nähneet ufoa. Tähän seikkaan on usein kiinnitetty ufologiassa huomiota, mutta yleensä havaitsija on silloin ollut yksin. Tässä esimerkissä havaitsijoita oli useampi. Allekirjoittaneen mielessä on joskus käynyt ajatus, että välillä vaikuttaa siltä, että ufo havaitaan kyllä lähietäisyydeltä, mutta ei jonkin matkan päästä.

Kolmas esimerkki, jonka tahdon tuoda esille kirjasta, on vuoden 1993 joulukuulta, jolloin eräs äiti poikansa kanssa seurasi ufoa noin 15-20 minuutin ajan. Vaikka havaitsija yritti välttää asian, niin hänen nimensä vuoti julkisuuteen ja hän osallistui lopuksi erääseen radiohaastatteluun ja televisioyhtiö Foxin 45-minuutin ufodokumenttiin. (Molemmat olivat luvanneet olla kertomatta hänen nimeään). Tuloksena tästä havaitsijan puhelin rupesi soimaan. Se soi ja soi viikkokausia ja hän arveli, että hän oli vastannut ainakin tuhanteen puheluun, jossa soittajat kertoivat omista kokemuksistaan ja havainnoistaan. Eräskin soittaja oli Bellin puhelinyhtiöstä ja hän kertoi, että puhelinyhtiöllä oli oma tukiryhmä havaitsijoille.

Tässä voidaankin palata tämän esittelyn alkuun ja jälleen todeta, että havaitsijoita on ilmeisesti maailmalla runsaasti, vaikkakaan eivät aina kerro havainnoistaan tai tiedä minne ilmoittaa niistä.

Kirjan havaintokertomukset loppuvat sivulla 145 ja tämän jälkeen kirjan luonne muuttuu. Kirjassa julkaistaan esimerkkejä siitä, millaiset luonnolliset tai tekniset ilmiöt saattavat synnyttää ufohavaintoja, kanadalaisen tähtitieteilijän, tri Millmanin, seitsemän selitystä siitä, mikä voi synnyttää ufohavaintoja, lyhyt selostus Plantierin lautasmallista, miten taivasta tarkkaillaan, "Bobin" selostus siitä, miten sieppauksilta vältytään (= rakennetaan sähköjohdoista häkki sängyn ympärille, johdoissa ei tarvitse olla edes sähköä), intergalaktinen Kuka Kukin on eri avaruusolennoista, miten tunnistetaan avaruudesta kotoisin olevat olennot, jotka näyttävät tavallisilta kansalaisilta (!), tai saattavat olla jopa paras ystäväsi (!), kenelle ilmoitetaan ufohavainnoista, missä voi tutkia kanadalaisia uforaportteja ja lopuksi luettelo kanadalaisista ufojärjestöistä.

Björn Borg, 26.6.2005