Chalker, Bill:

Paraview Pocket Books/ Simon & Schuster, New York 2005. 342 sivua

"Muukalaisnaisen hiuksen DNA-tutkimuksessa ilmeni erittäin hämmästyttäviä asioita."

Peter Khoury syntyi Libanonissa vuonna 1964. Hän oli vasta 22 päivää vanha, kun hänen äitinsä syöttäessään Peteriä näki ikkunan luona vaaleaihoisen huppupäisen miehen, jolla oli vaalea tukka. Libanonissa tällainen vaalea mies oli harvinaisuus. Mies tuijotti sisään ikkunasta, mutta Peterin äiti ei muista miten tapaus päättyi. Kesällä 1971 Peter oli leikkimässä tovereidensa kanssa talonsa katolla, kun he näkivät ilmassa ison pallon. Samassa hänen toverinsa ikään kuin jähmettyivät paikoilleen.

Vuonna 1973 Peter muutti perheensä mukana Australiaan. Kerran Peterin äiti näki talossaan vieraan miehen, joka meni erääseen huoneeseen. Äiti hälytti perheen miehet paikalle, mutta he eivät löytäneet ketään.

Vuonna 1988 Peter oli nukahtanut sängylleen, kun hän heräsi siihen, että huoneessa oli useita pitkiä olentoja. Kaksi niistä oli hoikkia ja heillä oli mustat silmät ja kapea leuka sekä eräänlainen naamio. Toisella oli naamio kasvojen edessä ja toisella naamio roikkui leuan alla. Molemmilla oli lääkärin leikkauspaitaa muistuttava vaate yllään, josta syystä Peter ajatteli, että he olivat lääkäreitä. Toisella oli pitkä neula kädessään ja neulan päässä oli jokin pieni esine. Olento laittoi neulan sisään Peterin päähän vasemmalta puolelta ja päähän jäi se pieni neulan päässä ollut esine.

Peterillä ei ollut tähän aikaan minkäänlaisia tietoja ufoista, muukalaisista tai sieppauksista. Vasta marraskuussa 1991 hän liittyi erääseen ufotutkimusryhmään, josta oli kuullut, UFO Research New South Wales= UFOR (NSW).

23.7.1992 Peterillä oli merkillinen kokemus. Hän heräsi sängyssään ja näki, että hänen sängyllään istui kaksi alastonta naista. Toinen oli vaaleaverikkö ja oli noin 30-vuotias. Vaaleaverikön pitkä tukka näytti kuin se olisi juuri sillä hetkellä myrskyssä, Peterin mielestä se muistutti vähän Farrah Fawcettin tukkaa. Hänellä oli erittäin korkeat poskiluut ja pitkä nenä. Kasvot olivat harvinaisen pitkät ja kapeat. Hänellä oli kauniit rinnat. Toinen nainen näytti aasialaiselta. Hän oli keskikokoinen, 155-160 cm. Vaikka hänen kasvonsa olivat aasialaiset, niin leuka näytti kuitenkin siltä, kuin Mike Tyson oli osunut nyrkillään siihen. Silmät olivat liian isot ja miltei mustat. Peter ei muista, että hän olisi nähnyt mitään valkoista silmissä. Vaaleaverikkö, joka oli harvinaisen voimakas, tarttui Peteriä päästä ja vei Peterin suun vasemmalle rinnalleen, jolloin Peter, syystä jota hän ei itsekään tiedä, puri naisen nänniä niin kovaa, että siitä irtosi pala, joka juuttui Peterin kurkkuun moneksi päiväksi ja ärsytti jatkuvasti ihmeellisellä tavalla kurkkua. Nainen ei reagoinut puremaan millään tavalla ja aasialainen nainen vain seurasi tapahtumia sivusta.

Peterin mielestä vaikutti jotenkin siltä, että vaaleaverikkö oli näyttämässä aasialaiselle, miten asioita piti hoitaa, mutta kun Peter vastusti, niin naiset näyttivät hämmästyvän. Peterin kurkkuun juuttunut nänninpala aiheutti sen, että Peter rupesi yskimään kovaa ja hänen yskiessään naiset katosivat. Naisten kadottua Peter huomasi, että hänen peniksensä ympärillä, esinahan alla, oli kaksi hiusta. Peter poisti hiukset ja laittoi ne talteen muovipussiin.

Chalker järjesti nyt, että tutkittaisiin niitä hiuksia, joita Peter oli ottanut talteen. Peter sai yhteyden biokemisteihin, jotka olivat erittäin innokkaita tutkimaan hiusnäytteet, mutta eivät tahtoneet nimiään julkisuuteen. Biokemistit tutkivat vuosina 1998-2001 pidemmän hiuksen DNA-profiilia ja saivat hämmästyttäviä tuloksia:

Vaihe 1: Itse hiuksen analyysi

Hius oli erittäin ohut ja pituudeltaan 15 cm. Siinä oli erittäin vähän melaniinia (pigmenttiä). Hiuksesta saatiin talteen runsaasti DNA:ta ja tätä verrattiin ihmisen normaaliin DNA:han, eli siihen joka kulkee nimellä "human consencus". Tulos oli hämmästyttävä. Suurimmalla osalla ihmisistä, varsinkin valkoihoisilla, DNA kuuluu tähän "human consencukseen". Sellaisissa lajeissa, jotka ovat erilaisia, on DNA:ssa ns. "substitutions". Nämä "substitutions" ovat "mutations", "transitions" tai johtuvat siitä, että perus-DNA:ta on vaihdettu toiseen. Esimerkiksi simpanssit eroavat ihmisestä 55:ssä paikassa samassa DNA-vyöhykkeessä. Vanha Neanderthal-ihminen erosi nykyihmisestä 27:ssä paikassa.

Vaalean naisen hiusnäytteen DNA näytti toistuvasti, että siinä oli viisi muunnosta, eli "substitutions". Kolme näistä oli aika tavallisia ihmisessä, mutta kaksi oli erittäin harvinaisia, jopa omituisia. Tässä vaaleassa hiuksessa olevat mutaatiot olivat sellaiset, että niitä esiintyy vain harvinaisessa ihmisrodussa, eli kiinalaismongolilaisessa rodussa. Tämän rodun hiukset ovat kuitenkin yleensä mustat, ja kuitenkin tämä näyte oli peräisin vaaleasta hiuksesta. Tällaiset mutaatiot ovat niin harvinaisia, että ne ovat kauempana ihmisten valtaosasta, kuin muut mutaatiot, paitsi Afrikan pygmeet ja aboriginaalit. Tulos oli hämmästyttävä, koska olisi voinut odottaa, että vaalean naisen DNA olisi paremminkin näyttänyt skandinaavista alkuperää.

Tutkimuksen johtanut biokemisti antoi seuraavan lausunnon:

"Mihin nämä vertailut (= tutkimukset) johtavat, kun yritetään selvittää ovatko Peterin Sydneyssä 1992 talteen ottamat näytteet peräisin muukalaisesta? Ei tietenkään ole mahdotonta, että hän on ollut seksuaalisessa yhteydessä jonkun Sydneyn alueelta kotoisin olevan vaaleaihoisen, melkein albinonaisen kanssa. DNA-näyte sulkee kuitenkin pois tämän vaihtoehdon, koska hius voi olla peräisin vain kiinalaismongolilaisesta. Lisäksi saattaa tietysti olla mahdollista löytää Sydneystä muutama kiinalainen, jolla on sama DNA, joka on löydetty 4%:ssa Taiwanin naisissa. Sen sijaan täältä tuskin löytyy kiinalaista naista, jolla on ohuet, miltei läpikuultavat (=clear) hiukset, joissa on tämä harvinainen DNA. Lopuksi on todettava, että tämä hiusnäyte ei voi olla peräisin kiinalaisen kemiallisesti valkaistusta hiuksesta, koska silloin taas DNA:ta ei olisi saatu talteen niin helposti.

Hiuksen omistajan täytyy siis olla niin kuin Peter väittää: Pitkä vaalea nainen, joka ei tarvitse paljon väriä hiuksiinsa tai ihoonsa aurinkoa vastaan, koska hän ehkä ei tarvitse tällaista suojaa. Erikseen on myös huomautettu, että kyseessä ei ole harvinainen ns. heteroplasmy-ilmiö

Vaihe 2: Hiusjuuren analyysi - erittäin merkilliset todisteet

Hiusjuuren analyysi tuotti suuren yllätyksen, koska se ei näyttänyt samoja tuloksia kuin itse hiuksen analyysi. Tämä oli itsessään erittäin merkillistä, koska yleensä pitäisi saada samoja DNA-tuloksia huolimatta siitä, otetaanko näyte hiuksesta, verestä tai muusta kudoksesta. Hiusjuuresta otettu mitokondrinen DNA-näyte osoitti baski/gaelilaista alkuperää, jossa oli harvinainen tuolle rodulle tyypillinen "substituutio", sekä useita muita "substituutioita". Tämä oli itsessään hämmästyttävää. Biokemisteillä ei ollut mitään selitystä sille, että samassa hiuksessa oli kaksi eri DNA:ta, riippuen siitä mistä näyte otettiin.

Vuonna 2000 julkaistiin Nature Biotechnology -nimisessä julkaisussa tietoja tutkimustuloksista, joita oli saatu tutkittaessa kaljuisuutta. Tässä jutussa kerrottiin pitkälle viedystä kloonaustekniikasta, jota käytettiin hiuksia siirrettäessä. Tällä menetelmällä voitiin siirtää hiuksia, joita aikaisemmin ei voitu siirtää, koska ne olivat sopimattomia vastaanottajan kanssa. Chalker kysyy, edustaako Peterin näyte samanlaista kloonaustekniikkaa?

Hiusnäytteessä oli vielä eräs merkillinen ominaisuus. Siitä oli nimittäin poistettu kaksi geeniä, joissa yleensä oli CCR5-proteiinia, eikä näytteessä ollut yhtään jäljellä olevaa CCR5-geeniä. CCR5-geeni on erittäin tärkeä ihmisen genetiikassa, koska sen puuttuminen tuo mukaansa immuniteetin AIDS-HIV:lle. Mutaation läpikäynyt delta-CCR5 saattaa myös tuoda mukaansa vastustuskyvyn muille viruksille, kuten isorokolle ja myxomatosikselle.

Kirjan sivulla 274 kerrotaan, että tällaista mutaation läpikäynyttä delta-CCR5:tä löydetään tänä päivänä miltei yksinomaan ihmisissä, jotka ovat kotoisin Euroopan koillisosasta tai Ashkenazi-juutalaisten keskuudesta. Raportin kirjoittaja toteaa, että on vaikeata hyväksyä, että tällainen mutaatio olisi tapahtunut ihmisissä spontaanisesti Darwinin oppien mukaan 5000 vuotta sitten, kun HIV ilmestyi ihmisessä vasta 1955. Onko mahdollista, että mutaatio saatiin aikaiseksi risteyttämällä Skandinavian ja Irlannin paikallisia asukkaita jonkun "muun" kanssa?

(Täydellinen 28-sivuinen tutkimustulos on julkaistu kirjan liitteessä).

Chalker muistaa tässä vaiheessa Richard Thompsonin kirjan "Alien Identities", jossa kerrotaan epätavallisesta "isorokkotädistä", joka Intiassa ilmestyi paikkakunnille, jossa oli isorokkoepidemioita. Tämä "isorokkotäti" paransi merkillisellä tavalla sairaita isorokosta.

Vuonna 2003 Peter hypnotisoitiin, koska oli ilmennyt jonkun verran ristiriitaisia tietoja siitä, koska Peter oli tavannut naiset, vuonna 1991 tai 1992. Hypnoosissa tulee esille paljon yksityiskohtia tapaamisesta, yksityiskohtia joita Peter ei muistanut. Peter kertoo mm. kuinka aasialainen nainen oli telepaattisesti viestittänyt Peterille sanat "vauvoja, vauvoja, vauvoja, lisää vauvoja". Peter oli saanut sen käsityksen, että hänen tulisi siittää lapsi, joka liittyisi hänen aikaisemmin siittämiin lapsiin "siellä jossakin". Hypnoosissa Peter kertoi myös, että naiset olivat hämmästyneitä siitä, kun Peter oli purrut vaaleaa naista rintaan. Naiset ihmettelivät, että "edellisellä kerralla Peter ei käyttäytynyt sillä tavalla". Chalkerin mielestä saattaa olla, että Peterin pään vetäminen naisen rinnalle oli jonkin tapainen kömpelö esileikki.

Peter kertoi hypnoosissa vuorotellen, että vaalea nainen oli vetänyt Peterin pään rintaansa, ja toisinaan taas, että se oli aasialainen nainen. Tapausta tutkineet henkilöt tekivät sen johtopäätöksen, että Peter olikin tavannut näitä naisia ainakin kaksi kertaa ja tästä syystä hän oli välillä epävarma siitä, oliko tapaus sattunut 1991 tai 1992. Tätä asiaa tuki se, että hypnoosia jatkettaessa kävikin ilmi, että vuonna 1996 Peter oli kokenut tapauksen, jolloin useita olentoja oli tullut yöllä Peterin makuuhuoneen peilin läpi ja vieneet hänet mukaansa.

Tri Oliver Harry Turner on eläkkeellä oleva australialainen ydinfyysikko, joka oli ollut hallituksen palveluksessa. Turner kiinnostui jo 1950-luvulla ufoista ja tutki vuosina 1971-72 ufotapausta, joka liittyi rva Vicki Kleiniin. Chalker oli myös kiinnostunut rva Kleinista ja vierailee vuonna 2001 Turnerin luona ja haastattelee häntä tästä tapauksesta. Chalker kertoo miltei 20 sivulla rva Kleinista ja Turnerista. Syy miksi Chalker ottaa esille rva Kleinin tapauksen on se, että 1960-luvun alussa, kauan ennen kuin asiasta julkaistiin kirjoja tai lehtijuttuja, niin rva Klein puhui ufoista, muukalaisista, sieppauksista, ufoissa tapahtuvista lääketieteellisistä tutkimuksista, avaruusvauvoista ja "tähtilapsista". Rva Kleinin kertomukset olivat yhdenmukaisia nykyajan kertomusten kanssa.

Chalker on omistanut koko kymmenennen luvun afrikkalaiselle Credo Mutwa -nimiselle shamaanille. Mutwa on paitsi shamaani, myös taidemaalari, tunnettu kirjailija, selvännäkijä ja folkloristi. Mutwa on kertonut, kuinka hänet siepattiin vuonna 1958 ja hänelle tehtiin lääketieteellisiä kokeita sekä otettiin spermanäyte. Chalker kertoo Mutwan tapauksesta jopa 34 sivun verran. Erikoista tässä asiassa on se, että vuonna 1958 ei tunnettu vielä esim. Antonio Villas Boaksen tapausta, vaikka se sattui vuonna 1957, koska sitä ei silloin vielä oltu julkaistu. Mutwan mukaan, kun hän palasi, hänelle kerrottiin, että hän oli ollut kadoksissa kolme päivää. Mutwan mukaan samalla paikalla on usein sattunut sieppauksia ja selittämättömiä katoamisia. Chalker huomauttaa kuitenkin, että vaikka tapaus sattui jo vuonna 1958, niin Mutwa rupesi kertomaan asiasta vasta 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa, joka antaa aihetta epäilyyn.

Tässä yhteydessä Chalker mainitsee myös lyhyesti suomalaisen Imjärven tapauksen. Chalkerin versio poikkeaa kuitenkin reippaasti siitä versiosta, mihin suomalaiset ovat tottuneet: "...suomalainen Imjarven tapaus, jossa hiihtämässä olleet Aarno Heinonen ja Esko Vijo kokivat lähituntuman. Tässä omituisessa tapauksessa mukana oli "pohjoismainen" nainen täydellisine varusteineen, kuten usein mainittu "pallo" kädessään ja viitteitä "mielenhallintalaitteista".

(Chalker mainitsee tämän version lähteekseen Anders Liljegrenin Flying Saucer Review -lehden numeroissa 3 & 5, Vol. 26, vuosilta 1980-1981 ja Jenny Randlesin kirjoituksen "A Nordic Saga" kirjassaan "The Complete Book of Aliens & Abductions", sivu 81).

Chalker kertoo myös nobelisti Kary Mullisin sieppauksesta viidellä sivulla. (Allekirjoittanut on aikaisemmin kertonut Mullisin sieppauksesta Brenda Denzlerin kirjan "The Lure of the Edge" esittelyn yhteydessä). Uutta Chalkerin kirjassa on se, että useat henkilöt, mm. Mullisin tytär, ovat myös kokeneet sieppauksia saman mökin läheisyydessä.

Niinikään Chalker kertoo Kelly Cahillin sieppauksesta 17 sivun verran. (Tästä allekirjoittanut on kertonut aikaisemmin mm. Cahillin oman kirjan esittelyn yhteydessä). Uutena asiana Cahillin tapauksessa Chalker kertoo, että nykyisin näyttää siltä, että Cahill ja muut paikalla olleet autoilijat itse asiassa olivat vain "paikalla sattumalta". On nimittäin löytynyt kokonainen perhe, joka myös oli paikalla sinä yönä ja ilmeisesti siepattiin ufoon. Perheellä on pitkä sieppaushistoria ja näyttääkin siltä, että juuri tuo perhe oli tapahtumien keskipiste, eikä Cahill.

Chalker palaa sieppauksiin ja toteaa lopuksi, että Peterin löytämän hiuksen DNA-analyysi lienee kiistaton näyte siitä, että hänen kertomuksensa on tosi ja että sieppauksia tapahtuu fyysisessä todellisuudessa. Samalla Chalker kuitenkin kertoo, että hän itse on mukana AMP-nimisessä projektissa (Ambient Monitoring Project), jonka UFO Research Project on aloittanut vuonna 1998. UFO Research Project koostuu MUFONista, FUFORista ja CUFOSista. Projektin tarkoitus on valvoa sieppausuhreja erilaisin teknillisin välinein ja tällä tavalla saada todisteita sieppauksista. Projektissa mukana oleva Tom Deuley toteaa kuitenkin, että kun eri galluppien tuloksena on saatu tieto siitä, että miljoonia amerikkalaisia olisi siepattu, niin kuitenkin tutkijat saivat mukaansa tutkimukseen vain 13 halukasta. "Tässä on jokin erittäin paljon pielessä", toteaa Deuley. Hän ei kuitenkaan osaa sanoa, mikä on pielessä.

Lopuksi Chalker viittaa Paul Davies -nimiseen fyysikkoon, joka on tuonut esille, että muukalaisia etsittäessä kannattaisi ehkä paremmin tutkia ihmisen ns. "roska"-DNA:ta, kuin etsiä radiosignaaleja avaruudesta SETI:n tapaan. "Ehkä avaruusoliot ovat piilottaneet geeneihimme jonkin sanoman."

Chalkerin kirja on erittäin jännittävä selostus nimenomaan kun pohditaan sitä, mitä mainittu hiustutkimus oikeastaan kertoo. Lukijaa, joka on kiinnostunut nimenomaan tästä DNA-analyysista, voi ohjata mainittuun kirjan liitteeseen, jossa seikkaperäisesti kerrotaan tästä analyysista. Kirjassa on paljon muutakin, joka ei mahdu tähän esittelyyn.

Suosittelen mielelläni tätä kirjaa. Se on korkeatasoinen katsaus sieppausilmiöön ja kirjan kirjoittaja Bill Chalker on tunnettu australialainen ufotutkija ja kirjailija, jonka kirjoituksia myös Valitut Palat on julkaissut.

Lopuksi Chalker julkaisee vetoomuksen lukijoille: Australialainen ufotutkimusryhmä Phenomena Research Australia (PRA) ei ole vieläkään julkaissut kaikkia Kelly Cahill -tapaukseen liittyviä tietojaan, vaikka siitä on kulunut yli 10 vuotta. Chalker vetoaa lukijoihin: Lähettäkää sähköpostia ko. ryhmälle ja pyytäkää heitä julkaisemaan tietonsa! (Praufo@aol.com). Bill Chalkeriin saa halutessaan yhteyden, osoitteella www.theozfiles.com ja sähköpostilla bill_c@bigpond.com.au

Aivan yllättäen löysin 12.1.2006 CNN:n tekstiuutisissa seuraavan uutisen: Israelilaisen Haifassa sijaitsevan Rambam Medical Centerin tri Doron Behar on julkaissut seuraavan tutkimustuloksen: "Noin 3,5 miljoonaa Askenazi-juutalaista (noin 40 % koko Askenazi-väestöstä) polveutuvat vain neljästä naisesta, ilmenee geneettisestä tutkimuksesta. Nämä naiset elivät ilmeisesti jossain Euroopassa viimeisten 2000 vuoden aikana, mutta eivät välttämättä samassa paikassa eikä samalla vuosisadalla."

Björn Borg, 13.12.2005