Chancellor Press:

Bounty Books, Octopus Publishing Group: London 2002. 576 sivua

"Skeptikkojen on yhä vaikeampaa kieltää ihmisten ja muukalaisten väliset kohtaamiset, kun on olemassa tuhansia silminnäkijöitä ja satoja valokuvia", sanotaan tämän kirjan takakannessa.

Tässä lähes 600-sivuisessa mammuttikirjassa ei ole lainkaan mainittu tekijää tai toimittajaa vaan pelkästään kustantaja. Kirjan sisältö on myös aikaisemmin julkaistu neljässä kirjassa:
- The World's Greatest Alien Conspiracy Theories. London 2002
- The World's Greatest UFO Sightings. London 2002
- The World's Greatest UFO Encounters. London 2002
- The World's Greatest Alien Encounters. London 2002

Kun tutustuu kirjan sisältöön, niin huomaa miten seikkaperäinen, perusteellinen ja asiantunteva kirjan teksti on. Vähitellen huomaa, että tämä kirja ei ole minkään toimituksen tai kustantajan henkilökunnan kirjoittama, vaan jonkun huipputason asiantuntijan. Tämä asiantuntija on ilmeisesti, syystä tai toisesta, tahtonut pysyä nimettömänä. Kuka hän on, niin siitä allekirjoittaneella ei tietenkään ole mitään tietoa, mutta kun ottaa huomioon, että Englannin tunnetuimmat asiantuntijat ovat tiedossa, niin kirjoittajan henkilöllisyyden pohtiminen jää mielenkiintoiseksi arvoitukseksi. Allekirjoittanut veikkaisi henkilöä, joka kaikessa hiljaisuudessa vuosikausia on tutkinut ufoilmiötä, eikä tahdo nimeään julkisuuteen. Joku tiedemies sopisi ehkä hyvin kuvaan.

Kirjassa julkaistaan tapauskohtaisesti lyhyempiä ja pitempiä selostuksia ufologian tunnetuimmista tapauksista. Jotkut selostukset ovat muutaman rivin pituisia kun taas toiset ovat usean sivun pituisia. Minkäänlaista loogista järjestystä en havaitse, joka selittäisi missä järjestyksessä tapaukset on selostettu, mutta se ei haittaa lukijaa, koska jokaista tapausta käsitellään erillisenä. Kirjasta puuttuu esipuhe ja hakemisto eikä siinä ole minkäänlaista lähdeluetteloa eikä numeroituja lukuja. Sen sijaan kirjan alussa on pitkä luettelo selostetuista tapauksista.

Kirjan sisältö on jaettu neljään osaan, eli "Kohtaamiset humanoidien kanssa", "Salaliittoteoriat", "Ufohavainnot" ja "Kohtaamiset" ja on ilmeistä, että tämä kirja on koottu yllämainitusta neljästä aikaisemmin julkaistusta kirjasta. Kirjan loppuosassa toistetaan aika usein samoja asioita kuin sen alussa, joka johtunee siitä että alunperin oli olemassa neljä eri kirjaa.

Tapausselostukset, jotka joskus saattavat olla monen sivun pituiset, ovat kuitenkin merkillisen tarkat ja ne osoittavat suurta asiantuntemusta. Suuri osa tämän kirjan tapauksista ovat samoja, jotka on poimittu mukaan myös allekirjoittaneen kirjoihin, mutta joskus Chancellor Pressin kirjan tekijän ja allekirjoittaneen valinta menevät ristiin. Esimerkiksi sellainen "dokumenttifilmi" kuin "The Secret KBG Files", jossa on mukana entinen James Bond-sankari Roger Moore on mukana Chancellor Pressin kirjassa, kun se taas on mainittu ala-arvoisena eräässä allekirjoittaneen kirjassa.

"Kohtaamiset" osaston sivulla 405 on väliotsikko "Vaaralliset kohtaamiset" jonka alla luetellaan runsaasti tapauksia, joissa havaitsija on loukkaantunut havainnon yhteydessä tavalla tai toisella. Näitä tapauksia löytyykin paljon enemmän kuin luulisi, varsinkin Brasiliasta. Tämä on nyt neljäs kirja, jota allekirjoittanut on lukenut lyhyen ajan sisällä ja jossa puhutaan siitä "ufoinvaasiosta", joka sattui Brasilian koillisosassa vuonna 1977. Havainnot keskittyivät alueelle Belem-Sao Luis-Teresina ja havaitsijoita sanotaan olleen kymmeniä tuhansia. Brasilian armeija aloitti paikan päällä tutkimukset eversti Hollandan johdolla, joka ihmetteli usein sitä, että kun hänen tutkimusryhmänsä siirtyi uuteen paikkaan niin "ufot olivat jo siellä odottamassa meitä. Oli kuin ne pystyisivät lukemaan ajatuksiamme tai ennakoimaan mitä tekisimme." Eversti Hollandan ryhmä teki runsaasti ufohavaintoja, jotka myöhemmin johtivat Hollandan hermoromahdukseen. Tunnettu brasilialainen ufotutkija A. J. Gevaerd halusi järjestää Hollandalle regressiohypnoositutkimuksen, mutta kaksi päivää ennen ensimmäistä hypnoositilaisuutta Hollanda hirtti itsensä. Ilmeistä Brasiliassa olisi paljon tutkittavaa.

Paul Stonehillin kirjan "The Soviet UFO Files" esittelyssä kerroin, että sen kirjan mukaan oli olemassa viisi neuvostoliittolaista/venäläistä kenraalia, jotka olivat puhuneet siitä, että ufot olivat todellisia. Nämä kenraalit olivat sellaisia, joista allekirjoittanut ei ollut kuullut aikaisemmin. Tässä Chancellor Pressin kirjassa tuodaan nyt esille taas uusi venäläinen kenraali, josta allekirjoittanut ei ole kuullut aikaisemmin. Kerrotaan, että italialainen ufotutkija Giorgio Bongiovanni oli tavannut Venäjän Ilmavoimien Akatemian kenraalin Gennadi Reschetnikovin, joka oli todennut ufoista: "Ufoja kiinnostaa koko ihmiskunta. Mutta ennen kaikkea he ovat olleet kiinnostuneita USA:sta ja Venäjästä, koska näillä valtioilla on suurin ydinasekapasiteetti. Luulen että tämä on se syy, miksi muukalaiset ovat kiinnostuneet meistä".

Suomalaistenkin ufotutkijoiden kannattaa nyt pysähtyä tässä ja vähän miettiä asioita. Jos kaikki saatu informaatio pitää paikkansa, niin tämä tarkoittaa sitä, että jopa kahdeksan neuvostoliittolaista/venäläistä kenraalia ovat viime vuosien aikana ilmoittaneet pitävänsä ufoja todellisina, tai sitten joku ei puhu totta. Allekirjoittanut on "varma" kahdesta kenraalista (eli Maltsev ja Aleksejev), mutta jos käy ilmi, että nämä muut kuusi kenraalia ovat olemassa ja ovat lausuneet pitävänsä ufoja todellisina, niin tämä on kyllä aikamoinen tieto. Lisäksi voidaan muistaa kenraali Stoljarovin ufokomitea 1960-luvulla. Aika saa taas näyttää, miten asiat on.

Suomikin on mukana tässä kirjassa muutamassa paikassa. Rauni-Leena Luukanen-Kilden (kirjan mukaan Luukkanen) sieppaukset on mainittu yhdellä lauseella ja Imjärven tapaus on selostettu puolentoista sivun verran. Allekirjoittanut on aikaisemminkin törmännyt väitteeseen että suomalainen fyysikko R. Nieminen "Tempere University":stä yhdessä neuvostoliittolaisen E. Podkletnovin kanssa olisi suorittanut kokeita, "joissa keraamisia suprajohtavia kiekkoja pyöritettiin suurella nopeudella". Tällöin oltaisiin havaittu jossain määrin painovoiman pienenemistä kiekkojen yläpuolella. En ole perillä tästä asiasta, mutta muistan hämärästi kauan sitten jossain lukeneeni, että Nieminen on jyrkästi kieltänyt asian. (Tämä on nyt sanottu suurella varauksella, koska allekirjoittanut ei ole lainkaan syventynyt asiaan).

Joku vuosi sitten levisi tieto, että Suomen ilmavoimien Hornet-hävittäjä olisi ajanut takaa ufoa Lapissa. Ilmavoimat kielsi asian ja totesi mm. ettei Lapissa tuohon aikaan ollut edes Hornet-hävittäjiä. Esimerkiksi Matias Päätalo on kirjoittanut asiasta UFO-Finlandin kotisivulla.

Tässä Chancellor Pressin kirjassa asiaan palataan kuitenkin nyt taas, mutta nyt Hornet onkin muuttunut Draken-hävittäjäksi. Toistan nyt juttua tässä, en siitä syystä että se olisi tosi, vaan siitä syystä että asiasta kiinnostuneet suomalaiset lukijat voivat nyt verrata Chancellor Pressin versiota muihin aikaisemmin julkaistuihin versioihin:

"Huhtikuun 16. pnä 1998 Suomen ilmavoimien Draken-hävittäjä oli tiedustelulennolla Venäjän-Suomen rajan yllä kun lentäjä havaitsi viisi 'hehkuvaa oranssinväristä kohdetta', jotka lensivät muodostelmassa Inarinjärven kaakkoispuolella jäisen tundran yllä. Lentäjä ilmoitti asiasta lennonjohdolle, joka sijaitsi Rovaniemellä, 400 km pohjoiseen Helsingistä. Lentäjän esimies käski hänet puuttumaan asiaan. Tämä oli helpommin sanottu kuin tehty. Lentäjä ajoi kohteita takaa jonkun aikaa, mutta ei pystynyt tavoittamaan niitä. Kun kohteet sitten irtaantuivat muodostelmasta, lentäjä pyysi lupaa ryhtyä kaksintaisteluun niiden kanssa. Saatuaan luvan ampua, lentäjän aseet lukkiutuivat maaliin, mutta eivät toimineet. Tämän jälkeen ufot ryhmittyivät uudelleen ja lensivät pois koilliseen. Draken palasi kotiin. Rovaniemellä koneen kaikki laitteet käytiin läpi ja todettiin niiden olevan hyvässä kunnossa."

Nyt esitelty mammuttiteos on varmasti tervetullut asiallinen ufologian yleisteos jokaisen ufologin kirjahyllyssä. Sen sisältämä tietomäärä on valtava. Heikoin puoli on hakemiston puuttuminen, joka seikka varmasti haittaa jokaista lukijaa. Kirjassa mainittu "Kuudennen lähituntumalajin" (CE6) olemassaolosta voidaan myös keskustella pitkään. Kirjan mukaan tällä ymmärretään tapausta, jolloin "ei-fyysinen olento on valloittanut havaitsijan". Vaikuttaa siltä, että tällaiset asiat eivät enää kuulu ufologiaan.

Björn Borg, 15.3.2004