Dash, Mike:

Arrow Books Ltd / Random House UK Ltd, London 1998. 518 sivua

 
Mike Dash on toimittaja varsin tunnetussa englantilaisessa Fortean Times -lehdessä joka yleensä kertoo kaiken maailman oudoista asioista.
Tähän kirjaan Dash on kerännyt kaiken maailman outoja ilmiöitä mistä hän on tietoinen ja on syventynyt niihin aika tarkasti.
 
Tässä on nyt otettava huomioon se että vaikka tässä kirjassa puhutaan myöskin ufoista niin suurin osa kirjasta kertoo muista ilmiöistä ja merkillisyyksistä.
Ufo ovat vain yksi aihe tässä kirjassa.
 
Kirjan alussa törmään heti erääseen epätäsmällisyyteen kun Dash kertoo tapauksesta joka hänen mukaansa on sattunut Norjan Jämtlandissa.
Kaikkihan me tiedämme että Jämtland on maakunta Ruotsissa.
 
Toinen asia johon kiinnitän huomiota heti kirjan alussa on se että kun Dash kertoo amerikkalaisesta poliisipäällikkö Greenhawista , joka tunnetusti valokuvasi ja ajoi takaa hopeapukuista muukalaista, niin kaikki jotka ovat syventyneet asiaan tietävät ja muistavat että Greenhawhan joutui kärsimään erittäin paljon tästä tapauksesta. Hänet erotettiin toimestaan, hänen vaimonsa erosi hänestä, hänen asuntoautonsa poltettiin ja itse hän joutui muuttamaan pois paikkakunnalta.
Dash tässä väittää että Greenhaw itse oli mukana petoksessa tahallaan ja tämä on kyllä käsitys johon en ole törmännyt aikaisemmin missään muualla että Greenhaw itse olisi ollut mukana jossain petoksessa.
Olen kyllä lukenut muualla että hänelle ehkä tehtiin kepponen, mutta siihen en ole törmännyt aikaisemmin että Greenhaw itse olisi ollut mukana jossain petoksessa niin kuin Dash tässä väittää.
 
Luvussa neljä Dash siirtyy lentäviin lautasiin ja ufoihin  ja kertoo ensin 1800- luvun ilmalaivahavainnoista Yhdysvalloissa. Tämän jälkeen hän  yllättävää   kylläkin ottaa esille tapauksen joka mielestäni on ufologian mystisimpia tapauksia, eli n. s. Mainen tapaus josta allekirjoittanutkin on kirjoittanut omissa kirjoissani ja johon liittyy tri Herbert Hopkins.
Asia joka kuitenkin ärsyttää lukijaa tämän Mainen tapauksen kohdalla on se että siitä on puhuttu yhteensä kuudessa eri paikassa kirjassa joka väkisin johtaa siihen ettei lukija saa siitä kokonaiskuvaa.
 
Tämän jälkeen Dash luettelee ne tavanmukaiset ufologian klassikot joista on kerrottu jo aikaisemmin lukemattomissa muissa kirjoissa, eli Arnold, Mantell, Project Sign, Coynen helikopteri, Trentin ja Trindaden valokuvat ja Lakenheathin tapaus jne.
Tässä on todettava että ainakin tässä vaiheessa niin Dash on asiallinen ja kertoo tapauksista sekä ufologian kannalta ja välillä skeptikoiden kannalta.
 
Todettakoon että esim. vuoden 1956 Lakenheathin kohdalla niin Dash toteaa että tapausta ei pystytty selvittämään.
 
Ufovalokuvien kohdalla Dash toteaa saman minkä allekirjoittanutkin on todennut useita kertoja viime vuosien aikana että itse asiassa vain valokuva ufosta ei nykyisin merkitse yhtään mitään koska valokuvia voidaan nykyisin väärentää niin monella tavalla.
 
Coynen helikopterin kohdalla Dash tekee kuitenkin virheen kun hän kertoo että Jennie Zeidman joka tutki tapausta CUFOSin puolesta löysi silminnäkijöitä jotka maasta käsin näkivät sekä helikopterin että ufon.
Dash toteaa että valitettavasti nämä silminnäkijät ovat nimettömiä mutta näinhän ei ole. Kyllähän me tiedämme heidän nimensä ja ne on mainittu monessakin yhteydessä.
 
Tämän jälkeen Dash ottaa esille n. s. autojen pysähtymiset ja toteaa että näitä oli kirjattu enemmän kuin 440 vuonna 1981 ja se joka on mielenkiintoista on se että Dash kertoo että jo vuonna 1909 englantilainen moottoripyöräilijä kertoi että hänen valonsa sammui kun hehkuva valo lensi hänen ylitseen.
Tämähän on varsin vanha tapaus.
 
Dash siirtyy sitten kertomaan mm. Cash- Landrum- tapauksesta ja ilmoittaa että on löytynyt muitakin silminnäkijöitä tälle ufolle ja helikoptereille.
 
Tämän jälkeen Dash siirtyy maahansyöksyihin ja mainitsee tietysti Roswellin parilla sivulla ja kertoo Project Signin alkamisesta.
Dash mainitsee myös sen että Signin henkilökunta kerran kirjoitti salaisen muistion jonka mukaan heidän mielestään lentävät lautaset tulivat avaruudesta. Dash erehtyy kuitenkin tässä ja antaa tuon muistion päivämääräksi elokuu 1946 vaikka oikea päivämäärä on elokuu 1948 eli kaksi vuotta myöhemmin. Saattaa tietysti olla että kyseessä on painovirhe. 
 
Tämän jälkeen Dash siirtyy humanoidihavantoihin ja kertoo niistä ja mainitsee Kelly- Hopkinsvillen tapauksen ja myös niin vanhan havainnon kuin kreikkalaisen havainnon vuodelta 1938 jolloin eräs mies Thessalonikassa oli nähnyt kaksi humanoidia jotka seisoivat ison munanmuotoisen esineen vieressä. Kun humanoidit havaitsivat miehen he hyppäsivät esineeseen jonka yläosasta tuli ikäänkuin iso ilmapallo jonka jälkeen esine nousi suoraan ylöspäin ilmaan ja katosi.
 
Tämän jälkeen Dash pohtii sitä mistä ufot ovat kotoisin ja pääsee tästä tähtitieteilijä Menzeliin joka aikoinaan oli tunnetuin skeptikko tällä alla ja kertoo että Menzel itse vuonna 1955 Alaskassa näki kohteen jota hän ensin uskoi ufoksi. Sen jälkeen Menzel oletti että kyseessä oli erään tähden heijastus.
 
Tässä yhteydessä Dash kertoo myös amerikkalaisesta kuljetuskoneesta joka kerran oli matkalla Islannista Newfoundlandiin jolloin koneen miehistö näki ' oranssisen valon ' joka tuli heitä kohti suurella nopeudella.
Dash viittaa tässä skeptikko Philip Klassiin joka on ' selittänyt ' tuon havainnon sillä että miehistö oli nähnyt Kuun ohuen pilvipeitteen läpi.
 
Dash toteaa tässä että jos kokenut miehistö voi tehdä tällaisia virhearvioita niin ei pidä ihmetellä että myös tavalliset ihmiset erehtyvät.
 
Tässä on nyt allekirjoittaneen suorastaan pakko pysähtyä ja kommentoida asioita.
 
Asia on nimittäin sillä tavalla että tuon kuljetuskoneen kapteeni Bethune on itse viime vuosinakin julkisesti puhunut tuosta havainnosta useaan kertaan ja oli mukana jopa The Disclosure Projectin puitteissa  National Press Clubilla Washingtonissa vuonna 2001 kertomassa tapauksesta.
Ja Bethunen oma käsitys asiasta on hyvin, hyvin kaukana sekä Klassin että Dashin selityksistä.
 
Ja tässä on nyt muistettava että kapteeni Bethune oli kokenut lentäjä aivan kuten Dashkin huomauttaa. Ero on vain siinä että Bethune oli paikalla ja Klass ja Dash eivät olleet paikalla.


Dash kysyy itseltään saman kuin moni muu on kysynyt että jos kyseessä on avaruudesta saapuneita muukalaisia niin mistä syystä niitä nähdään niin paljon?
Dash toteaa että arkistoissa on tällä hetkellä ainakin satatuhatta ufohavaintoa ja Dashin mielestä riittäisi jos tulisi vähemmän ufoja kartoittamaan Maapalloa. Vähempi määrä riittäisi siihen.
 
Sivulla 175 Dash palaa Mainen tapaukseen ja kertoo sen tutkimuksista ja että suoritettiin regressiohypnoosi jolloin Stevens kertoi miten hänet oli siirretty ufoon ja siellä hänelle oli tehty lääketieteellisiä kokeita.
 
Tästä Dash pääsee MIB: eihin ja kertoo mistä on kysymys kun puhutaan MIB: eistä alkaen Albert Benderin tapauksesta ja mainiten majuri Frenchin tapaus ( josta lötyy enemmän tietoja allekirjoittaneen kirjasta ' Ufot ja
MIB ' ) ja tästä sitten päästään siihen että eräs MIB vieraili tri Herbert Hopkinsin luona, eli sen tohtorin luona joka suoritti tuon regressiohypnoosin..
 
Tapaus on tunnettu ufokirjallisuudessa ja MIB käski Hopkinsin tuhoamaan kaiken aineiston joka liittyi tutkimukseen minkä Hopkins tekikin.
 
Tästä Dash pääsee sitten sieppauksiin yleensä ja kertoo että on olemassa kaksi koulukuntaa tällä alalla. Toisen mukaan muukalaiset ovat ystävällisiä ja ovat täällä auttamassa meitä ja toisen mukaan he eivät ole täällä auttamassa meitä vaan hoitavat omia asioitaan joista meillä ei ole mitään tietoa. Muukalaiset eivät myöskääm välitä kertoa meille mistä on kysymys.
 
Lukiessani tätä kirjaa havaitsen yllättäen että teksti vaikuttaa kovin tutulta ja huomaan sitten että joku aika sitten kirjoitin esittelyn John ja Anne Spencerin kirjasta ' Alien Contact ' ja siinä kirjassa kerrotaan Will Parker- nimisestä sieppausuhrista joka kertoo miten häneltä otettiin siemennestettä mekaanisen laitteen avulla ja sama kertomus on myös mukana Dashin kirjassa täysin samanlaisena. Lisäksi kerrotaan Melissa Bucknell- nimisestä sieppausuhrista jota siepattiin toistuvasti ja tästä syystä asennettiin videokamera filmaamaan Melissaa hänen nukkuessaan.
Mutta aina kun Melissaa siepattiin niin kamerassa oli joku vika.
Myös tämä kertomus on täsmälleen samanlaisena mukana Spencerien kirjassa. Molemmat kirjailijat ovat ottaneet kyseiset kohdat Jacobsin kirjasta. Mielestäni on hauskaa että kaksi eri kirjailijaa ovat ottaneet täysin samat kohdat Jacobsin kirjasta.
 
Vasta myöhemmin huomaan että kun Dash on kirjansa loppuun kerännyt lähdetietoja ja kommentteja niin nämä kommentit kirjan lopussa ovat paljon pidemmät ja perusteellisemmat kuin tiedot kirjan varsinaisessa tekstissä.
Niinpä sieltä löytyy aika pitkä selostus Isä Gillin havainnosta Uuden Guinean Papualla ja Benderin MIB- tapauksesta ja lisäksi n. s. Maury Islandin tapauksesta jossa Dash kyllä sanoo että kaksi ufoa kolaroivat. Tämä kolaritieto ei ole missän muaalla tuotu esille, vaan muualla, esim. omassa kirjassani ' Onko ufoilmiössä logiikkaa? ' kerrotaan että toinen ufo auttoi  toista ufoa.
 
Lisäksi Dash tässä väittää että silminnäkijä Harold Dahl olisi ollut tunnettu kepposentekijä joka väite on myös täysin uusi allekirjoittaneelle.
 
Mielenkiintoista tässä on kuitenkin kuten sanoin että kirjan lopussa on tarkemmat tiedot jostain tapauksesta kuin itse tekstissä.
 
Kirjan kuudennessa luvussa palataan taas ufoihin kun Dash tämän luvun lopulla puhuu n. s. maavaloista ja kertoo Devereuxin maavalotutkimuksista.
Tässä tuodaan esille varsin mielenkiintoinen havainto Englannista 1960- luvulta jolloin pariskunta seisoi omassa puutarhassaan kun he kuulivat ääänen joka muistutti kaukana olevaa suihkukonetta.
He näkivät kipinöivän sumun josta materialisoitui punainen valo...joka jakaantui kahtia...Nämä osat rupesivat pyörimään ...pienempi osa siirtyi suuremman yläpuolelle muistuttaen knallihattua....kohde muuttui metalliseksi kiekoksi jonka yläosassa oli kupu...esine pyöri muutama minuutti jonka jälkeen ' suihkukoneen ääni ' kuului taas. Äkkiä koko esine katosi. ( Allekirjoittanut on lyhennellyt tekstiä ).
 
Ufologit ovat varsin hyvin perillä siitä että  esim. juuri Devereux on tutkinut näitä maavaloja ja hänen jälkeensä kanadalainen Persinger ja on varsin tunnettua että Persinger on tehnyt kartan johon hän on merkinnyt ufohavainnot ja Persingerin mielestä hän on huomannut että ufohavainnot korreloivat  maakuoren laattojen yhtymäkohtien kanssa.
 
Kanadalainen ufologi Rutkowski on kuitenkin ivallisesti todennut että kun n. 95 % ufohavainnoista voidaan selittää johtuvaksi lentokoneista, helikoptereista, satelliiteista, planeetoista jne. , jne. niin Persinger onkin löytänyt korrelaatiota näiden laattojen yhtymäkohtien ja toisaalta lentokoneiden, helikoptereiden.... jne. välillä.
 
Tässä kirjassa kerrotaan nyt että Devereux on tehnyt  vastaavanlaisen tutkimuksen ja kerännyt tietonsa lehdistä ja toinen englantilainen ufotutkija Hilary Evans on kritisoinut voimakkaasti  Devereuxin tutkimusta ja todennut että kun Devereux on ottanut tietonsa vain lehdistä niin olemme samassa tilanteessa kuin Persingerin kohdalla eli että on keksitty kytkentä toisaalta maavalojen ja toisaalta lentokoneiden, helikoptereiden... jne. välillä.
 
Eli samalla tavalla voidaan kritisoida sekä Persingerin että Devereuxin tutkimuksia.  
 
 
Kirjan sivulla 249 Dash sivuaa taas ufoja kun hän kertoo n. s.
' enkelintukasta ' ja mainitsee ensimmäiseksi tunnetun Ranskan Oloronin tapauksen vuodelta 1952 jolloin havaittiin sylinterinmuotoisen esineen jota saattoi 30 pienempää esinettä joista kaikista tuli alas n. s. ' enkelintukkaa ' .
Dash kuittaa kuitenkin enkelintukan viittaamalla CUFOSin tutkimukseen 1970- luvulta jonka mukaan kyseessä ei ole mitään muuta kuin hämähäkinseittiä.
Tässä on taas allekirjoittaneen huomautettava että omassa kirjassani ' Ufot ja tiedemiehet ' on kerrottu ainakin parista tapauksesta jolloin n. s. enkelintukkaa on tutkittu laboratoriossa ja todettu että se ei ole hämähäkinseittiä.
 
Todettakoon tässä yhteydessä että Dashin mukaan niin vuonna 1988 nähtiin Englannin kanaalissa pilvi joka muodostui hämähäkinseitistä ja jonka pinta- ala oli 30 neliömailia.
 
Tässä kerrotaan myöskin että Bosnian sodan aikana kerrottiin useita kertoja hämähäkinseitin näköisestä aineesta jota oli päästetty Kroatian ylle ja joka leijui alas paikallisväestön päälle.
Tästä saatiin näytteitä ja mikroskoopissa nähtiin että kyseessä oli synteettinen eikä luonnollinen hämähäkinseitti.
Kysyttiin että mistä syystä serbit valmistivat ja tekivät tällaista.
 
Dash kertoo myös lyhyesti viljakuvioista ja tuo esille professori Meadenin plasmavortexteorian ja mainitsee myös tietysti pakollisen parin Doug ja Dave joskaan Dash toteaa että Doug ja Dave eivät yksin ole voineet mitenkään valmistaa kaikkia Englannin viljakuvioita vaikka olisivat yrittäneetkin.
 
Dash huomauttaa että saattaa hyvin olla että on olemassa vielä tuntematon luonnonilmiö joka tekee viljakuvioita.
Sen sijaan Dash ei ota esille ollenkaan sitä että viljakuviot olisivat ufojen tekemiä, eikä myöskään pohdi ollenkaan sitä että monet viljakuviot ovat nykyisin varsin monimutkaisia eli niiden valmistamiseen luulisi menevän hyvin paljon aikaa.
 
Kirjassa on luku jonka otsikko on ' Hoax ' eli ' Petos ' ja siinä Dash tuo esille muutamia tapauksia jotka on todettu petoksiksi ja jotka liittyvät ufologiaan.
 
Ensimmäinen on n. s. ilmalaivan maahansyöksy Aurorassa, Teksasissa vuonna  1897 . Dashin mukaan tämä oli selvä petos. Lisäksi hän puhuu espanjalaisesta UMMO- tapauksesta joka tietyissä piireissä on herättänyt suurta huomiota kun se taas toisissa piireissä ei ole herättänyt minkäänlaista huomiota.
 
Lisäksi Dash tuo esille tähtitieteilijä Jessupin tapauksen ja Eldridge- hävittäjän tapaus ja tässä Dash potkaisee kyllä ufotutkijoita takamuksiin tuomalla esille sen että kun petoksen keksijä Carl Allen joka esiintyi nimellä Carlos Allende oli eräässä kirjeessä antanut palautusosoitteeksi tietyn maatalon New  Kensingtonissa niin jos joku olisi vaivautunut käymään paikan päällä tai edes lähettänyt kirjeen siihen osoitteeseen niin olisi selvinnyt että tämä maatalo oli Carl Allenin perheen omistuksessa.
Kukaan ei kuitenkaan vaivautunut tekemään näitä yksinkertaisia tarkastuksia.  
( Allekirjoittaneen huom: Carlos Allendehan pidettiin varsin mystisena henkilönä joka oli miltei mahdoton tavoittaa ) .
 
Tästä sitten Dash pääsee MJ- 12 - papereihin ja kertoo kuinka niitä lähetettiin Shanderalle ja Timothy Goodille ja tuo tässä myös esille n. s. Bennewitzin tapauksen joka aivan ilmiselvästi oli USA: n puolustusvoimien
junailema tapaus.
Dash tuo sen esille nimenomaan siitä syystä että tässä on todistus siitä että USA: n puolustusvoimat ainakin joskus ja ainakin joissakin tapauksissa tahallaan ja systemaattisesti johtavat ufotutkijoita harhaan.
 
Kirjan luvussa 9 Dash jakaa kaikki yliluonnolliset asiat kahteen eri kategoriaan ja toteaa että ensimmäinen kategoria on sellainen että siihen kuuluvia asioita ei ymmärretä täysin mutta kieltämättä ne ovat tosia.
Toiseen kategoriaan kuuluu ne asiat joita ei ymmärretä täysin ja toisaalta saattaa olla etteivät ne ole todellisia ollenkaan.
 
Ensimmäiseen kategoriaan hän liittää pallosalamat ja se että taivaalta putoaa välillä kaloja ja esineitä ja että löytyy eläimiä jotka ovat haudattuja esim. kiveen.
Toiseen kategoriaan hän liittää kummitukset, ESP- kokemukset, uskonnolliset visiot, hirviöt ja ilmestykset ja ulkoavaruuden avaruusalukset.
 
Dash viittaa myös tähtitieteilijä Allan  Hendryn tutkimukseen jonka hän teki CUFOS' lle aikoinaan  ja Hendry tutki niitä ufohavaintoja jotka olivat saapuneet CUFOSille vuoden 1976 elokuun ja vuoden 1977 marraskuun välillä.
Ufohavaintoja oli tullut yli 1300 ja näistä hän pystyi tunnistamaan suurimman osan niin että vain 113 jäi jäljelle n. s. aitoina havaintoina.
 
Dashin mielestä n. s. ' tartuntavaikutus ' on suuri tekijä havainnoissa, eli kun lehdistö kirjoittaa jostain asiasta tai joku huhu lähtee liikkeelle niin ihmiset odottavat näkevänsä jotakin ja liioittelevat sitten näkemänsä.
 
Löytyykö sitten fyysisiä todisteita merkillisistä tapahtumista?
Mitä tulee ufoihin niin Dash kertoo esimerkiksi kanafarmari Simontonista
joka sai pannukakun ufosta. Tämä pannukakku tutkittiin sitten laboratoriossa.
Kiinnitän tässä huomiota siihen että Dash kutsuu Simontonia
' putkimieheksi ' kun muissa lähteissä on aina puhuttu kanankasvattajasta. 
Allekirjoittaneella ei ole harmainta aavistusta siitä mistä Dash on saanut päähänsä että Simonton olisi ollut putkimies.
 
Lisäksi Dash mainitsee vuoden 1957 Ubatuba- tapauksen  ja Ranskan Trans- en - Provence- tapauksen ja lisäksi hän kertoo kanadalaisesta Michalakin tapauksesta jolloin lähtevä ufo sananmukaisesti poltti Michalakin vaatteita ja jätti palamisjäljen Michalakin rintaan.
 
Tämän jälkeen Dash pohtii näkymättömiä maailmoja että voiko niitä olla. Dash mainitsee John Keelin ja pohtii sitä että onko olemassa Keelin mainitsemia ultraterrestreaaleja eli olentoja jotka elävät rinnakkaismaailmassa, toisessa ulottuvuudessa näkymättöminä meille.
Joskus jotkut herkät ihmiset saattavat nähdä niitä tai sitten vaihtoehtoisesti he voivat tulla meidän todellisuuteemme niin tahtoessaan ja taas kadota niin tahtoessaan.
 
Vaikka Dash muuten suhtautuu aika skeptisesti näihin asioihin niin hän silti ottaa esille tämän mahdollisuuden että voisiko olla näin?
 
Tämä selittäisi sen mistä syystä tällaiset ilmiötusein  ovat hyvin äkilliset ja menevät nopeasti ohi.
 
Dash ottaa tämän jälkeen esille n. s. FPP- teorian ( Fantasy Prone Personality Theory= Fantasiaan Taipuvainen Henkilö- teoria ).
Dash viittaa Keith Basterfieldin, Robert Bartholomewin ja George Howardin 
tutkimukseen jossa tutkittiin 152 ihmistä jotka väittivät tulleensa siepatuiksi ja tulivat siihen tulokseen että näistä 132 eli 87 % osoittivat fantasiaan viittaavia oireita.
 
( Todettakoon tässä reunahuomautuksena että allekirjoittanut on aikaisemmin kirjoittanut kirjaesittelyn Bartholomewin ja Howardin kirjasta
' UFOs and Alien Contact ' ja että tuossa kirjaesittelyssäni suhtauduin hyvin kriittisesti heidän tutkimukseensa. Tuossa kirjaesittelyssäni tuon esille että Bartholomew ja Howard olivat hankkineet tietonsa vain kirjallisuudesta ja toiseksi he sekoittivat keskenään sieppausuhrit ja n. s. kontaktihenkilöt ).
 
Tässä Dashin kirjassa näkee nyt taas että tuo sekaannus siirtyy eteenpäin kirjasta kirjaan koska Dash puhuu vain siepatuista eikä ota huomioon tai osaa ottaa huomioon että Bartholomewin ja Howardin tutkimuksessa oli mukana myös näitä kontaktihenkilöitä.
Mielestäni nämä kaksi ryhmää eroavat varsin paljon toisistaan.
 
Sitten viitataan skeptikko Joe Nickellin tutkimukseen jossa tutkittiin 13 sieppausuhria joita John Mack oli tutkinut ja Nickellin mukaan kaikki osoittivat FPP- ominaisuuksia.
 
Sen sijaan Dash viittaa kolmeen muuhun tutkimukseen jotka ovat antaneet toisenlaisia tuloksia.
Ensimmäinen on Ottawassa sijaitsevan  Carleton yliopiston tutkimus jossa tultiin tulokseen joka vahvistaa molempia kannanottoja ( = FPP- ominaisuus/ ei FPP- ominaisuus ).
Toinen tutkimus on CUFOSin tutkimus jossa tutkittiin 19 sieppausuhria ja tässä tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen että yksikään näistä ei osoittanut mitään FPP- ominaisuutta.
Kolmanneksi viitataan psykologi Kenneth Ringin tutkimuksiin jossa hän on tutkinut ' lähellä kuolemaa ' - tapauksia sekä sieppauksia ja yrittänyt löytää linkkejä näiden väillä kuitenkaan siinä onnistumatta.
 
Etsiessään vaihtoehtoisia selitysmalleja sieppauskokemuksille Dash ottaa myös esille Jenny Randlesin keksimän OZ- tekijän ja varsinkin Robert Bakerin markkinoima hypnagoginen ja hypnopompinen selitysmalli.
 
Tietysti Dash palaa taas takaisin Persingerin aivolohkoteoriaan jonka mukaan sähkömagneettiset häiriöt ohimolohkossa aiheuttavat näitä kokemuksia.
 
Tässä voidaan todeta että varsin tunnettu englantilainen psykologi Susan Blackmore on itse ollut koekaniinia Persingerin kokeessa ja saanut  Persingerin kuuluisan kypärän päähäänsä.
Blackmore koki sellaista että hän leijui ja mm. että joku tarttui häntä jalasta. Sen sijaan Blackmore ei ollenkaan kokenut muukalaisia tai ufoja.
 
Reunahuomautuksena tässä voidaan myös tuoda esille että aikaisemmin tässä Dashin kirjassa kerrottiin samaisesta Blackmoresta että hän on kerran itse kokenut kolmen tunnin ruumiistapoistumisen sen jälkeen kuin hän oli polttanut hasista.
 
Dash suhtautuu aika kriittisesti Persingerin ohimolohkoteoriaan  ja toteaa ettei ole olemassa vielä mitään varmoja todisteita siitä.
 
Dash otta myös esille sen seikan minkä esim. Jacques Vallee on tuonut esille aikoja sitten että muinaiset kertomukset keijukaisista itse asiassa ovat samantapaisia kertomuksia kuin nykyisin kerrotaan ufoista ja humanoideista vaan sillä erolla että on käytetty eri nimiä ja sanoja aikaisemmin.
Dash kertoo tapauksesta vuodelta 1929 jolloin 8- vuotias poika ja hänen 5- vuotias sisarensa leikkivät puutarhassa Hertfordissa kun pieni lentokone tuli ja laskeutui roskatynnyrin viereen ja sen jälkeen se lähti taas lentoon.
Lentäjä oli pieni mies jolla oli nahkainen lentokypärä. Lentäjä vilkutti lapsille ja lähti taas lentoon.
Dash sanoo tässä että jos ufojen lentäjät vuonna 1929 pystyivät lentämään lentokoneilla niin mikä estää heitä lentämästä ufoilla tänään?
 
Dashin kirja on kauttaaltaan hyvin asiallinen vaikka se välillä vaikuttaa jopa skeptiseltä mutta kirjan loppupuolella kun Dash puhuu poltergeisteista
niin hän toteaa että kyseessä on ilmiselvästi todellinen ilmiö joka on ollut olemassa satoja vuosia ja tämän jälkeen hän puhuu sieppauksista ja viittaa Bullardin tutkimukseen ja vertaile sitä Huffordin tutkimukseen Old Hagista Newfoundlandissa ja toteaa että kun puhutaan sieppauksista niin samalla tavalla kuin monen muun merkillisen ilmiön kohdalla niin sieppaukset ainakin tällä hetkellä jää selvittämättä eikä tiedetä mikä niiden takana on.
 
Tämähän on aika paljon sanottu Dashilta.
 
Kirjan lopussa Dash katsoo yliluonnollisia asioita kokonaisuutena ja pohtii että voidaanko tehdä mitään johtopäätöksiä.
Ensimmäinen johtopäätös jonka hän tekee on se että nämä ilmiöt ovat sellaisia että on mahdotonta lokeroida niitä.
 
Toinen johtopäätös jonka hän tekee on että tilanne näyttää olevan se että ettei ole olemassa mikään yhtenäinen selittämätön ilmiö.
 
Lopuksi Dash toteaa että meidän on hyväksyttävä se että meissä itsessämme on paljon enemmän selityksiä ilmiöille kun olemme osanneet arvata. Meidän on hyväksyttävä tämä ja tällä hän tarkoittaa tietysti sitä että havaitsija ehkä itse on syypää moneen ilmiöön. Hän ei nyt tarkoita ufoja vaan puhuu yleensä yliluonnollisista ilmiöistä.
 
Dashin viimeinen lause on se että jokainen meistä käy hämärän rajamailla
ainakin kerran elämässään.
 
Loppulausuntona tästä kirjasta sanoisin, kuten jo aikaisemmin kerroin, että se käsittelee yliluonnollisia ilmiöitä kokonaisuutena, siis monta eri asiaa eikä ainoastaan ufoja.
Ufot edustavat vain osan tämän kirjan sisällöstä.
Luettuani tämän kirjan minun täytyy sanoa että se on mahtava kokoelma tietoa.
Dash suhtautuu kriittisesti ilmiöihin niin kuin pitääkin ja välillä lukija saa sen käsityksen että hän on jopa skeptikko koska hän monessa paikassa viittaa skeptikko Joe Nickelliin, ei vaan ufojen yhteydessä vaan myös muuten.
Mutta kyllä minä olen sitä mieltä että Dash säilyttää asaillisuutensa kautta koko kirjan.
 
Tämä kirja edustaa mahtavaa tietopakettia lukijalle joka on kiinnostunut yliluonnollisista ilmiöistä, niiden joukossa ufoista.
 
Voin hyvällä omallatunnolla suositella tätä kirjaa lukijalle.
 

Björn Borg, 3.10.2008