UFO Photo Archives, Tucson, AZ 1993. 334 sivua
Nimi Billy Meier kaipaa tuskin mitään esittelyä
ufomaailmassa. Kaikkihan ovat kuulleet Meierista ja hänen keskusteluistaan
Semjase- nimisen avaruusolennon kanssa.
Tästä kirjasarjasta minulla on nyt käytettävissäni osa 3 ja
osa 4 mutta ikävä kyllä minulla ei ole osia 1 tai 2.
Aivan kirjan alussa kiinnitän huomiota siihen että pohdin
sitä että kuka on ylipäänsä kirjoittanut tätä kirjaa koska kirjan alkulehdillä
kerrotaan että teksti perustuu alkuperäiseen saksankieliseen tekstiin jonka on
koonnut Stevens, Elders ja Welch ja että tekstin on toimittanut ja kommentoinut
W.C. Stevens.
Kaikki nämä ovat tietääkseni amerikkalaisia.
Toisaalta taas esipuheessa kerrotaan että tekstin on
kääntänyt saksalainen nuori opiskelija ja esipuheen kirjoittaja taas on
nimetön.
Tämä kirja alkaa Meierin 55. kontaktilla joka tapahtui
19.6.1976 jolloin Meier keskustelee Semjasen kanssa eri asiosta.
Lukijan on nyt muistettava että tämä kirja on ilmeisesti
jatkoa kirjasarjan 1- ja 2- osalle joten itse asiassa olisi pitänyt lukea niitä
ensin.
Mutta kun allekirjoittaneella ei ole niitä osia niin joudun
hyppäämään mukaan tapahtumiin tällä tavalla.
Asia johon törmään heti kirjan alussa, ja sen jälkeen kautta
koko kirjan, on se ongelma että kirjassa on mainittu niin monta eri henkilöä
joilta mm. on saatu lausuntoja eri asioista, että sana ' minä' aiheuttaa
ongelmia.
Kirjaa ei ole toimitettu sillä tavalla että aina aukottomasti selviäisi kuka
tämä ' minä ' on.
Kun kirjassa on mainittu Stevens, Elders, Welch, nimetön
saksalainen kääntäjä, Wolfgang Witzer, Guido Moosbrugger, Konrad Schutzbach
jne. , jne. , ja kaikki ovat jossain vaiheessa kirjoittaneet jotakin ' minä' -
muodossa niin lukija hyvin helposti eksyy kaikkien näiden ' minä' - henkilöiden
joukossa koska aina ei ole tarpeeksi selvästi osoitettu kuka
tuo ' minä ' kullakin hetkellä on.
( Moosbruggerhan on muuten itse kirjoittanut paksun
kirjan Meierista josta allekirjoittanut on kirjoittanut kirjaesittelyn
aikaisemmin ) .
Heti kirjan alussa on kokonaista 25 kokosivun valokuvaa
ufoista ja yöllisistä valoista joita en minä ainakaan ole nähnyt aikaisemmin ja
niistä on suurin osa otettu Sveitsissä 13 kesäkuuta 1976 kello 2.15.
Tässä on nyt otettava huomioon se että suurin osa tästä
kirjasta koostuu keskusteluista joita Meier käy Semjasen ja muiden
avaruusolentojen kanssa. Eli Meier kysyy ja avaruusolennot vastaavat.
Tästä syystä esittelyn kirjoittaminen tällaisesta kirjasta
on hyvin hankalaa.
En voi tietenkään toistaa kaikkia kysymyksiä ja vastauksia
koska niitähän on satoja ja usein kysymykset ja vastaukset ovat hyvin pitkiä.
Nehän on luettava itse.
Mutta voin poimia pari kohtaa ja esim. sivulla 58 Semjase
kertoo millainen on hänen kotiplaneettansa Erra ja hän kertoo että se
muistuttaa hyvin paljon Maapalloa ja että ' meidän maailmojen troposfääri
koostuu normaalisti nitriideistä joita on 75- 70 %, 25- 29% hapesta ja 1%
harvinaisia kaasuja, kuten hiilidioksidia, argonia jne.
Hänen kotiplaneetassa Errassa on suurempi määrä happea, eli
32,4%, ja että Errasta löytyy ainoastaan 0,3% argonia ja muita kaasuja ja
nitriideja
67,3 % '.
Tämän jälkeen he keskustelevat siitä mitä tarkoitetaan
troposfäärillä, eli Meier sanoo että hän kysyi troposfääristä ja Semjase vastaa
ilmeisesti kertomalla ilmakehästä (= atmosphere ) jolloin Semjase oikaisee
Meieria ja sanoo että alhaalta ylös niin on troposfääri ja stratosfääri ja mesosfääri
ja termosfääri ja että yksinkertaisuuden takia yleisnimenä käytetään vain sanaa
' ilmakehä ' (= atmosphere) .
Semjase jatkaa ja kertoo että painovoima Errassa, verrattuna
Maapallon painovoimaan on 1,0003 eli vähän enemmän kuin Maassa ja että tiheys
on 5,521 ja muistaakseni inklinaatio on 22,99 astetta ja että Erran läpimitta
päiväntasaajalla on 12.749 km ja että pakonopeus on Errassa 11,19 km/ sek.
Tämän jälkeen Semjase ja Meier keskustelevat terveydestä,
seksistä, ehkäisystä ja siitä millaisia avaruusaluksia on Errassa jne.
Tämä keskustelu jatkuu kautta koko kirjan eikä sitä voi
toistaa tässä koska se on niin pitkä.
Keskustelun aiheena on mm. George Adamski joka Semjasen
mukaan oli petturi. Lisäksi Semjase kertoo maanalaisesta kaupungista joka sijaitsee
Gobin erämaan alla monen sadan metrin syvyydessä. Tämän kaupungin nimi on
Agarta- Alfa.
Sitten on olemassa toinen maanalainen kaupunki Himalajan
alla ja sen nimi on Agarta- Beta.
Semjase kertoo myös että sillä hetkellä kuin he
keskustelevat, eli vuonna 1976, niin Maassa oli 112 pleijadilaista ja joskus
heitä on vähemmän eli noin 50 ja joskus enemmän, eli jopa 300.
Sivulla 70 Quetzal kertoo että ufoja sapui Maan päälle ja
niistä laskeutui IHWH.
Sivuilla 89 - 97 löydän kertomuksen jonka taso on sellainen
että se vahvasti aliarvioi jokaista lukijaa ja jokaisen lukijan älykkyyttä.
Kyseessä on kopio nimettömästä kirjeestä jota on lähetetty
Etelä - Amerikasta ja jossa eräs pastori Dillman on kuullut tarinan jonka hän
on kirjoittanut muistiin ja lähettänyt sitten ympäri maailmaa ja sen jälkeen on
joku A. Albers lähettänyt sen eteenpäin. Kirje kertoo Horst Fenner- nimisestä
saksalaisesta joka on maailmanmatkalla ja Boliviassa hän kohtaa ufon josta
tulee ulos kaksi ufonauttia jotka keskustelevat tämän saksalaisen kanssa ja
kertovat myös Billy Meierista ja Quetzalista ja Semjasesta ja kehuvat heitä
että he ovat oikeassa ja puhuvat totta.
Paitsi että tämä ns. kirje on, kuten sanottua, täysin
tuntemattoman lähettäjän käsialaa, niin myös pappi johon viitataan on
tuntematon, ja se henkilö joka on lähettänyt kirjeen eteenpäin on tuntematon.
Allekirjoittaneen mielestä koko tämä tarina on aika heikolla
pohjalla.
Jopa kirjassakin todetaan että kertomus on ' vahvistamaton '
.
Kirjan sivuilla 98- 112 julkaistaan Amata- nimisen henkilön
telepaattisesti ja ' teleprojektiolla ' saatuja havaintoja ja kokemuksia ja
tämä kertomus on julkaistu hyvin huonolla englanninkielellä, jopa niin huonolla
että allekirjoittaneella on vaikeuksia ymmärtää mitä siinä yritetään kertoa.
Kirjan toimittanut Wendelle Stevens sanoo myös itse että hän
on jättänyt oikaisematta ja korjaamatta englanninkielistä kieliasua koska hän
pelkää että hän muuten muuttaisi kertomuksen luonnetta. Allekirjoittanut luulee
että tämä johtuu siitä että myös Stevensillä on ollut vaikeuksia ymmärtää mitä
siinä sanotaan.
Joka tapauksessa Amata näkee toistuvasti useita ufoja
leijumassa kotinsa yllä ja naapuritalojen yllä, läheisten puiden yllä ja
ensimmäistä kertaa kuulen selostuksen siitä että muukalainen laskeutuu ufosta
laskuvarjolla.
Näin tapahtuu ainakin kerran Amatan mukaan.
Amata kertoo myös kuinka kaksi muukalaista ovat naapuritalon
katolla koko yön katsomassa televisioruutua ja Amata pohtii itse että olisiko
muukalaisilla aamulla janoa?
Amata siis näkee toistuvasti ufoja ympärillään vaikka toiset
eivät näe niitä.
Hän näkee jopa kerran muukalaisia sälekaihtimessa.
Amatan kertomus loppuukin sitten yllättäen kesken kaiken
sivulla 112.
Tämän jälkeen Semjasen ja Meierin keskustelu taas jatkuu.
Keskustelut on merkitty sillä tavalla että jokaisella kontaktilla on kirjassa
oma numero.
Seuraavan kontaktin numero on 60 ja se tapahtui torstaina
29.7.1976, ja se liittyy suurimmaksi osaksi Atlantiksen ja Mu: n olemassaoloon
ja tuhoon.
Miltei koko tämä kontakti joka jatkuu sivulle 154 saakka
liittyy siihen miten Atlantis tuhoutui 11.498 vuotta sitten, eli tämä oli siis
laskettu vuonna 1976 ja Semjasen mukaan Atlantis tuhosi ensin Mu: n ja Mu: n
tiedemiehet taas olivat paenneet avaruuteen ja lähettivät sieltä asteroidin joka
vuorostaan tuhosi Atlantiksen.
Billy Meier on tullut tunnetuksi myöskin siitä että hän on
nauhoittanut ufojen äänen ja kirjassa kerrotaan tapauksesta joka sattui
pitkäperjantaina vuonna 1976 jolloin Billy nauhoitti kasettinauhurille ufosta
tulleen äänen ja todistajana tälle tapaukselle oli Hans Schutzbach joka oli
mukana ja läsnä tilaisuudessa.
Kirjassa julkaistaan näitä äänidiagrammeja ja kerrotaan että
niitä on analysoitu Sveitsissä, mutta ainakaan tässä kirjassa tästä analyysista
ei kerrota mitään, kuka sen olisi tehnyt, tai mihin tuloksiin on tultu.
Kerrottuaan ääninäytteestä Semjasen ja Meierin keskustelu
taas jatkuu, yleensä aika leppoisasti, ja lukija havaitsee että usein heillä on
vaikeuksia ymmärtää toisiaan ja joutuvat kysymään mitä toinen tarkoittaa.
Meierin suhtautuminen Semjaseen on aika tuttavallinen ja
varsin usein hän kutsuu Semjasea ' tyttöseniksi ' .
Seikka johon lukija kiinnittää huomiota on myös se että
Semjasen kaikki vastaukset on numeroitu ja kun tiedetään esim. että Semjase ja
Meier käyvät keskustelua 10.11.1976 joka oli 66. kontakti niin jos sieltä etsii
sitten Semjasen lauseen 9 niin se löytyy kirjasta helposti.
Eli Semjasen kaikki sanomat ja lauseet on numeroitu ja
voidaan näin myös löytää myöhemmin helposti.
65. kontakti tapahtui kirjan mukaan 23.10.1967 mutta
kirjassa on varmasti painovirhe ja se pitää olla 1976, eikä 1967.
Tämä kontakti on joka tapauksessa erikoinen sikäli että
Semjase tuo nyt isänsä tapaamanan Meieria, ja isän nimi on Pta.
66. kontakti sitten liittyy astrologiaan eli he puhuvat
paljon astrologiasta.
Lukija kiinnittää huomiota siihen että tässä kirjassa
keskustellaan usein henkilöstä jonka nimi on Carlo Disch ja jota ehkä on
esitelty aikaisemmissa kirjoissa ( Osa 1 tai 2).
Allekirjoittanut ei ainakaan tässä vaiheessa tiedä tästä
henkilöstä muuta kuin että hänen nimensä mainitaan varsin usein tässä kirjassa.
Tässä kirjassa Semjase sanoo nimenomaan että kaikki mitä
Carlo Disch sanoo on pötyä, että mikään ei pidä paikkansa.
Kirjassa kerrotaan myös Pääsiäissaarista ja Semjase
huomauttaa että Pääsiäissaaret liitty suoraan Tiahunacoon vaikka se on 5. 000
kilometrin päässä. Semjasen mukaan näillä on yhteinen historia ja lisäksi
Semjase kertoo Pääsiäissaarten patsaista jotka esittävät jonkun olennon päätä,
niin tyypillistä näille päille on se että niiden takaraivo puuttuu kokonaan
niin kuin jokainen voi itse todeta katsomalla valokuvia niistä.
Semjasen mukaan selitys on se että avaruusolennot jotka
aikaisemmin liikkuivat siellä, niin heillä oli kypärät päässä ja alkuasukkaat
näkivät vaan kasvojen etuosan ja näitä kasvoja on sitten kuvattu näissä
patsaissa.
Semjase ja Meier keskustelevat myös siitä millaiset olivat
Maan päällä olevat jättiläiset ennen vanhaan ja toteavat että esim. Nooa on
ollut varmasti 310 cm pitkä ja Aatami noin 5 metriä ja Gilgamesh on ollutyli
7 metriä pitkä.
Tässä samassa luvussa keskustellaan myös siitä että mikä
välimatka on Maapallolta galaksimme keskukseen ja Meier toteaa että meidän
tiedemiesten mukaan välimatka on 30.000 valovuotta ja Semjase taas oikaisee
Meieria että oikea luku on 53.000 valovuotta.
Torstaina 6.1. 1977 tapahtuu 70. kontakti ja se on varsin
pitkä ja kertoo niistä sodista joita on käyty avaruudessa muinaiseen aikaan ja
tässä Semjase kertoo perusteellisesti kuka on sotinut ketä vastaan ja milloin
ja millaisin tuloksin.
Herra Moosbrugger on itävaltalainen opettaja joka kauan
sitten kiinnostui Meierista ja vuonna 2001 hän julkaisi kirjan ' And
yet.....they fly ' ( josta allekirjoittanut on kirjoittanut esittelyn ) Meierista
ja nyt tässä Stevensin kirjasta löytyy sivuilta 268 - 274 herra
Moosbruggerin julkilausuma jossa Moosbrugger ( jota tässä nyt sanotaan
professoriksi ) tuo esille varsin huonolla englanninkielellä käsityksensä
ufovalokuvista yleensä, miten vaikeata on tietää ovatko ne aitoja tai
väärennettyjä. Moosbruggerin englanninkieli on tässä sen verran huono että
lukijan on todella vaikeata tajuta välillä mitä hän edes yrittää sanoa.
Pienenä esimerkkinä otan sivulta 269 sanan ' spheric
flashes ' eli ' pyöreät salamat' ja kesti vähän aikaa ennenkuin tajusin että
hän sillä tarkoitti yksinkertaisesti pallosalamaa jota englaniksi kutsutaan
nimellä ' ball lightning ' .
Tässä yhteydessä Moosbrugger myös vannoo Meierin valokuvia
aidoiksi ja samalla otetaan esille tapaus jolloin Semjase avaruusaluksestaan
yksinkertaisesti sai aikaiseksi sen että eräs puu katosi kokonaan.
Kirjassa julkaistaan kolme valokuvaa jotka kirjan mukaan
todistavat että näin todella tapahtui. Kriittisen lukijan on kyllä todettava
että eivät nämä kuvat todista yhtään mitään sen johdosta että ensinnäkin kuva
nro. 1, jossa puu vielä näkyy, on otettu hiukan eri kulmasta kuin kuva numero 2
jossa tämä puu sitten on kadonnut.
Kirjassa sanotaan että molemmat kuvat on otettu miltei
samalla hetkellä, eli 17.10.1976 kello 17 iltapäivällä mutta eihän se todista
mitään skeptiselle lukijalle että mitään merkillistä olisi tapahtunut. Kyllähän
näitä kuvia on voitu ottaa aivan eri aikoihin ja sillä välin joku on voinut
olla moottorisahalla asialla. Valokuvat on sitten lisäksi otettu ihan
päinvastaisista suunnista ja sanotaan vielä että ' siinä näkyy että puu on
kadonnut '.
Mutta kyllä näiden kaikkien kolmen kuvien laatu tässä
kirjassa on kovin
heikko.
Vaikka väitetään että kaikki kolme kuvaa on otettu samana
päivänä ja samaan aikaan niin mitään todisteitahan ei ole olemassa että näin
olisi tehty.
Vaikka allekirjoittanutkin yrittää tiiviisti tuijottaa ja
tutkia näitä kuvia niin se verran epäselviä ne ovat että en ole varma vielä
edes kirjoittaessani tätä tekstiä että osuiko silmiini nyt juuri se puu joka
ensin oli olemassa ja sitten taas ei ollut olemassa.
Kyllä nämä kuvat mielestäni ovat aika heikko todiste
jostain.
Moosbrugger tässä sanoo että paikallaolijat, joita kuulemma
oli useita, kävivät tutkimassa maaperää ja totesivat että siinä ei ollut mitään
merkkejä siitä että siinä olisi ollut milloinkaan mitään puuta.
Mutta toisaalta taas jos katsotaan skeptisesti asiaa niin ei
tässä kirjassa anneta mitään nimiä siitä ketkä olivat paikalla, tai eivät, eikä
julkaista heidän todistajanlausuntoja.
Ja kuten sanottua niin Moosbruggerin monta sivua pitkä
teksti on kirjoitettu sen verran huonolla englanninkielellä että lukijan
täytyy todellakin ponnistaa että hän saa selvää, jos saa, siitä mitä
Moosbrugger itse asiassa yrittää sanoa.
Kirjan lopussa on vielä 14 sivun verran tekstiä ja kuvia
saksalaisten salaisesta V7- aseesta, eli kiekkomaisesta ufosta jota saksalaiset
kuulemma valmistivat sodan aikana ja tässä kirjassa puhutaan Hanebu- mallista
ja Vril- mallista.
Tähän lukija voi vain todeta että vaikka tällaisia epäselviä
valokuvia ja piirrustuksia näkee aina silloin tällöin ufokirjallisuudessakin
niin ei ole milloinkaan vielä tuotu esille mitään täsmällistä todistetta siitä
että tällaisia olisi ollut olemassa Saksassa.
Tässä ufologin pitää olla tarkkana sen johdosta että näistä
saksalaisista ufoista on julkaistu niin paljon tietoa ja tekstiä että moni
pitää nykyisin varmana että niitä on ollut olemassa vaikka näin ei suinkaan ole
näytetty toteen.
Mitä meidän on nyt ajateltava tästä Meiersista kertovasta
kirjasta?
Meierhan on kovin kiistanalainen henkilö ufologiassa ja on
olemassa henkilöitä jotka vuorenvarmasti uskovat häneen ja taas toisaalta
henkilöitä jotka eivät usko häneen ollenkaan.
Meierin valokuvia joita on muistaakseni 700 tai jopa 1.000
on analysoitu monessakin paikassa.
Joidenkin mielestä niissä on havaittu että kyseessä olisi
pienoismallit jotka roikkuvat narusta ja toisten mukaan tällaisia naruja ei ole
havaittavissa, joten tilanne on aika epäselvä.
Allekirjoittaneen mielestä tilanne on sikäli harvinainen
että en ole milloinkaan ymmärtänyt miten yksikätinen Meier jonka kotona
jatkuvasti asui useita vieraita, miten yksikätinen Meier olisi pystynyt
toteuttamaan kaikki nämä valokuvaukset ja filmit ja änninauhoitteet joita on
ihmetelty monessa paikassa.
Eli jos kyseessä on petos, niin miten hän on ylipäänsä
tehnyt sen, sitä minä aina mietin.
Tämä kirja loppuu Meierin 76. kontaktiin joka tapahtui
23.5.1977.
Björn Borg, 6.10.2007
Takaisin kirjaesittelysivulle