Davenport, Marc:

Greenleaf Publications, Murfreesboro, TN, 1994. 266 sivua

Marc Davenport on ufotutkija, joka on harrastanut ufotutkimusta jo yli 20 vuotta. Lähtösysäyksen hänen harrastukselleen antoi eräs suhteellisen lähellä asunut maanviljelijä, joka kertoi, että eräänä aamuna hän oli nähnyt pellollaan vieraan laitteen. Hän luuli aluksi, että kyseessä oli jostakin lentokoneesta pudonnut polttoaineen varatankki. Hoidettuaan ensin tavanmukaiset aamuaskareet navetassa, maanviljelijä lähti liikkeelle traktorillaan, tarkoituksena hinata tankki pois pelloltaan. Maanviljelijän hämmästykseksi tankki lähtikin lentoon, kun hän lähestyi sitä traktorillaan. Paikalle jäi pyöreä palanut ympyrä, jota Davenport nuorempana kävi itse katsomassa ja tutkimassa. Tästä alkoi Davenportin ufoura.

Kirjan alussa Davenport tuo heti selvästi esille, mitä mieltä hän on asioista: Olemme jonkun koekaniineja ja uhreja. Olemme sieppausuhreja, joita joku käyttää hyväkseen. Davenport viittaa lukuisiin kertomuksiin sieppauksista ja toteaa, että näissä kertomuksissa on se yhteinen tekijä, että siepattujen kertomukset miltei aina ovat yhdenmukaisia. Päinvastoin kuin julkisuutta kaipaavat ns. kontaktihenkilöt, niin siepatut yleensä eivät kaipaa ollenkaan julkisuutta, vaan karttavat sitä. Davenportin mielestä muukalaiset sieppaavat ihmisiä ja ensimmäinen asia, jonka he tekevät, on että he asentavat ns. implantin siepattuun. Tämän implantin avulla muukalaiset pystyvät aina seuraamaan uhria ja tietävät aina, missä ko. henkilö kullakin hetkellä on. Muut sieppaukset tapahtuvat rodunjalostusmielessä.

Esimerkkinä otetaan Betty Andreasson. Betty oli seitsemän lapsen äiti, eli hyvä "lastentuottaja". Bettyn nenään oli laitettu implantti. Sitten Betty steriloidaan Maassa ja muukalaiset hermostuvat. Bettyn hälytin ei hälytäkään, koska olisi taas sopiva aika hakea munasoluja. Betty siepataan taas ja hänen napaansa työnnetään tutkimusmielessä neula. Tämä tutkimus paljastaa muukalaisille, että Betty on tehty steriiliksi.

Davenport kiinnittää huomiota siihen, että muukalaiset ovat aina hyvin kiinnostuneita meidän ajastamme ja erittäin usein kysyvät paljonko kello on, mikä on aika, millainen on teidän aikanne, tai muuta vastaavaa. Betty ja Barney Hillin tapauksessa heiltä kysyttiin, että "Mitä tarkoittaa ikä? Mitä tarkoittaa korkea ikä? Mikä on vuosi?" Eräältä siepatulta asianajajalta muukalaiset kysyivät, "minkä lajin aikaa me käytämme, ja että meidän tulisi oppia käyttämään aikaa oikein ja että aikaa ei ole, sekä että he pystyvät nopeuttamaan, hidastamaan ja jopa pysäyttämään aikaa sellaisena kuin me sen tunnemme". Muukalainen kertoi, että aikakäsityksemme takia me emme voi vierailla muukalaisten luona samalla tavalla kun he vierailevat meidän luonamme ja että he matkustavat nopeammin kuin valon nopeus.

Tässä kirjassa Davenport ottaa esille erään asian, josta allekirjoittanutkin on kertonut monessa kirjaesittelyssä, eli Brasiliassa heinä-syyskuussa 1977sattuneesta ufoinvaasiosta. Sadat, ehkä tuhannet, ihmiset näkivät Amazonjoen suulla sijaitsevan Mosqueiro-saaren ja Baia do Sol -saaren rannalla toistuvasti ufoja ilmassa, sekä niiden menevän veteen ja tulevan vedestä. Ufot ampuivat valosäteitä ihmisiin ja haavoittivat useitakin. Tri Wellaide Cecim Carvalho de Oliveira on todistanut, kuinka hän hoiti useita potilaita, jotka olivat saaneet säteilyvammoja näistä säteistä. Paikalle lähetettiin sotilasosasto tutkimaan asiaa. Allekirjoittanut on aikaisemmin kertonut tästä asiasta mm. Valleen "Confrontations" -kirjan ja Timothy Goodin "Unearthly Disclosure" -kirjan esittelyn yhteydessä. Davenport lainaa Valleen kirjasta erään yksityiskohdan: Erään tuntemattoman amerikkalaisen yrityksen edustajat kävivät Brasiliassa ja ostivat itselleen ufovalokuvien kaikki negatiivit. Valleen mukaan jollakin USA:ssa on nyt hieno kokoelma näitä negatiiveja.

Davenportin mielestä on olemassa useita viitteitä siitä, että ufoasiassa yleisöä johdetaan harhaan ja hänen kirjansa toisen luvun otsikko onkin "Meille valehdellaan". Davenport viittaa mm. JANAP 146 ja AFR 200-2 ohjeisiin, joiden mukaan ufoasioista puhuva sotilashenkilö saattoi saada kymmenen vuotta vankeutta tai 10000 dollaria sakkoa. Davenport viittaa kenraali evp, senaattori ja presidenttiehdokkaan Barry Goldwaterin tunnettuun lausuntoon, jonka mukaan kenraali Curtis LeMay oli kieltäytynyt kertomasta, mitä ilmavoimien Wright-Pattersonin tukikohdassa säilytettiin eräässä varastossa. Davenportin mielestä oli myös merkillistä, että tunnettu kontaktihenkilö Adamski matkusti ympäri maailmaa erikoispassilla.

Davenport kertoo myös siitä, mitä eräs hänen tuttavansa koki 12-vuotiaana. Ufo oli laskeutunut karjatilalle, jossa tuttava oli kylässä ja omistaja soitti poliisille. Poliisin sijaan paikalle saapuikin sotilaita, jotka kehottivat kaikki olemaan hiljaa näkemästään. Sotilaat kehottivat asukkaita peittämään jäljet ja maksoivat tästä 100 dollaria karjatilan omistajalle. Davenportin tuttava, joka oli mennyt lähelle laskeutumispaikkaa, joutui tapauksen jälkeen hankkimaan silmälasit.

Kirjan neljännessä luvussa Davenportin luettelee useitakin tapauksia, jolloin ufo on vaikuttanut elektromagneettisesti ympäristöönsä mm. pysäyttämällä autoja. Davenport miettii tässä, että voisiko olla niin, että ufoja ympäröi "aikaa vääristäviä kenttiä" ja että nämä kentät aiheuttavat näitä EM-ilmiöitä.

(Näissä autojen pysähtymiskertomuksissa on muuten mukana eräs tekijä, jota allekirjoittanut usein on miettinyt, vaikka eri kirjailijat eivät nähtävästi ole sen kummemmin kiinnittäneet huomiota asiaan. Monessa kertomuksessa nimittäin kerrotaan, että sen jälkeen kun ufo on lentänyt pois pysäytetyn autona luota, niin auton moottori on jälleen käynnistynyt itsestään. Allekirjoittaneen autot eivät ole ikinä käynnistyneet itsestään, jos ovat kerran pysähtyneet, vaan on aina vaadittu, että käännetään virta-avainta uudestaan. Mikä se on, joka käynnistää pysäytetyt autot uudestaan itsestään? Onko moottoriin latautunut sähköä, joka antaa moottorille käynnistyskipinän?)

Sama koskee Davenportin mukaan valokuvia. Ufoa ympäröivä kenttä aiheuttaa sen, että valokuvat epäonnistuvat, tai niistä tulee epäselviä, sekä kamera usein reistailee. Kenttä aiheuttaa myös sen, että usein ufoa ei nähdä paljain silmin, vaikka se näkyy valokuvassa tai että kuva näyttää muuta kuin mitä havaitsija on paljain silmin nähnyt. Kun skeptikot kritisoivat ufohavaitsijoita, niin he eivät tajua asian ydintä. Kysymys ei suinkaan ole muutamasta havaitsijasta, vaan että kyseessä on maailmalaajuinen ilmiö, jonka todistusarvo on kymmenientuhansien ja ehkä satojen tuhansien havaitsijoiden yhteenlasketussa määrässä.

Davenport selostaa luvuissa 6 ja 7 ufojen mitattuja valtavia nopeuksia ja äkillisiä katoamisia, sekä niitä ns. "mahdottomia" ohjausliikkeitä, joista havaitsijat puhuvat. Davenport kertoo myös siitä, kuinka ranskalainen ufotutkija Michel oli kiinnittänyt huomiota siihen, että ufojen nopeus liittyi sen väriin. Davenport selostaakin perusteellisesti Michelin ponnistuksia löytää jokin logiikka, joka liittyisi tähän nopeus/väri -tekijään.

(Allekirjoittaneen on kyllä pakko tässä vaiheessa huomauttaa, että Michelhän ei keksinyt, mikä tekijä liitti ufon nopeuden sen värivaihteluihin. Michel itse on kertonut, että vasta kun hän luki McCampbellin kirjan "Ufology", jossa kerrotaan, että ufon värivaihtelut johtuivat siitä, että ufoa ympäröivän ilman eri kaasut ionisoituvat eri tahdissa, niin hän piti asiaa selvitettynä. Davenport kuitenkin ilmeisesti ei ole tietoinen McCampbellin tutkimuksista, koska viittaa vain Micheliin.)

Yhdeksännessä luvussa Davenport palaa aikaisemminkin mainittuun ufojen äkillisiin katoamisiin, mutta samalla myös niiden äkillisiin ilmestymisiin. Davenport kertoo mm. skottilaisen metsänhoitaja Taylorin tapauksen, jossa Taylor havaitsi, miten ufo välillä näkyi, välillä ei näkynyt ja siinä välissä se oli läpinäkyvä. Useat kirjailijat ovat puhuneet materialisoitumisesta ja dematerialisoitumisesta. Davenport sen sijaan tuo taas esille aikakoneajatuksensa, jonka mukaan kyseessä on aikakone, joka aiheuttaa edellä mainitut EM-häiriöt ja tästä syystä ufo välillä näkyy ja välillä taas ei näy.

Davenport käy läpi useita asioita, jotka tapahtuisivat, jos olisi olemassa tällainen aikakone ja sitä ympäröivä energiakenttä. Totuuden nimissä on kerrottava, että vaikka Davenport toistuvasti puhuu "aikakonegeneraattorista", niin hän ei väitä keksineensä tällaista generaattoria, vaan myöntää ajatelleensa asiaa vain periaatteessa. Ufoa ympäröivä energiakenttä aiheuttaa myös sen, että havaitsijan paljas silmä usein näkee ufon eri tavalla, kuin kiikarilla katsottu tai kameran valokuvassa. Tunnettu tapaus on Wells Allen Webbin havaitsema ufo, jonka ympärillä näkyi polaroid-silmälasilla katsottuna tummia renkaita. Paljaalla silmällä näitä renkaita ei näkynyt. Ufoa ympäröivä energiakenttä aiheuttaa myös sen, että lähellä olevien ihmisten ääni muuttuu, josta on olemassa useitakin esimerkkejä.

Davenport mainitsee myös Rivalino Mafra da Silvan, joka katosi poikansa silmien edessä vuonna 1962 ufojen läsnä ollessa. Davenport kysyykin, vietiinkö Rivalino jonnekin tulevaisuuteen? Onko ne tuhannet ihmiset, jotka ovat kadonneet jälkiä jättämättä viety kaukaiseen tulevaisuuteen?

Luvussa 11 Davenport palaa taas siihen, että muukalaiset aina ovat kysymässä aikaan liittyviä asioita. Hän kertoo myös brasilialaisesta Mariosta, joka vietiin "toiselle planeetalle". Vaikka Mario oli oman käsityksensä mukaan tällä toisella planeetalla vain kolme päivää, niin oli kulunut neljä kuukautta, kun hän palasi. Chilessä sotilas, joka juuri oli ajanut partansa, katosi ja palasi viisitoista minuuttia myöhemmin. Nyt hänellä oli kuitenkin viiden päivän parta. Jopa kirjan kustantaja puuttuu tässä vaiheessa kirjan sisältöön ja kertoo Billy Meierista, joka oli ajanut partansa mennessään tapaamaan avaruuskontaktejaan, mutta palatessaan 24 tuntia myöhemmin, hänellä oli viiden päivän parta.

Davenport kertoo myös vuoden 1980 Bentwatersin tapauksesta, jolloin paikalla olevat huomasivat, että näytti siltä, että heidän ufon pinnassa näkyvä varjonsa näytti liikkuvan myöhemmin kuin itse henkilö. Davenport toteaa, että kaikki kummalliset asiat selittyvät aikatekijällä; autot pysähtyvät itsestään ja käynnistyvät uudelleen itsestään, ihmiset jähmettyvät paikoilleen tai vanhenevat muutamassa tunnissa, luodit lentävät hidastetulla nopeudella, kellot ja autojen nopeusmittarit näyttävät kummallisia lukuja ja jopa varjot käyttäytyvät kummallisesti.

Usein havaitsijat ovat myös kertoneet ns. tiladilaatiosta. Ufo näyttää sisältä paljon suuremmalta kuin ulkoapäin katsottuna. Muukalaiset kysyvät toistuvasti "Missä ajassa olemme?" tai "Mikä on aikarytminne?"'

Davenportin mukaan muukalaisten käyttäytyminen ei sovi lainkaan avaruusvierailijoille. Davenportin mukaan USA:ssa on havaittu, että kun ufo tutkii jotakin aluetta, niin se pysyttelee joskus tarkkaan jopa osavaltiorajojen sisäpuolella tai saapuu toistuvasti jollekin paikkakunnalle tiettynä viikonpäivänä. Davenport kysyy, että mikä avaruusalus se on sellainen, joka käyttää ihmisen almanakkaa ja karttoja? Davenportilla on vastaus tähän. Kyseessä ovat aikamatkaajat mm. meidän omasta tulevaisuudesta. Usein muukalaiset painottavat, että heillä on kiire. Davenport tuo esille ajatuksen, että tulevaisuudessa aikamatkat saattavat olla kiellettyjä, mutta että niitä silti tehdään salaa tulevaisuuden viranomaisilta. Motiivina voi olla jopa itsekkyys. Tulevaisuuden ihminen palaa salaa menneisyyteen muuttamaan jotakin, tai järjestämään jotakin, omaksi edukseen. Tai matkamies palaa menneisyyteen etsimään selitystä johonkin asiaan. Varsin useinhan ufot näyttävät etsivän jotakin. Siksi ufoilla ehkä onkin kiire: Tulevaisuuden poliisin pelossa heillä on kiire.

Simontonin tapauksesta Davenport muistuttaa, että Simontonille annettiin pannukakkuja, jotka tutkimuksissa osoittautuivat varsin tavallisiksi. Ruotsissa Gösta Carlsson on kertonut, kuinka ufonainen heitti pois mukin, joka tutkimuksissa osoittautui ihan tavalliseksi muovimukiksi. Davenportin mukaan selitys on yksinkertainen: Myös tulevaisuudessa käytetään muovimukeja ja syödään tavallisia pannukakkuja.

Davenport huomauttaa, että varsin usein muukalaiset ovat varoittaneet tulevasta atomituhosta ja että se saattaa järkyttää avaruuden tasapainoa. Davenport kysyy, että miksi avaruusolennot välittäisivät piskuisen Maapallon piskuisista atomisodista tai edes siitä, että koko Maapallo räjäytettäisiin kappaleiksi? Mikä merkitys sillä on, kun katsotaan niitä voimia, jotka ovat jo olemassa avaruudessa esim. jokaisessa tähdessä? Miksi avaruusolennot välittäisivät lainkaan Maapallosta? Sen sijaan on olemassa toinen selitys. Jos muukalaiset jakavat tämän Maapallon kanssamme, niin silloin on ymmärrettävää, että myös tulevaisuuden ihmiset kauhistuvat ajatusta, että Maapallo räjäytettäisiin taivaan tuuliin! (Mutta silloinhan tulevaisuuden ihmisiä ei olisi olemassa - Allekirjoittaneen huom.)

Davenport kiinnittää nyt huomiota siihen, että kaivoksista on silloin tällöin löydetty esim. kultakoruja kiven tai hiilen sisällä. Esim. Skotlannissa löydettiin vuonna 1844 kultaketju kiven sisässä 2,4 metrin syvyydessä. Hiram de Witt -niminen missourilainen mies pudotti vuonna 1851 kvartsipalan, joka rikkoontui ja sisältä paljastui katkennut rautanaula. Mistä tällaiset esineet on peräisin, kysyy Davenport. Olisiko vastaus se, että Maapallolla on ollut useita muinaisia sivilisaatioita? Tai ovatko aikamatkaajat pudottaneet näitä esineitä matkoillaan?

Kirja loppuu hypoteesiin, joka on tullut toistuvasti esille kirjassa. Eli ufot ovat aikakoneita. Davenport täsmentää sitten kantaansa ja toteaa, että saattaa olla, että ufot ovat jopa "tila-aikakoneita", jotka pystyvät matkustamaan paitsi ajassa, myös tilasta toiseen eli paikasta toiseen avaruudessa tai rinnakkaisista todellisuuksista toisiin. Tällöin ufojen ohjaajat ja miehistöt saattavat olla kotoisin meidän oman planeettamme tulevaisuudesta, jonkun toisen planeetan tulevaisuudesta tai nykyhetkestä. Ufonautit saattavat olla ihmisiä, hybridejä, androideja tai robotteja tai geneettisesti muunneltuja elämänmuotoja tai ihan mitä tahansa.

Davenport kiinnittää myös huomiota siihen, kuinka Maapallon kansat nykyisin sekoittuvat toisiinsa. Tämä saattaa johtaa siihen, että tulevaisuudessa Maapallolla on olemassa vain yksi rotu, joka on aasialaisen näköinen. Monet ufonautithan ovat olleet aasialaisen näköisiä.

Davenport siirtyy nyt MIB-ilmiöön ja kertoo useita esimerkkejä MIB-tapauksista ja uhraa koko neljännentoista luvun tälle ilmiölle. Davenport kertoo mm. tapauksesta vuodelta 1967, jolloin seitsenhenkinen perhe näki Long Islandilla, New Yorkissa ufon laskeutuvan. Perheen tarkkaillessa ufoa, auto tuli tieltä ja ajoi niityn yli ufon luo. Ufosta tuli kaksi miestä, jotka siirtyivät autoon, joka sen jälkeen palasi tielle.

Toisessa tapauksessa kolme henkilöä näki Miamissa, kuinka ufo laski maahan kaksi isoa sylinteriä. Maassa sylinterit avautuivat ja sisältä paljastui iso auto ja useita miehiä. Kaikilla miehillä oli puku ja kädessään asiakirjasalkku. Davenportin mukaan MIB:it ovat täällä peittämässä ei-sallittujen, jopa rikollisten, tulevaisuuden lentojen mahdolliset jäljet ja tähän tehtävään kuuluu kaikenlaisten fyysisten todisteiden korjaaminen pois. MIB:it ovat siis tulevaisuuden poliiseja. Tähän liittyy se, että ufonautit aina valehtelevat, mistä he ovat kotoisin, eivätkä tahdo ihmisen tietävän heidän oikeata kotiosoitettaan.

Ufonautit myös manipuloivat aktiivisesti ihmisiä. Davenport kiinnittää huomiota siihen, kuinka moni ufohavaitsija tai siepattu yksinkertaisesti ei muista tapahtunutta. Davenport kertoo esimerkin omasta kokemuksesta. Hän keskusteli kerran ufoista erään naisystävän kanssa kolmen muun henkilön läsnä ollessa. Nainen oli erittäin kiinnostunut Davenportin tulevasta kirjasta, koska naisen lähisukulaisella oli ollut lähituntumakokemus. Davenport pyysi naista hankkimaan tarkempi selostus tapahtumasta, johon nainen suostuikin. Seuraavan kerran kun Davenport tapasi naisen, niin hän ei tiennyt lainkaan mistä Davenport puhui, kun hän otti ufot puheeksi. Nainen ei muistanut keskustelua eikä sitä, että hänen sukulaisellaan oli ollut ufokokemus. Nainen oli täysin unohtanut kaiken ufoihin liittyvän.

Paitsi edellä mainittuja ajatuksia, mistä ufot ovat peräisin, niin Davenportin kirjassa on lyhyesti selostettu varmasti satoja eri ufohavaintoja. Tätä kirjaa voi hyvin suositella ufologeille.

Björn Borg, 9.12.2005