Millennium Paperback, Orion Books Ltd, London 1998. 309 sivua
Tämän kirjailijan nimi on minulle täysin tuntematon
ennestään ja täysin ennakkoluulottomasti avaan tämän paksun kirjan katsoakseni
mistä se kertoo.
Huomaan nopeasti että olen erehtynyt kun olen katsonut tätä
kirjaa ja sen kantta ja otsikkoa ' True Life Encounters ' . Koska olen tottunut
lukemaan ufokirjoja niin oletin automaattisesti että kyseessä on tapaamiset
humanoidien kanssa mutta kun tutustun tähän kirjaan lähemmin niin huomaan että
se kertookin kaikenlaisista muista asioista kun ufoista ja humanoideista eli
mielen voimakkuudesta sekä kummallisista olennoista kuten Bigfootista, Loch
Ness- hirviöstä ja muista uskomattomista tapaamisista.
Ufoilla on tässä kirjassa hyvin pieni rooli ja huomaan
samalla myös että tämä kirja kuuluu sarjaan jonka Sci-Fi kanava on julkaissut
ja tämä kirja on kolmas kirja tuossa sarjassa.
Ensimmäinen kirja oli John ja Anne Spencerin kirja ' Alien
Contact ' ja toinen oli Alan Bakerin ' UFO Sightings ' .
Huomaan myös että olen jo 2.4.2005 kirjoittanut
kirjaesittelyn tuosta Bakerin kirjasta.
Huomaan myös että tuo Spencerien kirja odottaa
kirjahyllyssäni vuoroaan että ehdin lukea sitä ja kirjoittaa myös siitä
kirjaesittelyn.
Kirjan sivulla 20 mainitaan ohimennen Stella Lansing joka on
tuttu myös ufologiasta ja tässä kerrotaan hänen merkillisistä valokuvistaan ja
filmeistään mutta ei mainita ollenkaan niiden yhteys ufoihin.
Kun kirjassa kerrotaan Bigfoot- olennosta niin siinä eksytään hiukan
ufopuolelle koska siinä huomautetaan että joskus Bigfoot on kytketty yhteen
ufoilmiön kanssa ja tätä ajatustahan on tarjottu lukijoille joskus myös muissa
kirjoissa.
Kirjassa kerrotaan myös enkeleistä ja annetaan monta
esimerkkiä siitä kuinka enkelit ovat puuttuneet ihmisten elämään ja lukiessani
näistä enkeleistä niin havaitsen asian joka vaikuttaa tutulta ja näissä
esimerkeissä kerrotaan usein siitä kuinka enkeli suoritettuaan tehtävänsä on
kadonnut mystisesti, eli esim. kun autettu henkilö tahtoo kiittää auttajaansa
niin auttajaa ei olekaan enää näkyvissä missään, vaan on kadonnut mystisesti.
Vaikka tässä kirjassa nyt puhutaan enkeleistä niin en voi
olla ajattelematta n. s. MIB: ejä, eli mustapukuisia miehiä joista vastaavalla
tavalla on kerrottu monta esimerkkejä siitä kuinka MIB: it yksinkertaisesti
vain katoavat suoritettuaan tehtävänsä.
En tahdo mitenkään rinnastaa enkeleitä ja MIB: ejä vaan
kiinnitän vain huomiotani tähän yllättävään poistumiseen.
Sivulla 213 tuodaan esille n. s. Marskasvot ja käsitys siitä
että ne saattavat olla keinotekoiset. Tällöin on muistettava että tämä kirja on
julkaistu ensimmäisen kerran jo 1997 eli tämän kirjan ilmestymisen aikoihin ei
vielä oltu saatu niitä viimeisimpiä kuvia Marskasvoista joita NASA:n ja ESA: n
myöhemmät Marsluotaimet ottivat.
Tässä kirjassa kuitenkin tuodaan esille että Marskasvot
todennäköisesti ovat keinotekoiset ja liittää tähän että Washingtonin
Brookings- instituutti vuonna 1959 kun NASA perustettiin suositteli että jos
NASA törmää avaruudessa merkkeihin älykkäistä muukalaisista niin NASA: n
pitäisi olla hiljaa siitä koska Brookings- instituutin käsityksen mukaan jos
kerrottaisiin että avaruudesta on löydetty merkkejä älyllisestä elämästä niin
se saattaisi aiheuttaa sekasortoa Maassa.
Joten TÄMÄ kirja väittää että itse asiassa on olemassa kaksi
eri NASA: n avaruusohjelmaa; yksi jota pystymme seuraamaan ja sitten toinen
josta meille ei ole kerrottu paljon mitään.
Kirjassa kerrotaan myös Joe McMoneagle- nimisestä
kaukonäkijästä jolle oli annettu Marsissa olevan Sedonia- alueen koordinaatit
kertomatta että ne koordinaatit oli Marsista ja kuulemma McMoneagle oli
piirtänyt Sfinxiä muistuttavan kuvan ja viisi pyramidia tietämättä että nämä
koordinaatit olivat Marsissa.
Sen jälkeen kuin asiasta kerrottiin McMoneaglelle niin hän
väitti saaneensa tiedon jollain tavalla siitä että nämä pyramidit ja Marskasvot
oli rakennettu erään rodun toimesta joka oli läpikulkumatkalla.
Kirjan loppupuolella kerrotaan pallosalamasta ja mm. siitä
mikä on mainittu myös omassa kirjassani ' Ufot ja tiedemiehet ' eli
englantilaisesta professorista R.C. Jennisonista joka itse näki pallosalaman
lentokoneessa vuonna 1963, ja vasta tämän jälkeen tiedemiehet rupesivat
suhtautumaan vakavasti pallosalamaan.
Kirjassa kerrotaan pallosalamatutkimuksesta ja mm. siitä
että Moskovassa on pallosalamatiedotuskeskus jossa on rekisteröity yli 2 000
pallosalamahavaintoa.
Lisäksi on olemassa Jaroslavin Valtioyliopistossa
pallosalamatutkimuslaitos joka on julkaissut 43 pallosalamahavaintoa jossa
pallosalama on nähty menevän kiinteän aineen läpi.
Tässä kerrotaan tietysti myöskin japanilaisesta tri
Ohtsukista Wasedan yliopistosta ja se joka on erikoista tässä asiassa on se
että tämä kirja kytkee yhteen pallosalamat ja viljakuviot ja kertoo esimerkkinä
englantilaisesta joka näki pallosalaman kerran ja seuraavanana aamuna löysi
yksinkertaisen viljakuvion siltä paikalta jonka yläpuolella pallosalama oli
ollut.
Tämä kirja siis ei puhu ufoista ja viljakuvioista vaan
pallosalamasta ja viljakuvioista.
Kirjassa kerrotaan myös oudoista esineistä jotka ovat
tippuneet taivaalta ja tässä yhteydessä tuodaan esille myös n. s. ' enkelitukka
' ja kerrotaan tapauksesta Kanadassa jolloin P. L . Lewis kerran makasi
selällään ja katseli ylöspäin ja näki tähteä muistuttavan kohteen joka liikkui
nopeasti taivaan yli ja kiikarin avulla hän näki useita kohteita jotka
purjehtivat taivaan yli ja näistä kohteista tuli ilmeisesti n. s. '
enkelintukkaa ' alas ja tyypillistä tälle enkelitukalle oli se että se haihtui
olemattomiin hyvin nopeasti.
Toisessa tapauksessa kerrotaan laivasta josta myös
havaittiin tällaista enkelintukkaa joka putosi alas. Tässä kanadalaisessa
tapauksesssa on erikoista se että se on syyskuulta 1948, eli se on hyvin vanha
asia.
Tämän kirjan mukaan enkelitukkaa on tutkittu ja havaittu
että se sisältää silikonia, magnesiumia, kalsiumia ja boronia eikä kukaan ole
pystynyt selittämään tämän enkelitukan alkuperää.
Kirjan lopussa tekijä palaa taas viljakuvioihin ja kertoo
mm. Meadenin plasmavortex- teoriasta, mutta kertoo samalla että ensimmäiset
viljakuviot havaittiin Australiassa jolloin eräs silminnäkijä näki kun ufo
lähti pois tällaisesta viljakuviosta vuonna 1966.
Tässä kerrotaan myös näistä kahdesta englantilaisesta
herrasmiehestä jotka ovat tehneet itsensä tunnetuiksi, eli Dougista ja Davesta,
jotka väittivät tehneensä satoja viljakuvioita ja lisäksi kerrotaan niistä
henkilöistä jotka sitten ovat kopioineet Dougia ja Davea ja valmistaneet
viljakuvioita.
Tässä kerrotaan kuitenkin myös itse viljakuviotekijöistä
että he ovat itse kokeneet merkillisiä asioita, eli kerran tehdessään
viljakuvioita he havaitsivat kaksi kertaa voimakkaita valovälähdyksiä joita he
eivät pystyneet selittämään.
Lisäksi kerrotaan tunnetusta viljakuviotekijästä Rod
Dickinsonista joka myöntää itse että hän havaitsi merkillisiä valovälähdyksiä
keskellä niitä kuvioita joita oli itse tehnyt.
Dickinson toteaa itse että hän ei todellakaan tiedä mitkä
kuviot ovat aitoja ja mitkä eivät. Hän todellakaan ei osaa sanoa.
Björn Borg, 27.9.2008
Takaisin kirjaesittelysivulle