Eberhart, George M.:

The Scarecrow Press, Metuchen, N. J. & London 1986

Ufokirjallisuus on paisunut niin laajaksi, että yksityisen henkilön on enää vaikeata olla perillä kaikesta. Esim. allekirjoittaneen omassa kirjallisuusluettelossa ufokirjoja on listattu noin 2300 ja omien kirjojeni lähdeluettelossa on noin 740 lähdettä (joista osa on televisio-ohjelmia kylläkin). Toisaalta olen myös tutustunut varmasti yli 150 ufokirjaan, joiden taso on ollut sellainen, ettei niitä ole kelpuutettu lähdeluetteloon.

Sitä vaan luulee, että tuntee jotakin alaa, kunnes eteen tulee taas jotakin, joka näyttää ettei tiedä yhtään mitään ko. alasta. Allekirjoittaneelle olikin täysi yllätys, kun sain käsiini ensimmäisen kerran yllämainitun Eberhartin kaksiosaisen ufokirjallisuuden luettelon. Varmasti olin nähnyt tämän teoksen nimen montakin kertaa eri kirjallisuusluetteloissa, mutta kun en tiennyt mistä oli kysymys, niin se ei ole jäänyt mieleen.

Eberhartin kaksiosainen mammuttiluettelo onkin mahtava teos. Kun sitä ryhtyy selailemaan, niin havaitsee nopeasti, että Eberhart on ilmeisesti pyrkinyt saamaan siihen mukaan kaikki mitä on kirjoitettu ufoista. Eikä vaan kirjat, vaan myös englanninkieliset vihkot ja monisteet sekä jopa lehtiartikkelit. Jopa ufoista kertovat filmit ja televisio-ohjelmat on lueteltu. Näin on tehty, ei vaan englantilaisen kirjallisuuden kohdalla, vaan koko maailman kohdalla! Jopa suomalaiset ufokirjat ja -lehdetkin on lueteltu tässä teoksessa!

Näin ollen ei pidä ihmetellä, että teoksessa on yhteensä 1298 sivua. Ja tällöin on vielä muistettava se, että teos on julkaistu jo vuonna 1986, eli 20 vuotta sitten. Jos teos julkaistaisiin tänään, niin se olisi kyllä paljon, paljon paksumpi.

(Tietojeni mukaan teos on osittain päivitetty James R. Lewisin vuonna 1995 ilmestyneessä kirjassa "The Gods Have Landed: New Religions From Other Worlds". State University of New York Press, Albany 1995). Myöhemmin Eberhart on kirjoittanut myös teoksen "The Roswell Report. A Historical Perspective" vuonna 1991, josta allekirjoittanut on aikaisemmin kirjoittanut esittelyn.)

Kirjan ensimmäisen osan alussa on julkaistu Hynekin esipuhe, jossa hän kritisoi tiedemiesten joukossa olevia ns. asiantuntijoita, jotka syyttä olettavat olevansa myös ufologian asiantuntijoita, vaikka eivät olisi tutkineet sitä lainkaan: "Esimerkiksi astrofyysikolle ei tulisi mieleenkään antaa aivokirurgiaan tai muuhun lääketieteeseen liittyviä asiantuntijalausuntoja, eikä aivokirurgille tulisi mieleenkään puhua asiantuntevasti magneettohydrodynamiikasta. Kuitenkin löytyy molempia, jotka ovat lausuneet varmoja mielipiteitä (tietenkin ilmaistu faktoina) ufoista ilman, että heillä olisi vähäisintäkään pätevyyttä siihen."

Ja miksi tämä mahtava teos on kuitenkin niin tuntematon? En ole milloinkaan nähnyt sitä esim. kirjaston hyllyllä, vaikka se sisältää niin mahtavan määrän tietoa. Syy selviää allekirjoittaneelle hyvin nopeasti jo ensimmäisten minuuttien aikana, kun selailen teosta. Mielestäni syy on se, että Eberhart on pilkkonut kirjallisuusluettelonsa liian moneen alaosastoon. Osastoja on lukematon määrä. Esimerkkinä voidaan ottaa vaikkapa seuraavat osastot:

- Bibliograafiset teokset
- Tietosanakirjat ja lähdeteokset
- Puolestapuhujien kirjoitukset
- Skeptikkojen ufokirjoitukset
- Ufomateriaalia ei-ufokirjoissa
- Yleisiä ufojuttuja
- Ufojen käyttökoneistot
- Ufoja muistuttavat lentokoneet
- Tunnistetut lentävät kohteet ja petokset
- Yölliset valoufot
- jne., jne. Yhteensä kirjassa on 158 alaluokkaa!!

Esimerkkeinä voidaan mainita vaikkapa, että pallosalamakirjallisuutta luetellaan 31 sivulla, maanjäristysvaloihin liittyviä valoilmiöitä 10 sivun verran, "ghost light" -ilmiöön liittyvää kirjallisuutta 16 sivun verran, havaittuihin muukalaisiin liittyvää kirjallisuutta 8 sivun verran, kuussa havaittuihin ilmiöihin liittyvää kirjallisuutta 36 sivun verran, ajalla 1651-1945 havaittuihin ufoihin liittyvää kirjallisuutta 48 sivun verran jne.

Ja tämähän tarkoittaa sitä, että jos etsii jotakin kirjaa, niin pitää etukäteen tietää mihin alaosastoon se kuuluu, jotta osaa etsiä sitä oikeasta osastosta. Teen kokeen: Yritän etsiä yleisesti tunnettuja ufokirjoja teoksesta, mutta enpä löydä ainoatakaan tunnettua ufokirjaa. En löydä edes sitä osastoa, jossa olisi tavallisimmat ufokirjat. Selailen ja selailen, mutta en löydä edes tavallisimpia ufokirjoja. Otan Jacques Valleen avuksi. Teoksen kakkososan lopussa on mm. perusteellinen nimiluettelo ja löydänkin nopeasti Valleen. Mutta, mutta. Valleen kohdalla onkin 32 viitettä tietoihin, jotka sijaitsevat teoksen eri osien eri paikoissa. Tämä on jo liian monimutkaista, jos tahtoo vaan tarkistaa vaikkapa yhden kirjan tietoja.

Otan nyt avukseni Valleen vaimon Janine Valleen, joka tunnetusti julkaisi yhden kirjan yhdessä miehensä kanssa. Janinen kohdalla löydänkin vain kolme viitettä, ja ensimmäinen, eli numero 520, johdattaa minut Eberhartin kirjan sivulle 41, josta löydänkin ko. Valleen kirjan. Samalla selviää, että monet tunnetut ufokirjat sijaitsevat alaosastossa, jonka otsikko on "Puolestapuhujien kirjoitukset" (= "Monographs by Proponents"). Enpä olisi ikinä arvannut.

Samalla tulee mieleen, että kun varsin monet ufokirjat ovat yleisteoksia, jotka selostavat ufoilmiötä yleisesti, niin minneköhän ne kaikki on sijoitettu? Puolen tunnin sisällä minulle on selvinnyt, miksi Eberhartin teos on mahtavuudestaan huolimatta jäänyt vähäiselle huomiolle: Se sopii mainiosti alan tutkijoille, mutta tavallinen lukija ei taida olla paljonkaan kiinnostunut siitä. On myönnettävä, että teoksen pitkälle viety jako alaosastoihin kertoo nopeasti asiasta kiinnostuneelle, mitä on julkaistu tietystä ilmiöstä (vaikkapa vedenalaiset ufot), mutta se lukijakunta, joka on kiinnostunut tiedon hankkimisesta tällä tavalla, taitaa olla aika pieni. Mutta sille tutkijalle, joka tahtoo hankkia tarkkoja tietoja, niin tämä teos on varsin mahtava tiedon lähde.

Eberhartin mukaan teoksessa on lueteltu yli 5500 englanninkielistä kirjaa tai vihkosta, lähes 6000 englanninkielistä lehtiartikkelia, noin 2200 muunkielistä kirjaa ja vihkosta, 1350 ufojulkaisua jne. Varsin mainiona asiana Eberhartin teoksessa on se, että kaikkien kirjojen tai vihkosten sivumäärä on mainittu, joten lukija huomaa heti, jos kyseessä on paksu kirja tai ohut vihkonen.

Suomeen liittyvää tietoa löytyy myös Eberhartin kirjasta. Kirjan alussa Eberhart kiittää kaikkia henkilöitä, jotka ovat avustaneet tiedoilla ja siinä mainitaan Ilkka Serra. Kirjan sivulla 533 luetellaan suomenkielisiä ufokirjoja ja sivulla 627 kerrotaan suomalaisista ufojulkaisuista ja mainitaan nykyinen UFO-Finlandin varapuheenjohtaja Lasse Ahonen kaksikin kertaa.

Kirjasta löytyy myös mielenkiintoinen osasto, jonka otsikko on "hallituksen/ sotilasviranomaisten suhtautuminen". Tämän osaston esipuheessa kerrotaan miten vuoden 1975 loka-marraskuussa havaittiin ufoja Strategisten ilmavoimien kuuden tukikohdan yllä. Samoin kerrotaan, että sekä Puolustusministeriö että Ulkoministeriö ovat (edelleen) osoittaneet kiinnostusta ulkomaiden ufohavaintoihin. Tämä ilmenee DIA:n asiakirjoista, joita on saatu julkisuuteen Julkisuuslain nojalla. Kun ottaa huomioon, miten tarkka ja seikkaperäinen Eberhartin teos on, niin on uskottava kun Eberhart sanoo näin.

Kun Eberhartin teoksen ensimmäisen osan nimi on "Unidentified Flying Objects", niin toisen osan nimi on "The Extraterrestrial Contact Movement", eli suomeksi suunnilleen "kontaktiliike". On kyllä sanottava, että tämä otsikko on liian suppea, kun katsoo mitä tässä osassa on julkaistu. Paitsi että tietysti luetellaan kontaktiliikkeen kirjoja, julkaisuja ja henkilöitä, niin tässä osassa luetellaan myös kirjallisuutta, joka liittyy Neitsyt Maarian ilmestyksiin, MIB:eihin, ns. Philadelphian kokeeseen, muinaisiin astronautteihin, arkeoastronomiaan, megalitteihin (vanhoihin kivirakennelmiin, 24 sivua), pyramideihin, epätavallisiin esineisiin, vanhaan taiteeseen ja ontto Maa -käsitykseen (jopa 35 sivua). Lisäksi luetellaan ufofilmejä ja televisiossa esitettyjä ufo-ohjelmia ja luetellaan vielä SETI- kirjallisuutta.

Neitsyt Mariaan liittyvä kirjallisuus on mukana siitä syystä, että nykyisin on olemassa ufologeja, jotka ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että ilmestyksissä ja ufohavainnoissa on usein mukana samanlaisia tekijöitä. Eberhart toteaakin, että "se mikä vuonna 1858 katolisessa Lourdesissa näytti Neitsyt Maarialta nuoren paimentytön silmissä, saattaa hyvinkin vuonna 1983 näyttää humanoidilta avaruusajan terävän nuorukaisen silmissä, vaikkakin saattaa olla, ettei kyseessä ole kumpikaan".

Kontaktikirjojen luettelosta löytyy mm. suomalaisen Margit Mustapan kaksi englanninkielistä kirjaa "Spaceship to the Unknown", Vantage, New York 1960, ja "Book of Brothers", Vantage, New York 1963. Vaikka asia muutenkin on tiedossa, niin todettakoon nyt tässäkin yhteydessä, ettei kirjat avaruusmatkoista ole mikään uusi ilmiö. Umpimähkään valittu esimerkki on vaikkapa Effa E. Danelsonin kirja "Journeys Through Space" vuodelta 1922.

Kirjan toisen osan lopussa on pitkät ja tarkat nimi-, julkaisu-, ja järjestöluettelot (yhteensä 155 sivua). Nimiluettelosta löytyy jo aikaisemmin mainittu Lasse Ahonen ja Margit Mustapa ja julkaisuluettelosta tulee taas esille Ahosen aikoinaan toimittama "Neljännesvuosiraportti". Ennen vanhaan ilmestynyt "Vimana" tulee myös esille. Vimanasta voidaan kertoa, että Vimana-nimisiä julkaisuja löytyykin yhteensä neljä (Suomesta, Italiasta, Espanjasta ja USA:sta). Järjestöluettelossa mainitaan esim. "Interplanetistit".

Lopuksi voidaan vaan todeta, että Eberhartin mammuttiteos on mahtava luettelo. Siinä on niin paljon tietoa, että sen kokoamiseen on varmasti mennyt monta, monta vuotta. Lisäksi on erityisesti huomautettava siitä, että tiedot ovat paikkansapitäviä ja tarkkoja. Allekirjoittaneen silmään ei osunut ainoatakaan virhettä, ei edes kirjoitus- tai painovirhettä.

Björn Borg, 1.7.2005