Evans, Chris B.:

Alarm Clock Publishing, Ceredo, West Virginia 2003. 296 sivua

"Heenok: Tämä on taivaalta tullut pyhä ilmestys, jonka enkelit ovat näyttäneet minulle. Olen kuullut heiltä kaiken ja ymmärtänyt sen. En käänny tämän sukupolven puoleen, vaan kaukaisen tulevaisuuden sukupolven puoleen."

Allekirjoittaneen on aluksi vähän vaikeata määritellä, mikä mies tämä Evans oikein on ja millaiseksi pitäisi luonnehtia hänen kirjaansa. Sitten huomaan, että oikea sana tässä yhteydessä on ehkä "pakina". Eli Evans pakinoi, rupattelee ja juttelee niitä näitä ufoasioista. Välillä hän puhuu itsestään, miten hän kiinnostui ufoista, ja sitten hän viittaa johonkin tunnettuun ufotapaukseen ja juttelee siitä vähän aikaa, kunnes sitten siirtyy johonkin toiseen tapaukseen tai aiheeseen. Mitään syviä luotauksia hän ei suorita, vaan juttelee niitä näitä tapauksista, vähän kuin jossain kahvikeskustelussa. Arnoldille hän uhraa kaksi sivua ja Roswellille yli 20 sivua. (Tässä yhteydessä Evans myös sanoo, että Roswellin tukikohdan komentajan nimi oli "Bull" Blanton. Tätä nimeä allekirjoittanut ei ole aikaisemmin kuullut. Muut lähteet kertovat aina, että komentajana oli eversti William Blanchard. Sveitsiläistä Billy Meieria Evans kutsuu nimellä Billy "The Kid" Meier, joka myös on uutta).

Evansilla on kuitenkin varsin selvä punainen linja ajatuksissaan ja se on se, että USA:n hallitus on määrätietoisesti ja harkitusti jo kymmenien vuosien ajan pyrkinyt pääsemään eroon (ainakin virallisesti) ufo-ongelmasta operaatiolla, josta Evans käyttää nimitystä "Operation Fruitcake" ("Operaatio Sekopää"). Evansin mukaan tämän operaation tarkoitus on ollut leimata ufohavaitsijat ja nimenomaan kontaktihenkilöt sekopäiksi. Tämä toiminta on Evansin mukaan ollut täysin järjestelmällistä ja jatkuvaa. Evansin mielestä monen MIB-tapauksen takana on jokin salainen järjestö, esim. CIA. Evans uskoo, että esim. Adamski oli tällaisen toiminnan kohteena (käyttihän Adamski diplomaattipassia väitteiden mukaan - Allekirj. huom.). Ja tämän takia esim. Robertsonin komitea ehdotti ihan vakavissaan, että käytettäisiin esim. Walt Disneyta ufojen parjauskampanjassa. Evans pohtii, että olisiko olemassa mahdollisuus, että viranomaiset ovat itse asiassa synnyttäneet koko kontaktiliikkeen nimenomaan parjausmielessä?

Evans huomauttaa myös, että Robertson-komitean sihteeri oli Frederick Durant, joka myös kirjoitti komitean loppuraportin (josta syystä Robertson-komitean raporttia joskus sanotaan Durant-raportiksi.- Allekirj. huom.). Durant oli myös Rocket Society -nimisen seuran puheenjohtaja ja kuin sattumalta niin myös Albert K. Bender oli saman seuran jäsen. Bender taas oli aikoinaan tunnettu amerikkalainen ufotutkija, joka perusti International Flying Saucer Bureau -nimisen järjestön. Vuonna 1952 hän kuitenkin sulki toimistonsa ilman selityksiä ja lopetti toimintansa, vaikka hänen järjestönsä oli menestynyt hyvin. Myöhemmin hän kertoi, että hänen luokseen oli saapunut kolme MIB:iä, jotka uhkailivat häntä. Onko kyseessä sattuma, että sekä Bender ja myös Durant kuuluivat samaan järjestöön?

Evansin mielestä ufoilmiö on eräänlainen kaksoisongelma: Toisaalta on olemassa oikea ufoilmiö ja toisaalta viranomaisten kopioima ufoilmiö, jonka päämääriä voimme vain arvailla.

Frank Scully julkaisi vuonna 1950 kirjan "Behind the Flying Saucers", jossa hän kertoi maahan syöksyneestä ufosta, ja kuinka sitä ja siinä olleita muukalaisia oli tutkittu. Scullyn kirjaa on vuosikausia pidetty täytenä bluffina, johon harva kirjailija viittaa, paitsi todetessaan, että tällainenkin kirja on joskus kirjoitettu. Evans sen sijaan suhtautuu erittäin vakavasti Scullyyn ja Scullyn kirjaan. Evans viittaa kirjassaan toistuvasti Scullyyn, Scullyyn ja yhä uudelleen Scullyyn, jonka lisäksi koko luku 5 on omistettu Scullylle. Tämä on aika hämmentävää, kun on tottunut siihen, että Scullyn kirjaa pidetään bluffina.

Suuri osa Evansin kirjasta kertoo Andrea Robertsista ja hänen elämästään. Andrea on sieppausuhri, jota on siepattu pienestä pitäen. Tämä kertomus muistuttaa aika paljon Whitley Strieberin kirjoja "muukalaisten kouluineen ja opettajineen ja salaisine luokkineen", ja itse asiassa Evans viittaakin Strieberiin.

Andrea kertoo kokemuksistaan mm. seuraavaa: "Keväällä 1975 olin 16,5 vuotta vanha ja ystäväni kanssa ulkona. Minulla oli hyvin tarkka kotiintuloaika. Viimeistään kello 23 minun oli oltava kotona, muuten... Kello 22.30 lähdimme näin ollen kotiinpäin. Muistan kuinka puhuttiin siitä, että tie oli sinä yönä aavemainen ja kaikki näytti niin pimeältä, eikä muita autoja näkynyt ollenkaan. Radiossa soitettiin erästä laulua ja meille tuli merkillinen tunne, ettemme enää olleet Kansasissa. Pelästyimme molemmat ja seuraavaksi huomasimmekin, että kello oli 1.30. Olimme vain 1,6 km siitä paikasta, missä radio rupesi soittamaan tuota laulua ja silti radio soitti edelleen samaa laulua. Saimme kärsiä erittäin paljon siitä, että olimme kolme tuntia myöhässä. Vanhempani eivät uskoneet meidän selityksiä ja jouduin kotiarestiin pariksi viikoksi."

Todisteena sieppauksistaan, Andrea kertoo kuinka hänen veriryhmänsä on muuttunut eri testeissä:

• 23.1.1978 tehdyn testin mukaan Andrean veriryhmä oli O Negatiivinen, Du Negatiivinen.
• 24.7.1992 tehdyn testin mukaan Andrean veriryhmä oli A Negatiivinen, Du Negatiivinen.
• 1.6.1993 tehdyn testin mukaan Andrean veriryhmä oli O Negatiivinen, Du Negatiivinen.

Andrea kertoo, että lääkärit eivät ole pystyneet selittämään hänen veriryhmänsä muutoksia. Andrea kertoo myös, että hänellä on ollut jopa viisi keskenmenoa ja epäilee syyksi sieppauksia.

Andrea epäilee, että muukalaiset harjoittavat jonkunlaista rodunjalostusta. Andrea kertoo myös, miten hän veljensä kanssa näki vuonna 1975 taivaalla neljä muodostelmassa olevaa valoa, jotka ryhtyivät tanssimaan, kun Andrea veljensä kanssa katseli niitä. Sitten valot muodostivat ympyrän ja rupesivat pyörimään, jonka jälkeen valot yhtyivät toisiinsa ja katosivat. Andrean mielestä on varmaa, että tarkoitus olikin, että Andrea ja hänen veljensä näkisivät nämä valot. Se oli Andrean mielestä järjestetty juuri hänelle ja hänen veljelleen. Tämä taas vahvistaa Andrean käsitystä siitä, että muukalaiset valitsevat tarkkaan keneen he ottavat yhteyttä.

Sivuilla 200-201 Evans julkaisee 16-kohtaisen luettelon siitä, mitä sieppaus yleensä sisältää ja miten sieppausuhri tyypillisesti käyttäytyy sieppauksen jälkeen.

Evans siirtyy sitten vähitellen vanhoihin astronautteihin ja käy ilmi, että Evans on juuri tämän asian asiantuntija. Evans käsittelee hyvin asiantuntevasti Raamattua ja toteaa, että ne kirjoitukset, jotka kristinuskon valtavirta hyväksyy, sanotaan kanonisiksi. Ei-kanoniset kirjoitukset taas kulkevat nimellä pseudepigraafiset ja apokryyfiset kirjoitukset. Kuitenkin katolilaiset kutsuvat myös pseudepigraafisia kirjoituksia apokryyfisiksi. Protestantit taas eivät hyväksy eräitä kirjoituksia, joita ortodoksit katolilaiset taas hyväksyvät, kuten The Apocrypha -kirjoitukset, jotka löytyvät The Jerusalem Bible -nimisestä Raamatusta.

Evans toteaa, että kun puhutaan vanhoista kirjoituksista ja kirjoista, niin käytäntö vaihtelee erittäin paljon eri uskonnonhaarojen ja -lahkojen välillä, mitä kirjoituksia hyväksytään ja mitä ei. Tunnetusti esim. juutalaiset eivät hyväksy Uutta Testamenttia mutta kylläkin Vanhan Testamentin. Evans tähdentää, että kun aikojen kuluessa kirjoituksia on kopioitu ja kirjoitettu uudelleen ja uudelleen, niin usein on kirjoittaja muokannut tekstin itselleen sopivaksi, jonka johdosta tekstien alkuperäinen merkitys on hämärtynyt ja vasta nykyajan ihminen pystyy taas ymmärtämään tai aavistamaan niiden alkuperäisen merkityksen.

Niinpä Evans toistaa hyvin pitkälle Zecharia Sitchinin ajatuksia siitä, että Maapallolle, todennäköisesti Sumeriaan, saapui tuhansia vuosia sitten avaruudesta olentoja, jotka ryhtyivät geneettisiin kokeiluihin niiden olentojen kanssa, jotka siihen aikaan asuttivat Maan. Geneettiset kokeilut epäonnistuivat välillä ja välillä ne onnistuivat paremmin ja näistä kokeiluista voidaan lukea vanhoissa kirjoituksissa, jos niitä lukee nykyajan tieteen silmillä. Muukalaiset myös yhtyivät Maan tyttäriin.

Evans kertoo myös Heenokista ja hänen kirjoistaan kuten 1. Heenokista, slaavilaisesta 2. Heenokista ja 3. Heenokista. Evansin mukaan voimme myös osittain Psalmeista lukea niistä asioista, joista myös Heenok kertoo. Evansin mukaan Heenok kertoo juuri näistä avaruudesta tulleista muukalaisista ja heidän geneettisistä kokeiluistaan ja Heenok kertoo myös omasta lennostaan Merkaba- aluksessa avaruuteen, jossa hän meni "taloon" tai "tulisiin vankkureihin". Heenokin mukaan ympäristö oli kuin "salamat" tai "tulenlieskat". Heenok näki myös "katon läpi tähtien liikkeet". Heenok palautettiin joksikin aikaa Maahan, jossa hän opetti ihmisiä, jonka jälkeen Heenok taas "otettiin pois" eikä tämän jälkeen "ollut olemassa enää".

1. Heenokissa Heenok sitten sanoo: "Tämä on taivaalta tullut pyhä ilmestys, jonka enkelit ovat näyttäneet minulle. Olen kuullut heiltä kaiken ja ymmärtänyt sen. En käänny tämän sukupolven puoleen, vaan kaukaisen tulevaisuuden sukupolven puoleen".

Evans toteaa, että ihmiskunnalla on pitkä kokemus yliluonnollisista olennoista ja toistaa Charles Fortin sanoja "olemme jonkun omaisuutta". Samalla Evans viittaa Vatikaanin salaisiin arkistoihin ja kysyy mitä siellä piilotetaan? Mitä vanhoissa kirjoituksissa sanotaan mitä Vatikaani ei tahdo, että ihmiset saisivat tietää?

Björn Borg, 27.11.2005