Gilmer, James Edward:

1st Books Library 2002. 185 sivua

Fil. tri James Gilmer on allekirjoittaneelle tuntematon nimi ja ainoa tieto mikä minulla on hänestä, on kirjan loppusivuilla oleva esittely, jossa kerrotaan että Gilbert on opiskellut useassa yliopistossa ja hän on aikaisemmin julkaissut kaksi kirjaa paranormaaleista ilmiöistä. Selostettuaan lyhyesti nykyajan tunnetuimmat ufotapaukset (Masse, Carter, Socorro, Belgia, Teheran, Coyne, Exeter, Lakenheath, Hill, Godfrey, Boas, Hickson jne.), Gilmer siirtyy tarkastelemaan ufoja historiallisesta näkökulmasta ja uhraakin paljon tilaa niille ufoille tai "ufoille", joista on löytynyt selostuksia Raamatussa ja muissa vanhoissa kirjoituksissa.

Todettuaan, että ufoja on ollut olemassa kautta historian, Gilmer siirtyy pohtimaan, mistä ufot tulevat ja minne ne menevät kun havaitsija näkee niiden lentävän pois. Gilmerillä on vastaus tähän kysymykseen: Ufot tulevat ja palaavat onttoon Kuuhun. Gilmer on perillä siitä, että lukija hätkähtää kuultuaan tästä teoriasta ja perustelee käsitystään luettelemalla seikkoja, jotka puhuvat hänen käsityksensä puolesta:

- NASAn tutkimuksissa on ilmennyt, että Kuun sisällä todennäköisesti on vettä.

- NASAn tiedemies tri Gordon McDonald uskalsi 1960-luvulla ilmaista käsitystään, että Kuu oli ontto. Todisteena tästä on tuotu esille, että kun se kuumoduuli, jolla astronautit palasivat Kuusta Apollo 11 ja 12-lentojen yhteydessä, putosi takaisin Kuun pinnalle, se aiheutti Kuunjäristyksiä, jotka kuulostivat kuin 'kellon sointu' yli tunnin ajan. Gilbertin mukaan NASAn edustaja Maurice Ewing, joka oli eräs Kuukokeiden johtaneista henkilöistä, oli todennut, ettei NASAlla ollut selitystä tähän.

Gilbertin mukaan myös tri Sean Solomon oli todennut "että 'Lunar Orbiter' -kokeet osoittivat sitä pelottavaa mahdollisuutta, että Kuu olisi ontto". Gilbertin mukaan myös nobelisti tri Harold Urey on todennut, että "Kuun sisus saattaa olla paljon vähemmän tiivis kuin ulkokuori, tai jopa ontto". Gilmer on siis sitä mieltä, että ufot tulevat ja palaavat takaisin onton Kuun sisään. Gilmerin mielestä on myös havaittu, että Kuun pinnalla olisi keinotekoisia rakennelmia kuten obeliskeja ja suuria 'kupuja' jne. Niinikään Gilmer viittaa Marsiin ja niihin keinotekoisilta näyttäviin rakennelmiin, jotka eräiden mielestä on nähtävissä Marsista otetuissa valokuvissa (kasvot, pyramidit jne.). Gilmerin mielestä ufot käyttävät myös Marsia tukikohtanaan.

Jokin aika sitten allekirjoittanut kirjoitti esittelyn Sauderin kirjasta, jossa Sauder toi esille, että Maassa olisi runsaasti salaisia maanalaisia tukikohtia. Gilmer toistaa Sauderin ajatuksia häntä lainaten ja myös tri Raymond Bernardin (josta allekirjoittanut myös on kirjoittanut esittelyn) ajatuksia ontosta maapallosta. Gilmerin mielestä ufoilla on myös maanalaisia tukikohtia Maassa ja ufot käyttävät portteja päästääkseen näihin tukikohtiin. Näitä portteja on sitten eräissä vuorissa ja merten pohjissa.

Gilmer viittaa tässä yhteydessä, niin kuin moni muukin, amerikkalaisen amiraali Birdin väitettyyn selontekoon siitä, että lentäessään Pohjoisnavan yli, Bird olisikin havainnut vihreitä niittyjä, eläimiä ja asutusta. Joidenkin kirjailijoiden mukaan Bird teki tämän havainnon lentäessään Pohjoisnavan ylitse, toisten kirjailijoiden mukaan Bird teki tämän havainnon lentäessään Etelänavan yli. Gilmer poistaa tämän ristiriidan kertomalla, että Bird lensi sekä Pohjoisnavan että Etelänavan yli ja havaitsi molemmissa näitä vihreitä niittyjä, eläimiä, asutusta, jne.

Tässä vaiheessa lukijan on hyvä taas käyttää ns. talonpoikaisjärkeä hyväkseen ja muistaa, että nämä väitetyt Birdin selonteot ovat jo vanhoja ja paljon on tapahtunut sen jälkeen. Esim. televisiossa on näytetty miten neuvostoliittolainen ydinsukellusvene nousee jään läpi pintaan Pohjoisnavalla ja muutenkin sukellusveneet ovat leikkineet kissa- ja hiirileikkiä toistensa kanssa Pohjoisnavan jään alla.

Toisaalta Etelänavalla on nykyisin käynyt monikin ihminen. Noin viikko sitten televisiossa näytettiin miten teini-ikäinen invalidinuori oli hiihtänyt Etelänavalle ja hän oli nuorin ihminen, ja samalla ensimmäinen invalidi, joka oli suorittanut tämän uroteon. Nykyisin asuu Etelämantereella myös tuhansia tiedemiehiä ja tutkijoita pysyvästi suorittamassa tämän mantereen tutkimuksia. Eivät he ole nähneet mitään napa-aukkoja, vihreitä niittyjä, vaeltavia eläimiä, asutusta tai muuta.

Eräs satelliittikuva, joka näytti Pohjoisnavan kohdalla isoa mustaa 'aukkoa', julkaistiin kauan sitten eräissä ufokirjoissa, mutta asiantuntijat kuittasivat tämän kuvan yksinkertaisesti toteamalla, että kameratekniikasta johtuen kuvaan tuli tällainen tyhjä ympyrä. En ole perillä siitä mistä Birdin väitetyt selonteot ovat peräisin, mutta kyllä nykyihmisen on mukauduttava realiteetteihin ja sopii unohtaa nämä napojen vihreät niityt.

Kirjan lopussa Gilmer siirtyy tarkastelemaan Dänikenin mallin mukaan niitä kivipatsaita ym. jotka todistavat, että muinaiset astronautit kauan sitten ovat vierailleet Maassa ja jättäneet jälkensä tänne mm. yhtymällä Maan naisiin ja suorittamalla geneettistä manipulaatiota. Gilmerin mukaan myös esim. Yhdysvaltojen hallitus (ja kaikki muut NATO-maat) harrastavat totuuden aktiivista salailua ja peittelyä.

Gilmer pohtii lopuksi sitä, millainen vaikutus sillä olisi ihmiskuntaan, jos virallisesti ilmoitettaisiin ufojen ja humanoidien olemassaolosta? Gilmerin mielestä ihmiskunta kyllä selviäisi järkytyksestä "koska ovathan humanoiditkin" Jumalan luomia. Muuta vastausta hän ei anna kirjan otsikon kysymykseen Gods or Demons? (Jumalia vai demoneja?).

Jossain määrin ihmettelyä herättää kirjan kirjallisuusluettelo, jossa kerrotaan kirjasta, jonka on kirjoittanut Brian Crowley & James Hurtak: The Face on Mars: Evidence of a Lost Martian Civilization, Sun Publishing Company, Melbourne 1986. Ihmettelyn syynä on se, että allekirjoittanut on aikaisemmin kirjoittanut esittelyn tämän nimisestä kirjasta, mutta sen on kirjoittanut Randolfo Rafael Pozos. Lisäksi Gilmerin luettelo kertoo kirjasta 'Mysteries of Mind, Space & Time', jonka olisi kirjoittanut H. S. Stuttman -niminen kirjailija. Allekirjoittaneen kirjallisuusluettelossa kirjan on kuitenkin kirjoittanut Hilary Evans.

Björn Borg, 14.6.2004