Granchi, Irene:

Horus House Press, Inc., Madison, Wisconsin 1995. 214 sivua

Irene Granchi on ilmoituksensa mukaan ollut tekemisissä ufojen kanssa yli 50 vuotta ja on tutkinut niitä intensiivisesti yli 30 vuoden ajan. Granchi on saanut englantilaisen kasvatuksen, asunut Milanossa ja muutti Brasiliaan vuonna 1938. Granchi julkaisi yllämainitun kirjan Brasiliassa portugalin kielellä vuonna 1992, ja nyt englanniksi vuonna 1995. Siksi onkin hämmentävää, kun Granchi esipuheessaan ensimmäiseksi kiittää Cynthia Hind'ia hänen avustaan kirjan toimittamisessa ja koneella kirjoittamisesta.

Tässä joutuu nyt väkisin ihmettelemään asioita. Cynthia Hind asuu Zimbabwessa Afrikassa (asui ainakin ennen) ja on tunnettu siitä, että hän on julkaissut ufokirjan "UFOs: African Encounters". Joten mitä Granchin kiitos tarkoittaa käytännössä? Ehkä Hind onkin muuttanut USA:han, jossa kirja onkin painettu? Eikö Brasiliasta löydy konekirjoittajia? Ihmettelemistä riittää yhden ainoan kiitoksen takia.

Mitä tulee itse kirjan sisältöön niin ilmenee, että Granchi on lähinnä kerännyt muista kirjoista ja lehdistä ufojuttuja, joita hän toistaa omassa kirjassaan. Kun Granchi itse monessa paikassa kutsuu itseään ufotutkijaksi ja kertoo miten hän on tutkinut eri juttuja ja haastatellut havaintojen tekijöitä, niin ainakin allekirjoittanut jää kaipaamaan näitä omia tutkimuksia ja selostuksia niistä. Sen sijaan Granchi viittaa useimmiten muiden, ulkomaalaistenkin kirjailijoiden selostuksiin havainnoista. Esimerkkinä tällaisesta voidaan mainita eräs tapaus, jota Jacques Vallee tuli USA:sta saakka tutkimaan. Emme saa lukea Granchin selostusta asiasta, vaan hän viittaa Valleen kirjaan. Tällaisia esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Toisena esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa tapaus, jolloin erääseen sairaalaan tuli nainen, joka oudolla kielellä pyysi vettä ja saatuaan veden lensi ufolla pois. Jopa allekirjoittaneen omassa kirjassa on parempi selostus tapauksesta kuin Granchin kirjassa.

Yksi ongelma Granchin kirjassa on myös se, että hän luettelee tapauksia jatkuvana virtana, kuin jatkokertomuksena. Niiden välissä ei ole tarpeeksi "tilaa", että huomaisi Granchin nyt siirtyneen uuteen tapaukseen, varsinkin kun päivämäärät usein puuttuvat, vaan luulee usein lukevansa sitä "edellistä juttua". Sitten jossain vaiheessa huomaa, että nyt on olemassa jonkinlaista epälogiikkaa, jolloin vasta huomaa, etteihän tämä juttu nyt enää ole se sama, josta juuri äsken luin.

Yksi selitys asioihin on tietysti Brasilian valtavat etäisyydet. Pituussuunnassa Brasilia on "kahden Suomen pituinen" ja nämä kommunikaatiovaikeudet tulevat esille sivutuotteena Granchin tekstissä, kun hän usein kertoo, että "se ja se" ufotutkija on erikoistunut "siihen ja siihen Brasilian alueeseen" ja ikävä kyllä he tapaavat liian harvoin. Toisaalta tekstistä ilmenee aika selvästi, ettei Granchi matkusta ufohavaintojen perässä, vaan selostaa niitä tapauksia, joista hän kuulee hänen ollessaan jollakin paikkakunnalla. Internet ja sähköposti ovat tietysti muuttaneet tilannetta tässäkin mielessä, mutta ilmeisesti ne eivät ole olleet Granchin käytettävissä.

Positiivisena asiana Granchin kirjassa on luonnollisesti se, että hän tuo esille useita Brasilialaisia tapauksia, joista aikaisemmin ei ole kuultu. Tutustuessaan näihin tapauksiin kiinnittää automaattisesti huomiota siihen, miten monen havainnon tekijänä on ollut "tohtori" tai "professori". Verrattuna muihin kirjoihin, näitä tohtoreita ja professoreita suorastaan vilisee Granchin kirjassa. Suomalainen lukija kyllä ihmettelee vähän kun törmää "lääket. tohtoriin, joka on erikoistunut psykiatriaan ja mielenterveysasioihin ja on samalla kenraali" ja toisaalta "tunnettuun juristiin, joka myös toimii kosmologian professorina eräässä hyvin tunnetussa koulussa". Suomalaisen lukijan silmissä nämä yhdistelmät vaikuttavat harvinaisilta, mutta ehkä ne ovat tavallista Brasiliassa. Luulisi kuitenkin, että kun Granchi kertoo kenraalista, joka jopa on julkaissut ufokirjan, niin hän voisi päättää, että onko kenraalin nimi nyt A. Moacyr Uchoa vai sitten Moacyr Mendonca Uchoa. Granchi käyttää molempia vuorotellen.

Yksi asia, johon allekirjoittanut usein on kiinnittänyt huomiota näissä kirjojen esittelyissä, on eri kirjailijoiden määritelmä CE5-lyhenteestä. Se kun näyttää vaihtelevan paljonkin. Granchi tuo oman lisänsä tähän keskusteluun määrittelemällä CE5:n "kontaktiksi, joka tapahtuu 'ruumiista irtaantuneena' (eli OOB-kokemuksena) ufon tai ET:n kanssa". On täysin selvää, että jonkun ufoalan auktoriteetin pitäisi lyödä nyrkki pöytään ja ilmoittaa, että "tästä lähtien CE5 tarkoittaa tätä eikä sitä!"

Kirjansa lopussa Granchi tuo uutta väriä ufokeskusteluun kertomalla parista tapauksesta, joissa ufoon siepattu on kloonattu ja siepattu on nähnyt oman klooninsa Maan päällä. Kloonin tunnistaa kuitenkin helposti siitä, että vaikka se ulkomuodoltaan vastaa siepattua täysin, niin se kuitenkaan ei pärjää jokapäiväisissä askareissa, vaan näyttää hyvin avuttomalta niissä. Granchi ilmoittaa itse, että näistä kloonikertomuksista saa uskoa mitä tahtoo, hän vain toistaa ne.

Björn Borg, 27.2.2004