Guttilla, Peter:

Timeless Voyager Press, Santa Barbara, CA 2003. 152 sivua

- Izzatin tapauksen tutkimuksiin on osallistunut tri J. Allen Hynek, tri Lee Pulos, tri Jule Eisenbud, tri Berthold Schwarz ja tri Laurie Vassos.

- Chicagon yliopiston valokuva-asiantuntija Fred Beckman on analysoinut Izattin filmejä.

- Tiedemiehiä, professoreita, filosofeja, fyysikkoja ja opiskelijoita saapui Izzatin kotiin Simon Frazier -yliopistosta, Victorian yliopistosta, Saskatoonin yliopistosta, Santa Fen yliopistosta ja Chicagon yliopistosta .

- British Columbian yliopiston psykologianlaitoksen tri Du-Fay Derr kertoo suorittaneensa Izattille joukon psykologisia testejä, joiden perusteella Derr toteaa, että "Izzat on tavallinen, vakaa ja rehellinen ihminen. Uskon että hänen filminsä ovat aitoja".

- Vuonna 1979 Izattille suoritettiin hypnoosiregressio, jonka suoritti tri Pulos. Läsnä olivat myös Vancouverin Simon Frazier -yliopiston professori Bob Harper ja professori Max Bonneau sekä Vancouverissa sijaitsevan Douglas Collegen Larry DeFehr.

Eräänä päivänä vuonna 1974 kanadalainen rva Dorothy Wilkinson-Izatt katseli ulos ikkunastaan ja havaitsi taivaalla erikoisia valoja, jotka liikkuivat sinne ja tänne. Tämä oli vain alkua tapahtumasarjalle, jota kukaan ei ole pystynyt toistaiseksi selittämään. Izatt havaitsi toistuvasti näitä valoja ja erään toisen henkilön kehotuksesta Izatt ryhtyi filmaamaan valoja kaitafilmikamerallaan. Izattilla onkin kirjan tietojen mukaan nyt yli 550 kaitafilmiä, joissa näkyy nämä valot.

Izatt on tehnyt erilaisia kokeita kaitafilmikamerallaan. Hän on lainannut toisten kameroita ja vastaavasti toiset ovat filmanneet hänen kamerallaan ja tulos on aina sama: Kun Izatt filmaa, niin hän saa filmille näitä valoja, vaikka hän vaihtaakin kameraa. Kun toiset filmaavat Izattin kameralla, he eivät saa filmille yhtään mitään, vaikka seisovat Izattin vieressä ja filmaavat samanaikaisesti ja samaa (usein, mutta ei aina, heille näkymätöntä) kohdetta taivaalla.

Ilmiö liittyy toisin sanoen Izattiin henkilönä tavalla tai toisella. Kun filmejä on tutkittu ja niistä on otettu pysäytyskuvia, niin kuvissa näkyy paitsi valoja, myös ufoja ja olentoja, ja jopa ufojen sisätiloja. Eräässä tapauksessa näkyy maisemakuva, jossa on järvi, vaikka kuvattiin yöllä taivaalla olevaa valokohdetta. Izatt on myös ollut toistuvasti yhteydessä näihin valoilmiöihin, eli ufoihin, ja saanut niitä tekemään liikkeitäkin toivomustensa mukaan.

Kirjassa kerrotaan mm. kuinka tutkimuksiin osallistunut tri Pulos vaimoineen katseli Izattin seurassa valoja eräänä iltana, jolloin valot olivat eräiden puiden takana miltei näkymättömissä. Izatt kehotti valoja siirtymään ylemmäs, minkä ne tekivätkin välittömästi. Tarkistusmielessä Izatt kehotti tämän jälkeen valoja siirtymään takaisin entiseen paikkaan, minkä ne myös tekivät. Tapaus teki tri Pulokseen niin suuren vaikutuksen, että hän ryhtyi tutkimaan Izattia ja ilmiötä miltei päivittäin kokonaisen vuoden ajan.

Izattilla on myös muita merkillisiä kykyjä. Hän väittää pystyvänsä näkemään mikroaaltouunin mikroaallot ja piti niitä "kauniina", kunnes eräänä päivänä näki, että aaltoja tuli ulos myös laitteen vasemmasta kyljestä. Paikalle kutsuttu korjaaja ei aluksi löytänyt mitään vikaa laitteesta. Izzat kehotti häntä tekemään uusia mittauksia, jonka jälkeen korjaaja löysikin vuotavan kohdan.

Izzatin luona käy loputon virta vierailijoita. Eräänä päivänä eräs insinööri pyytää Izattia tarkasti kuvailemaan, miltä ne hänen näkemänsä mikroaallot näyttävät, ja mistä ne tulevat ja minne ne menevät. Insinööri kertoo lopuksi, että hän on juuri se henkilö, joka on suunnitellut tuon mikroaaltouunin ja toteaa, että Izzat kuvailee täysin oikein, mistä aallot tulevat ja minne ne menevät.

Tri Pulos järjesti myös hypnoosiregressiotilaisuuksia, joissa Izatt kaikkien hämmästykseksi sanoi, että hän oli elänyt 10.000 vuotta sitten Kreikassa ja sana "Manari" liittyi asiaan. Izzat kertoo, että he asuivat luolissa siihen aikaan. Soitto Kreikan konsulaattiin kertoo, että Kreikassa vielä tänä päivänäkin asuu manaris- niminen heimo, joka asuu luolissa ja puhuu omaa kieltään.

Monessa Izzatin filmissä näkyy valopalloja ja näiden vanoja, kun ne ovat liikkuneet nopeasti. Izzat käytti Super 8 kaitafilmiä, jonka nopeus on 18 kuvaa/sekunti. Kun usein yhdessä kuvaruudussa näkyi liikkuvan valokohteen vana, ja tätä vanaa ei näkynyt edellisessä kuvaruudussa eikä seuraavassa kuvaruudussakaan, niin tämä tarkoitti sitä, että filmillä näkyvä kohde oli liikkunut nopeudella, joka oli alle 1/18- sekunti. Kirjassa todetaan, että mikään tunnettu luonnollinen tai keinotekoinen kohde ei liiku sellaisella nopeudella. Useissa filmeissä näkyy, että kuvattu kohde on kiekkomainen, ja kerran kun Izatt pyytää olentoja näyttämään minkä näköisiä he ovat, niin ufon viereen ilmestyy tyypilliset humanoidin kasvot.

Izatt kertoo, että ufoissa on useampikin rotu edustettuna. Hänen mukaansa "ufonauttien" joukosta löytyy, samalla tavalla kuin ihmisten keskuudesta, hyviä olentoja ja pahoja olentoja sekä henkisesti korkealla tasolla olevia olentoja ja henkisesti alhaisella tasolla olevia olentoja. Korkeimmalla tasolla olevia olentoja Izatt kutsuu "valo-olennoiksi".

Izattilla on myös kuvia ufon sisältä ja siellä olevista olennoista. Kuvat ovat aika heikkolaatuisia ylivalotuksen takia, mutta kuvia on myöhemmin selvennetty tietokoneen avulla, jolloin kuvista erottuu se mikä Izatt on sanonutkin niiden esittävän. Yhdessä kuvassa näkyy istuva humanoidi, jonka takana seisoo Lumimiestä muistuttava olento. Izattin mukaan istuva olento on ufon ohjaaja. Ehkä vaikuttavin Izattin olentokuvista on kuva, joka on päässyt kirjan kanteenkin: Izatt filmasi kaitafilmikamerallaan valovälähdyksen, ja myöhemmin kun filmistä otettua pysäytyskuvaa on selvennetty, siinä näkyy Izattin mukaan enkelimäinen olento, joka on saattamassa viittä lasta eteenpäin valotunneliin.

Guttilla kertoo, että kun hän ja hänen perheensä sekä kaksi muuta henkilöä lähtivät omasta kodistaan pitkälle automatkalle Etelä-Kaliforniasta Kanadaan tapaamaan Izattia ensimmäisen kerran, niin kaikki näkivät, ja myös kuvasivat ufoja heidän talonsa yläpuolella.

Guttilla ei kuitenkaan salaile pettymystään siitä, mikä on yli 80-vuotiaan Izattin tilanne tänään. Ensimmäisen innostuksen jälkeen, jolloin useakin tiedemies oli kiinnostunut Izattin filmeistä, ei asiassa ole oikeastaan tapahtunut yhtään mitään. Izatt on jatkanut filmaamistaan omin päin ilman esim. tiedeyhteisön apua. Guttilla kääntyi aikoinaan esim. "kahden erittäin varakkaan, paranormaaleista ilmiöistä kiinnostuneen, henkilön puoleen ja toivoi, että he kiinnostuisivat Izattin filmeistä, mutta toinen näistä varakkaista henkilöistä ei edes vastannut, vaan osti sen sijaan karjatilan jossa oli havaittu ufoja". (On aika selvää, että Guttila tässä tarkoittaa Bigelowia ja NIDSia). Guttillan mukaan jonkun pitäisi edes luetteloida Izattin filmit niin kauan kuin Izatt itse vielä on joukossamme.

Mitä meidän on nyt ajateltava tästä kirjasta ja Izattista? Allekirjoittanut voi vain todeta, että Izattia ja hänen filmejään on tutkittu monenkin tiedemiehen toimesta. Izatt on filmannut kaitafilmejään kirjan ilmestymisaikaan vuonna 2003 jo noin 30 vuoden ajan. Allekirjoittaneen korviin ei ole ainakaan vielä kantautunut tietoa, että Izatt olisi saatu kiinni mistään petoksesta.

Ehkä tässä voi viitata Izattin omaan poikaan Wayne Carew'iin (joka nykyisin on aikuinen, eikä asu enää Izattin luona), jota haastatellaan eräässä televisio- ohjelmassa. Carew sanoo: "Olin hänen seurassaan kun hän filmasi näitä valoilmiöitä. Näin niitä ja miten ne lensivät muodostelmassa taivaan yli. Mutta suhtaudun silti epäilevästi asiaan kunnes minut raahataan kirkuen ja potkien avaruusalukseen."

Ei tässä voi muuta tehdä kuin antaa jokaisen lukijan itse muodostaa oma mielipide Izattista.

Björn Borg, 18.2.2005