Heidmann, Jean:

Cambridge University Press, Cambridge 1995. 235 sivua

Jean Heidmann on tähtitieteilijä, joka työskentelee Pariisin observatoriossa. Heidmann julkaisee vuonna 1992 ranskaksi yllämainitun kirjan, joka sitten ilmestyy englanniksi vuonna 1995.

Kirjassaan Heidmann sivuuttaa ohimennen ufoilmiötä, joka hänen mielestään aiheuttaa vain harmia SETI-tutkimukselle, koska Heidmannin mielestä ihmiset sekoittavat nämä kaksi asiaa keskenään. Heidmannin mielestä oli ufoharrastajien syy, että Yhdysvaltojen kongressi lopetti SETI-ohjelman rahoituksen. Heidmann toteaa kuitenkin, ettei periaatteessa ufojen olemassaoloa voida kieltää, koska a priori tähtitieteilijät ovat sitä mieltä, että tähtienvälinen matkustelu on mahdollinen aineellisella avaruusaluksella, joista joku voidaan jopa nähdä. Heidmann toteaa kuitenkin, ettei tähän päivään mennessä mitään hyvin dokumentoitua tapausta ole tullut esille.

Heidmann kertoo esimerkin tähtitieteilijöiden havainnosta. Aikaisin aamulla 26.1.1992 tähtitieteilijät Alain Smette ja O. Hainaut olivat lopettamassa yölliset havaintonsa European Southern -observatoriossa La Sillassa:

"Lähdimme observatoriosta ja pysähdyimme katsomaan kaunista aamunkoittoa itäisellä taivaalla Andien vuoriston yllä. Yritimme löytää kaikki planeetat, jotka olivat näkyvissä taivaan siinä osassa. Alain huomasi ensimmäiseksi kirkkaan epäselvän kohteen kaakossa. Se liikkui pohjoiseen, noin 15 astetta horisontin yläpuolella. Pystyimme seuraamaan sitä noin kolmen minuutin ajan, sen jälkeen se ei enää ollut näkyvissä, koska aamutaivas muuttui yhä kirkkaammaksi. Kiikarin läpi katsottuna sillä oli kirkas ydin, jonka ympärillä oli noin 2 asteen mittainen ympyrämäinen valoisuus... (He pystyivät sulkemaan pois satelliitin, lentokoneen, meteorin ja litium- tai bariumpilven). Punnitsemalla kaikki tosiasiat olemme taipuvaisia uskomaan, että kyseessä oli luonnollinen kohde, joka ohitti Maan hyvin läheltä, vaikkakaan emme tahdo kokonaan sulkea pois mahdollisuutta, että kyseessä olisi ollut keinotekoinen kohde."

Valokuva, joka otettiin kohteesta 20 sekunnin valotusajalla, näyttää selvästi kohteesta tulevan vanan. On todettava, että päinvastoin kuin valtaosa ufoharrastajista niin Smette ja Hainaut eivät yrittäneet arvioida etäisyyttä kohteeseen. Riippuen etäisyydestä kohteen läpimitta olisi saattanut olla 100 metriä tai 1000 kilometriä. Itse asiassa selvisi myöhemmin, että kyseessä oli avaruussukkulasta peräisin oleva jäte.

Heidmann toistaa tämän jälkeen, että on vedettävä selvä raja SETIn ja ufologian välille ja että myös pitäisi käynnistää SCI-ohjelma, eli Search for Congressional Intelligence (=Kongressin älyn etsintä).

Björn Borg, 17.9.2005