Hesemann, Michael & Mantle, Philip:

Marlowe & Co., New York, N. Y. 1997. 303 sivua

"Miten ihmeessä on ymmärrettävä tri Walkerin lausuntoja?"

Hesemannin ja Mantlen kirjassa puhutaan paljon Roswellista, Santillin humanoidin ruumiinavausfilmistä, MJ-12:sta ja Area 51:stä. Tavallisesti kirjoitan esittelyn koko kirjasta, mutta tällä kertaa teen poikkeuksen: Poimin kirjasta yhden tietyn asian ja kerron siitä:

Kirjassani "Tosiasioita ufoilmiöstä" kerron amerikkalaisesta tiedemiehestä Sarbacherista ja hänen hämmästyttävistä lausunnoista. Sarbacherhan kertoi tienneensä jo vuosikausia maahan syöksyneistä ufoista ja kuinka niitä ja niiden miehistöjä oli tutkittu. Sarbacher mainitsi lausunnoissaan myös toisen tiedemiehen, joka kauan sitten oli ollut mukana näissä tutkimuksissa, vaikkakaan Sarbacher ei muistanut hänen nimeään. Mutta Sarbacher muisti kuitenkin, että mainittu tiedemies "oli kirjoittanut kirjan elektroniikasta, oli (puolustusvoimien) Tutkimus- ja Kehityskomitean jäsen ja oli Pennsylvanian yliopiston sähköosaston johtaja". Näiden tietojen avulla ei ollut vaikeata jäljittää kyseistä tiedemiestä ja selvisi, että kyseessä oli tri, professori Eric A. Walker, joka oli aikaisemmin ollut Harvardin yliopiston vedenalaisen äänilaboratorion johtaja. Vuonna 1945 hänet nimitettiin Pennsylvania State -yliopiston sähköosaston johtajaksi. Tänä aikana laboratorio sai puolustusvoimilta 39 miljoonan dollarin apurahan. Vuosina 1950-1952 hän oli Puolustusministeriön Tutkimus- ja Kehityskomitean sihteeri. Erään julkisuuteen tulleen CIA:n asiakirjan mukaan Walker määrättiin 18.12.1949"erikoistiedustelutehtäviin".

Ufotutkija William Steinman haastatteli Walkeria puhelimitse elokuussa 1987. Grant Cameron ja T. Scott Crainin "UFOs, MJ-12 and the Government" -kirjan mukaan T. Scott Crain oli 24.4.1988 lähettänyt kirjeen Walkerille. Walker oli palauttanut kirjeen huomautuksella "miksi sanoa yhtään mitään"?

Ufotutkija Stanton Friedman oli soittanut Walkerille kesäkuussa 1989, jolloin Walker oli todennut Friedmanille, "ettei hänellä ole ollut mitään tekemistä ufojen kanssa vuoden 1965 jälkeen".

Cameron & Crainin kirjan mukaan myös englantilais-armenialainen ufotutkija Henry Azadehdel oli haastatellut Walkeria puhelimitse 26.1 ja 8.3.1990. Allekirjoittanut ei tunne Azadehdelia, mutta haastattelusta saa sen käsityksen, että Azadehdel on fysiikan professori. Mutta mitä Walker oli sitten kertonut? Azadehdelin haastattelusta voidaan poimia seuraava keskustelu:

Azadehdel: Tohtori, se joka minua hämmästyttää, on näiden esineiden säännöllinen ilmestyminen. Tarkoittaako tämä sitä, että heillä on tukikohta aurinkokuntamme jollakin planeetalla?

Walker: Niin, siitä voidaan keskustella, mutta he eivät kertoneet sitä meille.

A.: Olemmeko ikinä saaneet heihin sellaista kontaktia, että heidän kanssaan on voitu keskustella?

W.: Lupasimme heille, ettemme kerro.

A.: Ymmärrän. Tarkoittaako tämä sitä, että virallista kommunikaatiota on tapahtunut, mutta on luvattu, ettei asiasta kerrota?

W.: En usko, että se on virallista. Jos kolme, neljä henkilöä lyöttäytyy yhteen tässä asiassa, niin ei se voi olla virallista.

A.: Muodostavatko he uhkaa jollekin valtiolle?

W.: Jokainen päättäköön tästä itse.

A.: Minulle on kerrottu (Englannin) puolustusministeriöstä, etteivät he muodosta mitään uhkaa maalle.

W.: Niin, ehkä he tietävät.

A.: Tiedättekö, että onko olemassa mitään yhteistyötä näiden muukalaisten ja meidän välillä kehittyneiden sivilisaatioiden tapaan?

W.: Uskon niin. Tilaisuuksia on ollut, mutta tällöin voin puhua vain itseni puolesta.

A.: Mutta tohtori, tiedemiehenä, pidättekö heitä tunkeilijoina?

W.: En usko niin. Mutta jos he menevät Englantiin tunkeilijoina, niin silloin kyllä.

A.: Onko kukaan heistä elossa?

W.: En voi vastata siihen.

A.: Tohtori, luin kirjaa, jonka nimi on "Above Top Secret". Siinä oli joitain asiakirjoja, jotka viittasivat MJ-12 -nimiseen ryhmään. Oletteko kuulleet siitä?

W.: En enää pitkään aikaan ole ollut tekemisissä heidän kanssaan.

A.: Tohtori, onko sellainen ryhmä edelleen olemassa?

W.: Miten hyvä olette matematiikassa?

A.: Niin hyvä kuin sopii odottaa fysiikan tohtorilta, mutta miksi kysytte?

W.: Koska vain harvat pystyvät käsittämään tätä asiaa. Mikäli aivonne eivät ole Einsteinin luokkaa, niin en tajua, miten voisitte saavuttaa mitään.

A.: Niin tohtori, olen nyt yrittänyt monen vuoden ajan. Mutta onko olemassa valtion tiedemiehiä?

W. : Jokainen erehtyy tässä asiassa. Ymmärrän tuolla, että työskentelevätkö he puolustusvoimille?

A.: Niin, tohtori, sitä minä tarkoitin.

W. : Niin, tuo on se asia, jossa olet väärässä. He ovat kourallinen eliittiä. Jos Teidät kutsutaan mukaan tuohon ryhmään, niin tietäisin asiasta.

A.: Tohtori, olemmeko omaksuneet tuon tiedon, työskentelemmekö yhdessä olentojen kanssa?

W.: Emme. Olemme oppineet niin paljon, mutta emme ole yhteistyössä heidän kanssaan. Olemme vain kontaktissa heihin.

A.: Olemmeko korjanneet talteen mitään lautasta, tai kiekoista peräisin olevaa materiaa, jota voimme tutkia?

W.: Tuo teknologia on hyvin kaukana siitä, mitä me ymmärrämme tavallisella fysiikalla, jota voidaan mitata ja josta saadaan mittoja. Tehän painostatte, jotta saisitte vastauksia, vai mitä...?

Tämän kirjan esittelyssä tyydyn yllä olevaan asiaan, joka mielestäni on tarpeeksi mielenkiintoinen. Reunahuomautuksena voidaan kuitenkin todeta, että Hesemann, joka on kulttuuriantropologi, omistaa koko luvun 15 vanhojen kielten ja "muukalaisten" kirjoitusten tulkitsemiseen ja tämä luku kiinnostaa varmasti kielitieteilijöitä. Rhodesin valokuvat tulevat esille myös tässä kirjassa (ja pari muutakin 1940-luvulta) ja lisäksi tässä kirjassa, kuten monessa muussakin, todetaan taas, että se oli tiedusteluyksikkö 4602, joka hoiti ufotutkimuksia, eikä Blue Book. Jonkun verran haittaa aiheuttaa se tosiasia, että kirjassa ovat lukujen 7 ja 8 otsikot vahingossa vaihtaneet paikkaa keskenään.

Björn Borg, 26.4.2005