Hopkins, Budd & Rainey, Carol:

ATRIA/Simon & Schuster Inc., New York 2003. 406 sivua

Amerikkalainen Budd Hopkins on oikeastaan maineikas taiteilija ja kuvanveistäjä, mutta hänen oma ufohavaintonsa Cape Codissa vuonna 1964 aiheutti sen, että hän kiinnostui ufoista ja myöhemmin nimenomaan sieppauksista. Hopkins on tunnettu nimenomaan siitä, että hänen luokseen hakeutuvat sieppausuhrit hypnotisoidaan, jotka hypnoosissa sitten kertovat tapahtuneesta. Hopkins käytti aluksi ammattimaisen hypnotisoijan apua, mutta koulutti myöhemmin itsensä hypnotisoijaksi. Nykyisin Hopkins on maailman etevimpiä sieppausasiantuntijoita.

Hopkins oli se henkilö, joka ensimmäiseksi kiinnitti huomiota ns. "puuttuva aika" -ilmiöön ja hän julkaisi siitä kertovan kirjan "Missing Time" vuonna 1981. Myöhemmin, vuonna 1987, hän julkaisi sieppauksista kertovan kirjan "Intruders", jonka perusteella tehtiin samanniminen minisarja televisiota varten (näytetty myös Suomessa). Vuonna 1992 Hopkins oli mukana suunnittelemassa ns. Roper-tutkimusta sieppauksista ja arvioimassa sen tuloksia.

Hopkinsin vuonna 1996 julkaisema kirja "Witnessed: The True Story of the Brooklyn Bridge UFO Abductions" herätti ristiriitaisia tunteita, koska sen mukaan eräs nainen siepattiin keskellä kirkasta päivää New Yorkilaisesta pilvenpiirtäjästä silminnäkijöiden seuratessa tapahtumia. Otsikossa mainittu kirja on nyt Hopkinsin viimeisin kirja, jonka hän on kirjoittanut yhdessä nykyisen vaimonsa Carol Rainey'n kanssa.

Eräs ufologian ikuisista mysteereistä on se, että varsin usein, kun havaitsija kertoo havainnostaan, niin hän ihmettelee, miksi muut lähistöllä olevat ihmiset eivät nähneet yhtään mitään. Skeptikot ovat aina ihmetelleet samaa asiaa ja ovat käyttäneet tätä tosiasiaa havaitsijoita vastaan (=mitään ei tapahtunut, olette kuvitelleet kaiken). Hopkinsin mielestä vastaus tähän kysymykseen on yksinkertaisesti se, että ufot ja sieppaajat osaavat naamioida itsensä niin, että he käytännössä ovat näkymättömiä tai että he yksinkertaisesti ovat näkymättömiä sieppauksen aikana.

Hopkins kertoo tapauksesta, kun hän oli Australiassa pitämässä esitelmää ja sen jälkeen hän tapasi pariskunnan, joka näytti hänelle muutaman valokuvan australialaisesta rantamaisemasta. Kun valokuvarullan muut kuvat olivat tavallisen näköisiä, niin muutama kuva keskellä rullaa oli punertavia. Hopkins katsoi kuvia, mutta ei ymmärtänyt, mikä niissä oli vialla, paitsi kuvien punaisuus. Kuvat esittivät tavallista rantamaisemaa. Lopuksi pariskunta kuitenkin kertoi, että kummallista kuvissa oli se, ettei perheen jäseniä näkynyt lainkaan kuvissa, vaikka heidän olisi pitänyt näkyä niissä, koska perheen isä oli kuvannut juuri perhettään. Myöhemmissä tutkimuksissa kävikin ilmi, että koko perhe oli kokenut sieppauksen. Hopkins ja mainittu perhe pitää valokuvia todisteena siitä, että sillä hetkellä, kun perheen isä otti kuvat perheestään, tapahtui sieppaus ja muu perhe oli fyysisesti poissa rannalta juuri kuvan ottohetkellä ja myös kuvia ottanut isä siepattiin välittömästi sen jälkeen. Suuri osa kirjan sisällöstä liittyykin tähän ajatukseen, että ufot ylivoimaisen tekniikkansa avulla pystyvät tekemään itsensä, sieppaajat ja siepatut näkymättömiksi niin halutessaan. Kirjan nimi "Unseen" viittaakin tähän ilmiöön eli "Näkymätön".

Kun Jacobs kirjassaan "The Threat" puhuu hybrideistä, eli risteytetystä humanoidista ja ihmisestä, niin Hopkins puhuu transgeeneistä eli sellaisista tapauksista, joissa geeni siirretään yhdestä lajista aivan toiseen lajiin. Hopkins tarkoittaa tässä yhteydessä tietenkin tapauksia, joissa ihmisen geenejä on siirretty muukalaiseen ja luotu transgeneettinen ihminen (tai transgeneettinen muukalainen). Vaikka Jacobs puhuu hybrideistä ja Hopkins trangeeneistä, niin yhdessä asiassa he ovat täysin samaa mieltä; näitä sekarotuisia olentoja on jo olemassa keskuudessamme.

Hopkins tuo esille useita tapauksia, joissa sieppausuhri kertoo merkillisistä tapauksista, joissa on mukana samoja tekijöitä, kuin muiden sieppasuhrien kertomuksissa, vaikkakaan uhrit eivät tunne toisiaan, eivätkä ikinä ole kuulleet toistensa kertomuksia. Esimerkkinä Hopkins ottaa esille 16-vuotiaan "Terry"-tytön, joka istui pizzeriassa tovereittensa kanssa. Täysin vieras mies lähestyi Terryä ja ilmoitti, että hänellä olisi seuraavana päivänä työpaikkahaastattelu ja mies hakisi Terryn autollaan seuravana päivänä hänen kotoaan. Ihmeellistä asiassa oli se, ettei Terry tai hänen toverinsa, eikä edes hänen muuten suojeleva äitinsä millään tavalla ihmetellyt, mistä tämä vieras mies ilmestyi. Terryn äiti ei estänyt Terryä millään tavalla lähtemästä ventovieraan miehen matkaan.

Terryn istuessa miehen autossa kävi ilmi, että mies tiesi yksityiskohtia myöten aivan kaiken Terrystä. Myös sellaisia asioita, joista kenenkään ei pitäisi tietää, kuten esim. se seikka, että Terry oli edellisenä iltana ollut ensimmäistä kertaa sukupuoliyhteydessä poikaystävänsä kanssa lukitussa makuuhuoneessa. Kuitenkin mies tiesi myös tästä kaikki yksityiskohtia myöten. Itse työpaikkahaastattelu oli pelkkä farssi. Terry vietiin vanhaan taloon, jonka eräässä huoneessa oli kirjoituspöytä ja tuoli eikä muuta. Mies tarjosi Terrylle mahtavan hyvää palkkaa ja kertoi, että juuri Terry sopi tähän työhön. Kuitenkaan mies ei kysynyt yhtään mitään Terryltä, eikä myöskään täsmentänyt, millaisesta työstä olisi kysymys.

"Haastattelun" jälkeen Terry ja mies menivät taas autoon, mutta mies ei vienytkään Terryä heti kotiin, vaan jonnekin maaseudulle, koska "miehen oli tavattava pikaisesti eräs tuttava". He tulivat paikalle, jossa oli matala talo, joka jollakin kummallisella tavalla näytti olevan ruohon peittämä. Mies katosi sisälle taloon vähäksi aikaa, ennen kuin palasi autoon.

Hypnoosissa Terry kauhistui kun näki, etteihän talo ollutkaan mikään talo vaan ufo, josta tuli ulos useita humanoideja Terryn luo. Tällaisiin merkillisiin "työpaikkahaastatteluihin" Hopkins on törmännyt useinkin ja hän on täysin varma siitä, että keskuudessamme liikkuu transgeenejä, jotka ovat niin ihmisen kaltaisia, etteivät he herätä kenenkään huomiota kadulla.

Hopkins kertoo myös surullisen tarinan, miten Will-niminen maanviljelijä Wisconsin'ista otti kirjeitse yhteyttä Hopkinsiin nähtyään hänet eräässä TV-ohjelmassa. Maanviljelijä oli vuosikausia ihmetellyt sitä, että ollessaan kerran vuosia sitten vaimonsa kanssa heinätöissä, niin hän oli istunut traktorilla ja havaitsi kolme helikopteria ja yhtäkkiä hän olikin ilman traktoria. Will kertoi myös miten heidän luokseen oli säännöllisesti saapunut kuin tyhjästä Damoe-niminen mies, jonka kanssa Will ystävystyi. Damoe oli merkillisellä tavalla ollut erittäin älykäs ja muistutti Willin toista poikaa.

Suoritetussa regressiohypnoosissa Will kertoi, miten vaimo oli maannut naapuripellolla lepäämässä samalla kuin Will oli korjannut heiniä traktorilla toisella pellolla, kun Will havaitsi kolme ufoa laskeutuvan hänen vaimonsa viereen. (Hypnoosissa Will ihmetteli, miksi hän oli kutsunut ufoja helikoptereiksi). Will oli tällöin kovaa vauhtia ajanut traktorilla vaimonsa luo, mutta tapasikin Damoen, joka jollakin tavalla sai Willin jättämään traktorinsa. Damoen seurassa oli humanoideja, jotka Willin läsnäollessa työnsivät pitkän neulan vaimon napaan samalla kun tekivät jotakin vaimon alapäässä. Will oli raivokkaasti yrittänyt puolustaa vaimoaan, mutta Damoe oli estänyt häntä puuttumasta asioihin.

Tapahtuman jälkeen vaimo masentui ja hoki usein että "se on otettava pois" hänestä ja myös "se", joka oli laitettu hänen nenäänsä. Vaimo joutui kolme kertaa laitoshoitoon, muttei ikinä toipunut tapahtumasta ja oli Hopkinsin vieraillessa perheessä täysin passiivinen.

Hopkins kertoo myös, että hän on löytänyt ainakin kaksi tapausta, joissa naisille on sairaalassa tehty hysterectomia, eli kohtu poistettu ja muut suvunjatkamiselimet, ja lääkärit olivat ihmetelleet munasarjoissa ja munanjohtimissa olevien arpien suurta määrää. Anne-Marien tapauksessa lääkäri oli ottanut hänen äitinsä sivuun ja kysynyt mitä ihmettä Anne-Marielle oli tapahtunut. Tapauksessa "Phyllis" lääkäri oli todennut, että "siellä oli täydellinen sekasorto. Kohtu näytti siltä kuin Phyllis olisi läpikäynyt 30-40 raskautta".

Hopkins arvelee myös keksineensä selityksen karjansilpomisiin; uusimpien kloonaustutkimusten mukaan lehmän munasolu sopii mainiosti muiden lajien sikiöiden kloonien tuottamiseen.

Hopkinsin kirja on erittäin hyvin kirjoitettu ja harvinaisen mielenkiintoinen, jopa jännittävä. Uskon, että tästä kirjasta ajan mittaan tulee ufologian eräs klassikko ja käsitykseni mukaan kaikki ufologiasta ja/tai sieppauksista kiinnostuneet pitäisi lukea tämä kirja.

Björn Borg, 3.4.2004