Hypnoosin käyttö tutkimusmenetelmänä

 

Mitä hypnoosista tulisi tietää 
Lautsian seminaariesitelmä 2008
Martin T.Ornen tekstin mukaan laatinut ja esittänyt filosofian maisteri Jorma Kosonen
 

Hypnoosin luonteenpiirteitä

Hypnoosi on muistin keskittämisen keino (vrt. Silva -menetelmä)
Hypnoositilaa voi teeskennellä
Syvässäkin hypnoosissa henkilö voi tietoisesti valehdella ja pettää myös kokeneita ammattilaisia. Ei tunneta keinoa tarkistaa kertomuksen todenperäisyys ilman ulkopuolista ja puolueetonta vahvistusta

Hypnoosin jälkeen tapahtumat muuttuvat asianomaiselle todellisuutena koetuiksi (Esim. 1)
Hypnoosi on luotettavuutensa suhteen suuresti yliarvostettu toimenpide (Esim. 2)
Hypnootikon suorittama asiakkaan johdattelu on suuri riskitekijä (Esim. 1 ja 3)
 

Vääriä käsityksiä hypnoosista

Hypnoosissa Jumala palauttaa vain oikeita muistikuvia. Hypnoosia voidaan käyttää mm. oikeudellisissa toimenpiteissä luotettavana menetelmänä
 

Hypnoosissa esitettyjen lausumien luotettavuus

USAssa oikeuksien valamiehistöt ovat jo ainakin 30 vuoden ajan lähes säännöllisesti hylänneet hypnoosissa saadut todistajalausunnot niiden epäluotettavuuden vuoksi. 
Kanadan Korkein Oikeus (Supreme Court) on vuoden 2007 alussa poistanut hypnoosin käytön oikeuslaitoksen menettelylistalta hypnoosin epäluotettavuuden vuoksi. Rikostutkintaan Suomen viranomaiset käyttävät hypnoosia vain valikoiduissa tilanteissa. 
 

1. AIDOSTI TOIMIVA HYPNOOSI. Tapahtuman muuntuminen todeksi. Johdattelu.

Hypnotisoitua henkilöä pyydetään muistelemaan tietyn päivän tapahtumia. Hypnoosissa hän kertoo menneensä nukkumaan klo 24 ja heränneensä merkillisesti aamuyöllä. Tässä vaiheessa hypnootikko kysyy heräsikö henkilö kahteen voimakkaaseen ääneen. 
Henkilö muistaa katsoneensa yöpöydällä ollutta kelloa, joka näytti 4.00. Hän sanoo menneensä äänien johdosta ikkunaan tutkiakseen niiden aiheuttajaa. Koska mitään ei ollut havaittavissa, hän sanoo unohtaneensa koko asian ja menneensä takaisin nukkumaan heräten aamulla tavalliseen tapaan klo 8.
Kahden voimakkaan äänen mainitseminen oli kuitenkin ollut hypnootikon keinotekoinen suggestio, koska tosiasiassa mitään ääniä ei ollut kuulunut. 
Hypnoosista herättämisen jälkeen henkilö muistelee kyseisen yön tapahtumia kertoen heränneensä voimakkaisiin ääniin aamuyöllä klo 4.00
Kertoessaan toistuvasti tapahtumaa muille hän alkaa uskoa tapahtuman todenperäisyyteen, jolloin hänelle muodostuu uusi kuva tapahtumien kulusta, johon hän nyt on lisännyt voimakkaiden äänien kuulumisen.
- - - 
Koehenkilön toiminta kyseisenä päivänä oli ennakolta varmistettu rippumattomasta lähteestä.
 

2. LIIKENNEVAKUUTUS. Hypnoosin yliarvostus.

Eräässä Kanadassa sattuneessa liikenneturmassa maantiellä autoa ajanut naishenkilö joutui autoineen tieltä ulos, jolloin mukana ollut mieshenkilö oli saanut surmansa ja ajaja itse vakavasti loukkaantunut.
Paikallinen laki oli sellainen, että jos ajajaa on häiritty tai hän on ollut huolimaton, vakuutus ei korvaa hänen kärsimäänsä vahinkoa. Jos sensijaan turman on aiheuttanut toinen ajoneuvo, hän voi saada korvausta sitä varten järjestetystä rahastosta.
Turman johdosta naisen kärsimät henkiset vammat edellyttivät psykiatrista hoitoa, ja hänen lakimiehensä ehdottikin muun hoidon lisäksi hypnoosia asiakkaansa oireiden lievittämiseksi. Ei liene epäilystä, etteivätkö lakimies ja hänen asiakkaansa olisi olleet tietoisia lain sisällöstä. 
Niinpä on tuskin yllätys, että nainen hypnoosissa muisti kuin muistikin erään vastaan tulevan auton tilanteessa, jossa turma oli syntynyt.
Hypnoosin käyttö näkyy tässä suuresti yliarvostettuna. Ilman hypnoosia esitetty samanlainen lausuma olisi helposti kuitattu lain hyväksikäyttönä. Hypnoosilla saatiin aikaan vaikeammin kiistettävä todellisuus. 

Liikennevahinkoja tutkittaessa on todettu, että silminnäkijät ja asianosaiset ajoneuvojen kuljettajat helposti antavat hypnoositilassa virheellisiä lausumia rekisterinumeroista ja toisten ajoneuvojen muista tuntomerkeistä.
Lausumien johdosta suoritetut tarkistukset osoittavat havainnot usein vääriksi, väitettyjen asianosaisten oltua tapahtumahetkellä todistettavasti muualla.
 

3. RIKOKSEN UHRI. Hypnoosi-istunnon tarkistusmahdollisuuden tärkeys. Johdattelu.

USAn itärannikolla eräs naishenkilö teki rikosilmoituksen ryöstöstä, jossa hän kertoi kahden miehen tunkeutuneen hänen pysäyttämäänsä autoon ryöstäen häneltä väkivaltaisella kohtelulla uhkaillen hänen käsilaukkunsa. Miehet olivat uhrin kertoman mukaan vieneet hänet kaupungin ulkopuolella olevalle syrjäiselle paikalle ja tehneet väkivaltaa uhaten kostolla jos hän kertoisi asiasta poliisille.

Nainen kuitenkin meni poliisille, jonka arkistosta hän tunnisti yhden ryöstöstä epäillyn kasvokuvan. Tapahtumien selkeyttämiseksi oikeus suostui uhrin hypnoosikäsittelyyn, jolloin tämä pystyi kuvailemaan myös toisen tilanteessa mukana olleen ryöstäjän.

Hypnoosikäsittelystä oli tehty myös asianmukaiset videotallenteet. Niistä kävi syytettyjä puolustavan lakimiehen mukaan selville, kuinka hypnootikko oli huomaamattaan ja kenties tahtomattaan johdatellut rikoksen uhrina ollutta henkilöä. 
Totuus paljastuikin syyttäjän pyydettyä syytteiden hylkäämistä, koska uhrina ollut nainen sittemmin ilmoittikin keksineensä koko tarinan. Mitään ryöstöä ei ollut tapahtunut. Nainen oli halunnut herättää huomiota miehensä uhattua häntä avioerolla.

Yliarvostettu hypnoosi voi siis saada aikaan näennäisesti luotettavan kertomuksen. Hypnoosi-istunnon luotettavuuden valvonta edellyttää istunnon tarkistumahdollisuutta jälkeenpäin.
 

Kuinka hypnoosi-istunto tulee suorittaa

1. Hypnoosin suorittaminen tulisi antaa siihen erikoiskoulutuksen saaneen psykiatrin tai psykologin tehtäväksi. Hänelle ei pitäisi antaa tapausta koskevia tietoja suullisesti, vaan mieluummin kirjallisena muistiona seikoista, jotka hänen tulee siitä tietää, välttäen huolellisesti muuta tiedottamista, joka saattaisi vaikuttaa hänen mielipiteeseensä asiakkaasta. 

2. Kaikki yhteiset tilanteet ja tapahtumat hypnootikon ja hypnotisoitavan henkilön välillä tulisi tallentaa videonauhalle alkaen heidän ensi tapaamisestaan siihen saakka, kunnes heidän koko vuorovaikutuksensa on päättynyt. Satunnaiset, ennen hypnoosia tai sen jälkeen esitetyt, toteamukset on pikkutarkkoja yksityiskohtia myöten yhtä tärkeä saada tallennetuiksi kuin itse hypnoosi - istuntokin. (On olemassa mahdollisuus, että ennen hypnoositilaan saattamista asiakas huomaamatta saa suggestioita, jotka myöhemmin toimivat posthypnoottisina suggestioina.)

3. Ennen hypnoosiin saattamista asiakkaasta tulisi tehdä lyhyt arviointi, ja hypnootikon tulisi sitten saada asiakkaalta yksityiskohtainen kuvaus tapaukseen liittyvistä seikoista niin hyvin kuin tämä ne muistaa. Tämä on tärkeää, koska ihmiset muistavat usein paljon enemmän puhuessaan hypnootikon kanssa kuin puhuessaan tutkijalle. On samalla tärkeää saada tallenne siitä, mitkä ovat asiakkaan uskomukset ennen hypnoosia. 

4. Kenenkään muun kuin hypnootikon ja hypnotisoitavan henkilön ei pitäisi olla läsnä huoneessa ennen hypnoosia tai sen jälkeen. Tämä on tärkeää, koska ulkopuolisten havaitsijoiden on aivan liian helppo huomaamattaan viestiä asiakkaalle odotuksistaan tai mikä heidät yllätti tai mistä he ovat pettyneitä. Mikäli joku haluaa tarkkailla hypnoosi-istunnon kulkua, hän voi tehdä niin, vaarantamatta istunnon asianmukaisuutta, käyttämällä yksisuuntaista ikkunaa tai televisiomonitoria. 

5. Koska hypnoosi-istuntoa edeltäneet vuorovaikutukset saattavat hyvinkin vahvasti vaikuttaa itse istuntoihin, nauhoitukset alkukeskusteluista on tärkeä saada varmistamaan, ettei asiakas ollut huomaamattaan tai avoimesti vihjannut tietynlaiseen tietoon, jonka hän saattaisi ilmoittaa nähtävästi ensi kertaa vasta hypnoosin aikana. 

 

TIIVISTELMä

*Hypnoosin luotettavuus totuuden selvittämisessä on suuresti yliarvostettu 
*Syvässäkin hypnoosissa voi tietoisesti valehdella. Ammattilaistenkin pettäminen on mahdollista
*Hypnoosissa oloa voi teeskennellä
*Ei tiedetä keinoa tarkistaa kertomuksen todenperäisyys ilman ulkopuolista ja riippumatonta vahvistusta
*Hypnootikon suorittama tietoinen tai tiedostamaton johdattelu on suuri riskitekijä
*Hypnoosi-istunnossa noudatettava tiettyjä sääntöjä, jolloin riskejä voidaan vähentää

---

Luentolähteinä Jorma Kosonen oli käyttänyt mm.  ansiokkaan tutkijan, Martin T. Orne, M.D., Ph.D. (1927-2000)  aineistoa.

Ornen CV luetteloa

Toiminta tutkijana:
- Visiting Lecturer, Department of Psychology, University of Mainz, Germany, Summer, 1953. 
- Teaching Fellow in Psychiatry, Tufts Medical School, 1957-1958. 
- Teaching Fellow in Psychiatry, Harvard Medical School, 1957-1959. 
- Lecturer, Department of Social Relations, Harvard University, 1958-1959. 
- Research Associate, Department of Social Relations, Harvard University, 1959-1960.
- Instructor in Psychiatry, Harvard Medical School, 1959-1962. 
- Visiting Lecturer, Department of Psychology, University of Sydney, Australia, Summer, 1960.
- Associate in Psychiatry, Harvard Medical School, 1962-1964. 
- Visiting Lecturer, Department of Psychology, University of California, Berkeley, Summer, 1962. 
- Associate Professor, Department of Psychiatry, University of Pennsylvania Medical School, 1964 -1967. 
- Professor, Department of Psychiatry, University of Pennsylvania Medical School, 1967-1996. 
- Adjunct Professor, Department of Psychology, University of Pennsylvania, 1967-1996. 
- Adjunct Professor, Department of Microbiology and Immunology, Medical College of Pennsylvania, 1989-1996. 
- Adjunct Professor, Department of Psychiatry, Medical College of Pennsylvania, 1989-1996.
- Professor Emeritus, Department of Psychiatry, University of Pennsylvania Medical School, 1996-2000.

TEACHING APPOINTMENTS
- Visiting Lecturer, Department of Psychology, University of Mainz, Germany, Summer, 1953. 
- Teaching Fellow in Psychiatry, Tufts Medical School, 1957-1958. 
- Teaching Fellow in Psychiatry, Harvard Medical School, 1957-1959. 
- Lecturer, Department of Social Relations, Harvard University, 1958-1959. 
- Research Associate, Department of Social Relations, Harvard University, 1959-1960.
- Instructor in Psychiatry, Harvard Medical School, 1959-1962. 
- Visiting Lecturer, Department of Psychology, University of Sydney, Australia, Summer, 1960.
- Associate in Psychiatry, Harvard Medical School, 1962-1964. 
- Visiting Lecturer, Department of Psychology, University of California, Berkeley, Summer, 1962. 
- Associate Professor, Department of Psychiatry, University of Pennsylvania Medical School, 1964 -1967. 
- Professor, Department of Psychiatry, University of Pennsylvania Medical School, 1967-1996. 
- Adjunct Professor, Department of Psychology, University of Pennsylvania, 1967-1996. 
- Adjunct Professor, Department of Microbiology and Immunology, Medical College of Pennsylvania, 1989-1996. 
- Adjunct Professor, Department of Psychiatry, Medical College of Pennsylvania, 1989-1996.
- Professor Emeritus, Department of Psychiatry, University of Pennsylvania Medical School, 1996-2000.