Ufot arkipäivässä

Lentävä lautanen on tunnettu käsitteenä jo yli 60 vuotta. Se on myöhemmin jalostunut käsitteeksi ufo, jolla neutraalisti tietenkin tarkoitetaan tuntematonta kohdetta, joka useimmiten näkyy taivaalla tai maahan laskeutuneena. Mielestäni hyvin merkillinen seikka on se, että todistetusti vanhoissa maalauksissa näkyy joskus yksityiskohtaisen selviä lentäviä lautasia, toisinaan valokiiloineen.

Tämä juttu on tarkoitettu lähinnä sellaisille, jotka jo tietävät ufotutkimuksesta jonkin verran. Käsittely keskittyy enemmän havaintoihin kuin teoriaan.

Havaintoilmoitukset

Ufoista tehdään havaintoilmoituksia jatkuvasti. Ylivoimaisesti suurimmalle osalle ilmoitetuista havainnoista löytyy tavallinen selitys. Joissakin lähteissä arvioidaan, että 5-10 % havainnoista selittyy tunnetuilla ilmiöillä, joita ovat ainakin luonnonilmiöt, ihmisen tekemät laitteet ja ihmisen aikaansaamat muut ilmiöt sekä harhat ja huijaukset.

Ufoilmoituksia aiheuttavia luonnonilmiöitä ovat esimerkiksi planeetat, kuu, kirkkaimmat kiintotähdet, tulipallot eli suuret meteorit, pilvimuodostelmat ja haloilmiöt. Ihmisen aiheuttamia havaintolähteitä ovat mm. lentokoneet, erilaiset ilmapallot ja tuulen mukana ajelehtivat laitteet, suihkukoneiden pakokaasuvanat, raketinlaukaisut, satelliitit ja valonheittäjien kiilat. Psykologisia selityksiä ovat esimerkiksi unihalvauskokemukset, harha-aistimukset ja pilailut.

Havaintoilmoituksia tarkistelemalla saadaan arvokasta vertailutietoa siitä, millä tavalla ihminen on taipuvainen tulkitsemaan havaintojaan. Esimerkiksi kirkasta tähteä pitkään tuijotettaessa se voi näyttää liikkuvan hitaasti edestakaisin. Taivaanrannassa näkyvä kuu voidaan tulkita autoa seuraavaksi jättiläisufoksi. Tähti- ja planeettahavaintojen tarkistuksissa olen kohteen korkeuskulman mittaamalla todennut, miten paljon korkeuskulma säännöllisesti arvioidaan liian suureksi. Kaukana näkyvä lentokone tulkitaan toisinaan ufoksi, koska sen siivet eivät erotu eikä kuulu ääntä. Vaatimattoman kokoisena näkyvä kohde voidaan ilmoittaa kuun kokoiseksi jne.

Ufotutkijalle tärkeä sääntö on, että tuntemattoman kohteen kokoa ja etäisyyttä ei pidä arvioida ilman selviä perusteita. Plesetskin raketinlaukaisuja tulkittiin tutkimuksen alkuaikoina lähihavainnoiksi ja niitä pidettiin ufoina. Auringon valaisemien raketin pakokaasuvanojen muodosta annettiin myös mielenkiintoisia kuvauksia. Etäisyys- ja kokoarviot kirkkaalle taivaalle ovat useimmiten karkeasti harhaanjohtavia. Etäisyydelle saadaan jonkinlainen haarukka vain pilvisellä tai sumuisella säällä tai silloin, kun kohde näkyy riittävän matalalla jotakin taustaa vasten.

Peltiufot

Jotkut ovat sitä mieltä, että monet ufoista ovat aineellisia esineitä tai kappaleita, joita jatkossa nimitän lyhyyden vuoksi "peltiufoiksi". Tutkassa näkyminen on oma lukunsa, mutta optisesti peltiufojen pitäisi noudattaa normaaleja sääntöjä:

• 1. Peltiufot ovat kaikkien paikalla olijoiden nähtävissä
• 2. Mitä suurempi kohde on, sitä näkyvämpi se on.
• 3. Havaitsijoiden lukumäärä on suhteessa siihen, miten paljon ja millaisilla laitteilla he tarkkailevat ympäristöä.
• 4. Peltiufot tulevat esiin valokuvissa.

 

Jos huomattava osa havainnoista koskee peltiufoja, niin helposti löytyy havaitsijaryhmiä, joiden pitäisi olla vallitsevia ufoilmoitusten tekijöitä:

• 1. Lintuharrastajat, jotka tarkkailevat taivasta ja maastoa parhailla mahdollisilla ufohavainnointiin sopivilla kiikareilla ja kaukoputkilla. Lisäksi monet heistä kulkevat kamera mukanaan laukaisuvalmiina, joten nykyään saamme nauttia ensiluokkaisista lintujen lentokuvista ja maassa tai uimasillaan olevien lintujen kuvista. Vielä meillä ovat tarkat pöllöjen ja yölaulajien kuuntelijat, joiden pitäisi öisin tehdä runsaasti havaintoja.
• 2. Sellaiset tähtitieteen tutkijat ja harrastajat, jotka tarkkailevat ja valokuvaavat taivasta laajakulmaisilla laitteilla.
• 3. Lentäjät, veturinkuljettajat ja ammattiautoilijat.

 

Havaintoilmoituksia kyllä on saatu kaikilta ammatti- ja harrastajaryhmiltä, mutta on päivänselvää, että loogiset selittämättömiksi jäävien havaintojen lukumäärät eivät toteudu eri ammattiryhmien kesken. Voidaan perustellusti todeta, että joko peltiufot ovat kovin harvinaisia tai ainakaan niiden tapauksessa kysymys ei ole aivan tavanomaisista peltiufoista.

Ufovalokuvat

Ufovalokuvat ovat oma tärkeä lukunsa. Niitä on kerääntynyt runsaasti ja pitkällä ajalla, mikä seikka antaa mahdollisuuden tehdä muutamia päätelmiä. Enimmäkseen ufokuvat ovat kovin suttuisia ja kohde näkyy niissä niin pienenä, että siitä ei saa irti paljonkaan yksityiskohtia. Tämä voi tietenkin osittain selittyä yllättävillä ja pikaisilla havaintotilanteilla, mutta heikkolaatuisten huijauskuvien tekeminen on myös helpompaa ja vaikeuttaa huijauksen havaitsemista.

Menetelmiin tarkemmin menemättä on selvää, että huijauskuvia on todettu suuret määrät, mutta todistusvoimaisia kuvia on kovin vähän. Selvimmissä ufokuvissa ovat pienoismallit olleet lähes aina mukana kummittelemassa. Kuva on kautta aikojen ollut niin helppo väärentää, että ilman hyvää havaintokertomusta sen todistusarvo on pieni.

Nykyinen digikuvaus on suorastaan räjähtänyt uusiin mittoihin sekä määrällisesti että laadullisesti. Toisaalta myös kuvien väärentäminen on olennaisesti helpottunut, ja sama kehitys koskee myös videoita. Nyt meillä siis pitäisi olla todellinen laadukkaiden ufokuvien tulva tutkittavaksi, jos aitoja peltiufoja on paljon liikkeellä. Ainakaan minä en ole tällaista tulvaa huomannut.

Revontulikamerat tarkkailevat pohjoisen taivasta riittävän pimeinä ja selkeinä öinä. Meteorien ja salamoiden metsästäjät kuvaavat yötaivasta aikavalotuksella varsin paljon. Heiltä pitäisi tulla runsaasti peltiufojen kuvia, mutta käsittääkseni näin ei ole. Tosin myös pallosalamoiden kuvia on näkynyt netissä yllättävän vähän siihen verrattuna, miten moni havaitsija kertoo sellaisen nähneensä.

Fysikaaliset vaikutukset

Monissa tapauksissa kerrotaan ufojen laskeutumisjäljistä, ufojen jättämistä aineellisista kappaleista tai ufojen aiheuttamista fysikaalisista vaikutuksista. Siinäpä olisi todella todistusvoimaista aineistoa hyvin tutkittuna ja tuloksia tuottavana. Ufojen historian huomioon ottaen tulokset ovat kuitenkin olleet mielestäni suhteettoman niukkoja.

Fysikaalisina vaikutuksina on kerrottu esimerkiksi liikennemerkin räminästä, veden nousemisesta patsaaksi, sähkövalojen temppuilusta tai auton moottorin pysähtymisestä ufon läheisyydessä. Tällaiset ilmiöt edellyttävät varsin voimakkaita vaikutuksia. Toisaalta meillä on lukemattomissa erilaisissa laboratorioissa äärimmäisen herkkiä mittauslaitteita, joiden pitäisi rekisteröidä fysikaaliset vaikutukset pitkienkin matkojen päästä. Esimerkiksi seismografit ovat erittäin herkkiä mittaamaan tärinöiden lisäksi myös gravitaatiovaikutuksia.

Kontaktitapaukset

Kaikista mahdollisista havainnoista kontaktitapausten epäilemättä pitäisi tuottaa kaikkein vahvinta ja vastaansanomattominta ufoaineistoa. Olla kontaktissa ihmiskuntaa paljon edellä olevaan sivilisaatioon, sen pitäisi tietenkin olla maailmansensaatio. Avaruuden vierailijoilta pitäisi olla saatavissa suurta viisautta ja apua maailman pulmiin. Mutta miten on, missä on mennyt pieleen, kun näin ei näytä olevan?

Kontaktit ilmenevät ainakin niinsanottuina kanavointeina, keskusteluina näkyvien tähtiläisten kanssa ja jopa vierailuina heidän aluksillaan, vapaaehtoisesti tai pakolla tutkimuksiin vietynä. Tutkimustapoina ovat kokemusten ja kanavoitujen sanomien kirjaaminen muistiin ja muistin virkistäminen hypnoosin avulla. Miksei näillä menetelmillä ole saatu tuloksia, jotka vakuuttaisivat kohtalaisen skeptikonkin?

Saaduissa sanomissa on ainakin pari vikaa. Ensinnäkin niissä puhutaan tärkeistä asioista kuten henkisestä kehityksestä, rauhan säilyttämisestä ja luonnon tuhoutumisen estämisestä. Kaikki on ihan täyttä asiaa, mutta pulmana on vain se, että kaikki tuo on ollut jo kauan tiedossa eikä siinä ole mitään ylimaallista uutta. Toiseksi sanomat sisältävät runsain määrin tietoja, jotka eivät takuulla pidä paikkaansa, esimerkiksi ontto maapallo ja ydinenergia-asioiden äärimmäinen vaarallisuus.

Hypnoosin käytössäkin on omat sudenkuoppansa. Menetelmä vaatisi tiukkaa varomista, että johdattelevilla suggestioilla ei tuotettaisi tarinoiden sisältöä, vaan se kumpuaisi todellisista kokemuksista. Tätä eivät hypnotisoijat aina näytä riittävästi varovan. Toinen pulma on se, että hypnotisoijat eivät useimmiten hallitse kovinkaan hyvin aineellisen maailman ominaisuuksia, vaan näyttävät kritiikittä uskovan mitä mielikuvituksellisimpia tarinoita. Näin kävi mm. John Mackille aikanaan. Siinä jäi monta ratkaisevan tärkeätä kysymystä tekemättä. Merkillistä, että Mack ei ollenkaan mainitse unihalvausta paksussa kirjassaan, tai ainakaan minä en mainintaa löytänyt sisällön muistelusta ja etsimisestä huolimatta.

Kun normaalitapauksessa ollaan muiden ihmisten kanssa tekemisissä, niin muodostuu suhteiden verkostoja, otetaan valokuvia ja vaihdetaan aineellisia esineitä. Näin ei näytä olevan kontaktitapauksissa. Useimmiten kontaktihenkilö on yksinään ja pelkää. Hänen lähimmiltään yritetään salata kaikki mahdollinen ja hekin pelkäävät. Toisinaan tähtiläisiltä on saatu joitakin esineitä, mutta ne on lähes säännöllisesti heitetty pois, piilotettu jonnekin tai hävinneet muutossa tai kuolemantapausten yhteydessä. Eipä niitä ole jäänyt pätevien tutkijoiden tarkastettaviksi. Ne vähäiset mitä on jäänyt on useimmiten voitu osoittaa tavallisiksi maallisiksi esineiksi varsin luotettavasti.

Tähtiläisillä ovat kontaktit niin täydellisesti hallinnassaan, että ihmiset näyttävät olevan kuin pelkkiä koe-eläimiä heidän vallassaan. Edes noissa heidän tekemissään lääketieteellisissä kokeissa ei oikein ole ihmisen ymmärrettävää logiikkaa. Ne ovat aivan liian yksinkertaisia ja kivuliaita tähtiläisten käyttämän tekniikan huomioon ottaen.

Kontaktihenkilöt ovat tuskin koskaan tavallisia tallaajia, vaan heillä on lähes poikkeuksetta henkinen tai selvänäköinen tausta. He eivät useinkaan hallitse käytännön aineellista todellisuutta kovinkaan hyvin eivätkä pysty itse esittämään vakuuttavia tuloksia.

Joka tapauksessa pidän kontakti- ja sieppaustapauksia hyvin tärkeinä ja mielenkiintoisina. Ne pitäisi ehdottomasti tutkia tarkkaan ja julkaista tulokset, esitellen sekä tapausten sisällön että kokijoiden persoonallisuuden piirteet.

Ufotutkijat

Ufotutkijat ovat olleet työssään jo yli 60 vuotta. Ufojen arvoitus on vaikeaselkoinen ongelma ja sitä pitäisi lähestyä varovaisesti. Uforaportteja ja niiden yhteenvetoja on kasaantunut suuret määrät ja monenlaisia päätelmiäkin on tehty, mutta mielestäni tutkimusten tulokset ovat olleet vaatimattomia kirjoitetun tekstin määrään suhteutettuna. Usein tutkijat ovat lähteneet liikkeelle erilaisten ennakkoasenteiden pohjalta, mikä on haitannut edistymistä. Vahva ennakkoasenne estää seuraamasta aihetta sinne mihin havaintojen yksityiskohdat johtaisivat, ja tärkeitä yksityiskohtia ja yhteyksiä voi jäädä huomaamatta. Löytyypä sellaisiakin tutkijoita vielä nykypäivänä, että he pitävät täytenä totena tähtiläisiä ja lentolautasia yksinkertaisimpana versionaan, ja kaikki kysymykset on heidän mielestään jo lopullisesti selvitetty.

Toki myös kriittisempiä tutkijoita on ollut ja edelleen on, joten kerääntyviä tuloksia voidaan kyllä odottaa lisää ajan kanssa. Kunnon ufotutkimus edellyttää laajaa yhteistyötä, koska kenelläkään yksittäisellä ihmisellä tuskin on pätevyyttä hallita mahdollisuuksien koko kenttää. Tärkein ominaisuus on mielestäni tarkkojen yksityiskohtien hallinnan lisäksi kokonaiskuvan hahmottaminen. Täytyy osata ottaa huomioon luotettavat kiintopisteet ja edetä niiden varassa päätelmiä tehden.

Löytyykö ufoista villoja?

Edellä esittämäni perusteella moni on varmasti tullut siihen ajatukseen, että olen ufoskeptikko. Sitä en todellakaan ole, mutta tällaista se ufojen arkipäivä on. Mielestäni kaiken moskan joukosta kuitenkin on kaivettavissa todella merkittäviä ufohavaintoja. Itse keskityn harrastelemaan parapsykologiaa, ja olen siinä yhteydessä pannut merkille yhteisen alueen parapsykologian ja ufojen tutkimuksessa. Kontaktihenkilöillä näyttää usein esiintyvän ympärillään psi-ilmiöitä.

Sekä ufotutkimukselle että parapsykologialle tärkeä yhteinen kysymys on se, onko selittämättömien havaintojen osuus koko tutkitussa aineistossa riittävä tukemaan oletusta, että jotakin merkillistä ympäristössämme todella tapahtuu. Henkilökohtaisesti olen tullut siihen tulokseen, että aitoja ilmiöitä todella on olemassa, ja se takaa tutkimusten jatkamisen tarpeellisuuden kummallakin alalla.


Olavi Kiviniemi 18.5.2010