Suomen Ufotutkijat ry

Havaintoselostus: Seuraava tapaus oli voimakas alkusysäys sarjalle monia merkillisiä asioita, joita koin ollessani 15-20-vuotias. Elettiin muistaakseni syksyä 2002, olin rippikoulun käynyt ja asuin kaksikerroksisessa omakotitalossa vanhempieni ja isoveljeni kanssa. Minulla ja veljelläni oli vierekkäiset huoneet yläkerrassa. Yläkerrassa sijaitsi myös avoin tietokonehuone, jossa oli parvikaiteet, käynti kierreportaisiin ja suora näkymä alakerran olohuoneeseen.

Olin haaskannut lauantain kirjoittamalla tietokoneellamme jännitystarinaa salaperäisestä autiotalosta, jossa vastarannan asukkaat ja kulkijat ovat nähneet öisin voimakkaan valonhehkun. (Inspiraationi tarinaan olin saanut valosta, jota lapsena talvi-iltaisin katselin huoneeni ikkunasta ja ihmettelin, voiko se tosiaan tulla eräästä autiotalon näköisestä röttelöstä vastarannalta.) Saatuani tarpeekseni kirjoittamisesta sammutin tietokoneen ja menin omaan huoneeseeni. Oli ilta ja ajattelin vielä vähän piirtää ja kuunnella radiota. En ehtinyt kauaa luonnostella, kun vaimeasti soivan radion yli alkoi kuulua kummallista kahinaa. Ajattelin, että radio kohisee, laitoin ääntä pienemmälle ja lopulta suljin sen kokonaan. Hämmästyksekseni tuo kahiseva ääni kuitenkin jatkui. Huomasin, että ääni kuuluu massiivisen kirjoituspöytäni sivulta. Nojauduin tuolissa taaksepäin ja koetin kurkistaa, mikä siellä kahisee, mutta pöydän massiivisuuden takia en kyennyt näkemään kulman taakse. Nousin tuolista, otin pari askelta ja silloin näin, mistä on kyse. En voinut millään uskoa silmiäni, ja yhä tuo näky tuntuu aivan järjettömältä: kaksi muovipussia leijuvat ilmiselvästi ilmassa ja ajavat toisiaan takaa. Siis kaksi tyhjää, tuikitavallista kaupankassia. Näin, että niiden alapuolella, puulattialla, makasi litteäksi viikattu urheilukaupan jykevämmän mallinen kassi. Nuo kaksi ilmassa olevaa muovipussia olivat useamman kymmenen senttimetrin korkeudella ilmassa ja kuten sanottua, ajoivat toisiaan takaa, vaihtaen välillä suuntaa, kuin kysymyksessä olisi ollut jokin tanssiesitys tai leikki. Liikerata, jonka ne muodostivat, oli aika tavalla ympyrän tai soikion muotoinen.

Koska näky tuntui uskomattomalta ja suoraan sanoen hullulta, suljin kokeeksi silmäni hetkeksi. Silmäni sulkeneena kuulin kyllä yhä, kuinka pussit kahisivat, kuinka niiden kahina muuttui pussien liikkeiden mukaan. Avasin silmät, ja pussit lentelivät edelleen edessäni. Mikä tämän ilmiön aiheuttaa, mietin hämmästyneenä. Onko pussin sisällä lintu? Mutta silloinhan niitä pitäisi olla kummassakin pussissa yksi. Ja luultavasti liike olisi jollain tapaa hätääntyneempää, jos kaksi lintua olisivat joutuneet muovipusseihin. Mietin mahdollisia lämpö- tai ilmavirtoja, mutta ikkuna ei ollut auki, eikä huoneessa ollut lämpöpatteria. Silloin hoksasin, että tämä on aivan varmasti jokin isoveljeni nerokas pila! Hiippailin huoneeni ovelle, avasin sen varovasti niin, että saan veljeni kiinni itse teosta. Avattuani oveni näin, että veljeni huoneen ovi on selällään ja huone on pimeänä - veljeni ei ollutkaan kotona. Vilkaisin kirjoituspöydän sivustalla edelleen ilmassa tanssivia pusseja, ja koska minulla oli näköyhteys oveltani alakertaan, näin kuinka olohuoneessa äitini katseli lauantai-illan viihdeohjelmia ja joi iltakahvia. Isä oli yötöissä. Halusin huutaa äidille: "Tuu kattomaan, onko tämä totta! Tuu äkkiä! Nää et usko tätä!" Mutta mitä sitten tapahtuu, jos huudan? Lakkaavatko pussit liikehtimästä tai voisivatko ne peräti syöksyä kimppuuni? Päätin olla huutamatta äitiä paikalle. Työnsin varovaisesti ja hiljaisesti oven kiinni. Jotain oli tehtävä sen sijaan, että pakenisin paikalta ja ilmiö jäisi kokonaan selvittämättä. Päätin, että nappaan muovipussit kiinni, oli sillä minkälaiset seuraamukset tahansa.

Palasin ovelta harkituin askelin, katse kiinnitettynä leijuviin pusseihin. Peruutin aivan niiden kohdalle, kohotin käteni ja iskin. Tartuin voimalla kiinni kumpaankin pussiin. Tanssinäytös päättyi siihen. Kauppakassit veltostuivat, ilma pakeni niistä. En kuitenkaan nähnyt, että mikään muu olisi paennut niiden sisältä - ei lintua, eikä mitään muutakaan. Tutkin pussit perusteellisesti, käänsin ne ympäri ja suoristin kaikki ryppyiset kulmatkin, mutten löytänyt mitään muuta, kuin pienen mustan pistemäisen roskan. Muistaakseni tutkin myös sen lattialla maanneen viikatun urheilukaupan kassin, joka ei ollut osallistunut tovereidensa tansseihin. En ole yhäkään keksinyt, mikä olisi voinut aiheuttaa tuon pussien erikoisen toiminnan. Ihmeteltyäni hetken itsekseni menin alakertaan ja kerroin äidilleni, mitä oli juuri tapahtunut. Hän sivuutti asian toteamalla, ettei usko mitään tuollaista tapahtuneen.
Mitä teit juuri ennen havainnon alkamista: Kirjoitin tarinaa, piirsin ja kuuntelin radiota.
Kohteen etäisyys lähimmillään: 20-30 cm, kunnes tartuin kohteisiin kiinni
Loistiko ilmiö valoa: ei
Valaisiko ilmiö ympäristöä: ei
Kuuluiko ääntä: kyllä
Äänen kuvaus: Kahinaa.
Tuntuiko lämpöä tai muuta fyysistä vaikutusta: ei
Tuntuiko hajua: ei
Esiintyikö sähkölaitteissa häiriöitä: ei
Jättikö ilmiö jälkeensä näkyviä merkkejä ympäristöön: ei
Oliko tapahtumalla vaikutusta eläimiin: ei
Aiheuttiko havainto psyykkisiä vaikutuksia: kyllä
Vaikutuksen kuvaus: Lievää järkytystä.
Miten kohde katosi näkyvistä: Liike vain loppui ja ilmiö päättyi siihen.
Tunnetila havainnon aikana: Utelias, rohkea, järkeilevä, epäuskoinen, käsittämätön

Havainnon olosuhteet

sisällä

YHTEISET TIEDOT JATKUVAT

Havaintoa/kokemusta täydentävät tiedot

Teitkö tapahtumasta muistiinpanoja: kyllä
Ilmoititko kokemuksestasi sanomalehdille tai viranomaisille?: ei
Kuvaile suhtautumistasi piiloluonnollisiin kokemuksiin ennen kokemustasi ja sen jälkeen. Jos suhtautumisessasi tapahtui muutoksia, selitä miksi.: Lapsena näin joitakin enneunia (hyvin selkeitä ja yksinkertaisia). Muistan myös yhden haamukokemuksen lapsuudesta. En kuitenkaan ollut mitenkään kauhean suuresti kiinnostunut piiloluonnollisista asioista ennen Tätä kokemusta.
Onko sinulla muitakin samantyyppisiä kokemuksia?: kyllä
Kokemuksien kuvaus: Olen tämän kokemuksen jälkeenkin nähnyt tavaroiden leijuvan ja kuullut selittämättömiä ääniä.
Päiväys ja paikka: 21.02.2015 HELSINKI

Tutkijakommentit

Vaikuttaa olevan ystävällinen, suorastaan "kiva" yhteydenotto silmin näkymättömästä ulottuvuudesta. On kuitenkin hyvin ymmärrettävää, jos tällainen kokemus pelästyttää.

Asetupa näkymättömän ystäväsi näkökulmaan. Haluat ilahduttaa ja rohkaista tyttöä (sinua), joka on koko lauantain niska jäykkänä kirjoittanut tietokoneella jännitystarinaa. Elät eri ulottuvuudessa kuin tuo tyttö, mutta olet innostunut sekä jännitystarinasta että hänestä. Valitset pehmeimmän ja vaarattomimman esineen, mitä huoneesta löytyy: ilmaa täynnä olevat muovipussit. Niistä ei voi koitua vaaraa. Pyörittelet niitä ilmassa tarpeeksi räväkästi, jotta tyttö takuulla huomaa, että olet läsnä, mutta kuitenkin sinua koskettamatta. Laitat pussit kisailemaan ilmassa, koska se se on leikkisää ja voisi inspiroida sinua kirjan kirjoittamisessa. Kun tyttö raapaisee kädellään pussit alas ilmasta, tottelet heti ja ymmärrät, että nyt riitti.

Ehkä olet myös saanut tässä universaalia siedätyshoitoa paranormaaleille ilmiöille. Ehkä sinua harjaannutetaan hallitsemaan pelkoa, joka tuppaa väkisinkin pintaan tällaisissa tilanteissa.

Iloitse tästä kokemuksesta, ehkä voisit peräti mielessäsi kiittää siitä.

Perustan vastaukseni myös sille, että ilmoituksen jättänyt henkilö on kertonut asiasta laajemmin minulle suullisesti.

Muut tapausta koskevat kommentit (1 kpl)

Huomioi asiallisuus kommenteissa. Täytä kaikki kentät tai kommenttia ei julkaista. Väärin turvakysymykseen vastannutta kommenttia ei julkaista. Myöskin asiaton kielenkäyttö voi johtaa kommentin hylkäämiseen.

Nimimerkin maksimipituus: 25, kommentin maksimipituus: 200