Yleisen historian pro gradu -tutkielma

Tampere 1997SISäLLYSLUETTELO

 

1. Uusi ajatus saapuu Suomeen

 

1.1. Teoria muinaisista vierailijoista

 

1.2. Osa laajempaa ufoilmiötä

 

1.3. Mitkä ufoilmiöt kuuluvat ancient astronaut -teorioihin

 

1.4. Skeptikot ja fundamentalistit tarttuivat haasteeseen

 

1.5. Kysymyksenasettelu

 

1.6. Aikaisempi tutkimus ja lähteet

 

 

2. Ufologian aamunkoitto 1947-1968

 

2.1. Lentävät lautaset tulevat julkisuuteen

 

2.2. Ensimmäisten yhdistysten synty

 

2.3. Ensimmäiset ufokirjat

 

2.4. Interplanetistien toiminta vilkastuu

 

 

3. Suuren ufoinnostuksen vuodet 1968-1974

 

3.1. Erich von Däniken ja menneisyyden vierailijat nousevat otsikoihin

 

3.2. Ufot päivittäin julkisuudessa 

 

3.3. Kirjayhtymä urakoi ufokirjoja 

 

3.4. Ensimmäinen kaupallinen ufolehti 

 

3.5. Dänikenin paluu ufokirjallisuuden korkeasuhdanteessa

 

3.6. Menneisyyden vierailijoista Dänikenin varjossa

 

3.7. Ufolehdet paneutuvat muinaisiin vierailijoihin

 

3.8. Suomen Ufotutkijat ry. syntyy

 

 

4. Suuri yleisö hylkää ufot 1974-1982

 

4.1. Ufologia sai väistyä lusikantaivuttajan tieltä

 

4.2. Ufokirjojen julkaiseminen hiipuu

 

4.3. Lehdet eivät vielä unohtaneet menneisyyden vierailijoita

 

4.4. Däniken suoltaa kirjoja ja käy Suomessa

 

4.5. Dänikenin maine ryvettyy 

 

4.6. Viimeiset muinaiset astronautit

 

 

5. Ufologian aallonpohja ja uusi nousu

 

5.1. Ufot häviävät julkisuudesta... 

 

5.2. ...ja palaavat ilman menneisyyden vierailijoita

 

 

6. Ancient astronaut -teoriat osana ufoilmiötä

 

6.1. Ufokirjoja julkaistiin aaltoina

 

6.2. Ancient astronaut -kirjat isojen kustantajien käännöskirjoja

 

6.3. Henkiset kontaktit syrjäyttäneet muinaiset vierailijat

 

6.4. Muinaiset vierailijat erottamaton osa ufologiaa

 

 

7. Uskonnollinen reaktio menneisyyden vierailijoihin

 

7.1. Yksittäisillä papeilla suurta kiinnostusta ufologiaan

 

7.2. Puuttuminen kristinuskon perusteisiin ärsytti

 

7.3. Ensio Lehtonen - fundamentalistisen Kuvan ja Sanan luoja

 

7.4. Leo Mellerin tie ufologista ufojen vastustajaksi

 

 

8. Tiedeyhteisön vastaus muinaisten vierailijoiden haasteeseen

 

8.1. Arkeologin yksittäinen purkaus

 

8.2. Tiedeyhteisön herääminen

 

8.3. Vapaa Ajattelija -lehden kaksinainen rooli

 

8.4. Tiukkaa tieteellistä skepsismiä: Kriittinen tutkimusryhmä ja Alfa -lehti

 

8.5. Skeptikoiden juuret Ursassa ja Tähdet ja Avaruus -lehdessä

 

8.6. Ursalaiset uusvalistajat syntyvän Skepsis ry.:n ydinjoukkoa

 

8.7. Ursalaiset tähtitieteilijät heräsivät myöhään

 

8.8. Skepsis ry.:ltä vähän huomiota muinaisille astronauteille

 

8.9. Tiedeyhteisön vastaus oli tyrmäävä

 

 

9. Menestystä ilman tunnustusta

 

 

10. Liite

 

 

11. Lähteet ja kirjallisuus

1. Uusi ajatus saapuu Suomeen

1.1. Teoria muinaisista vierailijoista

Suomalainen yhteiskunta koki 60-luvun lopulla monenlaisia mullistuksia. Uudet ajatukset ja ideat muuttivat yhteiskuntaa niin taloudellisesti, poliittisesti kuin sosiaalisestikin. Samoihin aikoihin levisi kansakunnan mieliä hämmentämään ajatus maan ulkopuolisista vierailijoista, ufoista. Osana suurta kiinnostusta ufoaiheeseen nousi julkisuuteen kysymys, onko maapallolla käynyt vierailijoita myös ihmiskunnan historiassa. Joksikin aikaa nämä ajatukset valtasivat kirjamyyntitilastojen kärkipaikat ja saavuttivat mittavaa julkisuutta eri medioissa.

Ancient astronaut -teoria - tai muinaisten vierailijoiden -teoria, kuten se usein suomennetaan - tarkoittaa suurpiirteisimmässä muodossaan uskoa siihen, että ihmiskunnan historian aikana planeetallamme on käynyt vieraita muiden taivaankappaleiden sivilisaatioista. Astetta tiukempi versio teoriasta on näkemys, että nämä vierailijat ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet ihmiskunnan kehitykseen. Kaikkein kokonaisvaltaisimman käsityksen mukaan he ovat paitsi ohjailleet ihmisen kehitystä, myös luoneet ihmisen ja ehkä koko elämän maapallolla. Todisteita näiden teorioiden tueksi on haettu uskontojen pyhistä teksteistä, legendoista ja myyteistä, sekä menneisyyden taiteesta, esineistöstä, monumenteista ja raunioista.

Selkeästi eniten julkisuutta saanut ancient astronaut -kirjailija on ollut sveitsiläinen Erich von Däniken (s.1935). Dänikenin ensimmäinen kirja "Vieraita avaruudesta" ilmestyi vuonna 1968, jolloin aihe nousi otsikoihin kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Däniken on kirjoittanut 23 kirjaa¹, joista suomeksi on käännetty kahdeksan ensimmäistä. Dänikenin kirjoja on käännetty lähes 40 kielelle ja niitä on myyty miltei 60 miljoonaa; Suomessakin yli 150 000². Räiskyvänä persoonana hän on nostattanut paljon keskustelua. Däniken vieraili Suomessa marraskuussa 1977. Myös muutaman muun ulkomaisen kirjoittajan teokset on suomennettu, ja kolme suomalaista kirjoittajaa on tarttunut aiheeseen. Däniken on hallinnut julkisuutta siinä määrin, että varsin yleisesti luullaan hänen keksineen koko ancient astronaut -teorian³. Monet muut ovat kuitenkin tuoneet julki täsmälleen samoja ajatuksia jo ennen häntä.

Alan tutkijoiden yhdistäjäksi on vuonna 1973 perustettu Ancient Astronaut Society (AAS). Yhdistys pitää vuosittain konferensseja ja julkaisee Ancient Skies -lehteä⁴. Ancient astronaut -teorioita käsitteleviä kirjoja on julkaistu satoja. Suurin osa niistä suhtautuu teoriaan myönteisesti⁵.

Myös ajatus, jonka mukaan ihmiskunta itse, tai jokin muu maapallolla elänyt rotu, olisi ennen nykyistä sivilisaatiota kyennyt avaruusmatkailuun tai merkittäviin teknologisiin innovaatioihin, sivuaa ja osin kuuluu ancient astronaut -teorioihin⁶. Suomessa julkaistuista kirjoista tätä näkemystä on edustanut erityisesti vuonna 1973 julkaistu Andrew Tomasin "Emme ole ensimmäiset".

¹Ancient Astronaut Society:n kotisivu Internetissä. Osoite http://www.access.ch:80/aas/e/private/evd.html.
²Däniken, Vieraita avaruudesta, 8. painos 1993, takakansi; Ancient Astronaut Society, 24:n maailmankonferenssin käsiohjelma, s. 36.
³Esim. Macdougall, Superstition and the press, s. 606.
⁴Ancient Astronaut Society:n kotisivu Internetissä. Yhdistyksellä oli vuonna 1979 4000 jäsentä 42 maassa. Däniken, Menneisyyden profeetta, s.218.
⁵Däniken toteaa yksin länsimaissa ilmestyneen vuosina 1968-1978 321 kirjaa, jotka käsittelevät ancient astronaut -teoriaa myönteisesti ja 25, jotka ovat vastustaneet. Däniken 1979, s.217-8.
⁶Esimerkiksi Ancient Astronaut Societyn perustaja Gene M. Phillips määrittelee yhdistyksen tehtäväksi menneisyyden vierailijoiden etsimisen ohella sen selvittämisen, onko maapallolla ollut korkealle kehittynyt teknologinen kulttuuri ennen muistiin merkittyä historiaa. Gene M. Phillipsin kirje 29.5.1997.

Paluu alkuun

1.2. Osa laajempaa ufo-ilmiötä

Ufo, eli unidentified flying object, tarkoittaa tarkkaan ottaen mitä tahansa tunnistamattomaksi jäänyttä taivaalla nähtyä ilmiötä. Käytännössä ufosta on kuitenkin tullut synonyymi maan ulkopuolisen sivilisaation lentolaitteelle. Samalla muitakin ilmiöitä kuin taivaan outoja kohteita on ryhdytty laskemaan ufoilmiöön kuuluvaksi. Ufoilmiö voidaan ymmärtää kahdella tavalla: se on toisaalta nähdyt tai koetut ilmiöt sinänsä, tai näiden ympärille syntynyt kirjallisuus, julkaisut, julkisuus, keskustelu ja debatti. Kaikkialla, missä näitä termejä esiintyy, niitä käytetään sekaisin ja limittäin.

Ancient astronaut -teoriat ovat selvästi osa ufoilmiötä ja ufotutkimusta, eli ufologiaa⁷. Ufologia taas on osa laajempaa rajatiedon kokonaisuutta. Modernin ufoilmiön lasketaan alkaneen vuonna 1947 Yhdysvalloissa, missä mm. laajalti levinneen science fiction -harrastuksen on nähty edesauttaneen ufologian syntymistä⁸. Suomessakin lehdet kirjoittelivat aiheesta jo tuolloin. 60-luvulla kiinnostus ufoihin saavutti sellaiset mittasuhteet, että esim. Yhdysvalloissa yleisön painostus johti tieteellisen komitean perustamiseen ufokysymyksen ratkaisemiseksi⁹. Suomessa ufoinnostus nousi varsinaisesti 60-luvun lopussa ja saavutti huippunsa 70-luvun alussa, yhtäjalkaa ancient astronaut -teorioiden nostattaman kohun kanssa. Suomeen perustettiin useita ufoyhdistyksiä, joista tärkeimpiä ovat olleet vuonna 1962 perustettu Interplanetistit ry. ja vuonna 1973 perustettu Suomen Ufotutkijat ry.

Suomessa on julkaistu vuoteen 1995 mennessä tiukimmalla seulalla arvioiden viitisenkymmentä ufokirjaa¹⁰. Jos taas kaikki erilaisissa ufokirjaluetteloissa mainitut kirjat hyväksyttäisiin, kokonaismäärä kipuaisi pitkälle toiselle sadalle¹¹. Rajatiedon lehdistä selkeästi merkittävin on "Ultra", joka ilmestyi ensimmäiset vuotensa "Ufoaika" -nimisenä. Vuodesta 1972 se on kartoittanut ja tuonut esiin rajatietoa, alkuun ufologiaan keskittyen ja 70-luvun lopulta aihepiiriään laajentaen.

⁷Ufologia on yksinkertaisimmin määriteltynä ufojen (merkityksessä tunnistamaton kohde tai ilmiö) tutkimista/käsittelemistä. Toisaalta ufologiaan voidaan katsoa kuuluvan myös puhtaasti filosofinen teoretisointi, tai usko maan ulkopuoliseen sivilisaatioon ufoilmiöiden takana. Salonen, Toivo, "Materialistisen tieteen aggressioita 2 - ufologian käsiteongelmasta". Humanoidien maailma 2/1974. Skeptikoiden mukaan ufologia on yksiselitteisesti "usko siihen, että outojen valoilmöiden aiheuttajina ovat Maapallon ulkopuolelta tulevien etäisesti ihmistä muistuttavien olentojen, humanoidien avaruuslentolaitteet". Kari A. Kuuren kotisivu Internetissä. Osoite http://www.sci.fi/~kakuure/faqufo2.html#Ufologia.
⁸Koponen, Jari, "Kvasitieteellisyyden hyökyaalto". Alfa 1/1976, s.34.

⁹Kansalaisten vaatimukset saivat kongressin painostamaan ilmavoimia, joka perustikin nk. Condonin komitean vuonna 1966. Komitean raportti vuonna 1968 suositti tutkimusten lopettamista tuloksettomina, mikä tapahtuikin. Ufologit ovat arvostelleet komiteaa ankarasti. Blum, Maanpiirin tuolta puolen, s.161-171.
¹⁰Kuningas, Tapani, "Sata ufokirjaa", Ultra 4/95. Kuningas toteaa tulkinneensa ufokirjan varsin laveasti, joten "tiukemmalla seulalla ufokirjoja olisi suunnilleen puolet vähemmän".
¹¹Ufokirjojen kartoituksessa lähteenä käytetty Koivula, Ufojen kosminen viesti, s.489-490; Kuningas, Tapani, "Suomenkielinen ufokirjallisuus", Ultra 1-3/75; Kuningas, Tapani, "Sata ufokirjaa", Ultra 4/95; Kuningas, Tapani, "Uforintama", Vimana - vuosikirja 1974.

Paluu alkuun

1.3. Mitkä ufoilmiöt kuuluvat ancient astronaut -teorioihin

Tutkittaessa ancient astronaut -teorioita ja niiden saamaa vastaanottoa, ensimmäisiä tehtäviä on määritellä, mitkä - tai pikemminkin milloin tapahtuneet - ufoilmiöt kuuluvat "menneisyyteen". Nykyaikaisen ufoilmiön katsotaan alkaneen vuonna 1947, ja tavallaan kaikki sitä edeltävä kuuluu menneisyyteen. "Ufo -This planet's most complete guide to close encounters" cd-rom multimedia tulkitsee kaiken ennen vuotta 1900 tapahtuneen olevan "ancient"¹². Amerikkalainen biologi ja ufotutkija Ivan T. Sanderson jakaa ufojen historian seitsemään ajanjaksoon jotka näkyvät taulukossa 1¹³.

Taulukko 1

Ivan T. Sandersonin ufojen historian ajanjaksojako

Lähde: Kuningas, Ufojen jäljillä, s.11 - 12.

E. C. Krupp on puolestaan asettanut taulukossa 2 näkyvälle aikajanalle Erich von Dänikenin viidessä ensimmäisessä kirjassaan teorioidensa puolesta esittämät arkeologiset arvoitukset¹⁵. Mainittakoon, että ajoitukset ovat nimenomaan Dänikenin itsensä esittämiä arvioita.

Däniken on itse arvioinut kontakteja tapahtuneen mahdollisesti kolmena eri ajanjaksona. Ensimmäinen olisi ollut hyvin varhainen eli 40 000 - 25 000 eKr, toinen 7000 - 3500 eKr. ja viimeinen vuonna 592 eKr, jolloin profeetta Hesekiel olisi kohdannut avaruusaluksen¹⁶. Kuten taulukko 2 osoittaa, hän hakee teorioilleen todisteita huomattavasti laajemmalta aikaskaalalta. Käytännössä hänen tutkimuksensa kattavat Sandersonin aikajaon neljä ensimmäistä osaa, joten olen itsekin asettanut menneisyyden rajan tässä tutkimuksessa keskiajan ja fortilaisen ajan väliin noin vuoteen 1800.

Taulukko 2

Lähde: Krupp, "Observatories of the gods and other astronomical fantasies", s.256, teoksessa Krupp (toim.), In search of ancient astronomies.

¹²Ufo -This planet�s most complete guide to close encounters CD-rom.
¹³Kuningas, Ufojen jäljillä s.11-12.
¹⁴ Nimetty amerikkalaisen lehtimiehen Charles Fortin (1872-1930) mukaan, jonka elämäntyöksi muodostui kaikenlaisten selittämättömien ilmiöiden tutkiminen ja kirjaaminen. Guiley, Harper's Encyclopedia of mystical & paranormal experience.
¹⁵Krupp, "Observatories of the gods and other astronomical fantasies" s.256, teoksessa Krupp (toim.), In search of ancient astronomies.
¹⁶ Krupp, mt. s.254.

Paluu alkuun

1.4. Skeptikot ja fundamentalistit tarttuivat haasteeseen

Ancient astronaut -teoriat heittivät haasteen perinteiselle tieteelle - erityisesti arkeologialle ja historiankirjoitukselle - ja uskonnoille. Historioitsijat ja arkeologit eivät kuitenkaan joitakin poikkeuksia lukuunottamatta reagoineet mitenkään omien tieteidensä tulosten kyseenalaistamiseen, tai sitten he eivät edes katsoneet oman tieteensä tulleen kyseenalaistetuksi. Tiedeyhteisöstä haasteeseen ovat vastanneet pääasiassa ufologiaa laajemminkin arvostelleet tähtitieteilijät, jotka järjestäytyivät virallisesti vuonna 1987 Skepsis ry:ksi. Skeptikoiden ja Skeptikko -lehden henkinen koti ainakin ufoilmiön ja ancient astronaut -teorioiden osalta löytyy selvästi Tähtitieteellinen yhdistys Ursasta ja Tähdet ja Avaruus -lehdestä.

Ennen kuin Tähdet ja Avaruus 1980-luvun alussa aktivoitui ufokysymyksessä, ufologian ja varsinkin Dänikenin kritiikkiä esiintyi 1970-luvun lopulla Kriittisen tutkimusryhmän Alfa -lehdessä. Samat kirjoittajat siirtyivät lehdestä toiseen; joko ufokysymyksen perässä tai sitten sen itse mukanaan vieden. Myös Vapaa-ajattelijat voidaan nähdä yhtenä Skepsiksen edeltäjänä ja hengenheimolaisena. Vapaa-ajattelijoiden suhtautuminen ancient astronaut -teorioihin ei kuitenkaan ole ollut yksinomaan tyrmäävää.

Asettamalla humanoidin ihmisen luojaksi, ja tulkitsemalla uskonnollisia tekstejä ufologisesti ancient astronaut -teoriat asettavat kyseenalaiseksi uskontojen jumalallisen alkuperän. Siten ne hyökkäävät uskonnollisen ajattelun perustaa ja ydintä vastaan. Ei siis ihme, että tiedeyhteisön lisäksi juuri uskonnollisista piireistä nousi voimakkain vastustus ancient astronaut -teorioita vastaan. Suomessa tämä tarkoitti käytännössä kristittyjen vapaiden suuntien reaktiota. Erityisesti fundamentalistisena kristittynä tunnettu Leo Meller on ollut aktiivinen koko ufoilmiön ja varsinkin Dänikenin arvostelija.

Paluu alkuun

1.5. Kysymyksenasettelu

En keskity tutkimuksessani välttämätöntä esittelyä lukuunottamatta ancient astronaut -teorioiden sisältöön, vaan niihin ilmiönä ja niiden aiheuttamiin reaktioihin. Tutkimukseni luvut 2 - 6 ovat perustutkimusta, jossa selvitän paitsi menneisyyden vierailijoiden teorian esilletuontia, myös koko ufologian historiaa maassamme. Lähdemateriaalin laajuudesta johtuen monia seikkoja tuodaan esiin vain esimerkinomaisesti. Myöskään tietyltä luettelomaisuudelta ei voida täysin välttyä. Julkisuus ancient astronaut -teorioiden ympärillä oli suurinta vuodesta 1968 vuoteen 1983, mille aikavälille myös tutkimukseni keskittyy. En ole kuitenkaan halunnut asettaa mitään keinotekoista aikarajausta, vaan olen myös selvittänyt mitä aiheesta ajateltiin ennen Dänikenin esikoisen myötä syntynyttä kohua, ja miksi muinaiset vierailijat ovat hävinneet julkisuudesta viimeisen 15 vuoden aikana.

Erityistä huomiota kiinnitän julkisuudessa eniten olleen Erich von Dänikenin teosten ja Suomessa kirjoitettujen ancient astronaut -kirjojen saamaan vastaanottoon. Sanomalehtien kirja-arvostelujen perusteella voi tehdä vain hyvin varovaisia arvioita lehtien linjasta, edustavathan ne lähinnä yksittäisten arvostelijoiden mielipiteitä. Toisaalta juuri mielipiteet ovat tutkimuksessani keskeisiä. Kirjallisuuskritiikki toimii portinvartijana julkaisijoiden ja yleisön välillä, joten kritiikin merkitys lukijoiden valintojen ohjaajana on merkittävä¹⁷. Arvosteluista löytyy argumentteja, joilla ancient astronaut -teorioiden puolesta tai vastaan otettiin kantaa. Ne myös kuvastavat aikansa ilmapiiriä ja sitä, kuinka laajaa ja millaista keskustelu aiheesta oli. Kirja-arvostelujen määrät kertovat eri teosten ja kirjailijoiden saavuttaman huomion määrästä paitsi sinänsä, myös suhteessa toisiinsa.

Koska ajatus muinaisista vierailijoista asettaa tieteen ja uskontojen perustat kyseenalaiseksi, paneudun luvuissa 7 ja 8 siihen, miten ne vastasivat esitettyyn haasteeseen. Uskonnollisissa piireissä Leo Meller on ollut selkeästi näkyvimpänä ottamassa aktiivisesti kantaa ajatukseen muinaisista vierailijoista, joten keskityn uskonnollisten näkemysten osalta häneen. Missä ovat Mellerin ufonäkemysten juuret, onko hän aina ajatellut yhtä jyrkästi, ja mikä oli hänen edeltäjänsä Ensio Lehtosen oma kanta ja vaikutus Melleriin? Selvitän, miksi Mellerin johtamat Kipinä -lehti ja Kuva ja Sana -kustantamo olivat niin aktiivisia ufokysymyksessä, ja miksi muu uskonnollinen yhteisö ei juuri katsonut olevan aihetta puuttua siihen.

Näkyvin tiedeyhteisön vastaus Dänikenille ja kumppaneille tuli skeptikoilta, joten tiedeyhteisön reaktion selvittäminen on paljolti heidän näkemystensä tutkimista. Koska ancient astronaut -teoriat olivat julkisuudessa vuosia ennen kriittisten tieteilijöiden yhdistymistä Skepsis ry.:ksi vuonna 1987, etsin skeptisen ajattelun juuria Kriittisestä tutkimuskeskuksesta, Ursasta ja Vapaa-ajattelijoista. Selvitän, miten niissä suhtauduttiin ancient astronaut -teorioihin ja ufologiaan laajemminkin.

¹⁷ Eskola, Suomalaiset kirjanlukijoina, s.52-3.

Paluu alkuun

1.6. Aikaisempi tutkimus ja lähteet

Tieteellistä tutkimusta ancient astronaut -teorioista itsessään tai ilmiönä ei ilmeisesti ole Suomessa lainkaan tehty. Siten en ole omassa työssäni juuri voinut tukeutua aikaisempaan tutkimukseen, vaan olen suorittanut perustutkimuksen itse. Jarkko Kari on tehnyt Tampereen Yliopiston informatiikan laitoksella rajatiedon tiedonhankintaa käsittelevän pro gradun vuonna 1996, joka valottaa eri lähteiden merkitystä alan harrastajille¹⁸. Kristiina Tallgrenin vuonna 1988 Helsingin Yliopistossa tekemästä Leo Mellerin pyhityskäsitystä käsittelevästä pro gradusta on ollut hyötyä Mellerin taustan selvittämisessä¹⁹. Tiedossani on muutama historian proseminaari- ja seminaarityö sekä uskontotieteen proseminaarityö, jotka käsittelevät ufologiaa. Samaan aikaan oman työni kanssa on myös valmistunut Sirpa Virtasen nykypäivän ufoilmiötä tutkiva pro gradu Tampereen Yliopiston historian laitoksella.

Usein, kun puhutaan ufoilmiöstä, tarkoitetaan samalla ancient astronaut -teorioita. Siten en ole voinut tutkimuksessani sivuuttaa sitä aineistoa, joka käsittelee ufokysymystä yleisesti. Rajatiedon harrastajille kirjallisuus on selvästikin tärkein rajatiedon lähde²⁰; usein lehtiartikkelit ja muiden medioiden rajatietoa käsittelevät jutut ovat reaktioita kirjoihin ja kirjoissa esitettyihin ajatuksiin. Kansainvälisestikin kirjat ja aikakauslehtiartikkelit ovat sanomalehtiä tärkeämpiä ancient astronaut -teorioiden esittämisessä ja niistä käydyssä debatissa²¹.Siten tutkimuksessani sekä suomennetut, että erityisesti suomalaisten kirjoittamat ancient astronaut -kirjat ovat keskeisessä asemassa. Hyödynnän myös näiden kirjojen mainontaa, ja kirjastojen hankintoja paljolti ohjaillutta Arvostelevaa kirjaluetteloa. Kirja-arvostelujen löytämisessä apunani ovat olleet kustantajien kirja-arvosteluarkistot ja Kirjallisuusarvosteluja sarja A²².

Ufologisina lähteinäni ovat Ultra -lehden ja Suomen Ufotutkijat ry.:n arkistot, Suomessa julkaistut ufokirjat, rajatietoa käsittelevät kokoomateokset, Suomen Ufotutkijoiden Neljännesvuosi- ja vuosiraportit, Lentolautas, Planetisti, Vimana, Humanoidien maailma, Tähti, Rentoutus, Ufoaika, Ultra, Tuntematon ja Atlantis -lehdet. Tiedeyhteisön reaktioista kertovina lähteinä olen käyttänyt paitsi ufologiaan ja ancient astronaut -teorioihin kantaa ottaneita kirjoja, myös Vapaa Ajattelija, Tähdet ja Avaruus, Alfa ja Skeptikko -lehtiä. Uskonnollisten näkemysten osalta päälähteinä ovat Kipinä -lehti ja Kuvan ja Sanan kirja- ja kasettituotanto.

Lähteiden kartoittamisessa ylipäätään, ja lehtiartikkeleiden osalta erityisesti, apunani ovat olleet Rajatiedon bibliografia, Ultran tietosanasto²³, Suomen Ufotutkijat ry:n neljännesvuosi- ja vuosiraporttien lehdistöseuranta, Aikakauslehti-indeksi, Kati- ja Arto-artikkelitietokannat, Suomen Ufotutkijat ry:n Ufo-clip artikkelitietokanta ²⁴, informatiikanlaitoksen harjoitustyö Ufot-viitetietokanta sekä Internet.

TV:n ja radion osalta tyydyn ohjelmista kertovaan kirjoitettuun aineistoon ja muistikuviin. Tutkimuksen aiheen tuoreuden takia useimmat aikalaiset ovat yhä hengissä. Olenkin hyödyntänyt tätä hankkimalla haastattelemalla ensikäden tietoa asianosaisilta ja asiantuntijoilta.

¹⁸ Kari, Rajatiedon hankinnan arkipäivää - osa 1.
¹⁹ Tallgren, Kristittyjen pyhitys ja Jumalan pelastussuunnitelma. Leo Mellerin pyhityskäsitys.
²⁰ Rajatiedon hankintaa käsitelleessä tutkimuksessaan Jarkko Kari sai yksiselitteisen vastauksen: rajatietoa käsittelevät kirjat olivat selkeästi tärkein rajatiedon lähde. Kari, Jarkko, "Rajatiedon kyselytutkimuksen satoa - osa 2". Ultra 11/1996.
²¹ Macdougall, s.606.
²² Kirjallisuusarvosteluja sarja A sisältää tietopuolisen kirjallisuuden arvostelut vuodesta 1974 seuraavista lehdistä: Aamulehti, Demari, Etelä-Suomen Sanomat, Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Kaleva, Kansan Uutiset, Suomenmaa, Turun Sanomat, Uusi Suomi ja Vasabladet.
²³ Sisältää Ufoaika- ja Ultra -lehtien sisältöjen indeksit vuosilta 1972-1982.
²⁴ Suomen ufotutkijoilla on lehtileikearkistossaan yli 10 000 ufoaiheista artikkelia. Ufo-clip projektin tarkoituksena on viedä tietokoneelle olennaiset tiedot niin juttujen aiheista, tekijöistä kuin sisällöstäkin. Myöhemmässä vaiheessa itse artikkelitkin saatetaan skannata tietokoneelle. Tutkimukseni kannalta on valitettavaa, että vasta muutama tuhat artikkelia on tähän mennessä ehditty käsitellä.

Paluu alkuun

2. Ufologian aamunkoitto

2.1. Lentävät lautaset tulevat julkisuuteen

Modernin ufoilmiön lähtölaukauksena pidetään liikemies Kenneth Arnoldin yksityislentokoneesta tekemää havaintoa Yhdysvalloissa 24.6.1947. Arnold kuvaili näkemiensä yhdeksän litteän kohteen liikkuneen kuin veteen heitetty teevati. Lehtimiehet antoivat ilmiölle nimen "flying saucer", mikä Suomessa vääntyi muotoon "lentävä lautanen". Asian saama julkisuus alkoi kasvaa lumivyöryn lailla, ja lehdet kirjoittivat yhä uusista havainnoista. Suomi ei ollut mikään poikkeus maailmanlaajuiseksi paisuneessa julkisuudessa, vaan täälläkin lentävät lautaset täyttivät lehtien palstoja²⁵. Lehdet kertoivat Amerikassa vallitsevasta kuohunnasta heinäkuun alkupuolella, ja kotimaisista havainnoista päästiin raportoimaan jo pari viikkoa myöhemmin²⁶. Heinäkuun 1947 ufoaallon aikaan lentävät lautaset tulivat jäädäkseen suomalaisten sanomalehtien palstoille. Juttujen ilmestymistahti oli kuitenkin harva, kunnes vuonna 1952 koettiin seuraava ufoaalto. Viisikymmenluvulta lähtien myös aikakauslehdet ovat kirjoittaneet ufoista. Sittemmin ufoaiheeseen on tartuttu miltei kaikkien alojen lehdissä ²⁷. Ufot olivatkin olleet julkisuudessa jo pitkään ennen ensimmäisten ufokirjojen suomentamista 60-luvun alussa.

Arnoldin teevadit eivät tietenkään olleet ensimmäisiä outoja asioita, joita taivaalla on nähty. Pohjoismaissa nousi suuri kohu vuoden 1934 "kummituslentokoneista" ja vuoden 1946 "aaveraketeista"²⁸. Ajankohtansa puolesta ancient astronaut -teorioiden piiriin kuuluvista suomalaisista tapauksista kuuluisimpia ovat Andreaan ristin muotoinen valoilmiö Viipurissa vuoden 1495 piirityksen aikaan²⁹, piispa Erik Sorolaisen saarnassaan 1600-luvulla mainitsemat taivaalla näkyneet "paarit, ristit, luudat ja miekat", sekä kertomus Sahalahdelta 1700-luvun alussa Tiittu-vaarin mukanaan viemästä "jättiläiskokoisesta kiekosta"³⁰.

Lehtien jutut 40-luvun lopulta 60-luvun alkuun käsittelivät enimmäkseen juuri tapahtuneita havaintoja, mutta myös menneisyyden vierailijat alkoivat saada huomiota osakseen. Vuonna 1957 Tekniikan Maailma esitteli viisisivuisessa artikkelissa ruotsalaisen Henry Kjellsonin näkemyksiä menneisyydestä. Kjellsonin mukaan ihmiskunta on ollut teknisesti kehittyneellä tasolla jo tuhansia vuosia sitten. Todisteena hän esittelee mm. Egyptin pyramideja, Baalbekin temppelin terassia, Pääsiäissaarten patsaita, Delhin ruostumatonta pilaria ja Intian lentäviä koneita, vimanoita. Raamatusta hän poimii Hesekielin lentokoneen ja liiton arkin radioaktiivisuuden ³¹. Kaikki nämä teemat ovat sittemmin tulleet tutuiksi ancient astronaut -kirjoista, joissa samoja menneisyyden ihmeitä selitetään maan ulkopuolisilla vierailijoilla.

Seura -lehdessä julkaistiin vuonna 1960 Betlehemin tähteä käsittelevä artikkeli, jossa pidettiin yhtenä mahdollisena selityksenä tähteä lentävänä lautasena. Artikkelissa kerrotaan lukuisista ihmiskunnan historiassa nähdyistä oudoista valoilmiöistä, mm. faarao Thutmoses III:n näkemistä hohtavista kehistä sekä jälleen spekuloidaan liiton arkilla³².

Vuonna 1960 Neuvostoliittolainen fyysikko ja matemaatikko Matest Agrest esitti Literaturnaja Gazetassa teorian, jonka mukaan Raamatun aikoihin Baalbekin terassille nykyiseen Libanoniin laskeutunut avaruuslaiva olisi aiheuttanut Sodoman ja Gomorran tuhon. Uutistoimistot levittivät Agrestin teoriaa maailmalle ja esim. Helsingin Sanomat ja Aamulehti tekivät aiheesta jutun³³. Agrestin teorian todettiin herättäneen myös keskustelua ja mm. tohtori Reino Tuokko käsitteli aihetta Helsingin Sanomissa³⁴. Myöhemmin Seura -lehdessä selostettiin vielä Neuvostoliitossa käytyä kiistelyä aiheesta³⁵. Agrestin panosta ancient astronaut -teorioille on sittemmin pidetty niin tärkeänä, että hänelle on sanottu kuuluvan ansio ongelman asettamisesta tieteelliselle pohjalle³⁶.

En ole lehtiä järjestelmällisesti läpikäymällä tutkinut tämän aikakauden artikkeleita, mutta jo nämä esimerkit osoittavat, että monia myöhemmin ancient astronaut -teorioissa vastaan tulevia ajatuksia ja teemoja oli esillä suomalaisissa lehdissä jo vuosia ennen ensimmäisten ufokirjojen julkaisemista. Matest Agrestin teorioista syntynyt keskustelu osoitti, että Suomi ei elänyt näidenkään ajatusten suhteen umpiossa, vaan uudet ideat ja ajatukset otettiin täälläkin nopeasti pohdittaviksi.

²⁵ Kyröläinen; Teerikorpi, Ufojen arvoitus, s.11-13.
²⁶ Kuningas, Operaatio UFO, s.10-14.
²⁷ Kuningas, Ufoja Suomen taivaalla, s.166-168.
²⁸ Kyröläinen; Teerikorpi, s.16.
²⁹ "Tutkija No 31", "Valoilmiö Viipurin taivaalla v.1495 - Suomen vanhin ufo?", teoksessa Suomen ufotutkijat ry., Neljännesvuosiraportti 3/86 s.7-8.
³⁰ Kuningas, Ufoja Suomen taivaalla, s.9-11.
³¹ Kjellson, Henry, "Oliko Mooseksella radiumia arkussa?", Tekniikan Maailma 5/1957. Artikkeli on käännös ruotsalaisesta Industria -lehdestä.
³² Diopter, "Betlehemin tähden arvoitus", Seura 51-52/1960.
³³ "Uusi teoria Sodoman ja Gomorran tuhoajista - vieraita toisilta planeetoilta?". Helsingin Sanomat 10.2.1960. Lähteenä STT ja Reuter; "Avaruusmatkailijat tuhosivat Sodoman - neuvostotutkijan teoria". Aamulehti 10.2.1960. Lähteenä STT.
³⁴ Lehtonen, "Sodoma ja Gomorra". Kipinä 3/1960. "...Sodoman ja Gomorran hävitys on parhaillaan keskustelun aiheena..."; "Tohtori Reino Tuokko käsittelee myös Sodoman ja Gomorran hävitystä...". Tuokko arvelee vierailijoiden käyttäneen fotonirakettia, jonka peräsuihku olisi aiheuttanut tuhon.
³⁵ Semitjov, "Itä ja lentävät lautaset", Seura 41/1960.
³⁶ Ingressi artikkeliin Agrest, Matest, "Muinaisaikojen kosmonautit", Teoksessa Salaisuus selviää I, s.8; Agrestia pidetään ensimmäisenä tiedemiehenä, joka esitti teorian maapallon menneisyydessä ulkoavaruudesta tulleista vierailijoista. Ancient Astronaut Society, 24:n maailmankonferenssin käsiohjelma, s.15.

Paluu alkuun

2.2. Ensimmäisten yhdistysten synty

Monet sittemmin yhdistystoimintaan osallistuneet ufologian harrastajat ovat kertoneet seuranneensa aktiivisesti lentävien lautasten - kuten ufoja yleisesti tuohon aikaan kutsuttiin - edesottamuksia jo 40-luvun lopulta lähtien. Kiinnostus ufoihin syntyi suuremmassa mittakaavassa 1960-luvun alussa, jolloin myös alan yhdistystoiminta alkoi³⁷. Ilmeisesti ensimmäinen ufokerho perustettiin Porvoossa vuonna 1960 nimellä "Lentävät lautaset -kerho". Sen puheenjohtajaksi tuli kauppatieteiden kandidaatti Joel Rehnström. Vuonna 1962 Lentävät lautaset -kerho teki ensimmäisen yrityksen kerätä suomalaisia ufohavaintoja lehdissä julkaistun kyselyn avulla. Tuloksena oli muutama kymmenen enimmäkseen mitäänsanomatonta vastausta, mutta pää oli joka tapauksessa avattu. Niin Rehnströmillä kuin kerhon muullakin jäsenistöllä oli suuri rooli, kun ensimmäinen valtakunnallisesti merkittävä ufoyhdistys, Interplanetistit, vuonna 1962 perustettiin³⁸.

Interplanetistien perustava kokous pidettiin 21. marraskuuta 1962. Puheenjohtajaksi valittiin myös Lentävät lautaset -kerhossa toiminut rovasti Arvi Merikallio Vilppulasta ja sihteeriksi Joel Rehnström. Muista alun johtohenkilöistä mainittakoon lentokapteeni Ilpo Koskinen, joka aloitti teknillisenä avustajana, mutta josta sittemmin tuli puheenjohtaja ja usein julkisuudessa ollut alan tuntija. Perustavassa kokouksessa yhdistyksen nimeksi tuli "Lentolautasliitto", mutta ilmeisesti rekisteriviranomaisten vaatimuksesta se jouduttiin seuraavana vuonna muuttamaan muotoon "Interplanetistit ry"³⁹.

Vuoden 1963 keväällä yhdistyksen ensimmäisessä toimintakertomuksessa hallitus esitti kolmeosaisen kantansa lentolautasiin: "1) lentolautasten olemassaolo on todistettavissa, 2) on todennäköistä, että lentolautasilla liikkuu avaruuskansojen edustajia, jotka ovat olleet yhteydessä joihinkin maan ihmisiin, ja 3) on mahdollista, että avaruuskansoilla on erikoinen sanoma maan ihmisille"⁴⁰. Yhdistyksen alkuaikojen toiminnan piti huipentua kuuluisan amerikkalaisen kontaktihenkilön George Adamskin vierailuun, mutta jostain syystä tämä ei tullutkaan Suomeen. Ensimmäisten vuosien ajan jäsenmäärä oli noin 40⁴¹.

³⁷ Toivola, Piia, "Ufotutkimuksen synty Suomessa", Ultra 12/1981.
³⁸ Kuningas, Tapani, "Interplanetistien vaiheita", teoksessa Vimana - vuosikirja 1973, s.10-13.
³⁹ Kuningas, Tapani, "Interplanetistien vaiheita", teoksessa Vimana - vuosikirja 1973, s.13-14.
⁴⁰ Interplanetistien toimintakertomus 14.5.1963. Kuningas, Tapani, "Interplanetistien vaiheita", teoksessa Vimana - vuosikirja 1973 mukaan.
⁴¹ Kuningas, Tapani, "Interplanetistien vaiheita", teoksessa Vimana - vuosikirja 1973, s.19, 23.

Paluu alkuun

2.3. Ensimmäiset ufokirjat

Vuonna 1962 Joel Rehnström perusti "lentolautaskirjallisuutta" varten Kustannus Oy Vimanan, joka julkaisi samantien Suomen ensimmäiset ufokirjat. Neljästä teoksesta kaksi oli George Adamskin ja loput Daniel W. Fryn ja Desmond Leslien kirjoittamia⁴². Varsinkin Adamskin kirjat herättivät kiinnostusta ja myös vastustusta: kirjastojen hankintoja pitkälle ohjanneessa Kirjasto-lehdessä Seppo Kivinen kirjoitti Adamskin kirjasta "Olen ollut lentävällä lautasella" otsikolla "Varokaa lentäviä lautasia!". Kivinen toivoi kirjastojen pidättyvän kirjan hankinnasta "tai mikäli ovat erehtyneet sen hankkimaan, varastoivat sen kiireimmän kaupalla"⁴³.

Adamskin kirjoja vähemmälle huomiolle jäi Desmond Leslien kirja "Lentävät lautaset - onko niitä? I", joka käsitteli miltei pelkästään menneisyyden arvoituksia. Paljolti teosofisiin lähteisiin pohjaavassa teoksessa kerrotaan erityisesti Intian muinaisista lentävistä koneista, "Vimanoista", mutta myös mm. Egyptin ja Meksikon pyramidit ja Baalbek saavat osansa. Desmond Leslie kertoo käyttäneensä eräänä lähteenään W. Scott-Elliotin kirjaa "Atlantis-maa", joka on teosofinen esitys maailman historiasta ja ancient astronaut -kirjailijoiden myöhemmin käsittelemistä muinaisuuden mysteereistä⁴⁴. Atlantis-maa on itseasiassa painettu suomeksi jo vuonna 1911 Brooklynissa New Yorkin Uutisten kirjapainossa.⁴⁵

Desmondin kirjan ohella myös Adamskin ja Fryn teokset kertoivat historiallisista kontakteista muiden planeettojen asukkeihin. Kaikenkaikkiaan ancient astronaut -teoriat olivat siten laajalti esillä heti ensimmäisissä suomenkielisissä ufokirjoissa. Kirjojen vastaanotto jäi melkoisesta julkisuudesta huolimatta lopulta nuivaksi, joten Kustannus Oy Vimana ei enempiin julkaisuihin enää ryhtynyt⁴⁶. Adamskin "Olen ollut lentävällä lautasella" -kirjasta otettiin kuitenkin vielä toinen painos.

⁴² K.L., "Kymmenvuotistaipaleelta". Vimana 4/1972.
⁴³ Kivinen, Seppo, "Varokaa lentäviä lautasia!", Kirjasto-lehti 5/1962.
⁴⁴ Leslie, Lentävät lautaset - onko niitä I, s.105-110.
⁴⁵ Scott-Elliot, Atlantis-maa 1972. Näköispainos New Yorkin Uutisten kirjapainossa vuonna 1911 painetusta suomennoksesta.
⁴⁶ Kuningas, "Suomenkielinen ufokirjallisuus", Ultra 1/75.

Paluu alkuun

2.4. Interplanetistien toiminta vilkastuu

Interplanetistit julkaisivat vuosina 1963-1966 jäsenilleen monistettua "Lentolautaslehteä". Lehdessä käsiteltiin usein myös mahdollisia menneisyyden vierailijoita. Jutut käsittelivät mm. yhtenä parhaista ancient astronaut -teoriaa tukevista todisteista pidettyä Piri Reisin karttaa⁴⁷ja Matest Agrestin teorioita⁴⁸. Interplanetistit julkaisivat myös vuonna 1966 Rolf Telanon kirjan "Borealis: tulemme avaruudesta", jossa selostettiin varsinaisen kontaktikertomuksen ohella laajasti ihmiskunnan historiallisia kontakteja maan ulkopuolisiin olentoihin.

Vuodesta 1965 lähtien julkisuus ufojen ympärillä kasvoi, ja lehdet kirjoittivat aiheesta useammin kuin koskaan aikaisemmin⁴⁹. Tämän ajan menneisyyden vierailuja käsittelevistä artikkeleista mainittakoon Tekniikan Maailman monisivuinen ja runsaasti kuvitettu juttu humanoideja muistuttavista luolamaalauksista ja japanilaisista astronauttia muistuttavista Dogun patsaista⁵⁰.

Ufojulkisuuden kasvaessa Interplanetistien toiminta alkoi vilkastua. Rovasti Merikallio lähti yhdistyksestä ja puheenjohtajaksi tuli vuosiksi 1965-1970 lentokapteeni Koskinen. Merikallio siirtyi perustamansa Suomen Planetistien Seura ry:n puheenjohtajaksi. Vuosikymmenen puolivälissä Yhdysvalloista saapunut kontaktihenkilö Margit Lilius-Mustapa toimi aktiivisesti yhdistyksessä, hän mm. piti lukuisia esitelmätilaisuuksia, joihin osallistui myös parapsykologisten, teosofisten ja spiritualististen seurojen jäseniä⁵¹. Vuonna 1967 omakustanteena julkaistu Lilius-Mustapan "Ihminen ja avaruuden avautuminen" on tavallaan ensimmäinen todella suomalainen ufokirja: kirjoittaja on alunperin suomalainen, kirja on kirjoitettu Suomessa ja suomeksi.

Yhtenä näkyvänä osoituksena Interplanetistien toiminnan laajenemisesta on Lentolautaslehden muuttuminen "Vimanaksi". Neljästi vuodessa ilmestynyt Vimana oli edelleen tarkoitettu jäsenlehdeksi, mutta se oli painoasultaan ja toimitustyöltään jo aivan toista luokkaa kuin edeltäjänsä. Tämän ensimmäisen todellisen ufolehden päätoimittajana toimi Aili Nurmiaho ja toimitussihteerinä Pekka Teerikorpi⁵². Vuosina 1967-1972 ilmestyneessä Vimanassa kirjoitettiin ensimmäisen parin vuoden aikana usein menneisyyden vierailijoista. Menneisyyden ufojen merkittävyydestä lehdelle kertoo jo nimen valinta, tarkoittaahan "vimana" muinaisten intialaisten legendojen lentolaitetta. Heti ensimmäisessä numerossa Pertti Oksanen selosti kymmenen sivun pituisessa jutussa näkemyksiään lentolautasten ja humanoidien esiintymisestä Raamatun sivuilla⁵³. Vuonna 1968 Vimanassa jaettiin ufotutkimuksen kenttä kolmeen osa-alueeseen: nykyajan havaintoihin, humanoidihavaintoihin ja menneisyyden havaintoihin. Jutussa kerrotaan, että useimmat ufo-havaintoja yleisesti käsittelevät teokset sisältävät myös viittauksia vanhempiin havaintoihin. Artikkelissa todetaan tuhansia vuosia vanhojen tapausten tutkimisen olevan vaikeata, "mutta sen merkitystä UFO-tutkimuksen kokonaisuudessa tuskin voidaan kieltää"⁵⁴.

Vuosikymmenen lopun lähetessä Interplanetistien toiminta vilkastui ja laajeni; mm. paikalliskerhoja perustettiin 13 paikkakunnalle⁵⁵ ja myöhemmin mittavaksi kasvanut ufoseminaari -toiminta alkoi. Vaikka Interplanetistit näyttivät olevan vahvassa myötätuulessa, alkoivat ensimmäiset merkit vaikeuksista tulla esiin. Joel Rehnström - koko toiminnan keskeinen alkuunpanija - lähetti Vimanaan vuonna 1968 kirjeen, jossa hän totesi: "yhdistys ei ole enää ajan hermossa kiinni". "Tieteelliseksi tutkimusjärjestöksi sitä ei ole luotu...propaganda-järjestönä yhdistys on tehnyt tehtävänsä"..."Ehdotan, että hajoitamme yhdistyksen". Rehnströmin mukaan huomio olisi pitänyt suunnata mieluummin Urantia -kirjan sanomaan⁵⁶. Vaikka ulkonaisesti toiminta yhä laajeni, niin pinnan alla kävivät "sisäiset kuohut, uskovien ja tieteilijöiden mielipiteenvaihto"⁵⁷.

⁴⁷ "Piri Reis'in kartta", ote Donald E keyhoe'n v.1960 ilmestyneestä kirjasta "Flying saucers, top secret", Lentolautaslehti 2/1963. Turkkilaisen amiraalin Piri Reis'in 1500-luvun alussa laatimassa kartassa sanotaan näkyvän mm. Etelämantereen vuosituhansia jään alla ollutta rannikkoa.
⁴⁸ Ribera, Antonio, "Mitä tapahtui Fatimassa?", Lentolautaslehti 1/1966. Käännös Flying Saucer Reviewin numerosta March-April 1964.
⁴⁹Kuningas, Ufoja Suomen taivaalla, s.167-168.
⁵⁰ "Primitiivinen taide kertoo avaruuden asukkaiden vierailuista", Tekniikan Maailma 8/1966. Monet artikkelissa esitellyistä kalliopiirroksista päätyivät sittemmin Dänikenin kirjojen kanteen.
⁵¹ Kuningas, Tapani, "Interplanetistien vaiheita", teoksessa Vimana - vuosikirja 1973, s.24-26.
⁵² Kuningas, Tapani, "Interplanetistien vaiheita", teoksessa Vimana - vuosikirja 1973, s.23, 28.
⁵³ Oksanen, Pertti, "Lentolautaset ja raamattu", Vimana 1/1967.
⁵⁴ "Viitteitä ufo-tutkijoille", Vimana 1968/3-4.
⁵⁵ K.L., "Kymmenvuotistaipaleelta", Vimana 1972/4.
⁵⁶ Rehnström, Joel, "Kirje toimitukselle", Vimana 1968/3-4. Urantia-kirjan sanotaan olevan kosmisten olentojen vuosina 1924-1934 ihmiskunnalle antama käänteentekevä ilmoitus, joka kertoo mm. universumien rakenteesta, Jeesuksen opetuksista, ihmisen alkuperästä, menneisyydestä, kohtalosta ja suhteesta Jumalaan. Heino, Mihin Suomi tänään uskoo, s.319-320.
⁵⁷ Nimim. "U.H.von Tutkailija", Kirja-arvostelu: Vimana-vuosikirja 1973. Humanoidien Maailma 1974/4.

Paluu alkuun

3. Suuren ufoinnostuksen vuodet 1968-1974

3.1. Erich von Däniken ja menneisyyden vierailijat nousevat otsikoihin

Vuosikymmenen lopun lähestyessä ufoinnostus saavutti uudet mittasuhteet, kun suuret kustantajat ryhtyivät julkaisemaan paljon huomiota saavia ufokirjoja. Lehdet, radio ja TV osoittivat jatkuvasti lisääntyvää kiinnostusta aihetta kohtaan⁵⁸. Ufot saivat merkittävää julkisuutta syksyllä 1968, kun 80 000 kappaleen painoksen suuruisena leviävä "Mitä Missä Milloin 1969" käsitteli kahdeksan sivuisessa artikkelissa aihetta. "Tavattoman monien lukijoiden toivomuksesta" julkaistu juttu kertoi myös menneisyyden vierailijoista⁵⁹. Kolmesta vuonna 1968 julkaistusta ufokirjasta K. Gösta Rehnin "Lentävät lautaset" ja Frank Edwardsin "Lentävien lautasten arvoitus" käsittelivät pääasiassa nykypäivän havaintoja. Varsinaisen kohun nosti kuitenkin Kirjayhtymän kustantama Erich von Dänikenin esikoisteos "Vieraita avaruudesta", joka oli aikaisemmin samana vuonna noussut kansainväliseksi bestselleriksi.

Sveitsiläisen, aiemmin mm. hotellinjohtajana toimineen Erich von Dänikenin perusajatuksen mukaan joskus menneisyydessä vieras avaruuslaiva löysi maan ja ryhtyi geneettisesti jalostamaan alkuihmistä. Avaruusmatkailijat varjelivat kehittämäänsä Homo Sapiensia ja mm. siirtelivät näitä mantereelta toiselle. Alkukantainen ihminen ei osannut suhtautua luojiinsa muutoin, kuin kunnioittamalla näitä jumalina⁶⁰. Todistusaineistona väitteilleen Däniken esittää mm. Piri Reisin kartat, esihistorialliset luolamaalaukset, Nazcan tasangon vain ilmasta näkyvät valtavat kuviot Perussa, Raamatun kertomukset "Jumalan pojista" ja Hesekielin näystä, pyramidit, Intian tarut vimanoista ja Pääsiäissaarten patsaat. Kirjayhtymän markkinointilehden mukaan Däniken käytti 13 vuotta ja 100 000 lentokilometriä tutkimuksiinsa⁶¹. Voidakseen hyväksyä Dänikenin väitteet lukijan täytyy "asettaa epäilyksenalaiseksi kaikki, minkä olemme hyväksyneet oikeana ja totena"⁶². "Vieraita avaruudesta" vilisee kysymys- ja huutomerkkejä, joilla Däniken pyrkii provosoimaan tiedeyhteisön vastaamaan esittämäänsä haasteeseen.

Dänikenin esikoinen arvosteltiin liki kaikissa tärkeimmissä sanomalehdissä ja varsin monessa pienemmässäkin⁶³. "Vieraita avaruudesta" koetaan monessa lehdessä hämmentävänä ja ajattelemaan panevana⁶⁴. Useat arvostelujen tekijät jäävät odottamaan tiedemiesten ja virallisen tieteen vastausta Dänikenin haasteeseen⁶⁵. Esim. Jussi Juurikkala Arvostelevassa kirjaluettelossa pitää teosta mielenkiintoisena ja vakavana yrityksenä ihmiskunnan menneisyydestä muodostettujen käsitysten järkyttämiseksi; Juurikkalan on "pakko myöntää" väitteiden perustelut melko vankoiksi⁶⁶. Kielteistäkin palautetta tuli, varsinkin suuremmissa päivälehdissä⁶⁷. Kauneus ja Terveys -lehdessä kirjoittaneen Leo Hildénin mukaan Dänikenin suurin heikkous on siinä, että hän yrittää puoliväkisin työntää teoriansa puitteisiin ilmiöitä tai tapahtumia, sopivatpa ne siihen tai eivät. Hildén pitää säälinä sitä, että "kirjoittaja on teoriansa esittämisinnosta johtuen tuon tuostakin poikennut terveen järjen tieltä..."⁶⁸.

Dänikenin kirja ja hänen ajatuksensa nousivat kerralla väittelyjen ja julkisuuden kohteeksi⁶⁹. Julkisuuden vyöry oli niin suuri, että jo vuoden 1969 alussa ancient astronaut -teorioista kirjoittaminen koettiin "jankuttamiseksi", koska aiheesta oli jo kirjoitettu "kilometrejä pitkiä kirjoitussivuja"⁷⁰. "Vieraita avaruudesta" on osoittautunut harvinaisen kestäväksi menestykseksi. Kirjasta on otettu uusin, kahdeksas painos vuonna 1993.

Dänikenin esikoista kritisoitiin maassamme monesta asiasta, mutta siihen ei juuri tuolloin kiinnitetty huomiota, että useimmat hänen ideoistaan oli jo täälläkin esitetty paljon ennen häntä. Däniken käytti mm. Matest Agrestin kokoamaa aineistoa kirjoissaan⁷¹. Maailmalla kirjoja menneisyyden vierailijoista olivat ennen Dänikeniä kirjoittaneet ainakin Robert Charroux sekä Louis Pauwels ja Jacques Bergier⁷². Maurice Jessupin pientä kirjasta vuonna 1953 on sanottu kaikkein ensimmäiseksi näiden ajatusten esiintuojaksi⁷³. Dänikeniä on myöhemminkin harvoin arvosteltu siitä, että hän ei ole itse kirjoittanut useimpia suomennettuja kirjojaan. Saksalainen kirjoittaja Wilhelm Utermann muokkasi Dänikenin ensimmäisen teoksen tämän käsikirjoituksen pohjalta⁷⁴. Myöhemmissä kirjoissa Utermann esiintyy pseudonyymillä "Wilhelm Roggersdorf", jonka kerrotaan usean teoksen bibliograafisten tietojen yhteydessä muokanneen tekstiä⁷⁵.

Monet lehdet arvioivat Dänikenin kirjan vasta seuraavan vuoden puolella, ja kohu niin nykypäivän ufoista kuin menneisyyden vierailijoista jatkui muutoinkin keskeytymättömänä. Vuonna 1969 ei ilmestynyt uusia ufokirjoja, mutta Dänikenin esikoisesta otettiin jatkuvasti uusia painoksia. Dänikenin seuraava teos, "Takaisin tähtiin", ilmestyi vuonna 1970. Däniken kirjoitti teoksen tutkintovankeudessa, sillä häntä syytettiin henkilökohtaiseen taloudenpitoon liittyvistä jatketusta petoksesta, kavalluksesta ja väärennöksestä. Hänet tuomittiin paikallisessa oikeusistuimessa syylliseksi, ja hän joutui istumaan vankilassa marraskuusta 1968 elokuuhun 1971⁷⁶. "Takaisin tähtiin" on entistä spekulatiivisempaa pohdintaa, joka keskittyy biologiaan, evoluutioon ja genetiikkaan. Däniken toistaa ensimmäisen kirjansa teemoja Nazcasta, Intian Vimanoista, Hesekielistä ja Raamatusta yleisemminkin tuomatta esiin mitään ratkaisevaa uutta todistusaineistoa. Myös "Takaisin tähtiin" osoittautui menestykseksi, siitä otettiin neljä painosta ilmestymisvuonnaan ja viides vielä vuonna 1977⁷⁷.

"Takaisin tähtiin" huomioitiin Dänikenin esikoisen tapaan lukuisissa kirja-arvosteluissa⁷⁸. Kaikenkaikkiaan vastaanotto oli melko lämmin, vaikkakin kaikki arviot eivät olleet pelkästään myönteisiä. Monet arvostelijat toteavat "Takaisin tähtiin" olevan edellisen teoksen jälkilämmittelyä⁷⁹, ja esimerkiksi Maaseudun Tulevaisuudessa kirjoittaneen Tapio Hiisivaaran mielestä Dänikenin avaruuslennot ovat "yhtä uskottavia kuin olisi väittämä, että Lapin noidat loivat taikakeinoillaan Päijänteen porojensa juoma-aitaksi"⁸⁰.

Dänikenin kirja herätti myös poliittisia intohimoja. Kansan Uutiset otsikoi laajan ja perusteellisen analyysinsa Dänikenin teoksista ja teorioista "Takaisin tähtiin - taantumuksen uusi propaganda-ase". Dänikenin teoriat todetaan selkeästi marxilaisen dialektiikan vastaisiksi: "Varmasti ei Erich von Däniken esittäisi tällaisia mielipiteitä, jos hän vähänkään olisi tutkinut marxilaista, dialektista ja historiallista materialismia." Kaiken kaikkiaan lehti katsoo Erich von Dänikenin teosten olevan uusi keino työväenluokan harhauttamiseksi. Kansan Uutiset antaa kuitenkin luvan kirjan lukemiseksi todeten valistuneen lukijan pystyvän kyllä suodattamaan joukosta kaikki epämarxilaiset ja tieteenvastaiset päätelmät⁸¹. Kansan Uutisten näinkin rajua hyökkäystä ancient astronaut -teorioita vastaan voidaan pitää sikäli erikoisena, että näitä ajatuksia oli esitetty paljon juuri "marxilaista, dialektista ja historiallista materialismia" edustavassa Neuvostoliitossa. Juuri tässä "epämarxilaisessa" "Takaisin tähtiin" kirjassa Däniken selostaa kahdeksan sivun verran Moskovassa käymiään keskusteluja neuvostoliittolaisten tiedemiesten kanssa.⁸²

⁵⁸Pääkirjoitus "Ufotutkimuksen näkymistä", Vimana 1/1969. "Ilmeisestikin "lentävät lautaset" saavat tällä hetkellä osakseen enemmän huomiota kuin koskaan aikaisemmin niiden vuosien aikana, jolloin niistä on julkisesti keskusteltu"; "Muutamissa televisio-ohjelmissa on myös käsitelty UFO-ongelmaa...". Radio-ohjelmista mainittakoon esim. nuorten radion ohjelma "Lentävät lautaset". "Suomalaisia ufo-kerhoja: Tampereen FUFOI", Vimana 3-4/1968.
⁵⁹ "Lukijalle", Mitä Missä Milloin 1969, s.3; Harjulehto, Seppo, "Lentävät lautaset", teoksessa Mitä Missä Milloin 1969, s.257-264.
⁶⁰ Däniken, Vieraita avaruudesta, s.75-76.
⁶¹ Kirjalehti 7/1968.
⁶² Däniken 1968, s.78.
⁶³ Kirjayhtymän kirja-arvosteluarkistosta löytyi 17 arvostelua.
⁶⁴ Esim. PH, "Liian voimakas mielikuvitus?", Forssan lehti 4.12.1968.
⁶⁵ Mm. PH, "Liian voimakas mielikuvitus?", Forssan Lehti 4.12.1968; Valtonen, Harri, "Näkikö profeetta Hesekiel ihmeen vai avaruuslaivan?", Savon Sanomat 11.2.1969; Helwe, Ulla, "Kirja epäilijöille", Keskisuomalainen 19.2.1969.
⁶⁶Juurikkala Jussi, Arvosteleva kirjaluettelo 1/1969. Ajat olivat todella muuttuneet Adamskin saamasta vastaanotosta.
⁶⁷ Leinonen, Matti, "Muukalaiset muualta - ollakko vai ei", Helsingin Sanomat 18.3.1969. Leinosta häiritsee Dänikenin "liiallinen raflaavuus ja arkikieli"; Jotuni, Pertti, "Mitä tiedämme avaruudesta", Uusi Suomi 2.2.1969. Jotuni peräänkuuluttaa objektiivista lähestymistapaa ja toteaa selkeästi, että Dänikenin kirja ei kykene väitteitään todistamaan.
⁶⁸ Hildén, Leo, "Vieraita avaruudesta", Kauneus ja Terveys, päivämäärä kadonnut, 1969.
⁶⁹ Jotuni, Pertti, "Mitä tiedämme avaruudesta", Uusi Suomi 2.2.1969. "...ilmestyy...lehtikirjoituksia tai muita puheenvuoroja tavallista tiheämpään. Eräänä tällaisena aiheena, johon tavan takaa on kuluneena syksynä joutunut eri yhteyksissä törmäämään, on kysymys kultturimme alkuperästä siinä valossa, että planeetallamme olisi käynyt vieraita joskus ennen sivilisaation aamunkoittoa."; Kuningas, Tapani, "Suomenkielinen ufokirjallisuus", Ultra 1/1975. "...aiheuttanut Suomessa - kuten kaikkialla maailmassa - melkoista väittelyä ja samalla se on ollut ufokirjallisuuden suurin myytimenestys"; muusta julkisuudesta mainittakoon, että esim. Tapani Kuningasta haastateltiin ensimmäisen kerran televisiossa nuortenohjelmaan v. 1968 joulukuussa kun Dänikenin "Vieraita avaruudesta" ja Frank Edwardsin "Lentävien lautasten arvoitus" olivat myyneet hyvin. Kuningas, Tapani, haastattelu 9.9.1996.
⁷⁰ Wesander, Eino, "Onko uusi avaruustiede kumoamassa darvinismin", Vapaa Ajattelija 1/1969.
⁷¹ Sjögren, Reijo, Pääkirjoitus, Humanoidien Maailma 5/1973.
⁷² Khuon, Ernst von, "Tulivatko jumalat toisilta tähdiltä?", teoksessa Khuon (toim.), Tulivatko jumalat tähdistä, s.11; Dänikeniä syytettiin julkisesti näiden ranskalaisten kirjailijoiden plagioinnista. Krassa, Erich von Däniken: disciple of the Gods - a biography by Peter Krassa, s.67-73.
⁷³ Allan, Arvoitusten edessä, s.54.
⁷⁴ On väitetty, että kustantaja antoi Utermannin "korjata joka ainoan rivin teoksen lukukelvottomuuden takia". Hyrkäs, Seppo, "Takaisin tähtiin - tättärää!", Uusi Suomi 7.5.1978.
⁷⁵ Krassa, mt., s.4. Roggersdorfin ilmoitetaan muokanneen tekstiä seuraavissa suomennetuissa kirjoissa: Takaisin tähtiin, Kaikuja avaruudesta, Ilmestysten arvoitus, Menneisyyden profeetta.
⁷⁶ Däniken, Takaisin tähtiin, s.14; Väisänen, Matti, "Ajaako jumala lentävällä lautasella?", Ultra 5/1975; Oikeudenkäynnistä laajemmin Krassa, mt., s.96-107. Valtion tuomioistuin kuitenkin vapautti Dänikenin kaikista syytteistä vuonna 1982, jolloin tuomio poistettiin rikosrekisteristä. Ancient Astronaut Society, 24:n maailmankonferenssin käsiohjelma, s.36.
⁷⁷ Kirjayhtymä 1958-1983, s.77.
⁷⁸ Kirjayhtymän kirja-arvosteluarkistosta löytyi 28 arvostelua.
⁷⁹ Esim. Ukkola, Jukka, "Ufoaallon jälkimainingit", Kaleva 19.12.1970; Kiviniemi, Timo, "Apinasta astronautiksi", Ruotsin Suomalainen 2/1971. "...tuntuu...pelkästään jälkilämmittelyltä".
⁸⁰ Hiisivaara, Tapio, "Sinkoilevia aatoksia", Maaseudun Tulevaisuus 22.10.1970.
⁸¹Männikkö, Heikki, "Takaisin tähtiin - taantumuksen uusi propaganda-ase", Kansan Uutiset 6.11.1970.
⁸² Däniken 1970, s.107-114.

Paluu alkuun

3.2. Keväällä 1971 ufot päivittäin julkisuudessa

60-70-lukujen taitteessa ufot - joiksi lentäviä lautasia oltiin yleisesti alettu kutsua⁸³ - murtautuivat toden teolla suomalaiseen julkisuuteen. Suomen suurin ufoaalto koettiin vuosina 1970-73⁸⁴. Ufoilmiö oli julkisen debatin kohteena, ja yleisötilaisuudet keräsivät runsaasti yleisöä. Yhdistystoiminta kukoisti. Interplanetistien jäsenmäärä oli lähtenyt vuonna 1965 tasaiseen nousuun, yltäen vuonna 1972 liki kahdeksaan sataan. Interplanetisteissa aktiivisesti toiminut, ja yhdistyksen johtoon vuosina 1970-1972 valittu Tapani Kuningas oli vuonna 1968 perustanut eräänlaisen yhden miehen organisaation nimeltään "Suomen Ufotutkimus", joka pyrki kartoittamaan ufohavaintoja ja luomaan järjestelmälliseen tutkimustoimintaan kykenevän tutkijaverkon⁸⁵. Suomen Ufotutkimus järjesti alan seminaareja, joissa pyrittiin lähentämään erillään toimivia yhdistyksiä toisiinsa⁸⁶. Aktiivisia ja laajaa toimintaa harjoittaneita yhdistyksiä oli mm. Turussa ja Tampereella⁸⁷. Oulussa toimi vireä Pohjois-Suomen Ufotutkimus, jonka tutkimukset Pudasjärven-Kuusamon ufoaallosta herättivät laajaa huomiota⁸⁸.

Kaikkein kuumimmillaan ufobuumi oli vuoden 1971 keväällä, jolloin ufoja nähtiin ja niistä kirjoitettiin päivittäin. Koko 70-luvun alun ajan ufokysymys - mukaanlukien menneisyyden vierailijat - saivat jatkuvaa huomiota niin lehdistössä kuin muutoinkin⁸⁹. Suuren ufokuumeen vuosina julkaistiin myös ufokirjallisuutta paljon enemmän kuin aikaisemmin. Osa kirjoista oli myyntimenestyksiä, ja kirjastoissa ufokirjat olivat tuolloin lainatuimpia teoksia⁹⁰.

⁸³ Toivola, Piia, "Ufotutkimuksen synty Suomessa", Ultra 12/1981.
⁸⁴ Toivola, Piia, "Ufotutkimuksen synty Suomessa", Ultra 12/1981.
⁸⁵ Kuningas, Tapani, "Interplanetistien vaiheita", teoksessa Vimana - vuosikirja 1973, s.29-30. Kuningas oli myös Planetistien jäsen. Hänet kuitenkin erotettiin "hajoituspyrkimysten" vuoksi. Merikallion kirje Kuninkaalle 3.9.1968; Ote SPS:n hallituksen kokouksen pöytäkirjasta 20.10.1968. Ultran arkisto.
⁸⁶ Kuningas, Tapani, "Interplanetistien vaiheita", teoksessa Vimana - vuosikirja 1973, s.32, 36.
⁸⁷ äyräväinen, Tapio, "Suomessa 1994 toimivat ufotutkimustoimintaa harjoittavat yhdistykset", teoksessa Uforaportti 2, Suomen Ufotutkijat ry 1995, s.167. Esim. Turun Ufon tilaisuuksissa saattoi vilkkaimpana aikana olla toistasataa kuulijaa.
⁸⁸ Koivula, s.17. Lehtimies Soini Lax kirjoitti aiheesta Kirjayhtymän kustantaman kirjan "Pudasjärven ufot" vuonna 1972.
⁸⁹ Esim. Halonen, Antti, "Todellisuus ja sen rajat", Uusi Suomi 23.2.1972. "Ovatko vieraat olennot kehittäneet ihmiskuntaa. Onko planeettojen välisiä avaruusmatkoja tehty ennen. Olivatko jumalat astronautteja ennen ajanlaskumme alkamista."..." Nämä ovat tämän hetken kysymyksiä, joista väitellään, keskustellaan ja kirjoitetaan laajoja teoksia". Suomen Ufotutkijoiden lehtileikearkistossa on tältä ajalta tuhansia artikkeleita, joista lukuisissa käsitellään menneisyyden vierailijoita.
⁹⁰ Kuningas, Tapani, "Sata ufokirjaa", Ultra 4/1995.

Paluu alkuun

3.3. Kirjayhtymä urakoi ufokirjoja

Dänikenin saavuttaman suosion vanavedessä ilmestyi uusia menneisyyden arvoituksia käsitteleviä kirjoja. Kirjayhtymä julkaisi Ernst von Khuonin toimittaman "Tulivatko jumalat tähdistä?", jossa 16 kansainvälisesti tunnettua tiedemiestä kommentoi Dänikenin teorioita ja todisteita. Tiedemiehet pääsääntöisesti torjuvat Dänikenin ajatukset, tosin kohteliain sanakääntein⁹¹. Dänikenin annetaan kirjan lopuksi sanoa viimeinen sana. Melko harvinaista kommentaarikirjan suomentamista voidaan pitää merkkinä yleisön vahvasta kiinnostuksesta ancient astronaut -aihetta kohtaan, tosin Khuonin kirja ei kovin suurta huomiota herättänyt⁹². Maailmalla Däniken-kommentaareja ilmestyi useita, ja tässä joukossa Khuonin kokoomateos on kohteliaimmasta päästä. Oli tietysti kustantajan etu pitää yleisön kiinnostusta yllä, mutta ei tappaa sitä tuomalla julkisuuteen Dänikenin täydellisesti murskaavaa kritiikkiä.Kirjayhtymä takoi kun rauta oli kuuma. Se julkaisi italialaisen Peter Kolosimon ancient astronaut -aiheisen kirjan "Toisilta tähdiltä", jota mainostettiin mieltäkiehtovana kirjana von Dänikenin tapaan⁹³. Kolosimoa pidettiin jopa parempana kirjoittajana kuin Dänikeniä, mutta todelliseen maailmanmaineeseen hän ei useista aihetta käsittelevistä teoksista huolimatta kohonnut⁹⁴. Samoin Suomessa hän jäi auttamatta Dänikenin varjoon⁹⁵.

Varsinaiseksi "ufojulkaisijaksi" profiloituva Kirjayhtymä julkaisi myös Tapani Kuninkaan hyvin menestyviä ufokirjoja, jotka käsittelivät lähinnä tuoreita suomalaisia havaintoja. Däniken hallitsi 70-luvun alun ufologista julkisuutta siinä määrin, että arvostellessaan Kuninkaan "Ufojen jäljillä" -kirjaa Arvostelevassa kirjaluettelossa Vesa Lyytikäinen luulee Kuninkaan "ajattelun nojautunevan melkoisesti Dänikenin kiistanalaisiin teorioihin"⁹⁶. Kuningas nimenomaan toteaa esipuheessaan käsittelevänsä nykyhetken havaintoja, päinvastoin kuin Däniken⁹⁷.

Neuvostoliittolainen Edistys -kustantamo käänsi vuonna 1971 suomeksi kolmen kirjan kokonaisuuden "Salaisuus selviää I-III". Ensimmäinen osa sisältää neuvostoliittolaisen fyysikon Matest Agrestin 60-luvun alussa kirjoittaman merkittävän artikkelin "Muinaisaikojen kosmonautit", joka oli kyllä huomattu tuoreeltaan suomalaisissakin lehdissä vuonna 1960. Agrest pyrkii artikkelissaan käsittelemään tieteellisesti kysymystä menneisyyden vierailijoista⁹⁸.

Ensimmäinen suomalainen selkeästi Dänikenin innoittama kirja ilmestyi vuonna 1972 yllättävältä suunnalta: sosiaaliministerinäkin toimineelta pitkäaikaiselta keskustapuolueen kansanedustajalta, pastori Juho Tenhiälältä. Tuolloin ilmestyi hänen pamfletin omainen puheenvuoronsa "Usko ja Ufot", jossa hän kertaa Dänikenin ajatuksia ikäänkuin varustaen ne omilla reunahuomautuksillaan. Hän pohtii myös ancient astronaut -tulkintaa Kalevalalle⁹⁹. Kohtuullisesti huomiota saavuttanut kirja hämmensi monia tulkinnoillaan Raamatusta; tulkinnat sinänsä olivat suoria kopioita Dänikeniltä ja kumppaneilta, mutta nyt ne tulivat yhteiskunnallisesti arvostetun hengenmiehen kynästä¹⁰⁰.

⁹¹Khuon (toim.), mt., passim. Mm. Maria Reiche, joka on tutkinut Nazcan aluetta 40-luvun lopulta, tyrmää Dänikenin teorian jumalastronauttien lentokentästä. Reiche, Maria, "Kommentti Nazcasta", teoksessa Khuon (toim.), mt., s.264-270.
⁹² Kirjayhtymän kirja-arvosteluarkistosta löytyi vain kaksi arvostelua, tosin Khuonin teos mainitaan joissakin laajemmissa ilmestyneen ufokirjallisuuden katselmuksissa.
⁹³ Kirjalehti 7/1971.
⁹⁴ Kuningas, Tapani, "Suomenkielinen ufokirjallisuus osa 2", Ultra 2/1975.
⁹⁵ Kirjayhtymän kirja-arvosteluarkistossa oli viisi arvostelua, lisäksi Kolosimon kirjaa arvioitiin Dänikenin teosten yhteydessä.
⁹⁶ Lyytikäinen, Vesa, Arvosteleva kirjaluettelo 11/1971.
⁹⁷ Kuningas, Ufojen jäljillä, s.11-12.
⁹⁸ Agrest, Matest, "Muinaisaikojen kosmonautit". Teoksessa Salaisuus selviää I, s.8-25.
⁹⁹ Tenhiälä, Usko ja ufot, s.150-154.
¹⁰⁰ Kariston kirja-arvosteluarkistosta löytyi 10 arvostelua. Nimenomaan kirjoittajan henkilö, eikä niinkään asia, herätti huomiota. Esim. Hänninen, Artturi, "Usko ja ufot", Karjalainen 7.2.1973. "Jos kirjan kirjoittaja olisi joku muu eikä pappi, ei asialle kannattaisi uhrata montakaan riviä".

Paluu alkuun

3.4. Ensimmäinen kaupallinen ufolehti

Jatkuva kiinnostus ufoilmiötä kohtaan johti ensimmäisen laajalle yleisölle tarkoitetun ufolehden, "Ufoajan", syntyyn vuoden 1972 alussa. Lehden päätoimittajana toimi alusta lähtien Tapani Kuningas. Tämä Pohjoismaiden ensimmäinen ufolehti kirjoitti myös parapsykologiasta ja muusta rajatiedosta, mutta pääpaino oli ufoissa¹⁰¹. Ensimmäisenä vuonnaan Ufoaika keskittyi lähinnä nykypäivän havaintoihin. Peter Kolosimon ancient astronaut -kirja kuitenkin huomioitiin¹⁰², ja kirjepalstalla käytiin jatkodebattia Helsingin Sanomissa ilmestyneestä skeptisesti ancient astronaut -teorioihin suhtautuneesta artikkelista¹⁰³.

Vuosina 1971-1972 koettiin varsinainen rajatietolehtien buumi, sillä tuolloin aloittivat toimintansa myös "Hypnoosi-Rentoutus" ja "Tähti" -lehdet. Painoasultaan Ufoaikaa vastannut H-R käsitteli paljon parapsykologiaa ja jonkin verran myös ufologiaa. Osa H-R:n kirjoittajista toimi myös Ufoajan (myöh. Ultra) palstoilla. Sittemmin lehti lyhensi nimensä pelkäksi "Rentoutukseksi"¹⁰⁴. Mysteeni ry:n julkaiseman Tähti -lehden päätoimittajana toimi Jorma Elovaara. Elovaara oli tullut tunnetuksi rajatietoa monipuolisesti käsitelleestä "Vesimiehen aika" -radio-ohjelmasta ja samannimisestä kirjasta. Tähdessä ilmestyi eritasoisia artikkeleita kaikilta ufologian osa-alueita, myös menneisyyden vierailijoista. Alkuvuosien merkittävin ufoartikkeli oli Johann Waltt'in kaksiosainen "Ufojen historia ja tarkoitus", joka paneutui erityisesti menneisyyden vierailijoihin¹⁰⁵. Tähti oli ns. undeground -lehti ja tyyliltään omaperäinen ja räväkkä. Vaatimaton ulkoasu ja levikki vähensivät lehden yleistä merkitystä. Muista saman vuoden rajatietoa käsitelleistä lehtiuutuuksista mainittakoon "Tabu" -lehti, joka oli erikoinen sekoitus seksilehteä ja erilaisia mysteerioita ja parapsykologiaa.

¹⁰¹ Toivola, Piia, "Ufotutkimuksen synty Suomessa", Ultra 12/1981.
¹⁰² Ufoaika 3/72 ja 8/72.
¹⁰³ Nyqvist, Rafael, "Kirje argeologille", Ufoaika 6/1972; Ojamaa-Koskinen, Irmeli, "Kirje arkeologilta", Ufoaika 8/1972.
¹⁰⁴ Nimi vaihtui numerossa 2/1977.
¹⁰⁵ Waltt, Johann, "Ufojen historia ja tarkoitus 1-2", Tähti II (1/72) ja Tähti III (2/72). Waltt lainaa sivukaupalla Desmond Leslien kirjaa "Lentävät lautaset - onko niitä? I" kertoessaan muinaisen Intian Vimanoista.

Paluu alkuun

3.5. Dänikenin paluu ufokirjallisuuden korkeasuhdanteessa

Suomenkielisen ufokirjallisuuden julkaisemisen korkeasuhdanne oli vuosina 1973-4. Kahdessa vuodessa ilmestyi 18 ufokirjaa, mikä miltei kaksinkertaisti Suomessa ilmestyneiden alan kirjojen lukumäärän¹⁰⁶. Dänikeniltä - jolta oli jo ehditty kysellä uutta tuotantoa¹⁰⁷ - ilmestyi vuonna 1973 uusi kirja "Tulimmeko tähtien takaa?" ja heti seuraavana vuonna "Kaikuja avaruudesta". "Tulimmeko tähtien takaa?" keskittyy fantastiseen tarinaan Ecuadorissa ja Perussa sijaitsevista luolajärjestelmistä, joissa Däniken kertoo käyneensä. Luolista löytyivät ratkaisevat, mm. kullasta valmistetut todisteet ihmiskunnan kadonneesta alkuperästä. Valitettavasti luolan salaista suuaukkoa "vartioi villi intiaaniheimo"; kuviakaan ei voinut ottaa, sillä salamavalo olisi voinut laukaista vaikka laser-ansan¹⁰⁸. Däniken kuitenkin itse pääsi näkemään nuo aarteet. Däniken esittelee myös arvoituksia mm. Kiinasta, Brasiliasta ja Tyyneltä Valtamereltä. Kirjansa lopuksi Däniken siirtyy uskontofilosofian puolelle ja tuo julki oman jumalkäsityksensä: "ennen alkuräjähdystä oli jokin määrittelemätön alkuvoima, se"¹⁰⁹. Samana vuonna esitettiin vielä televisiossa kahdesti Dänikenin teorioihin perustuva elokuva "Olivatko jumalat astronautteja"¹¹⁰. Elokuvaa oli esitetty myös elokuvateattereissa¹¹¹.

Seuraavana vuonna ilmestyi Dänikenin neljäs teos "Kaikuja avaruudesta". Kirjan alkukielinen nimi "Meine Welt in Bildern" kuvaa melko tarkkaan sisältöä: kirjassa on varsin vähän tekstiä, mutta 280 mustavalko- ja 58 värikuvaa. Däniken esittää vähän uusia löytöjä, mainittavimpana "sensuroidun" raamatuntekstin Heenokista¹¹², sitävastoin hän kertaa aikaisempien kirjojensa teemoja. Tällä kertaa hän on ehkä vakuuttavampi kuin aikaisemmin, kun hän esittää enemmän konkreettisia valokuvia pelkkien sanallisten spekulaatioiden sijaan.

Suomalaisten lehtien mielenkiinto Dänikeniä kohtaan ei osoittanut vieläkään laantumisen merkkejä, vaan molemmat uutuuskirjat kirvoittivat runsaasti arvosteluja¹¹³. "Tulimmeko tähtien takaa?" sai osakseen hyvin vaihtelevan vastaanoton. Moitteita tuli mm. heikoista ja hatarista perusteluista, poskettomista väitteistä¹¹⁴, sekavasta rakenteesta¹¹⁵ ja ajatusketjujen hataruudesta¹¹⁶. Toisaalta - osin samoissa arvosteluissa - Dänikeniä kehuttiin hyväksi ja luistavaksi kirjoittajaksi¹¹⁷ sekä hyväksi ärsykkeeksi laiskistuneille aivoille¹¹⁸. Arkeologeilta ja tiedemiehiltä kaivataan edelleen vastauksia Dänikenin nostattamiin kysymyksiin¹¹⁹. Varauksettominta vastaanottoa edustaa Olavi Peltola SMP:läisessä Suomen Uutisissa. Hän pitää ihmisen uusia saavutuksia avaruustutkimuksessa Dänikenin ajattelua tukevana. Peltola kehuu kirjaa todelliseksi sensaatioksi; sen tiedot tulevat "mullistamaan koko nykyisen historiankäsityksemme"¹²⁰.

"Kaikuja avaruudesta" kirjallaan Däniken onnistui saavuttamaan positiivisimmat kirja-arvostelunsa. Varsinkin kirjan kuvitus keräsi kiitosta. Moni lehti kirjoitti tässä yhteydessä Dänikenistä myös laajemmin, onhan "Kaikuja avaruudesta" myös eräänlainen Dänikenin teorioiden kokoomateos. Ainakin seitsemässä pienemmässä lehdessä ilmestyi otsikoita lukuunottamatta identtinen kirjoitus, jossa suorastaan ylistettiin Dänikeniä. Laajassa ja kuvitetussa artikkelissa kerrotaan Dänikenin tuoneen tieteeseen uuden elementin, kirvoittaneen maailmanlaajuisen keskustelun ja synnyttäneen kaksi leiriä, Dänikenin kannattajat ja vastustajat. Hänen "julistuksensa eivät jättäneet välinpitämättömäksi ketään". Kuulennotkin tukevat Dänikenin teorioita. Anonyymiksi jäävä kirjoittaja arvelee Dänikenin uutuuden saavan entistäkin enemmän vastakaikua lukevalta ja tutkivalta maailmalta, joka "on ottanut Dänikenin kirjat avosilmin vastaan"¹²¹. Kaikkien käsitys Dänikenin saamasta vastakaiusta ei ollut yhtä ruusuinen. Esim. Etelä-Suomen Sanomiin kirjoittaneen Mika Suviojan mukaan "hänen teoriansa ovat kohdanneet myös ankaraa vastustusta ja monet hänen päätelmänsä on jauhettu hölynpölyksi"¹²².

Ankarinta kritiikkiä Dänikenin uutuutta kohtaan esitti Demarissa kirjoittanut Jarmo Pauni. Hän tulkitsee nykyihmisen pakenevan teollisen yhteiskunnan tuhokoneiston viitoittamaa tulevaisuutta takaisin menneisyyden myyttien ja ufojen maailmaan. "Rahahyeenat" ovat havainneet tämän "ihmisten älyllisen taantumishalukkuuden". Pauni löytää kirjan takaa rahankeruuideologian, ja toteaa Dänikenin kaikujen avaruudesta olevan yksinkertaisesti kirstun pohjalle kilisevien dollareiden ääniä. Kaikkein paras olisi, jos "ihmiset palaisivat nykyaikaan" pohtimaan tämän päivän yhteiskuntaa. Kaikenkaikkiaan Pauni luokittelee Dänikenin roskakirjallisuudeksi¹²³.

¹⁰⁶ Katso taulukko 3.
¹⁰⁷ Häkkinen, Kari, lukijakirje "Kysymyksiä", Ufoaika 8/1973.
¹⁰⁸ Däniken, Tulimmeko tähtien takaa?, s.24-26.
¹⁰⁹ Däniken 1973, s.223-236.
¹¹⁰ Sillfors, T.W. "Muutamia arvioita tv-ohjelman "olivatko jumalat astronautteja" pohjalta", Ufoaika 3/1973; Uusikivi, K., "Suhteellisuusteorian tunsi Herakleitos jo 2500 vuotta sitten", Insinööriuutiset 41/1973.
¹¹¹ "Erich von Däniken Suomessa", Rentoutus 1/1978.
¹¹² Däniken, Kaikuja avaruudesta, s.46-49.
¹¹³ Kirjayhtymän kirja-arvosteluarkistosta löytyi 17 arvostelua kirjasta "Tulimmeko tähtien takaa?" ja 24 kirjasta "Kaikuja avaruudesta".
¹¹⁴ Aro, Markku, "Däniken ja avaruusolennot", Uusi Suomi 21.10.1973.
¹¹⁵ Juurikkala, Jussi, Arvosteleva kirjaluettelo 11/1973.
¹¹⁶ Rantonen, Tuula, "Ufokirjojen värikäs esiinmarssi", Karjalainen 11.11.1973.
¹¹⁷ Rantonen, Tuula, "Ufokirjojen värikäs esiinmarssi", Karjalainen 11.11.1973.
¹¹⁸ Siivola, Markku, "Ufoja, ufoja...", Vaasa 5.1.1974.
¹¹⁹ Esim. Suvioja, Mika, "Tiedon yleinen suhteellisuus", Etelä-Suomen Sanomat 3.3.1974; Järvinen, Seppo E., "Tähtitieteilijäkö?", Vaasa 28.10.1973.
¹²⁰ Peltola, Olavi, "Uusia sensaatioita päivänvaloon", Suomen Uutiset 29.1.1974.
¹²¹ "Maapallolla on käynyt vieraita ulkoavaruudesta", Valkeakosken Sanomat 30.10.1974; "Dönikenin uusin teos avaruuden astronauteista", Kymen keskilaakso 23.10.1974; "Dänikenin löytöretki alkoi hieroglyfeistä", Länsi-Suomi 23.10.1974; "Kaikuja avaruudesta", Uudenmaan Sanomat 23.10.1974; "Kaikuja avaruudesta", Kuhmolainen 31.10.1974; "Böcker som tjusar och retar", Borgåbladet 26.10.1974; "Fantasifulla berättelser om jordens förhistoria", Hangötidningen 26.10.1974; Lisäksi Mikkelin Uutisviikossa ilmestyi pätkä samasta artikkelista. "Kaiku kiirii", Uutisviikko 24.10.1974.
¹²²Suvioja, Mika, "Hämmentävä von Däniken", Etelä-Suomen Sanomat 24.3.1975.
¹²³Pauni, Jarmo, "Myyttejä ja ufoja", Demari 4.1.1975. Kritiikin ohella Pauni kehuu kirjan kuvitusta.

Paluu alkuun

3.6. Menneisyyden vierailijoista Dänikenin varjossa

Ufokirjallisuuden vyöryssä ilmestyi toki muitakin menneisyyden vierailijoita käsitteleviä teoksia kuin Dänikenin. Niistä Leo Mellerin "Ufot ja maailmanloppu" sekä Josef f. Blumrichin "Kun taivaat aukenivat" olivat suoraan Dänikenin innoittamia; Alan ja Sally Landsburgin "Salattu maailma" jäi muutoin Dänikenin varjoon. Vuonna 1973 ilmestynyt Leo Mellerin "Ufot ja maailmanloppu" oli jo toinen kommentaarina Dänikeniin syntynyt¹²⁴ kristillisyyteen pohjaava suomalainen ufokirja. Meller käy erittäin hyökkäävään ja itsevarmaan tyyliin Dänikenin Raamattu-tulkintojen kimppuun. Meller kyllä uskoo ufojen olemassaoloon sekä Raamatun aikoina että nykypäivänä, mutta hän selittää ne pimeyden henkimaailman edustajiksi ja riivaajien esiintymismuodoksi¹²⁵.

Däniken sai yllättäen arvovaltaista tukea, kun Kirjayhtymä julkaisi vuonna 1974 NASA:n projektisuunnitteluosaston johtajan Josef F. Blumrichin kirjan "Kun taivaat aukenivat". Kirjan kirjoittaminen oli seurausta siitä, että Blumrich luki Dänikenin "Vieraita avaruudesta" ja siinä esitetyt väitteet Hesekielin avaruusaluksesta. Blumrich "päätti käyttää näitä profeetan esittämiä tietoja von Dänikeniä vastaan ja osoittaa hänen väittämiensä kestämättömyyden. Tuskin koskaan on täydellinen häviö tuottanut niin runsasta ja suurenmoista korvausta"¹²⁶. Blumrichin teknispainotteinen tutkimus päätyi siis vahvasti Dänikeniä tukeviin johtopäätöksiin. Blumrichin teoriat innoittivat Tekniikan Maailman neljän sivun artikkeliin jo ennenkuin kirjan suomentamisesta oli tietoa¹²⁷. "Kun taivaat aukenivat" sai lehdissä varsin paljon huomiota¹²⁸. Vastaanotto oli kautta linjan suopea, mm. Etelä-Suomen Sanomiin kirjoittanut Mika Suvioja piti teosta "miellyttävällä tavalla...julkaistuista menneisyyden uudelleen hahmotuksista tukevimpana ja perusteellisimpana"¹²⁹. Ylipäätään Blumrichin kirjaa pidettiin Dänikeniä tasokkaampana.

Televisiotuottaja Alan Landsburgin¹³⁰ yhdessä vaimonsa Sallyn kanssa kirjoittama "Salattu maailma" ilmestyi myös vuonna 1974. "Salattu maailma" toistaa piinallisen samankaltaisesti Dänikenin jo esiin nostamia ajatuksia mm. ihmisen avaruudellisesta alkuperästä, Hesekielistä, Nazcasta ja pyramideista. Landsburgien tyyli ei ole kuitenkaan aivan niin maaninen ja hyökkäävä kuin Dänikenin. Landsburgien saama vastaanotto oli vahvasti sidoksissa Dänikeniin¹³¹. Parhaimmillaan heitä pidetään tätä parempana. Esimerkiksi samassa Demarin artikkelissa, jossa Jarmo Pauni tyrmäsi Dänikenin, hän toteaa "Landsburgien onnistuvan siinä, missä Däniken epäonnistuu"¹³². Toisaalta Mika Suvioja Etelä-Suomen Sanomissa tylysti toteaa höpöttävän ja huolimattoman kirjan häviävän Dänikenille ja olevan esimerkki järjen itsepetoksesta¹³³. Varsin ankaran tuomion langetti myös A. Hirsjärvi Arvostelevassa Kirjaluettelossa: hänen mukaansa kirja on mielivaltaisesti kokoonkeitetty muhennos ja näyte tieteistaikauskosta¹³⁴.

Vuoden 1973 varsinaisten ufokirjojen vyöryn ohessa ilmestyi australialaisen Andrew Tomasin "Emme ole ensimmäiset". Tomas käsittelee paljolti samoja menneisyyden arvoituksia kuin Däniken, mutta ei tarjoa kaikkeen patenttiratkaisuna jumal-astronautteja. Vaikka jonkin verran huomiota herättänyt¹³⁵ Tomas ei varsinainen ufokirjailija ollutkaan, niputettiin hänetkin monissa arvosteluissa Dänikenin kanssa samaan. Tomasia pidettiin vakavasti otettavana kilpailijana Dänikenille¹³⁶; todettiinpa tämä myös mielenkiintoisemmaksi, tiedemiesmäisemmäksi, maltillisemmaksi ja samalla uskottavammaksi¹³⁷.

Ufokirjallisuuden julkaisemisen huippuvuosina myös useissa nykypäivän ufoihin keskittyneessä kirjassa sivuttiin menneisyyden vierailijoita. Oman, varsin omaperäisen ja hämmentävän hengentieteellisen näkemyksensä toi esiin myös sittemmin muista yhteyksistä tunnetuksi tullut Pekka Siitoin. Salanimillä Jonathan Shedd ja Hesiodos Foinix kirjoittamissaan kirjoissa "Yhteys ufoihin ja henkimaailmaan" ja "Ufot, uskonto ja paholainen" Siitoin selvittää ufologian yhteyksiä kristinuskon ja okkultismin historiaan¹³⁸.

¹²⁴ Meller, Ufot ja maailmanloppu, s.19. "Dänikenin kirjoitukset ovat myös laukaisseet lukijan nyt kädessä pitämän kirjan syntymisen".
¹²⁵ Meller 1973, s.124, 138. Kuvasta ja Sanasta ilmoitettiin, että Mellerin teoksen kirja-arvostelut on hävitetty, joten kirjan saaman huomion laajuudesta ei ole tietoa.
¹²⁶ Blumrich, Kun taivaat aukenivat, s.7.
¹²⁷ Hämäläinen, Raimo, "Hesekielin helikopterit", Tekniikan Maailma 2/1974.
¹²⁸ Kirjayhtymän kirja-arvosteluarkistosta löytyi 11 arvostelua.
¹²⁹ Suvioja, Mika, "Tarut ja tosiolevainen", Etelä-Suomen Sanomat 16.6.1974.
¹³⁰Alan Landsburg tuotti 70-luvulla mm. dokumenttisarjaa "Mysteries", jossa hän käsitteli osin samoja arvoituksia kuin kirjassaan. Sarjaa on esitetty nimellä "Mysteeri" TV-Tampereessa syksyllä 1997. Sarjan isäntänä toimi Star Trekista tuttu Leonard Nimoy. TV-sarja Mysteeri, TV-Tampere 1997. Myös toinen Star Trekin tähti, William Shatner toimi samoihin aikoihin vastaavassa roolissa Dänikenin teorioita esittelevässä dokumenttielokuvassa "The mysteries of the gods". Elokuva on sittemmin ilmestynyt suomennettuna videolla nimellä "Tulevaisuuden ihme". Videoelokuva Tulevaisuuden ihme.
¹³¹ Gummeruksen kirja-arvosteluarkistosta ilmoitettiin, että kaikki kirjaan liittyvä materiaali on hävitetty. Siksi en ole voinut tarkemmin vertailla kirjojen saaman huomion määrää.
¹³² Pauni, Jarmo, "Myyttejä ja ufoja", Demari 4.1.1975. Silti "Salattu maailmakin" on vain ajanvietekirjallisuutta. Paunin mukaan kaikkein paras olisi, jos "ihmiset palaisivat nykyaikaan" pohtimaan tämän päivän yhteiskuntaa.
¹³³ Suvioja, Mika, Etelä-Suomen Sanomat 15.4.1975.
¹³⁴ Hirsjärvi, A., Arvosteleva kirjaluettelo, 1974/12.
¹³⁵ Otavan kirja-arvosteluarkistosta löytyi seitsemän arvostelua. Lisäksi Tomasin kirja on huomioitu useissa laajemmissa kirjakatsauksissa, usein ufokirjallisuuden joukossa.
¹³⁶ Uusikivi, K., "Suhteellisuusteorian tunsi Herakleitos jo 2500 vuotta sitten", Insinööriuutiset 41/73.
¹³⁷ Parkkinen, Jukka, "Maan perijät", Turun Sanomat 14.10.1973.
¹³⁸ Shedd (Siitoin), Ufot, uskonto ja paholainen; Foinix (Siitoin), Yhteys ufoihin ja henkimaailmaan. Siitoin sivusi samoja aiheita myös salanimellä Peter von Weltheim kirjoittamassaan kirjassa "Henget kertovat". Weltheim, Henget kertovat.

Paluu alkuun

3.7. Ufolehdet paneutuvat muinaisiin vierailijoihin

Dänikenin uusien kirjojen ilmestymisen aikoihin myös Ufoaika- lehti paneutui toden teolla ancient astronaut -teorioihin. Ufoajan päätoimittaja Tapani Kuningas kirjoitti Dänikenin "Tulimmeko tähtien takaa?" -kirjasta kokonaisen aukeaman verran. Kuningas kertoo saksalaisten Stern ja Der Spiegel -lehtien tutkimuksista, joissa oli haastateltu Dänikenin oppaana Ecuadorin luolissa toiminutta, ja luolat alunperin löytänyttä Juan Moriczia. Tämä kertoi, ettei Däniken ole koskaan käynyt itse pääluolissa eikä nähnyt niiden aarteita. Dänikenhän nimenomaan sanoi itse nähneensä ja koskettaneensa kaikkea, mistä oli kirjoittanut. Stern ja Der Spiegel väittivät Dänikeniin syyllistyneen huikeaan valehteluun. Kuningas arvioi Dänikenin todisteista löytyvän runsaasti aukkoja ja heikkouksia, mutta "kaikesta huolimatta Dänikenin kirjaa ei kannata sivuuttaa pelkällä olankohautuksella"¹³⁹.

Dänikenin jumalkäsitys sai Ufoajan palaamaan myöhemmin "Tulimmeko tähtien takaa?" -kirjaan vielä kahdella laajalla artikkelilla. Sekavassa saksalaisen Jakob Lorberin ilmestyskirjallisuuteen pohjaavassa artikkelissaan Jouko Ahtola valittelee Dänikenin materialistisia tulkintoja, ja tarjoaa tilalle lähinnä enkeleihin perustuvia omiaan¹⁴⁰. Hiukan lähempänä maanpintaa pysytään artikkelissa "Dänikenin jumalakäsitys", jonka kirjoittaja Veikko Rekunen pitää Dänikenin jumalkäsitystä hänen tärkeimpänä sanomanaan. Rekunen vaikuttaa jotenkin katkeralta, kun hänelle itselleen tärkeältä tuntuva asia "ei ole julkisuudessa ketään kiinnostanut". Papitkin olivat kieltäytyneet keskustelemasta asiasta¹⁴¹. Näiden Dänikenistä innoituksensa saaneiden artikkeleiden lisäksi Ufoajassa oli laajoja juttuja mm. Vanhan testamentin mahdollisista ufoista ja teknisistä laitteista¹⁴², sekä Piri Reisin karttaan liittyvistä virheellisistä spekulaatioista¹⁴³.

Dänikenin "Kaikuja avaruudesta" sai nimensä "Ultraksi" vuoden 1974 lopulla muuttaneelta Ufoajalta positiivisen arvion. Ultrassa todetaan Dänikenin teosten suuresti kiinnostavan ja uusimman suomennoksen erityisesti. Näin siitä huolimatta, että Dänikeniä "pidetään mielikuvitusihmisenä", "tiedemiehet suhtautuvat häneen skeptisesti" ja "hänen moraalistaan levitetään epämääräisiä huhuja". Kirjan koetaan olevan opastuksena sokeasta uskosta kohti tietoa¹⁴⁴.

Turkulainen Reijo Sjögren toimi 70-luvun alussa erittäin aktiivisesti ufologian parissa. Hän toimi mm. Turun Ufo ry.:n johdossa¹⁴⁵, kirjoitti vuonna 1972 kirjan "Mies toisesta maailmasta" ja julkaisi omaa lehteään, "Humanoidien Maailmaa". Humanoidien Maailma aloitti vuonna 1973, jolloin ilmestyi kahdeksan numeroa. Vuoden 1974 alusta lehteä oli yleisesti saatavilla Rautatiekirjakaupan lehtipisteissä¹⁴⁶. Lehti muutti saman vuoden lopulla nimensä "Argokseksi", mutta melko pian nimenmuutoksen jälkeen se lopetti ilmestymisensä¹⁴⁷. Osittain Humanoidien Maailma -lehden aineiston pohjalta Sjögren kokosi vielä teoksen "Humanoidien Maailma -vuosikirja 1974". Sjögrenin julkaisut sisälsivät paljon ufologian kannalta keskeistä ulkomaista aineistoa, joka olisi ilman hänen työtään saattanut jäädä maassamme huomioimatta.

Sjögrenin julkaisut olivat vielä Ufoaikaakin selvemmin keskittyneet nykypäivän ilmiöihin. Humanoidien Maailmassa ilmestyi kuitenkin jatkosarjana jo Salaisuus selviää I -kirjassa julkaistu Matest Agrestin artikkeli "Muinaisaikojen kosmonautit"¹⁴⁸. Argos 2-3/1974 lehdessä taas julkaistiin tunnetun ranskalaisen ufologin Aimé Michelin laaja artikkeli "Paleoliittiset ufomuodot", joka käsitteli perusteellisesti Ranskan ja Espanjan kivikautisia piirroksia ja maalauksia¹⁴⁹. Toimiessaan Turun Ufo ry.:n puheenjohtajana vuonna 1973 Sjögren toimi vielä yhdistyksen "Ufotiedote" -lehden päätoimittajana. Lehdessä käsiteltiin jonkin verran menneisyyden vierailijoita, siinä ilmestyi mm. A. Nummirannan pitämä esitelmä "Kalevala = karjalais-suomalainen kansalliseepos ja ufot"¹⁵⁰.

¹³⁹ Kuningas, Tapani, "Kiistelty kirja", Ufoaika 1/1974.
¹⁴⁰ Ahtola, Jouko, "Däniken, Lorber ja kaksi ihmislajia", Ufoaika 5/1974.
¹⁴¹ Rekunen, Veikko, "Dänikenin jumalakäsitys", Ufoaika 8/1974.
¹⁴² Mättäänsilmä, Matti, "Ihmisen satu II osa", Ufoaika 2/1974. Mättäänsilmä spekuloi erityisesti sillä, oliko liiton arkki radioaktiivisista reaktioista energiansa saava viestintälaite.
¹⁴³ Tri Davies, C.W., "Piri-Reisin kartta: totta ja kuvittelua", Ufoaika 1/1973. Heikki Heimolan käännös Flying Saucer Reviewistä 2/1972. Davies tyrmää mm. Lentolautaslehdessä 2/1963 esitetyt spekuloinnit kartan teknologista kulttuuria edellyttävästä alkuperästä.
¹⁴⁴ T. R-nen, "Uusia kirjoja", Ultra 4/1975. Ultrassa on kirja luettu tarkkaan, sillä poikkeuksellisesti huomattiin Roggersdorfin muokanneen tekstiä.
¹⁴⁵ äyräväinen, Tapio, "Suomessa 1994 toimivat ufotutkimustoimintaa harjoittavat yhdistykset". Teoksessa Uforaportti 2, Suomen Ufotutkijat ry 1995, s.167-168.
¹⁴⁶ "Kirjeitä", Humanoidien Maailma 8/1973.
¹⁴⁷ Suomen Ufotutkijoiden ja Ultran arkistojen viimeinen numero on vuoden lopulla ilmestynyt 2-3/1974.
¹⁴⁸ Agrest, Matest, "Muinaisaikojen kosmonautit I-III", Humanoidien Maailma 5-7/1973.
¹⁴⁹ Michel, Aimé, "Paleoliittiset ufomuodot", Argos 2-3/1974.
¹⁵⁰ Nummiranta, A., "Kalevala = karjalais-suomalainen kansalliseepos ja ufot", Ufotiedote 1/73. Nummiranta oli pitänyt esitelmänsä Salossa 15.2.1973.

Paluu alkuun

3.8. Suomen Ufotutkijat ry. syntyy

Suomalaisen ufotutkimuksen selkeänä lippulaivana toiminut Interplanetistit alkoi ajautua kriisiin vuosien 1971-2 huippukautensa jälkeen. Aktiivisten jäsenten taakan kasvettua liian suureksi Vimana -lehti lopetti ilmestymisensä vuonna 1972¹⁵¹; oma osuutensa tähän oli myös Ufoaika -lehden aloittamisella¹⁵². Interplanetistien toiminnan hiipuminen oli oikeastaan alkanut jo vuoden 1971 syksyllä, mutta jäsenkato ja aktiivisuuden väheneminen tulivat selvästi näkyviin vuotta myöhemmin. Yhdistyksen johdon sisäiset erimielisyydet kärjistyivät vuonna 1973 niin, että neljä hallituksen pitkäaikaisinta jäsentä eivät enää suostuneet jatkamaan¹⁵³.

Vaikka yhdistyksen toiminta hiipui ja Vimana -lehti lopetettiin, Interplanetistit julkaisivat vielä vuosina 1973-8 "Vimana -vuosikirjaa"¹⁵⁴. Vuosikirjat sisälsivät ufologisia esseitä ja tutkimuksia, joissa aika ajoin käsiteltiin myös ancient astronaut -teorioita. Erityisen merkittävä on "Vimana -vuosikirja 1974":ssä julkaistu Aimé Michelin jo Argos -lehdessä ilmestynyt laaja artikkeli "Paleoliittiset ufomuodot"¹⁵⁵. Michelin artikkeli koettiin niin tärkeäksi, että se haluttiin saada Argoksen lukijakuntaa laajempaan tietoisuuteen¹⁵⁶. "Vimana ufokatsaus 1976" -kirjassa oli erityisen paljon ihmisen alkuperää ja uskontojen ja ufologian suhdetta käsitteleviä artikkeleita.

Interplanetistit ry. keskittyi toiminnassaan ufoinformaation levittämiseen, sitävastoin tutkimustoiminnan alalla se ei saanut mitään merkittävää aikaan¹⁵⁷. Tutkimustoimintaa varten nähtiinkin tarpeelliseksi luoda kokonaan uusi järjestö, Suomen Ufotutkijat ry. . Pyrkimyksenä oli toisaalta hajanaisen yhdistyskentän yhteistyön lisääminen ja ufoinformaation levittäminen, toisaalta varsinaisen tutkimustoiminnan kehittäminen. Uuden, 29.4.1973 perustetun yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Tapani Kuningas¹⁵⁸. Yhdistyksen tutkijajäsenet tekivät kenttätutkimuksia ja haastattelivat ufoilmiöitä kokeneita. Toiminnan näkyvin osa oli kuitenkin neljännesvuosiraporttien julkaiseminen. Raportit sisälsivät mm. selostuksen yhdistyksen tietoon tulleista kotimaisista ufotapauksista sekä luettelon eri medioissa ilmestyneistä ufologiaan liittyvistä jutuista.

¹⁵¹ Kuningas, Tapani, "Interplanetistien vaiheita", Vimana -vuosikirja 1973, s.36, 39-40.
¹⁵² Nimim. "U.H. von Tutkailija", Vimana -vuosikirja 1973 kirja-arvostelu, Humanoidien Maailma 4/1974. "U.H. von Tutkailija" kokee Vimana -lehden lopettamisen olevan selkeästi seurausta Ufoajan aloittamisesta.
¹⁵³ Kuningas, Tapani, "Interplanetistien vaiheita", Vimana -vuosikirja 1973, s.36-37.
¹⁵⁴ Vuonna 1975 kirjaa ei ilmestynyt. Vuosina 1976 ja 1977 kirjan nimi oli "Vimana ufokatsaus".
¹⁵⁵ Michel, Aimé, "Paleoliittiset ufomuodot", teoksessa Vimana -vuosikirja 1974, s.114-144.
¹⁵⁶Michelin artikkeli ilmestyi alunperin englantilaisessa Flying Saucer Review -lehdessä vuonna 1969. Reijo Sjögren toivoi Michelistä jonkinlaista pelastajaa hiipuvalle suomalaiselle ufologialle. Hänen mukaansa Michelin työhön tutustuminen "saattaa antaa ufologialle Suomessa sen tarvitseman piristävän ruiskeen aktiviteetin lisäämiseksi". Sjögren, Reijo, "Aimé Michel ja BAVIC", teoksessa Vimana -vuosikirja 1974, s.113.
¹⁵⁷ Kuningas, Tapani, "Interplanetistien vaiheita", Vimana -vuosikirja 1973, s.40.
¹⁵⁸ Suomen Ufotutkijat -yhdistyksen toimintakertomus vuodelta 1973. Suomen Ufotutkijat ry. neljännesvuosiraportti 1/74.

Paluu alkuun

4. Suuri yleisö hylkää ufot 1974-1982

4.1. Ufologia sai väistyä lusikantaivuttajan tieltä

Vuoteen 1974 tultaessa suurin kiinnostus ufoilmiöön oli rauennut, vaikka kirjallisuutta vielä julkaistiinkin runsaasti¹⁵⁹. Tiedotusvälineiden ja suuren yleisön kiinnostus rajatietoa kohtaan ei suinkaan ollut loppumassa, mutta uutisnälkää tulivat ufojen sijaan tyydyttämään erilaiset parapsykologiset ilmiöt, etunenässä Uri Geller¹⁶⁰. Vuonna 1974 Geller kävi Suomessa useita kertoja, jolloin hän mm. esiintyi televisiossa. Uri Gellerin saama huomio oli niin valtavaa, että voidaan hyvällä syyllä puhua Geller-maniasta¹⁶¹. Geller -ilmiö ei ollut erillinen ufologiasta, sillä Gellerin managerin Andrija Puharichin kirjoittamassa kirjassa "Uri Geller elämä ja mysteeri" Gelleriä pidetään ihmiskuntaa vuosituhansien ajan kaitsenneiden ufojen ja maan asukkaiden välitysmiehenä¹⁶². Geller kohosikin parapsykologisten ufoilmiöiden alueella merkittävimmäksi hahmoksi¹⁶³. Ufoaika kirjoitti Gelleristä useita suuria artikkeleita ja hän pääsi kahdesti lehden kanteen¹⁶⁴.

Lehdissä kirjoitettiin ufoista toki edelleen, mutta parapsyykkisten ilmiöiden ja Gellerin saaman huomion rinnalla määrä saattoi tuntua ufologin silmissä vähäiseltä¹⁶⁵. Myös ufologiaan liittyvien kirjoitusten tason koettiin olevan laskussa¹⁶⁶. Ufologit olivat kokoontuneet kesäisin ufoseminaareihin, mutta vuonna 1974 tämä jokakesäinen kokoontuminen jäi pitämättä. Vuodelle 1975 ryhdyttiin sitten puuhaamaan tilalle kaikenlaisen yliluonnollisen seminaareja¹⁶⁷. Entinen Ufoaikakin keskittyi Ultraksi muututtuaan¹⁶⁸ entistä vähemmän pelkkiin ufoihin. Ufologian parapsykoloituminen arvelutti ainakin osaa ufotutkijoista¹⁶⁹. Suuri osa ufologisista yhdistyksistä oli kuolevia, ja ufotutkimuksen tilanne koettiin heikoksi¹⁷⁰.

Suomen Ufotutkijat ry. oli poikkeus muutoin laskevaan trendiin juuttuneessa ufologiassa. Se sai lisää asiantuntijoiksi kouliintuvia jäseniä, jotka keräsivät systemaattisesti tietoa ja tutkivat ilmitulleita tapauksia. Yhdistys julkaisi neljännesvuosiraportteja ja solmi suhteita kansainvälisiin ufo-organisaatioihin. Eräänlaisena huipentumana alkuvuosien toiminnalle voidaan nähdä vuonna 1975 yhteistyössä Interplanetistien kanssa presidentti Kekkoselle lähetetty kirje. Kirjeessä selostettiin ufoilmiötä ja toivottiin UKK:lta aktiivisuutta asiassa. Kirjeeseen ei kuitenkaan tullut koskaan vastausta, eikä sillä ollut muutakaan näkyvää vaikutusta¹⁷¹.

¹⁵⁹ Kuningas, Tapani, Pääkirjoitus "1974-1975", Ultra 1/1975.
¹⁶⁰ Esim. äyräväinen, Tapio, "Suomessa 1994 toimivat ufotutkimustoimintaa harjoittavat yhdistykset", teoksessa Uforaportti 2, s.169. "..toiminta laantui samalla tavalla kuin vastaavien kerhojen toiminta koko Suomessa." Turun Ufo ry:n sihteeri totesi, että "suuren yleisön kiinnostus on siirtymässä parapsykologian suuntaan. ...sattuuko joku... tuntemaan ketään lusikanvääntäjää?"
¹⁶¹ Sjögren, Reijo, pääkirjoitus "Voi aikoja voi tapoja", Humanoidien Maailma 3/1974. Sjögren puhuu "ällöttävyyteen asti" ylenpalttisesta Uri Geller -maniasta.
¹⁶² Puharich, Uri Geller elämä ja mysteeri, s.10.
¹⁶³ Kuningas, Tapani, Pääkirjoitus "Monikasvoinen ufo-ongelma", Ufoaika 5/1974. Kuninkaan mukaan Gellerin vaikutus "on aivan toista luokkaa kuin kenenkään toisen".
¹⁶⁴ Ufoaika 3 ja 5/1974. Ufoajan suhtautuminen ei ollut kaikkien mielestä tarpeeksi kriittistä, esim. numerossa 9/1974 ollut Tapani Koivulan tekemä Geller-kirjan positiivinen arvostelu sai Argos -lehden lukijan kirjoittamaan äärimmäisen pisteliään lukijakirjeen, jossa tämä arvosteli Koivulaa "ufouskovaisuudesta". Nimim. "Silmä", Argos 1/1974. Vielä vuonna 1973 Humanoidien Maailmassa oli luvattu, että lehdessä ei julkaista "kirjoituksia, joiden voi olettaa loukkaavan jotakuta henkilöä". "Kirjeitä", Humanoidien Maailma 7/1973.
¹⁶⁵ Sammaliho, Untamo, lukijakirje "Ufologian tila ja Puharich", Argos 1/1974. Sammalihon mielestä "aikakauslehdissäkin ollaan varsin hiljaa ufoista", vaikka Suomen Ufotutkijoiden neljännesvuosiraportin tiedotusvälineiden seuranta oli löytänyt 50 kirjoitusta.
¹⁶⁶ Sjögren, Reijo, pääkirjoitus "Voi aikoja voi tapoja", Humanoidien Maailma 3/1974. Sjögren valittelee aikakauslehtikirjoitusten kriittisyyden olevan laskussa samalla, kun määrät ovat nousussa.
¹⁶⁷ Kuningas, Tapani, pääkirjoitus "Yliluonnollisen seminaari", Ufoaika 7/1974.
¹⁶⁸ Nimenmuutos tapahtui marraskuussa 1974.
¹⁶⁹Sammaliho, Untamo, lukijakirje "Ufologian tila ja Puharich", Argos 1/1974.
¹⁷⁰ Sjögren, Reijo, pääkirjoitus "Argos", Argos 1/1974.
¹⁷¹ Koivula, s.28-37.

Paluu alkuun

4.2. Ufokirjojen julkaiseminen hiipuu

Ufologian vetovoiman hiipuminen näkyi luonnollisesti myös julkaistujen ufokirjojen määrässä. Romahdus vuoden 1973 julkaisuhuipun 11 kirjasta vuoden 1976 kahteen oli raju¹⁷². Vuosien 1975-1976 ufokirjoissa käsiteltiin - vähäiseen määrään suhteutettuna - melko paljon menneisyyden vierailijoita. Ainut varsinainen ancient astronaut -kirja oli kuitenkin Andrew Tomasin toinen suomennettu teos, "Kosmista elämää etsimässä", jossa Tomas on siirtynyt liki dänikeniläiseen ajatteluun. Kirja on kaksiosainen; ensin etsitään maasta merkkejä muinaisista vieraista ja sitten avaruudesta todisteita toisista sivilisaatioista. Ecuadorin kulta-aarteista kirjoittaessaan hän lainaa suoraan Dänikeniä¹⁷³. Tomasin kirjasta kirjoitetut muutamat arvostelut olivat miltei järjestään penseitä¹⁷⁴. Kirjan arvioidaan olevan omituinen salaatti toisenkäden tietoa biologian, tähtitieteen, historian, kirjallisuuden ja mytologian alalta; "Parempaakin suomennettavaa luulisi maailman tietokirjojen markkinoilla olevan tarjolla"¹⁷⁵. Useimmissa arvosteluissa myös muistutetaan Dänikenin jo käsitelleen samoja asioita¹⁷⁶.

Sekä John Taylor kirjassaan "Mustat aukot", että Ralph ja Judy Blum teoksessaan "Maanpiirin tuolta puolen" kirjoittivat myös menneisyyden vierailijoista. Periaatteessa tähtitieteen piiriin kuuluvassa kirjassaan Taylor spekuloi uskontojen jumalien alkuperällä, ja lainaa mm. Matest Agrestia¹⁷⁷. Blummien kirjassa puolestaan kerrotaan mm. Jacques Vall�en ja Michel Aiméen tutkimuksista¹⁷⁸.

Erich von Däniken vaihtoi uudessa kirjassaan yllättäen aihealuetta, vuonna 1975 julkaistu "Ilmestysten arvoitus" ei nimittäin ollut ancient astronaut -kirja ollenkaan, vaan kertoi uskonnollisia ilmestyksiä. Toki ufologinen selitysmalli on kirjassa esillä. Däniken keskittyy katolisen kirkon Neitsyt Marian ilmestyksiin, joista hän löytääkin paljon yhtymäkohtia ufoilmiöihin. Ainakin lehdistön kiinnostus Dänikenin uutuuteen oli aikaisempaan verrattuna laimentunut¹⁷⁹; kirja ylti kuitenkin toiseen painokseen¹⁸⁰. Vastaanotto kirja-arvosteluissa oli kaksijakoinen: siinä missä esim. Jorma Joki-Erkkilä Aamulehdessä ihmettelee, miksi kirja yleensä on otettu kustannusohjelmaan, Lasse J. Loviisan Sanomissa lukee teoksen "syksyn ehdottomasti mielenkiintoisimpiin kirjauutuuksiin"¹⁸¹.

¹⁷² Katso taulukko 3.
¹⁷³ Tomas, Kosmista elämää etsimässä, s.195.
¹⁷⁴ Otavan kirja-arvosteluarkistosta löytyi kahdeksan arvostelua.
¹⁷⁵ Virtanen, Lyyli, Arvosteleva kirjaluettelo 11/1975.
¹⁷⁶ Esim. Siivola, Markku, "Ufot taas tapetilla", Kaleva 19.2.1976. Siivola toteaa Dänikenin aloittaneen nämä kirjat, Tomasin käsittelytapakin on sama.
¹⁷⁷ Taylor, Mustat aukot, passim; Agrestista s.31-32.
¹⁷⁸ Blum, Maanpiirin tuolta puolen, s.51-57.
¹⁷⁹ Kirjayhtymän kirja-arvosteluarkistosta löytyi seitsemän arvostelua.
¹⁸⁰ Kirjayhtymä 1958-1983, s.77.
¹⁸¹ Joki-Erkkilä, Jorma, Aamulehti 3.1.1976; J., Lasse, "Uutuuskirjoja", Loviisan Sanomat 8.11.1975. Lasse J. kertoo lukeneensa kirjaa "suorastaan henkeään pidätellen".

Paluu alkuun

4.3. Lehdet eivät vielä unohtaneet menneisyyden vierailijoita

Ufologiaan liittyvän lehtikirjoittelun määrä väheni yhtäjalkaa ufokirjallisuuden ja ufologian yleisen alamäen kanssa. Myöskään menneisyyden vierailijoista ei enää julkaistu monisivuisia artikkeleita, kuten miltei kaikissa lehdissä oli tehty ufokuumeen ollessa kuumimmillaan. Muinaisten vierailijoiden teoria ja Erich von Däniken olivat kuitenkin muuttuneet jo toistuviksi vakioaiheiksi, ja niinpä ne eivät päässeet kokonaan unohtumaan hiljaisimpanakaan aikana. Esimerkiksi kesällä 1976 Turun Sanomat kertoi lennokkaalla otsikolla "Muinais-Egyptissä kävi avaruusvieraita!" Egyptistä löytyneistä lentokonetta muistuttavista veistoksista. Keskustelun maapallolla vierailleista avaruusolennoista todettiin jatkuvan yhä¹⁸². Däniken taas oli varastaa elokuussa 1976 päähuomion, kun Perulaisten kulta-aarteiden näyttely avattiin Helsingissä. Ilta-Sanomien jutussa, joka oli otsikoitukin "Kultanäyttelyssä ei ole ufoja", puolet tilasta oli varattu Dänikenin väitteille. Perulainen museon johtaja don Gallo joutuu toistamaan "Typerää, typerää. Aiheesta kirjoittaminen on raakaa bisnestä". Perun presidentti oli kysynyt häneltä, miten suhtautua Dänikenin teorioihin Perun menneisyydestä. Don Gallo oli todennut ne mahdottomaksi¹⁸³.

Meksikosta löydetyt luolapiirrokset saivat myös lisäväriä ancient astronaut -teorioista. Kahdessa lehdessä julkaistuissa otsikkoja lukuunottamatta sanatarkkaan samoissa jutuissa todettiin löydön "jälleen kerran herättäneen kysymyksen tulivatko Etelä-Amerikan ensimmäiset asukkaat avaruudesta"¹⁸⁴. Kansan Uutisetkin, joka oli aiheesta ilmeisen lopullisen sanansa jo sanonut¹⁸⁵, puuttui vielä ancient astronaut -teorioihin artikkelissaan "Sopivatko jumalastronautit materialismin maailmankuvaan". DDR:ssä pidetyn avaruusseuran kokousselostuksessa vastataan että eivät, sillä "lännessä muodissa olevat jumaltarut...ovat yksi esimerkki porvarillisen ideologian levittämisestä asiallisen tutkimuksen verhossa"¹⁸⁶.

Ultra jatkoi menneisyyden arvoitusten esilletuontia. Erityisesti Ahti Karivieren artikkelit Ancient astronaut -teorioiden lempiaiheista, Piri Reisin kartasta ja Suuresta pyramidista olivat merkittäviä niin kooltaan kuin tekniseltä asiantuntemukseltaan¹⁸⁷. Vuonna 1975 Däniken oli Ultrassa esillä Ossi Luodon kirjoituksissa "Dänikenin löytö tukee salaista oppia" ja "Däniken ja salainen oppi". Jutut ovat lähinnä esoteerisia spekulointeja, joissa Luoto tekee pitkälle meneviä rinnastuksia H. P. Blavatskyn ja Dänikenin ajatusten välillä¹⁸⁸. Ultrassa ilmestyi otsikolla "Ajaako jumala lentävällä lautasella" amerikkalaiseen The National Observeriin perustuva artikkeli, jossa annetaan puheenvuoro avaruuskultin kriitikoille. Dänikeniä pidetään "lautaskosmologian supertähtenä" ja älykkäänä huijarina. Dänikenin henkilöhistoriasta kaivetaan esiin mm. rahan varastaminen nuorisoleirillä, nuoruuden petostuomio ja vankeus sekä "Takaisin tähtiin" -kirjan kirjoittamista vaikeuttanut tuomio jatketusta petoksesta, kavalluksesta ja väärennöksestä. Oikeudenkäynnissä eräs psykiatri oli väittänyt hänen olevan valehtelija ja psykopaatti. Kuuluisan tähtitieteilijän Carl Saganin kerrotaan kehottaneen käyttämään Dänikenin kirjoja yliopistojen logiikan kursseilla, koska ne sisältävät suuremman määrän loogisia virheitä kuin mikään muu hänen tuntemansa kirja¹⁸⁹. Näin raju hyökkäys Dänikeniä vastaan sai Olavi Riikosen kirjoittamaan pitkän vasta-artikkelin, jossa hän pitää Dänikeniä mystillisyyden ja mysteerien riisujana, erityisesti Raamatun tulkitsemisessa¹⁹⁰. Dänikenin ajatuksia oli vuoden 1975 lopulle saakka käsitelty Ultrassa melko taajaan, mutta sitten lehden mielenkiinto Dänikeniin lakkasi joitakin lukijakirjeitä¹⁹¹ lukuunottamatta pariksi vuodeksi¹⁹².

Tähti -lehti oli käsitellyt ufologiaa varsin harvakseltaan vuosina 1973-1974. Seuraavien parin vuoden ajan ufoista kirjoitettiin kuitenkin käytännössä joka numerossa. Kirjoituksista merkittävin oli filosofi Lasse Laineen neliosainen artikkelisarja "Psi, ufot ja tieteen totuudet"¹⁹³. Samat artikkelit julkaistiin samana vuonna myös Ultrassa¹⁹⁴. Useista ulkomaisista ufotutkimusta sivuavista käännöksistä tärkein oli Robert Wilsonin artikkeli "Näkymätön yliopisto", jossa hän kertoo arvostetun ufologin Jacques Valléen tutkimuksista¹⁹⁵.

¹⁸² Lindqvist, Herman, "Muinais-Egyptissä kävi avaruusvieraita!", Turun Sanomat 25.5.1976.
¹⁸³Matikkala, Raimo, "Kultanäyttelyssä ei ole ufoja", Ilta-Sanomat 23.8.1976.
¹⁸⁴ "E-Amerikkaan saapuivat ensiksi avaruusmiehet?", Forssan lehti 19.5.1977; "Muinaisia avaruusmiehiä?", Etelä-Suomen Sanomat 20.5.1977.
¹⁸⁵ Männikkö, Heikki, "Takaisin tähtiin - taantumuksen uusi propaganda-ase", Kansan Uutiset 6.11.1970. Männikön tuomittua ancient astronaut -teoriat poliittisesti vääräoppiseksi Kansan Uutiset ei ilmeisestikään 14 vuoteen arvostellut myöhempiä ancient astronaut -kirjoja; ainakaan kustantajien kirja-arvosteluarkistoista niitä ei löytynyt ennen vuotta 1984.
¹⁸⁶ "Sopivatko jumalastronautit materialismin maailmankuvaan", Kansan Uutiset 19.1.1975. Kuitenkin esim. Neuvostoliittolainen Matest Agrest oli arvostetuimpia alan teoretisoijia.
¹⁸⁷ Piri Reis -artikkeli oli seitsemän sivun mittainen ja päätyi täysin eri tuloksiin, kuin Tri Davies Ufoajassa 1/1973. Karivieri, Ahti J., "Piri Reisin karttojen salaisuus", Ultra 9/1975; Massiivinen pyramidi -artikkeli levittäytyi seitsemään peräkkäiseen numeroon. Karivieri, Ahti J., "Suuri pyramidi", Ultra 10/1975 - 4/1976.
¹⁸⁸ Luoto, Ossi, "Dänikenin löytö tukee salaista oppia", Ultra 2/1975; Luoto, Ossi, "Däniken ja salainen oppi", Ultra 6/1975.
¹⁸⁹ Väisänen, Matti, "Ajaako jumala lentävällä lautasella?", Ultra 5/1975.
¹⁹⁰ Riikonen, Olavi, "Raamattu todistaa Dänikenin teoriat?", Ultra 9/1975.
¹⁹¹Syksyllä 1976 Matias Päätalo ilmaisi närkästyksensä, kun Dänikeniä oli kutsuttu tieteiskirjailijaksi, hänhän on lähempänä "tiedekirjailijaa". Päätalo, Matias, "Dänikenkö "tieteiskirjailija?"", Ultra 8-9/1976; Nimimerkki "Asioita tutkinut" taas on närkästynyt Dänikenin tulkittua "Kaikuja avaruudesta" kirjassaan Heenokin kirjaa ufologisesti. "Däniken on taas syyllistynyt karkeaan materialismiin kuten jo...väittäessään Hesekielin jumalallista ilmestystä humanoidien tekemäksi". Heenokin kirjassa vaikuttaa nimimerkin mukaan henki, eikä ufot Nimim. "Asioita tutkinut", "Däniken ja Heenokin kirja", Ultra 11-12/1976.
¹⁹² Toimituksellisten artikkelien välillä kului yli kaksi vuotta: 9/1975 - 12/1977.
¹⁹³Laine, Lasse, "Psi, ufot ja tieteen todellisuus I-IV", Tähti XVIII-XXI (1-4/1976).
¹⁹⁴ Ultra 5-6/1976 - 10/1976.
¹⁹⁵ Wilson, Robert, "Näkymätön yliopisto", Tähti XX (3/1976).

Paluu alkuun

4.4. Däniken suoltaa kirjoja ja käy Suomessa

Ufologisen innostuksen hiljeneminen ei pelottanut ainakaan Erich von Dänikenin kustantajaa, Kirjayhtymää. Vuosina 1977, 1978 ja 1979 Kirjayhtymä julkaisi uudet kirjat Dänikeniltä. Vuonna 1977 Dänikenin kahdesta ensimmäisestä kirjasta otettiin lisäksi uudet painokset¹⁹⁶, ja itse Däniken saatiin vierailemaan Suomeen. Erich von Däniken saapui Suomeen marraskuussa 1977 lähinnä markkinoimaan uutta kirjaansa "Todisteita tuntemattomasta". Kirjayhtymän mukaan hän "valtasi kaikki tiedotusvälineet ja täytti luentosalit"¹⁹⁷. Edellisenä päivänä alkaneen vierailun päätapahtumat olivat 14.11, jolloin Däniken piti tiedotustilaisuuden, esiintyi Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa ja illalla yliopiston Porthanian suuressa luentosalissa. Luentosali oli ääriään myöten täynnä ja moni jäi ulkopuolelle¹⁹⁸. Dänikeniä haastateltiin vielä 15.11. Mainos-TV:n Erikoistoimitus-ohjelmassa.

Dänikenin vierailu huomioitiin joissakin aikakauslehdissä; kirjoitusten asenne vaihteli ihailevasta avoimen vihamieliseen. Ankarinta kritiikkiä esitti Maarit Niiniluoto Suomen Kuvalehdessä. Hänen mukaansa tämä "maailman menestynein tietokirjailija" on eri tieteenalojen painajaisuni¹⁹⁹. Sanomalehdistö sivuutti vierailun pääosin ilman mainintaa²⁰⁰. Ilta-Sanomat sentään kertoi hiukan laajemmin mm. Dänikenin kiinnostuksesta Kalevalaan²⁰¹.

Ultra julkaisi vierailusta tuoreeltaan kuvasarjan ja seuraavassa numerossa selostuksen vierailun kulusta²⁰². Pääkirjoituksessa Tapani Kuningas puuttui vierailuun toteamalla, että Dänikenin teorioita ei pystytty todistamaan. ärtyneenä Kuningas valittaa Dänikenin sotkemisesta moderniin ufoilmiöön, tästä saa MTV:n "Erikoistoimitus" -ohjelma erityismaininnan²⁰³. Rentoutus -lehti teki vierailusta nelisivuisen, varsin myönteisen jutun. Dänikenin Suomessa saamasta julkisuudesta laajemminkin kertova, kansikuva-aiheeksi päässyt juttu oli Rentoutus -lehden merkittävin ufologiaan paneutunut artikkeli²⁰⁴.

Dänikenin kolmen uuden kirjan kavalkadin aloitti "Todisteita tuntemattomasta", jonka markkinointi sai vetoapua Suomen vierailusta. Kirja on puettu oikeudenkäynnin puolustuspuheenvuoron muotoon. Nimestään huolimatta kirja ei esitä juurikaan uusia todisteita, vaan monisanaista puolustelua vanhoille ajatuksille erityisesti evoluutiosta. Däniken myös kritisoi julkista sanaa verraten itseään tieteen marttyyreihin²⁰⁵. Vuonna 1978 ilmestynyt "Olen oikeassa!" on sekava ja jäsentelematon kokoomateos Dänikenille luentotilaisuuksissa esitetyistä 194:stä kysymyksestä ja niiden vastauksista. Däniken joutuu jälleen ottamaan teorioidensa puolustusasianajajan roolin. Vuonna 1979 ilmestyi ensimmäinen lähdeviitoitettu Dänikenin teos, "Menneisyyden profeetta". Kirja sisältää matkakertomuksia mm. Maltalta ja Bretagnesta, jälleen evoluutiospekulointia ja Raamatun tulkintaa. Katsauksessaan kuluneeseen kymmeneen vuoteen Däniken muistelee katkerana mm. TV-ohjelmia, jotka ovat kohdelleet häntä kaltoin²⁰⁶. "Menneisyyden profeetta" ei muodosta minkäänlaista kokonaisuutta, mutta Däniken on hiukan malttanut vähentää paatosta, kysymysmerkkejä ja huutomerkkejä. Yksittäiset artikkelit ovatkin ehkä luettavinta Dänikeniä koko hänen suomennetusta tuotannostaan.

Erich von Däniken ei - kovasta yrityksestä huolimatta - onnistunut saavuttamaan 70-luvun lopulla samanlaista huomiota ja suosiota kuin vielä vuosikymmenen alussa. Suomen vierailullaan Däniken esiintyi television ajankohtaisohjelmassa, jossa käsiteltiin menneisyyden vierailijoiden sijaan vain nykypäivän ufoja. Lehdissä hän herätti jonkin verran sekä positiivista että negatiivista huomiota, mutta varsinkin sanomalehdet sivuuttivat vierailun paljolti ilman mainintoja. Däniken piti yhden menestyksekkään luennon, mutta "valtasi kaikki tiedotusvälineet ja täytti luentosalit"²⁰⁷. Tuskin. Esim. Gellerin vierailuihin verrattuna Dänikenin vierailu tuli ja meni ilman, että koko kansa olisi asiaa edes huomannut. Dänikenin uudet kirjat eivät kiinnostaneet lehdistöä kuin muutaman arvostelun verran²⁰⁸. Kirjojen saama vastaanotto oli ristiriitainen: joku saattoi kehua, mutta useimmat suhtautuivat hyvin varauksellisesti. Däniken on jatkanut uusien kirjojen kirjoittamista ehtymättömällä tarmolla. Vuoden 1979 "Menneisyyden profeetta" on kuitenkin toistaiseksi jäänyt viimeiseksi suomennetuksi teokseksi.

¹⁹⁶ Kirjayhtymä 1958-1983, s.77.
¹⁹⁷ Däniken, Vieraita avaruudesta, 8. painos 1993, takakansi.
¹⁹⁸ "Erich von Däniken vieraili Suomessa", Ultra 12/1977.
¹⁹⁹ Niiniluoto, Maarit, "Yksinkertaisuuden profeetta Erich von Däniken", Suomen Kuvalehti 24.11.1977. Sitävastoin esim. Apu tarjosi melko kritiikittömästi ilmaista mainosta Dänikenin vierailulle ja hänen kirjoilleen. Hollmen-Bärlund, Maija, "Apina ei ole esi-isämme!", Apu 47/1977.
²⁰⁰ Rentoutus -lehden mukaan lehdistö "hissutteli" ja reagoi penseästi. Jotkut lehdet eivät olleet huomaavinaankaan vierailua ja pari suurlehteä oli jäänyt "kuin mielenosoituksellisesti" pois Dänikenin lehdistötilaisuudesta. "Erich von Däniken Suomessa", Rentoutus 1/1978. Itse kävin läpi 12 lehden numerot ajalta 13.-15.11.1977: Aamulehti, Etelä-Suomen Sanomat, Forssan Lehti, Helsingin Sanomat, Hämeen Sanomat, Ilta-Sanomat, Kaleva, Kansan Lehti, Keskisuomalainen, Turun Sanomat, Uusi Suomi ja Vaasa. Näistä vierailun huomioi neljä lehteä. Matikkala, Raimo, "Väinämöinen olikin humanoidi?", Ilta-Sanomat 15.11.1977; "Erich von Däniken vierailee Suomessa", Hämeen Sanomat 5.11.1977; Iranta, Lidia, "Däniken myöntää myös erehtyvänsä", Uusi Suomi 15.11.1977; Turun Sanomat 13.11.1977. Hämeen Sanomat tiedotti vierailusta etukäteen mutta ei kirjoittanut mitään vierailun aikana. Turun Sanomat mainitsi vierailun vain kirja-arvostelun yhteydessä.
²⁰¹ Matikkala, Raimo, "Väinämöinen olikin humanoidi?", Ilta-Sanomat 15.11.1977.
²⁰² Erich von Däniken vieraili Suomessa", Ultra 12/1977; Serra, Ilkka, "Erich von Däniken kävi Suomessa", Ultra 1/1978.
²⁰³ Kuningas, Tapani, Pääkirjoitus "Todisteita tuntemattomasta", Ultra 12/1977. MTV:n ohjelmassa Dänikenille oli näytetty mm. valokuvia Pudasjärven ufoista.
²⁰⁴ "Erich von Däniken Suomessa", Rentoutus 1/1978.
²⁰⁵ Däniken, Todisteita tuntemattomasta, s.10-18, 183-239.
²⁰⁶ Däniken, Menneisyyden profeetta, s.217-222.
²⁰⁷ Däniken, Vieraita avaruudesta, 8. painos 1993, takakansi.
²⁰⁸ Kirjayhtymän kirja-arvosteluarkistosta löytyi kustakin teoksesta neljä arvostelua.

Paluu alkuun

4.5. Dänikenin maine ryvettyy

Dänikenin vierailun jälkeen hänen saamansa julkisuus kääntyi selvästi negatiiviseksi. Eräs armottomimmista hyökkäyksistä Dänikeniä vastaan oli Seppo Hyrkäksen koko sivun artikkeli Uudessa Suomessa toukokuussa 1978. Otsikolla "Takaisin tähtiin - tättärää!" Hyrkäs murskaa Dänikenin teesit yhden toisensa jälkeen. Hyrkäs muistuttaa Dänikenin erehtyneen käyttämään lähdeaineistonaan New Scientist -lehden aprillipilaa mannantekokoneesta, toteaa Dänikenin valehdelleen käynnistään Ecuadorin luolissa ja kertoo haamukirjoittajan joutuneen korjaamaan joka ainoaa riviä Dänikenin esikoisen käsikirjoituksesta. Hyrkäs selostaa laajasti länsisaksalaisen psykologin Knut Hebertin näkemyksiä, joiden mukaan Dänikenin kirjat ovat peitetyltä psykologiselta sisällöltään kirjailijan kiihkouskovaisen isän murha. Tyrannimaisen kasvatuksen saanut Däniken surmaa symbolisella tasolla isistä suurimman eli vanhatestamentillisen jumalan. Näin hän pääsee eroon sekä pelkäämästään ankarasta isästä, että tämän edustamasta ahdistavasta uskonnosta. Yhdeksänvuotiaana Däniken oli nähnyt omin silmin amerikkalaisen pommikoneen pakkolaskun Sveitsiin. Hebertin mukaan tämä oli avainkokemus, joka kiteytyi myöhemmin pakkomielteeksi jumalten tulosta. Seppo Hyrkäs on kaiken kaikkiaan sitä mieltä, että Dänikenin suosio kertoo uuden taikauskon ajan koittamisesta²⁰⁹.

Vuoden 1979 lopulla TV 2 esitti englantilais-saksalaisen dokumenttielokuvan "Jo muinaiset astronautit", joka tutki kriittisesti Dänikenin esittämiä todisteita²¹⁰. Dokumentissa osoitetaan, että Däniken on "tehnyt oletuksia varsin hatarin perustein, usein väärentänyt todisteita, kieltäytynyt katsomasta ilmiselviä selitysvaihtoehtoja, suorastaan valehdellut sekä sanoin että kuvin kirjoissaan, ja mikä kaikkein raskainta, väittänyt kaiken esittämänsä olevan totta"²¹¹.

Ultra -lehden kolumnisti "Matias" oli katsonut dokumentin, jossa Däniken itsekin myönsi usein erehtyneensä. Ohjelma innoitti hänet kirjoittamaan kriittisen arvion Dänikenin urasta. "Matias" toteaa Dänikeniä ankarasti kritisoineen ohjelman olleen useimmille varmasti pettymys, jopa ärsyttäväkin. Itse hän piti sitä terävänä ja asiallisena. "Matiaksen" mukaan Däniken kompastui Pääsiäissaaren patsaisiin jo ensimmäisessä kirjassaan, olihan Thor Heyerdal jo ratkaissut patsaiden pystytyksen aiemmin. "Matias" epäilee Dänikenin langenneen "helpon rahan retkuun". Hän tyrmää myös "näköjään yleisen" käsityksen, että muinaisastronautti -teoria olisi Dänikenin oivallus: "- Mutta se on erehdys! Tuo sama olettamus on lausuttu kymmeniä vuosia ennen Dänikeniä sekä idässä että lännessä²¹²."

Psykoterapeutti Olavi Noronen murskaa Dänikenin vielä pahemmin Ultrassa keväällä 1981. Kahdessa osassa ilmestyneessä, kansikuvaan päässeessä jutussa "Onko Dänikenillä psyykkisiä ongelmia?" Noronen keskittyy erityisesti Palenquen hautalaattaan, joka Dänikenin mukaan esittää astronauttia aluksessaan. Mm. Ernst von Khuon oli pitänyt sitä Dänikenin ehkä vaikuttavimpana todisteena. Noronen osoittaa vakuuttavasti Dänikenin erehtyneen. Noronen puhuu "dänikeniläisen sairauden taudinkuvasta" ja tulkitsee lopuksi Dänikenillä olevan "alitajunnassaan raatoja ja mörköjä, joiden kohtaamiselta hän haluaa välttyä". Tutkimalla voimakkaasti ulkopuolista Däniken saa unohdetuksi alitajuisen maailman²¹³.

Näin raju hyökkäys sai Dänikenin puolustajat heräämään. I. A. Pukkila vastasi Ultran kirjepalstalla jokseenkin sekavalla kirjoituksella pitäen Norosen ajatusmaailmaa suppeana. Pukkila epäilee Dänikenin sisäisen pakon johtuvan siitä, että hän "muistaa myös mennyttä aikaa, jolloin hän on ollut itse avaruusryhmän jäsen"²¹⁴. Kaikenkaikkiaan Pukkilan vastine ei ainakaan lisännyt Dänikenin uskottavuutta. Tämän jälkeen ei Ultrassa ennen 90-lukua enää ole ollut varsinaisesti Dänikeniä käsitteleviä artikkeleita. Toki hänet mainitaan joissakin jutuissa, mutta huomion keskipisteeksi hänestä ei enää ole.

Vuonna 1981 ilmestyi myös Francis Hitchingin kirja "Arvoitukselliset tapahtumat", joka oli kokoomateos erilaisista mysteereistä ja selittämättömistä ilmiöistä. Hitching käyttää kuusi sivua Dänikenin teesien tyrmäämiseen²¹⁵. Lisäksi hän kertoo muista ancient astronaut -teorioihin liittyvistä arvoituksista, tärkeimpänä afrikkalaisen dogoniheimon hämmentävät tiedot Sirius -tähdestä²¹⁶. Valitut Palat on julkaissut useita samalla konseptilla koottuja kirjoja. Vuonna 1982 julkaistussa kirjassa "Tiedon rajamailla" kerrotaan Dänikenin teorioista, ja erityisesti niiden tiedemiespiireissä saamasta vastustuksesta. Kirjan mukaan Dänikenin kirjojen suosio on "ällistyttänyt ja tyrmistyttänyt" arkeologeja, historioitsijoita, teologeja ja elämän mahdollisuutta maan ulkopuolella tutkivia tiedemiehiä²¹⁷.

Däniken ja muinaisten astronauttien teoria olivat 80-luvulle tultaessa paljolti ryvettyneet. Myynninedistämiseen Dänikenin nimi kuitenkin vielä kelpasi. Esimerkiksi G.L. Playfairin ja S. Hillin kirjaa "Salattu avaruus" markkinoitiin vuonna 1979 lauseella "jatkaa siitä mihin Däniken on lopettanut"²¹⁸. Kosmisen säteilyn vaikutuksesta maapallolla kertovalla kirjalla ei ole mitään tekemistä Dänikenin, eikä edes ancient astronaut -teorioiden tai ufologian kanssa. Basil Tysonin vuonna 1982 suomennetun kirjan "Ufot - taivaallinen arvoitus" takakannessa kirjaa markkinoidaan väitteellä "Erich von Dänikenin teoriat joutuvat tässä kirjassa läpivalaisuun". Kirja keskittyy todistamaan nykypäivän ufojen olevan saatanan lähettiläitä. Dänikeniä tai ancient astronaut -teorioita ei kertaakaan mainita²¹⁹.

Alimmilleen Dänikenin uskottavuus painui sarjakuva-albumeissa "Atlantiksen tuho" ja "Sodoman ja Gomorran tuho" , joiden kannessa hän valokuvassa ja tekstissä "Erich von Dänikenin aiheen mukaan" esiintyi. Albumit olivat piirrostyöltään ja juoniltaan keskinkertaisia nuorten seikkailuja²²⁰.

²⁰⁹ Hyrkäs, Seppo, "Takaisin tähtiin - tättärää!", Uusi Suomi 7.5.1978.
²¹⁰ Astala, Erkki, "Avaruusmiehet vastaan ihminen", Uusi Suomi 23.12.1979.
²¹¹ Tuuli, Markku, "Jo muinaiset astronautit", Katso 51/1979.
²¹² "Matias", "Dänikenin tiimi", Ultra 5/1980.
²¹³ Noronen, Olavi, "Onko Dänikenillä psyykkisiä ongelmia? 1-2", Ultra 2/1981; Ultra 3/1981.
²¹⁴ Pukkila, I. A., "Olavi Noroselle", Ultra 4/1981. Juha Ahvion ja Peik Biesen mukaan New Age -johtaja Rod Steiger väittää Dänikenin itsensä kertoneen, että ancient astronaut -teoria selvisi hänelle avaruusmatkalla, ja että hän on itse ollut muinainen astronautti. Ahvio, Juha; Biese, Peik, Ufot: lopullinen totuus. äänikasetti.
²¹⁵Hitching, Arvoitukselliset tapahtumat, s.144-149.
²¹⁶ Malilaisen Dogoniheimon muinainen perimätieto kertoo Siriukselta saapuneista vierailijoista, jotka olisivat kertoneet Siriuksen olevan kaksoistähti. Läntiset astronomit ovat tienneet himmeän Sirius B:n olemassaolosta vasta 1800-luvun puolivälistä. Historioitsija Robert Temple on kirjoittanut aiheesta kirjan "The Sirius Mystery". Hitching, mt., s.150-152; Temple, The Sirius Mystery.
²¹⁷ Bradbury (toim.), Tiedon rajamailla, s.307.
²¹⁸ Playfair; Scott, Salattu avaruus, takakansi.
²¹⁹ Tyson, Ufot - taivaallinen arvoitus. Kirjan alkuperäinen nimi "Ufos: satanic terror" kertoo suomennosta paremmin mistä on kysymys.
²²⁰ Avaruuden salaisuudet, Atlantiksen tuho; Avaruuden salaisuudet, Sodoman ja Gomorran tuho.

Paluu alkuun

4.6. Viimeiset muinaiset astronautit

Julkaistun ufokirjallisuuden määrä kääntyi 70-luvun lopussa uudelleen nousuun. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että ufologia kokonaisuutena olisi elpynyt. Ufoyhdistysten lamaannus syveni syvenemistään, ja esim. Interplanetistien toiminta hiipui niin, että vuonna 1979 yhdistys jäi kokonaan lepäämään ja odottamaan aikoja parempia²²¹. Vuosina 1979 ja 1982 julkaistiin molempina vielä kuusi ufokirjaa, mutta 80-luvun puoliväliin tultaessa seurasi kustannustoiminnassakin täydellinen romahdus²²².

Dänikenin kolmen 70-luvun lopun kirjan jälkeen suomennettiin Kariston toimesta vielä kaksi menneisyyden vierailijoista kertovaa kirjaa. Vuonna 1981 ilmestyi Walter Ernstingin tieteisromaani "...ja sinä päivänä jumalat kuolivat". Kirjan mainos Ultrassa kysyy "Onko Erich von Däniken sittenkin oikeassa?"²²³. Kirjassa on roolihenkilö nimeltä Erich von X. Ernstingin teos on hämmentävä keitos, josta ei saa oikein varmuutta, onko se tarkoitettu pelkästään romaaniksi, vai osittain todesta otettavaksi. Vuonna 1982 Peter Kolosimolta suomennettiin toinen kirja "Ajaton maa", jossa hän tutkii samoja menneisyyden arvoituksia kuin Dänikenkin. Hänen johtopäätöksensä ovat vielä hurjempia: mm. Venukselta tulleet muinaiset astronautit eläisivät yhä keskuudessamme²²⁴. Ernstingin ja Kolosimon kirjat eivät paljoa kiinnostusta herättäneet, harvat ilmestyneet kirja-arvostelut olivat joko neutraaleja tai kielteisiä²²⁵.

Auttamattomasti myöhässä tuli suomalaisten alan kirjojen tähdenlento, oikeastaan ainut Suomessa kirjoitettu todellinen ancient astronaut -kirja, Tom Pellertin "Raamatun arvoitus ja Halleyn komeetta". Tom Pellert on salanimi, sillä kirjoittaja pelkää Raamatun uudelleen tulkinnan herättävän joissain ihmisissä aggressioita²²⁶. Vuonna 1982 ilmestynyt kirja sisältää lähinnä Dänikenin ja Blumrichin teorioiden jatkokehittelyä erityisesti Heenokin kirjan tarkan tulkinnan avulla. Pellert analysoi apokryfikirjoihin kuuluvan Heenokin kirjan sisältöä lause lauseelta päätyen samaan johtopäätökseen, kuin Josef F. Blumrich kymmenisen vuotta aikaisemmin Hesekielin kirjan osalta: Heenokin kirja kertoo maan ulkopuolisen tutkimusryhmän tulosta maan päälle ja kohtaamisesta ihmisten kanssa. Pellertin mukaan Heenok pääsi myös mukaan avaruuslennolle vierailijoiden kanssa. Juutalaiset eivät olleet ainoita, joiden elämään ja uskontoon muukalaisten vierailu jätti jälkensä, vaan Pellert tulkitsee käytännössä kaikkien muidenkin uskontojen joko syntyneen tai muuttuneen humanoidien vuosia kestäneen ja koko maapallon kattaneen vierailun ansiosta. Kristittyjen kirkkojen esikuvat olisivat olleet vierailijoiden aluksia matkivia temppeleitä. Tämä selittäisi kirkkojen rakettia muistuttavat yksityiskohdat sekä kirkonkellojen soiton, joiden kumu jäljittelee lähtevän raketin jyrinää. Lukuunottamatta loppupuolen syrjähyppyä Immanuel Velikovskin²²⁷ teorioihin Pellert on uskottavampi kuin Däniken. Pellertin teos kuuluukin koko suomenkielellä julkaistun ancient astronaut -kirjallisuuden kärkeen.

Vaikka Pellert itse myöhemmin valitteli sitä, että kukaan ei ollut rohjennut keskustella hänen esiin nostamastaan aiheesta²²⁸, sai kirja tosiasiassa melko paljon huomiota osakseen²²⁹. Teos huomioitiin varsin monissa kirja-arvosteluissa, joissa vastaanotto - jälleen kerran - oli ristiriitainen²³⁰. Osa arvosteluista oli hyvinkin myönteisiä, mutta parissa negatiivisimmassa kehoitettiin suoraan olemaan ostamatta kirjaa²³¹. Aikaisempien ancient astronaut -kirjojen arvosteluissa oli säännönmukaisesti muistutettu Dänikenin jo käsitelleen samoja kysymyksiä. Kuitenkin vain pienessä osassa Pellertin kirjan arvosteluista mainittiin Dänikenin osuudesta²³². Däniken oli ollut käytännössä keskeytyksettä eri medioiden vakioaiheena yli kymmenen vuoden ajan, mutta 80-luvun alussa hän alkoi selvästi jäädä unholaan.

Pellert markkinoi kirjaansa ja teorioitaan aktiivisesti. Hän esiintyi radiossa ja televisiossa²³³ sekä useiden lehtien palstoilla. Ultra antoi Pellertin selostaa teorioitaan kolmesivuisessa jutussa²³⁴. Seura -lehden positiivissävyinen haastattelu²³⁵ johti pienimuotoiseen yleisönosasto -kiistelyyn. Nimimerkki "Vihjailija" totesi Dänikenin lukuisissa ufokirjoissaan jo kertaalleen keksineen käytännöllisesti katsoen kaikki nämä uudelleen tulkinnat²³⁶. Pellert, joka epäilee ettei "Vihjailija" ole edes lukenut kirjaa, toteaa vastineessaan, että Däniken ei ole kertonut kristillisen kirkon synnystä samaa kuin hän²³⁷. Pellert kirjoitti vuotta myöhemmin Suomen Kuvalehteen pitkän jutun teorioistaan²³⁸, johon hän sai kirjepalstalla vastineet rovastilta ja seemiläisten kielten vt. professorilta. Vastineissa Pellert tyrmättiin, ja koko aihe todettiin "Dänikenin jo pilalle naurattamaksi"²³⁹.

Pellertin kirja herätti keskustelua useamman vuoden ajan²⁴⁰. Vielä vuonna 1986 - neljä vuotta kirjan julkaisemisen jälkeen - apulaisprofessori Raija Sollamo kirjoitti Teologiseen Aikakauskirjaan viiden sivun perusteellisen artikkelin, jossa hän osoittaa Pellertin ymmärtäneen täydellisesti väärin Heenokin kirjan synnyn ja merkityksen²⁴¹. Pellert lupasi tehdä kirjalleen jatko-osan, jossa hän kertoisi mm. Jeesuksen yhteyksistä vierailijoihin²⁴². Vaikka jotkut ovat jatkoa kaipailleetkin²⁴³ sitä ei ole tullut. Osasyynä voi olla se, että synnyttämästään keskustelusta huolimatta kirjan myynti ei ehkä täyttänyt odotuksia²⁴⁴.

²²¹ äyräväinen, Tapio, "Suomessa 1994 toimivat ufotutkimustoimintaa harjoittavat yhdistykset", teoksessa Uforaportti 2, s.175.
²²² Katso taulukko 3.
²²³ Ultra 4/1981, s.30.
²²⁴ Kolosimo, Ajaton maa, takakansi.
²²⁵ Kariston kirja-arvosteluarkistosta löytyi 4 arvostelua Ernstingistä ja 3 Kolosimosta. Esim. Ernstingin teoksen todetaan olevan "suomennetun science fictionin heikoimmasta päästä". Karjalainen, Vappu, Arvosteleva kirjaluettelo 5/1981.
²²⁶ Pellert, Raamatun arvoitus ja Halleyn komeetta, s.9.
²²⁷ Immanuel Velikovskin suurta kohua herättänyt kirja "Worlds in collision" julkaistiin vuonna 1950. Velikovski väittää mm., että Venus -planeetta syntyi noin 4000 vuotta sitten Jupiterista. Venus olisi sitten matkallaan nykyiselle radalleen useaan otteeseen häirinnyt maapalloa aiheuttaen ne katastrofit, joista vanhat kirjoitukset ja legendat kertovat. Pellert, mt., s.154-179; Velikovski, Worlds in collision.
²²⁸Pellert, Tom, "Miksi pyhistä pyhin kirja on pannassa? -Heenokin arvoitus", Suomen Kuvalehti 35/1983.
²²⁹ Pellertin kirjan sanottiin "aiheuttaneen kiihkeätä keskustelua". Saarikettu, Anna-Liisa, Ilkka 26.7.1982; Pellertin todettiin myös "saaneen paljon julkisuutta teorioilleen". Sollamo, Raija, "Henokin kirjat - avaruusmatkoja vai taivasnäkyjä?", Teologinen aikakauskirja 1986, s.261. Sollamo kutsuu Pellertiä Suomen "Dänikeniksi".
²³⁰ Tammen kirja-arvosteluarkistosta löytyi 16 kirja-arvostelua.
²³¹ "Kerrankin uskaltaa ja toivoo, ettei tätä kirjaa ostettaisi, sillä kirjasta käytävä keskustelu vie sekä uskontotutkimuksen että tieteen sivuraiteelle". Kansan Uutiset 21.3.1984; "Tämä kirja kannattaa mainita vain siitä syystä, ettei kukaan erehtyisi...hankkimaan sitä vakavasti otettavana raamatunselityksenä". Kario, Erkki, Kotimaa 1.6.1982.
²³² Vain kolmessa arvostelussa kuudestatoista mainittiin Däniken. Lisäksi parissa arvostelussa mainittiin Blumrichin kirjoittaneen samoista asioista, ja muutamassa kerrottiin yleisesti näiden ajatusten olleen aikaisemmin esillä.
²³³ Pellert esiintyi radiossa keväällä 1983 ohjelmassa "Tarua vai totta?" ja televisiossa 29.12.1985 ohjelmassa "Missä syntyi joulun tähti". Sollamo, Raija, "Henokin kirjat - avaruusmatkoja vai taivasnäkyjä?", Teologinen aikakauskirja 1986, s.261.
²³⁴ "T.P.", "Onko raamatun arvoitus ratkeamassa?", Ultra 5/1983. Vaikka jutussa puhutaan tutkijasta kolmannessa persoonassa, Pellert on mitä ilmeisimmin kirjoittanut artikkelin itse. Myös Kansan Uutisten kirja-arvostelussa nimetään Ultran nimimerkki "T.P." Pellertiksi. "Raamatun selittelijä", Kansan Uutiset 21.3.1984.
²³⁵ Rislakki, Eeropekka, "Suomalaistutkija: Jumala oli avaruusalus", Seura 17/1982.
²³⁶ "Vihjailija", "Erik von Däniken on kertonut jo samat asiat kuin Tom Pellert...", Seura 21/1982.
²³⁷ Pellert, Tom, "Däniken ei tiennyt tätä", Seura 24/1982.
²³⁸ Pellert, Tom, "Miksi pyhistä pyhin kirja on pannassa? -Heenokin arvoitus", Suomen Kuvalehti 35/1983.
²³⁹ Harviainen, Tapani, "Heenok-ufo"; Santala, Risto, "Kirkko ei pelkää heenokia", Suomen Kuvalehti 38/1983.
²⁴⁰ Uusin näkemäni Pellertistä kertova artikkeli on vuodelta 1993. Valtari, Mauno, "Kivessä Lutherin jykevä hahmo", Pohjalainen 28.3.1993.
²⁴¹ Sollamo, Raija, "Henokin kirjat - avaruusmatkoja vai taivasnäkyjä?", Teologinen aikakauskirja 1986, s.261-265.
²⁴² Pellert, mt., s.189.
²⁴³"Pellert ei onneksi jätä tutkimuksiaan...tähän vaan jatko-osa on tulossa". Kymen Sanomat 14.1.1983; Vuonna 1988 Ultran kirjepalstalla lukija kyseli onko Pellert kirjoittanut lisää, sillä hänen kirjansa oli "mitä fantastisin ja mieltäylentävin". Toimitus vastasi, että ei ole, "mutta hyvää kannattaa odottaa". Bärlund, Raimo, "Hyviä kirjoja", Ultra 3/1988.
²⁴⁴Kansan Uutisten kirja-arvostelussa kerrotaan, että kaksi vuotta ilmestymisensä jälkeen kirjan 3800 kappaleen painoksesta olisi vasta puolet myyty. "Raamatun selittelijä", Kansan Uutiset 21.3.1984.

Paluu alkuun

5. Ufologian aallonpohja ja uusi nousu

5.1. Ufot häviävät julkisuudesta...

Jos olivat 70-luvun loppupuoli ja 80-luvun alku tuntuneet hiljaisilta uforintamalla, niin vielä pahempaa oli tulossa: todellinen lamaannus 80-luvun puolivälissä. Ufokirjojen julkaisutoiminta loppui kokonaan 80-luvun puoliväliin tultaessa²⁴⁵. Viime vuosikymmenen ufokirjojen julkaisulaman syvyyttä korostaa se, että nimenomaan suuret kustantajat menettivät mielenkiintonsa ufoaiheeseen. Vuosina 1983 - 1990 ainoat suurten kustantajien toimesta ilmestyneet ufokirjat olivat Tapani Koivulan "Ufojen kosminen viesti" vuonna 1988 ja Whitley Strieberin "Ne ovat täällä" vuonna 1989²⁴⁶.

Ufoyhdistyksistä aktiivisimmin toiminut, ja määrätietoisesti organisaatiotaan rakentanut Suomen Ufotutkijat joutui myös hetkeksi antautumaan: vuosina 1987-89 ufohavaintojen ja yleisen kiinnostuksen vähyys eivät kerta kaikkiaan antaneet mahdollisuuksia kovin vireään toimintaan. Ulospäin tämä näkyi neljännesvuosiraporttien ohenemisena ja loppumisena²⁴⁷. Ufot eivät myöskään juuri jaksaneet innostaa tiedotusvälineitä. Kaikkein hiljaisimpanakaan aikana tunnistamattomaksi jääneet ilmiöt eivät kuitenkaan kokonaan hävinneet taivaalta tai ufot julkisuudesta.

Tom Pellertin "Raamatun arvoitus ja Halleyn komeetta" jäi toistaiseksi viimeiseksi suomeksi julkaistuksi ancient astronaut -kirjaksi. Vuonna 1984 - varsinaisten ufokirjojen kustantamisen täydellisesti tyrehdyttyä - ilmestyi kuitenkin Valituilta Paloilta kokoomateos "Mysteerien maailma", jonka laajassa ufoja käsittelevässä osuudessa kerrottiin myös menneisyyden ufoilmiöistä²⁴⁸. Kirjassa kerrotaan lisäksi Dogonien mysteeristä, ja sen ancient astronaut -tulkinnan kritiikistä²⁴⁹.

Aikakaus- ja sanomalehtien palstoilla muinaisiin astronautteihin liittyvät jutut ja keskustelu käytännössä loppuivat Pellertiin²⁵⁰. Vaikka Ultra jätti 80-luvulla ufologian yleensäkin entistä vähemmälle, siinä oli yhä silloin tällöin menneisyyden vierailijoita sivunneita artikkeleita. Rentoutus ja Tähti -lehdet olivat lopettaneet ilmestymisensä²⁵¹, mutta Ultra sai uusia kilpailijoita rajatiedon alueelta. Vuonna 1984 aloitti "Tuntematon", joka kutsui itseään rajatiedon erikoislehdeksi. Ilmeisen lyhytikäiseksi jäänyt Tuntematon oli selvästi kaupallisempi kuin Ultra. Ufologia ei ollut sille kovin merkittävä aihealue, ancient astronaut -teorioista puhumattakaan²⁵².

Vakavampi kilpailija Ultralle oli vuonna 1986 aloittanut "Atlantis", joka käsitteli ufoja käytännössä joka numerossaan. Ufologisesti merkittävin oli vuonna 1989 ilmestynyt, peräti 70 sivua pitkä artikkelikokoelma "Ufot - ikuinen arvoitus"²⁵³. Ancient astronaut -teorioiden kannalta tärkeimpiä olivat muinaisista, mm. Piri Reisin kartoista kertonut artikkeli vuonna 1987, ja Dogonien Sirius -tietoutta skeptisesti käsitellyt juttu vuonna 1988²⁵⁴. Atlantis lopetti ilmestymisensä 14 numeron jälkeen vuonna 1990.

²⁴⁵ Taulukko 3. Julkaisulama 80-luvulla korostuu, kun otetaan huomioon, että vuosikymmenen lopun liki ainoat julkaistut kirjat olivat "Avaruuden ystävien Denahin ja Zudun" sanomat ihmiskunnalle 1-5. Olisi ollut myös perusteltua käsitellä nämä 5 kirjasta yhtenä kokonaisuutena, jolloin vuosien 1984 - 1990 ufokirjojen saldo olisi jäänyt kolmeen teokseen. Kirjasten julkaisemisen aloittanut Kuopion parapsykologinen seura sanoutui sittemmin irti koko hankkeesta, ja kirjasten julkaiseminen ja myyminen jatkui omakustanteina. "Sanomaa saatavana", Ultra 6/95. Tampereen kaupunginkirjaston osasta 1 oli Kuopion parapsykologisen seuran nimi sutattu mustalla tussilla yli.
²⁴⁶ Liite 1.
²⁴⁷ Vuonna 1987 ilmestyi enää kaksi raporttia, 1988 ei yhtään ja 1989 yksi ohut "Vuosiraportti".
²⁴⁸ Mysteerien maailma, s.207-235.
²⁴⁹ Mysteerien maailma, s.49-52. Mm. monessa yhteydessä ankarana Dänikenin vastustajana mainittu Carl Sagan pääsee esittämään omat epäilyksensä Dogonien tiedoista.
²⁵⁰ Vuosina 1984 - 1991 Suomen ufotutkijoiden lehdistöseuranta ei löytänyt yhtäkään otsikoltaan muinaisiin astronautteihin viittaavaa juttua.
²⁵¹ Ultran arkiston viimeinen Tähti -lehti on 1/1977. Rentoutus lopetti ilmestymisensä vuonna 1979. Kuningas; Serra, Ultran tietosanasto, s.52.
²⁵² Viidestä näkemästäni lehdestä viimeinen on 2/1985. Niistä vain yhdessä lehdessä oli artikkeli nykypäivän ufoista. "Ufot - mitä ne todellisuudessa ovat?", Tuntematon 2/1984.
²⁵³ Atlantis N:o 12.
²⁵⁴ Ihalainen, J.K., "Kadonneen merenkulkijakansan kartat", Atlantis N:o 7 (3/87); Ridpath, Ian, "Siriuksen mysteeriä selvittämässä", Atlantis N:o 9 (1/88).

Paluu alkuun

5.2. ...ja palaavat ilman menneisyyden vierailijoita

Ufologian lamaannus ei jatkunut loputtomiin. Koko 90-luvun Suomessa on jälleen vallinnut suuri kiinnostus ufoilmiötä kohtaan. Julkisuudessa näkyvimmin esillä ovat olleet useita kontaktikirjoja kirjoittanut Rauni-Leena Luukanen-Kilde ja kansainvälisesti palkittuja tv-ohjelmia tehnyt Johan af Grahn. Ufot on huomioitu kaikissa medioissa, ja yksin lehtiartikkeleita on kirjoitettu tuhansia²⁵⁵. Suomen Ufotutkijoiden toiminta on ollut aktiivista ja monipuolista: kun esimerkiksi vuoden 1989 vuosiraportti oli vain kuusi sivuinen, on "Uforaportti" -kirjoissa ollut jo useamman vuoden pari sataa sivua. Jäsenmääräkin on kasvanut vuoteen 1997 mennessä yli neljän sadan. Jäsenistä n. 80 on aktiivisia tutkijoita ja loput kannattajajäseniä²⁵⁶. Myös monet lepäämässä olleet tai säästöliekillä toimineet yhdistykset ovat jälleen olleet aktiivisia. Vuonna 1993 Interplanetistit aloittivat uudelleen toimintansa, tällä kertaa selkeästi pääkaupunkiseutuun keskittyen²⁵⁷.

Ufokirjoja on jälleen alkanut ilmestyä, ja vuoden 1993 yhdeksän kirjan julkaisemisella lähenneltiin jo kahdenkymmenen vuoden takaista ennätystä²⁵⁸. Vaikka tästä uudesta huipusta ollaan taas tultu alaspäin, on julkaisutoiminta jatkunut ainakin 80-luvun hiljaisuuteen verrattuna vilkkaana. Vaikka useissa kontaktikirjoissa kerrotaan kosmisten ystävien olleen läsnä tietämme ohjaamassa ammoisista ajoista lähtien, varsinaisia ancient astronaut -kirjoja ei ole ilmestynyt ainuttakaan. Kirjayhtymä sentään julkaisi vuonna 1993 kahdeksannen painoksen Dänikenin 25 vuoden takaisesta menestyskirjasta "Vieraita avaruudesta"²⁵⁹. Lisäksi Mystiikan maailma -kirjasarjassa julkaistiin samana vuonna teos "Kadonneet maat ja kansat", jossa kerrotaan paljolti samoista arvoituksista, kuin ancient astronaut -kirjoissakin. Maan ulkopuolisten vierailijoiden teoria on kirjassa vahvasti esillä yhtenä selityksenä menneisyyden mysteereille²⁶⁰.

Muutoin konkreettisten menneisyyden vierailijoiden esilläpito on ollut Ultran harteilla. Ultran 90-luvun ancient astronaut -artikkeleista merkittävimpiä ovat olleet Heli Sarren perusteelliset Zecharia Sitchiniä ja ancient astronaut -teoriaa kokonaisuutena käsitelleet artikkelit. Sitchiniä pidetään nykyään "muinaisten astronauttien -teorian perusteellisimpana ja arvovaltaisimpana edustajana"²⁶¹. Sitchin on sumerilaiseen, babylonialaiseen, egyptiläiseen ja heprealaiseen aineistoon perustuen useassa menestyskirjassa esittänyt, että aurinkokunnan 12. planeetalta tulleet vierailijat loivat ihmiskunnan kaivosorjiksi²⁶². Sarren laaja ja kattava "Muinaiset astronautit" -artikkeli ilmestyi kolmessa peräkkäisessä numerossa vuosien 1993 ja 1994 vaihteessa²⁶³.

²⁵⁵ Suomen Ufotutkijoiden tiedotusvälineiden seuranta löysi pelkästään vuonna 1994 342 sanomalehtikirjoitusta, 154 aikauslehtikirjoitusta ja 73 radio ja tv-ohjelmaa, joissa on käsitelty ufoja. "Ufot tiedotusvälineissä", teoksessa Ahonen; äyräväinen, Uforaportti 2, s.84-97.
²⁵⁶ Suomen ufotutkijoiden kotisivu internetissä. Internet -osoite http://gnosite.oy.utu.fi/Homepage/SUTry/index-fin.html.
²⁵⁷äyräväinen, Tapio, "Suomessa 1994 toimivat ufotutkimustoimintaa harjoittavat yhdistykset", teoksessa Uforaportti 2, Suomen Ufotutkijat ry 1995, s.175.
²⁵⁸ Taulukko 3.
²⁵⁹ Däniken, Vieraita avaruudesta 8.painos.
²⁶⁰ Pade (toim.), Kadonneet maat ja kansat.
²⁶¹ Sarre, Heli, "Village Gaten ufo-festivaaleilla kuultua ja nähtyä", Ultra 7-8/1993.
²⁶² Sarre, Heli, "Kahdestoista planeetta", Ultra 3/1991; Sarre, Heli, "Jumalat ja ihmiset", Ultra 4/1991. Suomessa eniten julkisuutta saaneet Dänikenin ja hänen laillaan ajattelevien teoriat olettavat, että mikäli muiden planeettojen vierailijat ovat luoneet ihmisen, luomistyö on tapahtunut hyväntahtoisesti, tai ikäänkuin pyyteettömästi. Sitchinin ja hänen hengenheimolaistensa teoriat, joiden mukaan ihmiskunta olisi luotu vain orjaksi ja alamaiseksi, eivät ole päässeet maassamme julkisuuteen juuri muualla kuin Ultrassa.
²⁶³ Sarre ,Heli, "Muinaiset astronautit 1-3", Ultra 11/1993; 12/1993; 1/1994.

Paluu alkuun

6. Ancient astronaut -teoriat osana ufoilmiötä

6.1. Ufokirjoja julkaistiin aaltoina

Ufoilmiö on elänyt viime vuosikymmenet nousujen ja laskujen vuoristoradassa. Niin varsinaiset ufoaallot, kuin suuren yleisön ja tiedotusvälineiden kiinnostus ovat noudattaneet oman logiikkansa mukaista aaltoliikettä. Ufoaaltojen ja kiinnostuksen ennustamattomuus on ollut omiaan hankaloittamaan ufotutkijoiden pitkän tähtäyksen toimintaa. Yksi mittari, joka näyttää - ainakin pienellä viiveellä - suuntaa ufoilmiön kulloisestakin tilasta on julkaistujen ufokirjojen määrä, joka näkyy taulukosta 3. Ufologista aktiviteettia taas kuvaa vielä paremmin taulukko 4, joka näyttää Suomessa ilmestyneen ufokirjallisuuden - kirjojen ja lehtien - sivumäärän vuosina 1962 - 1974²⁶⁴. Taulukko 3 osoittaa selvästi ufokirjojen ilmestyneen aaltoina, jotka vastaavat melko hyvin yleisen ufologisen aktiivisuuden kausia. Julkaisutoiminta voidaan karkeasti jakaa kolmeen aaltoon: 60-luvun esivaiheeseen vuosina 1962-1967, 70-luvun ufokuumeeseen vuosina 1968-1982 ja 90-luvun ufojen uuteen tulemiseen vuodesta 1987 lähtien.

Taulukko 3

Vuonna 1968 suuret kustantajat tarttuivat toimeen, ja tuolloin ilmestyi myös kiistämättä menestynein Suomessa julkaistu ufokirja, Erich von Dänikenin "Vieraita avaruudesta"²⁶⁵. Talvella 1971 ufoja nähtiin joka päivä ja ufoilmiön kannalta koko 70-luvun alku oli kaikin tavoin vilkasta "ufokuumeen" aikaa²⁶⁶. Tämä näkyi luonnollisesti niin julkaistun ufokirjallisuuden määrässä, kuin ufologisten julkaisujen kokonaissivumäärässä. Sekä taulukko 3 että 4 näyttävät, kuinka ufologinen kustannustoiminta reagoi viiveellä yleisön kiinnostukseen: vuoden 1971 ufokuume näkyi todenteolla vasta parin vuoden kuluttua. Vuosina 1973-4 ufologinen julkaisutoiminta oli kiivainta, mutta yleisön kiinnostus aiheeseen jo jonkin verran rauennut.

Taulukko 4

Lähde: Kuningas, "Suomenkielinen ufokirjallisuus", Ultra 1/1975.

Taulukko 5

Ufokirjojen kustantajat Suomessa

Yhteensä 23 kustantajaa ja omakustanteet

Ufokirjojen kustantajat ovat olleet varsin monenkirjavia, kuten taulukko 5 osoittaa. Joukossa on paljon vartavasten rajatietoon erikoistuneita pienkustantajia, alan yhdistyksiä ja omakustantajia, jolloin julkaisujen levikki on saattanut jäädä pieneksi. Suurista kustantamoista on erityisen aktiivinen ollut Kirjayhtymä, joka on julkaissut ufokirjallisuuden painosten kuninkaaksi nousseelta Erich von Dänikeniltä yhteensä kahdeksan teosta, joista seitsemän on näissä luvuissa mukana. Kirjayhtymä kustansi myös "Suomen ufotutkimuksen kuninkaan"²⁶⁷ eli Tapani Kuninkaan hyvin menestyneitä kirjoja.

Jos ufokirjojen kustantajista lasketaan varsinaisiksi kustannustaloiksi Kirjayhtymä, Otava, WSOY, Tammi, Karisto, Gummerus ja Weilin+Göös, saadaan niiden kustantamien ufokirjojen määräksi 42 ja prosentuaaliseksi osuudeksi 47 %. Koska suuret kustantamot saivat julkaistakseen parhaiten menestyneiden ja tunnetuimpien kirjailijoiden teokset, kustannustalojen julkaisujen merkitys korostuu yli niiden prosenttiosuuden. Samalla tultiin suosineeksi ulkomaisia kirjoittajia. Suurten kustantajien julkaisemista teoksista kolme neljästä olikin ulkomaista alkuperää²⁶⁸.

Ensimmäisten ufokirjojen ilmestyessä valtaosa tarjonnasta oli luonnollisesti ulkomaista, olihan koko ajatus ufoista ja ufoilmiö tuontitavaraa. Kuten taulukko 6 osoittaa, olivat ulkomainen ja kotimainen tarjonta melko lähellä balanssia 70-luvun pitkän jatkuvan julkaisukauden ajan. Tultaessa 90-luvun uuteen ufoinnostukseen tilanne kuitenkin radikaalisti muuttuu. Ulkomaisten kirjoittajien osuus julkaissuista teoksista tippuu alle neljännekseen. Tilanteen muuttumiseen on osaselityksenä suurten kustantajien pieni osuus uusista julkaisuista: vain 7 teosta 23:sta ilmestyneestä. Kaikenkaikkiaan voi todeta koti- ja ulkomaisten kirjoittajien teosten osuuden olevan puolet ja puolet, mutta vaihtelu lyhyemmällä tarkasteluvälillä on ollut jyrkkää.

Taulukko 6

Koti- ja ulkomaisten kirjoittajien²⁶⁹ teosten määrät

Taulukko 7

Ufokirjallisuuden osa-alueiden suhteutuminen ancient astronaut -teorioihin

Kirjat on luokiteltu sen mukaan, missä määrin ne sisältävät menneisyyden ilmiöitä ja ancient astronaut-teorioita²⁷⁰:

AAA = Käsittelee kokonaan tai pääasiassa menneisyyden ilmiöitä ancient astronaut -teorioiden kannalta.

AA = Uskoo ancient astronaut -teoriaan tai käsittelee sitä, mutta käsittelee pääasiassa muuta.

A = Käsittelee myös menneisyyden ilmiöitä, mutta ei ota kantaa tai usko ancient astronaut -teoriaan, tai ainoastaan mainitsee sen.

Ei-A = Ei käsittele menneisyyden ilmiöitä.

Menneisyyden raja noin v.1800²⁷¹.

²⁶⁴ Kuningas, Tapani, "Suomenkielinen ufokirjallisuus", Ultra 1/75.
²⁶⁵ Dänikenin esikoisen ykkösasema oli 70-luvun puolivälissä kiistaton, eikä yksikään teos sen jälkeen ole kyennyt uhmaamaan sitä. Kuningas, Tapani, "Suomenkielinen ufokirjallisuus", Ultra 1/75.
²⁶⁶ Esim. Kuningas, Muukalaisia ja humanoideja s.9-10; Koivula, Ufojen kosminen viesti takakansi.
²⁶⁷Koivula, s.51.
²⁶⁸ Vuosien 1973 ja 1988 välillä ehti kulua 15 vuotta ilman yhtäkään suuren kustantamon julkaisemaa kotimaista ufokirjaa.
²⁶⁹ Koska muutamien kirjoittajien tunnistaminen kotimaiseksi tai ulkomaiseksi voi salanimen käytön vuoksi tai muutoin olla hankalaa, selvennän asiaa tässä muutaman nimen kohdalla. Kotimaisia: Lilius-Mustapa, Lax, Sjögren, Meller, Foinix (Siitoin), Shedd (Siitoin), Telluslainen, Pellert, Leopold, Avaruuden ystävät Denah ja Zudu. Ulkomaisia: Telano, Rehn, Berlet, Erler, Lina, Tyson, Lidfors, Boehme, Novi.
²⁷⁰ Katso liite 1.
²⁷¹ Perustuu amerikkalaisen ufotutkija Ivan T. Sandersonin luomaan aikausijakoon. Kuningas, Ufojen jäljillä, s.11-12. Katso taulukot 1 ja 2.

Paluu alkuun

6.2. Ancient astronaut -kirjat isojen kustantajien käännöskirjoja

Taulukosta 7 nähdään, että varsinaisiksi ancient astronaut -kirjoiksi laskettavia teoksia on 18²⁷². Eniten varsinaisia ancient astronaut -kirjoja on odotusten mukaisesti kategorioissa historia ja uskonto. Kokonaan menneisyyden astronautit sivuutti 17 tunnetuista 87:stä. Selvä enemmistö Suomessa julkaistuista ufokirjoista ottaa siis ainakin jossain määrin kantaa ancient astronaut -teorioihin. Onkin perusteltua todeta, että ancient astronaut -teoriat kuuluvat olennaisena osana suomalaiseen ufokirjallisuuteen ja sitä kautta suomalaiseen ufologiaan.

Tarkasteltaessa ancient astronaut -kirjojen kustantajia havaitaan suurten kustannustalojen osuuden olevan 89 %, eli vain kaksi kahdeksastatoista julkaistiin pienkustantajien toimesta²⁷³. Paljolti Dänikenin seitsemän kirjan ansiosta peräti puolet ancient astronaut -kirjoista oli Kirjayhtymän julkaisemia. Dänikenin huikeat painosmäärät ja valtava julkisuus nostivat hänen kirjojensa merkityksen selkeästi muita alan kirjoja suuremmaksi. Isojen kustantajien suuri osuus lisää ancient astronaut -teosten suhteellista painoarvoa ufokirjallisuudessa; onhan suurkustantajilla mahdollisuudet laajempaan markkinointiin, julkisuuteen ja jakeluun. Käännöskirjoja muutoinkin suosineiden kustannustalojen suuri osuus ancient astronaut -kirjojen levittäjänä korreloi myös kotimaisten kirjoittajien vähyyteen. Niinpä 18 Suomessa julkaistusta ancient astronaut -kirjasta ainoastaan kolme on suomalaisten kirjoittamia.

Taulukosta 8 nähdään, että vuonna 1962 ilmestynyttä Desmond Leslien "Lentävät lautaset, onko niitä? osa I" lukuunottamatta kaikki ancient astronaut -kirjat julkaistiin vuosina 1968 - 1982. Tuolla aikavälillä niiden prosentuaalinen osuus kaikista ufokirjoista on 31%, kun se on koko tarkasteluvälillä 1962 - 1994 20%. Ancient astronaut -kirjojen julkaisemisen keskittymisen ufologisesti aktiivisimpiin vuosiin voidaan myös nähdä lisäävän niiden painoarvoa ufologian kokonaisuudessa, saivathan tuolloin julkaistut kirjat eniten huomiota osakseen.

Taulukko 8

Suomessa ilmestyneet ancient astronaut -kirjat julkaisuvuosittain

²⁷²Vaikka tiedot kahdesta kirjasta - Margit Lilius-Mustapan "Ihminen ja avaruuden avautuminen" ja P. Leopoldin "Uranuksen tiedemiehiä maapallolla" - puuttuvat, mikään ei viittaa siihen, että kumpikaan kuuluisi kategoriaan AAA.
²⁷³ Vertaa taulukko 5.

Paluu alkuun

6.3. Henkiset kontaktit syrjäyttäneet muinaiset vierailijat

Vuodesta 1987 alkaneen ufokirjallisuuden uuden nousun aikana ei ole julkaistu yhtäkään varsinaista ancient astronaut -teosta. Mitä sitten on tullut tilalle? Kontaktikertomusten osuus kaikista ufokirjoista on 34 %. Vuosina 1987 - 1994 se on kuitenkin ollut peräti 65 %. Voidaankin sanoa kontaktikirjojen nousseen hallitsevaan asemaan muiden ufoilmiön osa-alueiden - ja erityisesti ancient astronaut -teorioiden - kustannuksella.

Yli puolet kontaktikirjoista pitää menneisyyden vierailuja muilta planeetoilta - tai ulottuvuuksista tai henkimaailmasta tai jostain muualta - totena ja käsittelee niitä runsaasti sivuillaan²⁷⁴. Ainoastaan kolme kontaktikirjaa ei lainkaan käsitellyt menneisyyden ilmiöitä. Vaikka nämä kosmiset viestit sisältävät tietoja maapallon menneisyydestä, niissä on harvoin mitään konkreettista. Usein kontaktihenkilö saa kuulla olleensa edellisessä elämässään vaikkapa ylipappina Atlantiksella tai Egyptissä²⁷⁵. Ylipäätänsä usko sielunvaellukseen, universaaliseen rakkauteen ja jokaisessa ihmisessä piilevään jumaluuteen on vahva.

Kun menneisyydestä kiinnostuneet ufotutkijat 70-luvulla valokuvasivat kalliopiirroksia yrittäen löytää humanoidien ja ufojen hahmoja, tai tulkitsivat vanhojen intialaisten tekstien kuvauksia jumalien lentolaitteista, niin nykypäivän kontaktikirjailija saa kosmisen viestinsä unessa, automaattikirjoituksella tai muuten kanavoiden. Kontaktikertomusten nykyinen valta-asema ufologiassa ei miellytä lähellekään kaikkia ufotutkijoita. Raimo A. Nikula kiteyttää kriittisten tutkijoiden näkemyksen ufokirjallisuuden nykytrendistä Liisa Riikosen "Sateenkaaresta todellisuuteen" -kirjan arvostelussaan: "Nykyään ei enää kirjoiteta kirjoja, ne kanavoidaan... Tällaista on todella kanavointi, se valuu yhtenä löysänä taikinana alusta loppuun kunnes tulee sitten viimein viimeinen sivu - onneksi."²⁷⁶.

²⁷⁴ Katso taulukko 7. Ainoastaan kolme kontaktikirjaa ei lainkaan käsitellyt menneisyyden ilmiöitä.
²⁷⁵ Esim. Boehme, Hannah löytää parisielunsa, s.96 pappina Atlantiksella ja s.50 ylipappina Egyptissä. Tämä ruotsalainen naispappi kertoo myös olleensa mm. Neitsyt Marian äiti.
²⁷⁶ Nikula, Raimo A., "Liisa Riikonen: Sateenkaaresta todellisuuteen" -kirja-arvostelu. Ultra 1/1994.

Paluu alkuun

6.4. Muinaiset vierailijat erottamaton osa ufologiaa

Useimmissa tapauksissa ancient astronaut -teorian ja nykypäivän ufoihin uskovan yhteinen perusta on siinä, että uskotaan jonkin tuntemattoman, meitä ylempänä olevan kulttuurin olemassaoloon. Yleensä tällä tarkoitetaan avaruudellista alkuperää olevaa sivilisaatiota. Valtaosa ufokirjallisuudesta ja ufolehdistöstä käsittelee myös menneisyyden tapahtumia, nähden menneisyyden ja nykypäivän katkeamattomana jatkumona. Vaikka lähestymistavat ja näkökannat vaihtelevat, voidaan todeta menneisyyden ilmiöiden ja ancient astronaut -teorioiden saaneen tilaa käytännössä kaikilla ufologian osa-alueilla. Menneisyyden vierailijat ovatkin erottamaton osa ufologiaa.

Vaikka ancient astronaut -teoria on osa ufologiaa, ne eivät ole kaikilta osin yhteneviä tai päällekkäisiä: muinaisista vierailijoista kirjoittavat eivät yleensä joko puutu lainkaan nykyajan ufoilmiöön, tai eivät välttämättä pidä niitä toisiinsa liittyvinä ilmiöinä. Paljon yleisempää sitävastoin on menneisyyden ilmiöihin viittaaminen nykypäivän ufoilmiötä käsittelevissä kirjoissa.

Ancient astronaut -teoriat henkilöityvät Erich von Dänikeniin, joka on selvästi suosituin alan kirjailijoista. Däniken ei myyntimenestyksestään huolimatta nauti jakamatonta arvostusta muiden menneisyyden tai nykypäivän ufoilmiöistä kiinnostuneiden keskuudessa. Ufotutkijat pyrkivät ottamaan etäisyyttä epäluotettavaksi kokemaansa hahmoon ja tämän kiistanalaisiin teorioihin, ja osa kaikkein rajuimmista hyökkäyksistä Dänikeniä vastaan tehtiinkin Ultran sivuilla. Tällöin he tulevat samalla luoneeksi illuusion ancient astronaut -teorioiden ja nykypäivän ufojen tutkimuksen välillä olevasta kuilusta, ikäänkuin ne voisivat olla erillisiä asioita²⁷⁷.

Vaikka lentävät lautaset saivat tilaa julkisuudessa 1940-luvun lopulta lähtien, järjestäytyneempi ufotutkimus ja julkaisutoiminta alkoivat vasta 60-luvun alussa. Jo tässä vaiheessa ajatus muinaisista vierailuista oli kiinteä osa ufologiaa. Lisäksi lehdissä oli artikkeleita monista menneisyyden arvoituksista ja uudelleentulkinnoista, jotka sittemmin päätyivät ancient astronaut -kirjojen sivuille. Tuolloin arvostetut tiedemiehetkin saattoivat käsitellä niin ufoja, kuin ancient astronaut -teorioita arvovaltaisissa medioissa ilman kasvojen menetyksen pelkoa. Tiedeyhteisön spekulointi 60-luvulla maan ulkopuolisen elämän mahdollisuudella pohjusti omalta osaltaan ufokysymyksen nousua laajempaan julkisuuteen.

Suomessa ufologian kulta-aikaa olivat vuodet 60-luvun lopulta 70-luvun puoliväliin. Ufospekulaatiot pohjautuivat enimmäkseen konkreettiseen "rautalaiva" -teoriaan; kontaktikertomukset ja ufoilmiön henkiset ulottuvuudet olivat sivuroolissa. Tuolloin myös menneisyyden vierailijat saivat eniten huomiota osakseen. Varsinkin Dänikenin kirjoja myytiin painos toisensa jälkeen, ja muinaisista vierailijoista käytiin julkisuudessa keskustelua. Vaikka debatti pohjasi pääasiassa tieteellisiin asia-argumentteihin, myös uskonnolliset ja jopa poliittiset vakaumukset vaikuttivat näkökantoihin. Kommunistien Kansan Uutisissa Dänikeniä moitittiin marxilaisen dialektiikan vastaiseksi. Demarissa arveltiin ancient astronaut -teorioiden pohjaavan rahankeruuideologiaan, joka estää ihmisiä tarttumasta nykyhetken yhteiskunnallisiin ongelmiin. SMP:n Suomen Uutisten arvosteluissa taas on aistittavissa riemu siitä, kun joku onnistuu horjuttamaan kirkon ja tieteen herrojen auktoriteettia. Porvarillisemmat ja konservatiivisemmat Helsingin Sanomat, Uusi Suomi ja Suomen Kuvalehti taas tarjosivat foorumin laajoille ja perusteellisille hyökkäyksille varsinkin Dänikeniä vastaan.

Valtaeliitin koettiin myös käyttävän ufologiaa yhteiskunnallisen syrjinnän välineenä: valtakoneiston arveltiin tarvitsevan "kvasitieteitä, joihin kriittiset ja kelkasta pudonneet voidaan haudata, ufologiaan voi vieläpä lykätä työikäistä väestöä"²⁷⁸. Toisaalta esim. Tähti -lehdessä ufoaihe menneisyyden vierailijoineen voidaan nähdä yhtenä radikaalien nuorten aseena auktoriteettien vastustamisessa.

Erich von Dänikenistä tuli nimenantaja koko ancient astronaut -teorialle, jota kutsuttiinkin yleisesti "dänikenismiksi". Hänen kirjojensa menestys ja saamansa huomion määrä ylittivät moninverroin muiden alan kirjoittajien osakseen saaman. Dänikenistä tuli myös mittapuu, johon muita kirjoittajia verrattiin. Däniken dominoi julkisuutta siinä määrin, että hänen varjostaan oli vaikea ponnistaa esiin, vaikka itse kirjat olisivat olleet parempia kuin Dänikenin. Dänikenin persoona oli niin näkyvä, että hänen haamukirjailijan käyttönsä jäi lähes täysin vaille huomiota. Riippumatta siitä, mitä mieltä hänen ajatuksistaan oltiin, hänen merkittävyyttään mielipidevaikuttajana ei voitu kiistää²⁷⁹. Vanhat arvot ja vanhat totuudet ylipäätään olivat 60- ja 70-luvuilla laajalti arvostelun kohteena. Niinpä Suomessakin 70-luvulla "ns. "Virallisen Tieteen", Establishmentin, parjaaminen ja dogmaattisuudesta syyttäminen" näytti kuuluvan "vireän kulttuuri-ihmisen imagoon"²⁸⁰. Dänikenin räväkkä, vanhojen totuuksien kaatamiseen pyrkivä tyyli sopi hyvin tähän trendiin.

Muinaiset vierailijat koettiin usein ufologian kiinnostavimmaksi ja myyvimmäksi osaksi. Monissa ufokirjoissa ancient astronaut -teoriaa sivuttiin vain muutaman lauseen tai kappaleen verran. Kuitenkin juuri nämä pätkät nostettiin esiin niin kirjojen markkinoinnissa kuin niiden arvosteluissakin. Joitakin kirjoja myytiin tai kritisoitiin Dänikenin nimellä, vaikka koko kirjassa ei häntä, tai ancient astronaut -teorioita edes mainittu.

Ehkä kaikkein merkittävin ufologian, ancient astronaut -teorioiden ja Dänikenin suosiota edesauttanut tekijä oli ihmiskunnan menestys omassa avaruuden valloituksessaan. Lukuisat aikalaislähteet todistavat yhtäpitävästi avaruuslentojen, ja erityisesti kuulentojen luoneen otollisen ilmapiirin ancient astronaut -teorioiden esittämiselle²⁸¹. Usko avaruustulokkaisiin voitiin nähdä "kypsymättömien yksilöiden reaktiona ihmissuvun edustajien ensimmäisiin retkiin naapuritaivaankappaleelle"²⁸². Dänikenin puolustajat pitivät ihmiskunnan menestystä avaruudessa vahvana todisteena tämän teorioiden puolesta. Kun ihminen oli kerran päässyt kuuhun, luultiin tähtienkin olevan käden ulottuvilla²⁸³. Ja kun kerran itse olimme pääsemässä tähtiin, miksei sieltä olisi voitu käydä täällä? Ufologisen innostuksen ja avaruustutkimuksen kohtalonyhteys näkyy siinäkin, että kiinnostus molempiin vaimeni yhtäjalkaa. 70-luvun puolivälissä - samaan aikaan kun, kun kiinnostus ufoihin oli huippuajoista liki romahtanut - todettiin myös avaruuden valloittamisen selvästi lakanneen kiinnostamasta niin kustantajia kuin yleisöäkin²⁸⁴.

Yleisön kiinnostus siirtyi 70-luvun puolivälissä parapsykologian suuntaan, ja ufologian saama huomio väheni. Vimana -lehti muuttui vuosikirjaksi, Humanoidien Maailma ja sen seuraaja Argos -lehti lopetti ja Ufoaika -lehti muuttui Ultraksi. Muinaiset vierailijat kadottivat kiinnostavuuttaan ufojen tapaan. Kirjoja ufoista ja ancient astronaut -aiheesta kustannettiin yhä, mutta ne tulivat ja menivät saamatta juurikaan huomiota osakseen. Jos menneisyyden vierailijat vielä jossain mainittiinkin, oli julkisuus usein negatiivista. Dänikenin vierailu Suomessa vuonna 1977 nosti muinaiset astronautit jälleen hetkeksi parrasvaloihin, mutta puhe "tiedotusvälineiden valtaamisesta" on liioittelua. Ancient astronaut -kirjojen herättämän julkisuuden määrä laski kirja kirjalta, ja viimeiset julkaisut eivät tuntuneet kiinnostavan juuri ketään. Tom Pellert onnistui vielä vuonna 1982 nostattamaan jonkin verran keskustelua, mutta sen jälkeen muinaisista vierailijoista on puhuttu enää ufologien omassa keskuudessa ja vähäisenä osana yleisempää ufo -julkisuutta.

Koko ufologia vaipui syvään lamaan 80-luvulla. Suomen Ufotutkijoiden toiminta hiljeni muutamaksi vuodeksi, uusia kirjoja ei enää julkaistu, ja varsinkin ancient astronaut -teoriat hävisivät liki täysin julkisuudesta. Tultaessa 90-luvulle ufologia on kokenut uuden tulemisen, joka huipentui vuosina 1993-1994 ja jatkuu edelleen vahvana. Uusin ufoinnostus on kuitenkin erilaista kuin 70-luvun ufobuumissa. Ufot ovat siirtyneet kirjoista televisioon ja muuhun mediajulkisuuteen. Julkisuudessa ufologiaa käsitellään henkisenä ja media -ilmiönä, ja tiedeyhteisö ja arvostetut mediat ovat käsitelleet ufologiaa miltei ainoastaan negatiivisesti. Koko ilmiö poisselitetään psykologisena tai jopa psykiatrisena huuhaana.

Ufologian uusiksi pääteemoiksi ovat tulleet kontaktikertomukset ja henkiset kokemukset, tieteellisyyteen pyrkivän teoretisoinnin ja fyysisen maailman arvoitusten kustannuksella. Uudelle ufologialle perinteinen - Dänikenin ja kumppaneiden edustama - ancient astronaut -teoria on aivan liian materialistinen. Kosmisen rakkauden evankeliumeissa muinaisille vierailijoille on sijaa vain henkisten opettajien inkarnoitumisena kohottamaan planeettamme värähtelytasoa. Niinpä ufojen uusi rynnistys julkisuuteen ei ole poikinut ancient astronaut -teorioiden renesanssia, vaan menneisyyden vierailijat ovat päässeet esiin vain tv-väittelyiden sivulauseissa ja satunnaisissa lehtijutuissa.

²⁷⁷ Kuningas toteaa "Vieraita avaruudesta" -kirjasta, että "Dänikenin teos ei ole varsinainen ufokirja". Kuningas myöntää kuitenkin kirjan perusajatuksen liittyvän läheisesti ufoihin. Kuningas, "Suomenkielinen ufokirjallisuus", Ultra 1/1975. Dänikenin Suomen vierailun yhteydessä Kuningas pahoitteli Dänikenin ja ufoilmiön yhdistämistä MTV:n haastatteluohjelmassa. Pääkirjoitus "Todisteita tuntemattomasta", Ultra 12/1977.
²⁷⁸ Sammaliho, Untamo, "Miksi ufologiaa vierotaan 2", Humanoidien Maailma 6-7/1974.
²⁷⁹ Esim. K.S., "Huimia ajatusleikkejä - ei tosikoille", Eeva 11/73. Däniken on "kirjoittanut kolme kirjaa ja onnistunut repäisemään maailman kahtia: dänikeniläisiin ja ei-dänikeniläisiin".
²⁸⁰ Koponen, Jari, "Loppupäätelmiä", Alfa 1a/1977 (Velikovski -teemanumero), s.38.
²⁸¹ Esim. Vieraita avaruudesta -kirjan sanottiin ilmestyneen "otollisena ajankohtana, sillä nyt jos koskaan, ollaan kiinnostuneita avaruuslennoista". Vieraita avaruudesta -kirja-arvostelu "Astronautteja avaruudesta", Iisalmen Sanomat, päivämäärä kadonnut, Kirjayhtymän kirja-arvosteluarkisto; Erään ensimmäisistä Dänikeniä arvostelevista kirjoista tehnyt Gerhard Gadow piti Dänikenin menestyksen salaisuuksina otollista ajankohtaa miehitettyine kuulentoineen, ja toisaalta tarkkaa laskelmointia mahdollisimman laajan lukijakunnan saavuttamiseksi. Krassa, Erich von Däniken: disciple of the Gods - a biography by Peter Krassa, s.72-3.
²⁸² Hirsjärvi, A., Arvosteleva kirjaluettelo, 1974/12.
²⁸³ Esim. "Olemmehan itsekin kohta menossa viemään kehitysapua muille planeetoille". Peltokoski, Aarno, Vieraita avaruudesta -kirja-arvostelu "Olivatko pyhien kirjoitusten "Jumalan pojat" sittenkin astronautteja?", Bibliografiset tiedot kadonneet, Kirjayhtymän kirja-arvosteluarkisto.
²⁸⁴ Jotuni, Pertti, Kirjastolehti 6/1976.

Paluu alkuun

7. Uskonnollinen reaktio menneisyyden vierailijoihin

7.1. Yksittäisillä papeilla suurta kiinnostusta ufologiaan

Ancient astronaut -teoriat ovat syntyneet kristillisessä kulttuuripiirissä. Ei siis ihme, että Raamatun väitetyillä ufoilmiöillä on ollut niin suuri osa teorioissa ja niistä syntyneessä debatissa. Osalla kristillisistä uskontokunnista on ollut valmiutta uskoa avaruuden olevan asuttu jo paljon ennen modernin ufoilmiön alkua, ja esim. Laestadiuksen on sanottu uskoneen elämään muilla planeetoilla²⁸⁵. Erityisesti adventistien piirissä taivaan on uskottu olevan konkreettinen planeetta tai paikka universumin tai linnunradan keskuksessa, ja avaruuksien lukemattomien aurinkokuntien on uskottu olevan asuttuja. Liikkeen merkittävin innoittaja Ellen G. White²⁸⁶ kirjoitti jo viime vuosisadan puolella siitä, kuinka "pelastetut" tulevat väsymättä lentämään rajattoman avaruuden kaikkiin maailmoihin, siellä saavat "maan lapset tutustua lankeamattomien olentojen iloon ja viisauteen"²⁸⁷. Esimerkiksi suomalainen O. Angervo uhrasi modernin ufoilmiön kynnyksellä ilmestyneessä kirjassaan kymmenen sivua "asutuille maailmoille"²⁸⁸. Ennen ensimmäisenkään suomenkielisen ufokirjan ilmestymistä pastori Wiljam Aittala kirjoitti 50-luvun lopulla teoksen "Kaikkeuden sanoma avaruuskauden ihmiselle", jossa hän spekuloi mm. Raamatun Jumalan poikien olleen mahdollisesti muiden maailmojen lankeamattomia asukkaita²⁸⁹ ja Heenokin olleen "ihmiskunnan ensimmäinen avaruusmatkailija"²⁹⁰. Aivan ancient astronaut -teorioiden tapaan Aittala sanoo olevan "sekä Raamatun, että terveen järjen mukaista uskoa, että on olemassa muitakin maailmoja kuin meidän. Yhtä varmaa on myöskin se, että Maa on useaankin otteeseen ollut kanssakäymisessä näiden muiden maailmojen asukkaiden kanssa"²⁹¹.

Kun järjestäytynyt ufojen tutkiminen pääsi 60-luvun alussa Porvoolaisen Lentävät lautaset -kerhon ja Interplanetistien myötä käyntiin, oli Vilppulalainen Rovasti Arvi Merikallio yksi keskeisistä henkilöistä. Merikallio jätti Interplanetistien jäsenyyden ja puheenjohtajuuden vuonna 1965. Perusteluiksi hän mainitsi Raamatun vastaisen hengen ja sääntöjen vastaisen toiminnan²⁹². Eron taustalla olivat ainakin Merikallion erimielisyydet teosofisesti suuntautuneen Lilius-Mustapan kanssa²⁹³. Merikallio perusti samantien oman, "kristillissiveellisen yleisnäkemyksen hengessä"²⁹⁴ toimivan "Suomen Planetistien Seura ry:n". Planetisteja kutsuttiin "pappien ufokerhoksi"²⁹⁵, ja siinä oli aktiivisesti mukana mm. korkealla kirkon hierarkiassa ollut tuomiorovasti Eino Sares. SPS - tai ainakin Merikallio - oli vakuuttunut "luojan luomien avaruus-asukkaitten" olemassaolosta. Merikallion mukaan "emme asu yksin valtasuuressa avaruudessa". Merikallio pyrki uuden yhdistyksensä avulla taistelemaan sitä käsitystä vastaan, että "tähtiveljiemme sanoma" olisi "panteistista mystiikkaa"²⁹⁶. Merikallio julisti kirkon saarnastuolista lentävien lautasten tulevan suorittamaan kristittyjen tempauksen lopunaikojen koittaessa²⁹⁷. Rovasti Merikallio oli lähtöisin lestadiolaispiireistä, missä "kunnioitetun pappismiehen ufoharrastuksesta mieluiten vaiettiin"²⁹⁸; toisaalta sitä yleisemmin myös ihmeteltiin ja paheksuttiin²⁹⁹.

Planetistiseurassa oli parhaimmillaan useita satoja jäseniä. Paikalliskerhoja perustettiin useille paikkakunnille, mutta kotipaikkana ja keskuksena oli Vilppula³⁰⁰. Selkeänä keulakuvana toiminut Merikallio oli paljon esillä julkisuudessa. Seura julkaisi "Planetisti" -lehteä, joka tosin oli ulkoasultaan vaatimaton ja ilmestyi vain pari kertaa vuodessa. Merikallio hallitsi seuraansa varsin yksinvaltaisesti, joten hänen voimiensa iän myötä ehtyessä Planetistien toiminta hiipui³⁰¹. "Huomioonottaen SPS/kenttätoiminnan vakioituneen kuoleutumisen" seuran hallituksella ei ollut keväällä 1972 muuta tehtävissä, kuin kutsua koolle kokous seuran lakkauttamiseksi³⁰². Ainakin Tampereen paikalliskerho päätti kuitenkin jatkaa itsenäisenä omaa toimintaansa, emoyhdistyksen kuolemasta huolimatta³⁰³. Planetistit oli selkeästi keskittynyt nykypäivän ufoilmiöön, eikä esim. Planetisti -lehdessä juurikaan käsitelty muinaisia vierailijoita³⁰⁴. Merikallio oli kuitenkin vakuuttunut myös menneisyyden ufojen olemassaolosta: "vuosituhansien takaiset todisteet kirjallisina, kallio-hakkauksina, -maalauksina, merkki-kivinä tms. kertovat vakaata UFO-totuutta, ja todistavat: ei uutta auringon alla, mitä on nyt sitä on ollut ennenkin"³⁰⁵.

Pastori Juho Tenhiälän kirja Usko ja ufot herätti huomiota nimenomaan siksi, että kirjoittaja oli pappismies. Myös useita kirjoja kirjoittanut³⁰⁶ ja kirkkoherrana Helsingissä toiminut Voitto Viro puuttui ufokysymykseen. Laajalti tunnettu Viro oli näkyvästi esillä paitsi uskonnollisena ja yhteiskunnallisena kannanottajana, myös kaikenlaisen yliluonnollisen tutkijana ja tuntijana. Viro kirjoitti kirja-arvosteluja ufokirjoista³⁰⁷, ja esiintyi muutoinkin lehtien palstoilla ufojen yhteydessä. Ufoinnostuksen ollessa korkeimmillaan keväällä 1971 oli Kalevassa juttu, jossa Viro piti ufoja täysin mahdollisena selityksenä monille Raamatun tapahtumille. Viro hyväksyi yhdeksi mahdollisuudeksi senkin, että Jeesus olisi ollut humanoidi³⁰⁸. Yliluonnollisia ilmiöitä käsitelleessä kirjassaan "Sielu on suunnaton ihme" hän kertoo erityisesti Raamattuun liittyvistä ancient astronaut -spekuloinneista, ja toteaa, että Erich von Dänikenin vakavaa pyrkimystä mysteerien selvittämiseen ei ole syytä pitää naurunalaisena³⁰⁹.

Vaikka monilla yksittäisillä papeilla olikin suuri kiinnostus ufologiaan, ja esim. Arvi Merikalliota voidaan kutsua "ufouskovaiseksi", otti papisto yleensä varsin varovaisesti kantaa ufoihin³¹⁰. Yksittäiset papit saattoivat olla esillä sanoma- ja aikakauslehdissä, mutta esimerkiksi teologisissa julkaisuissa puututtiin hyvin vähän ufologiaan tai ancient astronaut -teorioihin³¹¹. Näin siitä huolimatta, että varsinkin Dänikenin esikoisen sanottiin järkyttäneen kirkollisia piirejä. Tämä herätti myös katkeruutta ainakin niiden mielissä, joiden mielestä ancient astronaut -teorioiden ja ufologian tärkein merkitys on niiden Raamatun tulkinnoissa tai uskonnollisessa sanomassa³¹². Kirkko instituutiona ei ole ottanut mitään virallista kantaa ufokysymykseen, toisaalta kirkolla ei ylipäätään ole tapana puuttua tällaisiin kysymyksiin³¹³.

²⁸⁵ Merikallio, Arvi, pääkirjoitus "Vanhaa - uutta", Planetisti 3/1970.
²⁸⁶ Heino, Mihin Suomi tänään uskoo, s.80.
²⁸⁷ White, Suuri taistelu, s.654-655.
²⁸⁸ Angervo, Suuria tapahtumia pienessä maailmassa, s.91-100.
²⁸⁹ Aittala, Kaikkeuden sanoma avaruuskauden ihmiselle, s.93.
²⁹⁰ Aittala, mt., s.103-4.
²⁹¹ Aittala, mt., s.101.
²⁹² Kuningas, Tapani, "Interplanetistien vaiheita", teoksessa Vimana - vuosikirja 1973, s.24. Samalla yhdistyksestä erosi tuomiorovasti Eino Sares, joka myös siirtyi Planetisteihin.
²⁹³ Kuningas, Tapani, haastattelu 9.9.1996.
²⁹⁴ Suomen Planetistien Seura ry:n säännöt, vahvistettu 11.12.1965. Ultran arkisto.
²⁹⁵ Kuningas, Tapani, haastattelu 9.9.1996.
²⁹⁶ Merikallio, Arvi, "Uutta aikaa kohti". Pääkirjoitus, Planetisti 1/1967.
²⁹⁷ Meller, Leo, Ufojen kaksi salaisuutta. äänikasetti.
²⁹⁸ Koivula, s.16.
²⁹⁹ Simojoki, Anssi, sähköpostiviesti 21.2.1997. Simojoki kuuli tämän toimiessaan Porissa pappina vuosina 1974-5.
³⁰⁰ Toivola, Piia, "Ufotutkimuksen synty Suomessa", Ultra 12/1981.
³⁰¹ Kuningas, Tapani, haastattelu 9.9.1996.
³⁰² SPS:n hallituksen kirje SPS:n perusjäsenille 15.5.1972. Ultran arkisto.
³⁰³ SPS:n Tampereen paikalliskerhon esimiesten kirje jäsenille. Ei päiväystä, 1972. Ultran arkisto.
³⁰⁴ Suomen Ufotutkijoiden ja Ultran arkistoista löytyi Planetisti -lehden numerot 1/1967, 1/1968, 2/1968, 2/1969, 2/1970, 3/1970, ja 1-2/1971. Näistä numeron 2/1970 pääkirjoituksessa mainitaan todisteet ufojen käynneistä menneisydessä, ja numerossa 3/1970 mainitaan Dänikenin Takaisin tähtiin -kirjan ilmestyneen. Muutoin ei menneisyyden vierailijoita huomioitu.
³⁰⁵ Merikallio, Arvi, pääkirjoitus "Ei uutta auringon alla", Planetisti 2/1970.
³⁰⁶ Voitto Virolta on ilmestynyt tähän mennessä 36 kirjaa, ja ainakin 4 on vielä tulossa. Suuri Kirjakerho kysyi 70-luvulla lukijoilta, mitkä kirjat ja ajatukset ovat vaikuttaneet kerhon jäseniin erityisen syvästi. Viro voitti kyselyn ylivoimaisesti ennen toiseksi tullutta Mika Waltaria. "Voitto Viron kirja vihdoin valmis", Ultra 1/1998.
³⁰⁷ Viro arvosteli esim. Tom Pellertin kirjan helsinkiläiseen Seurakuntasanomiin. Viro, Voitto, "Kertooko Raamattu ufoista?", Seurakuntasanomat 26/1982.
³⁰⁸ "Ufot otettava vakavasti yhtenä Raamatun tapahtumien selityksenä, sanoo Voitto Viro", Kaleva 11.4.1971.
³⁰⁹ Viro, Sielu on suunnaton ihme, s.133-136.
³¹⁰ "Ufot otettava vakavasti yhtenä Raamatun tapahtumien selityksenä, sanoo Voitto Viro", Kaleva 11.4.1971.
³¹¹Kävin läpi Teologisen aikakauskirjan sisällysluettelot vuosilta 1962-1995 ja Hakemiston vuosilta 1956-1983, Hengellisen kuukausilehden sisällysluettelot vuosilta 1968 ja 1970-1974, sekä kävin läpi Vartijan vuosilta 1962-1985 ja sisällysluettelot vuosilta 1986-1995. Ainut merkittävä menneisyyden vierailijoita tai edes ufologiaa yleisemmin käsitellyt artikkeli oli Raija Sollamon vastineena Tom Pellertille syntynyt perusteellinen "Henokin kirjat - avaruusmatkoja vai taivasnäkyjä?" Teologisessa aikauskirjassa vuonna 1986.
³¹² Esim. Dänikenin jumalakäsitystä tämän tärkeimpänä sanomana Ufoajassa pitänyt Veikko Rekunen tuntui katkeralta, kun papit olivat kieltäytyneet keskustelemasta aiheesta. Rekunen, Veikko, "Dänikenin jumalakäsitys", Ufoaika 8/1974.
³¹³ Heino, Harri, haastattelu 26.9.1996.

Paluu alkuun

7.2. Puuttuminen kristinuskon perusteisiin ärsytti

Osa menneisyyden vierailijoista kirja-arvosteluissa tai muutoin kirjoittaneista piti uskontojen perusteisiin kohdistunutta uudelleenarviointia hyvänä asiana. Kuitenkin usein uskontojen - ja varsinkin kristinuskon - pyhiin totuuksiin puuttuminen herätti närkästystä. Erityisesti Tom Pellertin kirjan "Raamatun arvoitus ja Halleyn komeetta" ympärillä käyty debatti keskittyi käytännössä kokonaan uskonnollisiin ja raamatullisiin kysymyksiin. Uskonnollisten argumenttien vastakkaisuus korostui myös Dänikenin uskonnollisia ilmestyksiä käsitelleen "Ilmestysten arvoitus" -kirjan arvosteluissa. Kun esimerkiksi Ultrassa nimimerkki "T R-nen" piti kirkon saamaa "korvapuustia" hyvänä³¹⁴, niin Eila Niiraselta Uudessa Suomessa meni "maku pois", kun Däniken puuttui Raamattuun, kristinuskoon ja ilmestyksiin³¹⁵.

Joissakin uudemmissa kristilliseltä pohjalta kirjoitetuissa tietokirjoissa on otettu kantaa menneisyyden vierailijoihin. Vuonna 1981 ilmestyneessä John Allanin kirjassa "Arvoitusten edessä" paneudutaan aukeaman verran Dänikenin teorioihin. Allan ei tyydy vain luettelemaan Dänikenin ajattelun virheitä, ja toteamaan Raamatun olevan eri mieltä, vaan hän pyrkii myös analysoimaan Dänikenin valtavan suosion syitä: "hän kirjoitti kirjansa ajankohtana, jolloin länsimaalainen ihminen oli menettämässä uskonsa sekä perinteisen uskontonsa opetuksiin että tieteen kykyyn ratkaista maailman ongelmia. Kaivattiin uutta, tieteellistä uskontoa, joka tarjoaisi toivoa. "Oliko Jumala astronautti" -teoria sopi kuin tilauksesta"³¹⁶.

Myös Jim Brooksin vuonna 1987 ilmestyneessä, kreationismia tiedeargumentein puolustaneessa "Näin alkoi elämä" -kirjassa tyrmätään Dänikenin ajatukset. Brooksin mukaan Däniken itsekin uskoo kirjojensa menestyksen pääsyyksi uskonnollisen epävarmuuden³¹⁷. Sinänsä kreationismilla ja ancient astronaut -teorioilla on paljon yhteistä. Molemmat epäilevät, olisiko sattuma ja evoluutio yksin pystyneet luomaan Homo Sapiensin tai elämän ylipäätään.

Ufologiassa näkyvämmän osan 80- ja 90-luvuilla saaneet kontaktikertomukset, kosmisten viestien kanavointi ja henkisyys on usein liitetty nousevaan New Ageen. Niinpä ufologia on päässyt myös useiden uususkontoja ja New Agea kritisoineiden kristillisten kirjojen sivuille. Yleensä näissä kirjoissa kuitenkin puututaan vain nykypäivän ufoilmiöön, ja ancient astronaut -teoriat sivuutetaan kokonaan.

³¹⁴ Nimim. "T R-nen", Ultra 1/1976.
³¹⁵ Niiranen, Eila, "Ilmestyksiä", Uusi Suomi 28.10.1975.
³¹⁶ Allan, Arvoitusten edessä, s.54-55.
³¹⁷ Brooks, Näin alkoi elämä, s.136-137.

Paluu alkuun

7.3. Ensio Lehtonen - fundamentalistisen Kuvan ja Sanan luoja

Vaikkakin jotkut papit olivat innokkaita ufologian harrastajia, papisto kollektiivina ja kirkko instituutiona ei ottanut asiaan kantaa. Yleisemmin erityisesti ancient astronaut -teorioiden epäkristilliseksi koetut argumentit herättivät paheksuntaa. Varsinainen järjestäytynyt ufologian uskonnollinen vastustus jäi kuitenkin kristittyjen vapaiden suuntien harteille³¹⁸. Tästä joukosta nousee yksi henkilö, ja yksi organisaatio niin kiivaudessa kuin määrässäkin ylitse muiden: Leo Meller ja Kuva ja Sana³¹⁹.

Saarnaaja Frank Mangsin nostattama herätys sota-ajan Suomessa johti vuonna 1942 Kuvan ja Sanan perustamiseen. Ensio Lehtosen johtamana Kuva ja Sana keskittyi lehtien ja kirjojen kustantamiseen. Vuonna 1948 perustettiin Nuorten Raamattukerho -lehti, joka vuonna 1953 muutettiin Kipinäksi. Kipinä on ilmestynyt kaksitoista kertaa vuodessa aina vuoteen 1993, jolloin tahti harveni neljään vuodessa. Lehti määritteli itsensä Suomen ainoaksi "profeetallisen sanan äänitorveksi"³²⁰. Ensio Lehtonen luotsasi Kipinää aina kuolemaansa vuoteen 1971 saakka, jolloin päätoimittajaksi tuli Leo Meller. Meller toimi Lasten Kuvalehden toimitussihteerinä ja Kipinän toimittajana jo 60-luvun alussa, mutta oli sitten muutaman vuoden muualla. Palattuaan 60-luvun lopulla Kipinään hänen osuutensa lehden teossa kasvoi. Niinpä päätoimittajuus Lehtosen kuoltua lankesi kuin itsestään Mellerille.

Meller päätyi myös juuri ennen Ensio Lehtosen kuolemaa perustetun Patmos ry.:n johtoon. Patmos ry. on tunnustuskuntiin sitoutumaton, yleiskristillinen evankelioimistyön ja kehitysavun organisaatio. Nimensä yhdistys sai Ilmestyskirjan jakeista 1:9-11³²¹. Patmos harjoittaa evankelioimista, kehitysprojekteja ja katastrofiapua kaikkialla maailmassa, mutta erityisesti Israelissa, entisessä Itä-Euroopassa ja Neuvostoliitossa. Israel oli jo Ensio Lehtosen lempilapsi, josta hän mm. kirjoitti kolmen kirjan trilogian. Myös Kipinä -lehti on aina ollut ensimmäisenä puolustamassa ja ymmärtämässä Israelia.

Aktiivisen itätyönsä ansiosta Patmos ja Meller joutuivat vuonna 1984 pahaan ahdinkoon, kun Raamattujen salakuljettaminen ja avoin kommunismin vastustaminen veivät Mellerin vankilaan ja yhdistyksen lakkautettavaksi. Huhutaan, että vain glasnostin eteneminen Neuvostoliitossa mahdollisti hovioikeuden päätöksen, jolla Patmoksen lakkauttaminen peruutettiin. Nykyään Patmos toimii kymmenen tuhannen tukijan voimin noin 20-25 miljoonan markan liikevaihdolla³²². Melleriä voidaan pitää tällä hetkellä kristittyjen vapaiden suuntien tunnetuimpana hahmona maassamme³²³. Hän on saanut nimiinsä jopa oman uudissanan "mellerismi", joka tulee hänen yltiökirjaimellisista lopun aikoja koskevista Raamatun tulkinnoistaan³²⁴.

Ensio Lehtosen aikana Kipinässä olivat keskeisellä sijalla niin Raamatun kuin uudemmatkin profetiat; esimerkiksi Ilmestyskirjan profetiasta ilmestyi yli vuosikymmenen kestänyt monikymmenosainen jatkosarja, ja vuoden 1961 Oulun Profetiasta riitti juttua moneksi vuodeksi. Lisäksi Kipinässä kannettiin huolta kansan moraalisesta tilasta. Osansa saivat niin alkoholi, tupakka, tanssi kuin elokuvatkin. Ensio Lehtosen laaja kirjatuotanto jakautui selkeästi kahteen osaan: hartauskirjoihin ja eskatologiseen profetia -kirjallisuuteen. Suurimmaksi menestykseksi osoittautui jo vuonna 1936 kirjoitettu hartauskirja "äidin rukous". Kirjaa oli vuoteen 1964 mennessä painettu 100 000 kappaletta, ja se sijoittui tuolloin kymmenenneksi suomalaisen kaunokirjallisuuden painosten määrässä³²⁵.

Lehtosen profeetalliseksi päätyöksi muodostui vuonna 1957 ilmestynyt "Ajan kello", jossa hän luo Raamatun eskatologisista profetioista ja nykyhetken tapahtumista vaikuttavan kokonaisuuden. Sodat, atomipommi ja Israel nähdään lopun merkkeinä, samoin kuin moraalinen rappio, sekä mormoonien ja jehovien kaltaiset "eksytykset". Oman lukunsa saavat myös spiritismi, parapsykologia ja astrologia.

Ajan kellossa Ensio Lehtonen käsittelee - viisi vuotta ennen ensimmäisiä Suomessa ilmestyneitä ufokirjoja - kuuden sivun ja neljän valokuvan verran lentäviä lautasia otsikolla "Merkkejä taivaalla". Lehtonen kertoo mm. vuoden 1954 auringonpimennyksen yhteydessä filmatuista valoilmiöistä, Arnoldin ja Mantellin kuuluisista tapauksista ja kontra-amiraali Fahrneyn sekä lentomarsalka Sundayn lentävien lautasten olemassaoloa tukevista lausunnoista. Moneen Raamatun kohtaan tukeutuen Lehtonen vakuuttaa lentävien lautasten olevan todellisuutta, ei pelkkää mielikuvitusta. Ne eivät kuitenkaan ole vierailijoita toiselta planeetalta ja "ehkäpä ne eivät ole pahuuden henkiolentojakaan". Ensio Lehtosen mukaan lentävät lautaset ovat "niitä merkkejä, joita taivaan ja maan Herra armossaan antaa ihmislapsille ennen toista tulemustansa"³²⁶. Ajan kellosta ilmestyi useita painoksia, ja usean vuoden ajan 36 sivuisesta Kipinästä uhrattiin puolikas, tai jopa koko sivu kirjan markkinointiin. Viimeisen kerran kirjaa mainostettiin Kipinässä vielä vuonna 1968.

Samanlaisia ajatuksia lentävistä lautasista oli muillakin kristityillä samoihin aikoihin. Esimerkiksi Toivo Pajalan vuonna 1958 ilmestyneessä, joka suhteessa paljon Ajan kelloa muistuttaneessa kirjassa "Nykyajan tapahtumat Raamatun profetian valossa" uhrataan miltei 20 sivua ufoilmiölle. Aivan kuten Lehtonenkin, Pajala todistelee ensin lentävien lautasten olevan todellisuutta, ja tulkitsee sitten niiden olevan Jeesuksen paluusta ilmoittavia taivaallisia merkkejä³²⁷.

Lehtonen palasi kirjatuotannossaan ufoihin vuonna 1967 amerikkalaisen Gordon Lindsayn kanssa toimittamassaan teoksessa "100 merkkiä Jeesuksen tulemuksesta": "Olkoon lentävien lautasten alkuperä mikä tahansa, meidän on syytä pitää niitä todellisina ajan merkkeinä". Lehtosen mukaan myös 60-luvun ensimmäiset SETI-projektit olivat lopun ajan merkkejä³²⁸.

Kipinä -lehdessä Ensio Lehtonen esitti näkemyksensä ufoilmiöstä jo vuonna 1954. Artikkelissa "Lentävät lautaset" hän toi esiin samoja teemoja auringonpimennys -kuvista, lentomarsalkka Sundaysta ja merkkejä taivaalla ennustaneista Raamatun kohdista, kuin sittemmin Ajan kellossa. Lehtonen viittaa myös Nebukadnessarin pitojen kuuluisaan seinätekstiin ja väitteisiin Amerikan ilmavoimien hallussa olevista ufokappaleista³²⁹. Samana vuonna eräänlaisessa joulusadussaan Lehtonen esittää, että jos enkeli laskeutuisi Mannerheimintielle, sitä luultaisiin lentäväksi lautaseksi³³⁰.

Kuten taulukko 9 osoittaa, lentävät lautaset olivat vuonna 1957 näkyvästi esillä Kipinässä. Heti vuoden alkupuolella lentävät lautaset pääsivät esiin kansikuvassa ja monisivuisessa jutussa. Juttu on osin sanatarkasti yhtenevä vuoden lopulla ilmestyvän Ajan kellon kanssa. Lisäksi Lehtonen kertoo kapteeni Vintherin tapauksesta vuodelta 1951, ja pohtii laajemmin pahuuden henkiolentojen mahdollista osuutta erityisesti humanoidi -havainnoissa. Hän viittaa Ilmestyskirjan 12. lukuun ja sittemmin runsaasti siteerattuun Efesolaiskirjeen kohtaan 6:12: "Meillä ei ole taistelu lihaa eikä verta vastaan...vaan pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa"³³¹.

Saman vuoden lopulla lentäviä lautasia käsiteltiin vielä kahdesti taivaallisina merkkeinä lopun ajasta³³². Näissä artikkeleissa tulee esiin myös uusi tekijä, joka suurelta osin syrjäyttää lentävät lautaset "taivaallisen merkin" asemasta: Sputnik ja avaruuden valloitus. Vielä vuonna 1957 tekokuut ja lentävät lautaset mainitaan rinnakkain, mutta myöhemmissä Kipinöissä avaruuden valloitus saa useimmiten yksin edustaa lopun ajan merkkiä taivaalla.

Ensio Lehtonen kirjoitti vielä vuonna 1960 Neuvostoliittolaisen Matest Agrestin teoriasta, jonka mukaan toisen planeetan avaruuslaiva laskeutui Raamatun aikoina Baalbekin terassille ja tuhosi Sodoman ja Gomorran kaupungit³³³. Tämän jälkeen Lehtonen ei enää Kipinän sivuilla lentävistä lautasista kirjoittanut. Lehteen saapui kuitenkin toimittajaksi uusi mies, joka sai tai otti ufokysymyksen käsittelyn tehtäväkseen.

Taulukko 9

Tarkastelusta puuttuvat numerot 1979/2, 4; 1982/3; 1983/11, 12

³¹⁸ Heino, Harri, haastattelu 26.9.1996.
³¹⁹ Esim. Heino, Harri, haastattelu 26.9.1996; Kuningas, Tapani, haastattelu 9.9.1996. Molempien mukaan Meller on ollut ufologian vastustajana niin näkyvä, että hänen rinnalleen ei voi nimetä ketään toista vastaavaa kristittyä henkilöä.
³²⁰ Nimimerkki Kipa, Kipinä 9/1957, s.35.
³²¹ Heino, Mihin Suomi uskoo, s.87.
³²²Virkkula, Simopekka, "Lopun ajan mies", Aamulehti 9.6.1996.
³²³ Huima, Jumala peilissä, s.4. Huima määrittelee Mellerin runollisesti "suomalaisen kristillisyyden Pimeäksi Kuuksi, salaperäisten asioiden tuntijaksi, jota ei virallisesti lainkaan ole, mutta jonka olemassaolon kaikki tuntevat".
³²⁴ Huima, mt., s.89.
³²⁵ Kirjastoneuvos E.J. Ellilän laatima luettelo, Kipinä 11/1964.
³²⁶ Lehtonen, Ajan kello, s.39-44. Lehtonen liittää lentävät lautaset Raamatun kohtiin Jooel 2:30, Apt. 2:19, 20 ja Luuk. 21: 7, 10, 11, 25-27.
³²⁷ Pajala, Nykyajan tapahtumat Raamatun profetian valossa, s.21-38. Pajala kertoo mm. samoista Mantellin ja Arnoldin tapauksista kuin Lehtonenkin.
³²⁸ Lehtonen; Lindsay, 100 merkkiä Jeesuksen tulemuksesta, s.73-76.
³²⁹ "Lentävät lautaset", Kipinä 8/1954.
³³⁰Lehtonen, Ensio, "Jouluenkeli Helsingissä", Kipinä 12/1954.
³³¹ Lehtonen, Ensio, "Lentäviä lautasia", Kipinä 2/1957.
³³² Lehtonen, Ensio, "Merkkejä taivaalla", Kipinä 10/1957; Lehtonen, Ensio, "Merkkejä taivaalla", Kipinä 12/1957.
³³³ Lehtonen, Ensio, "Sodoma ja Gomorra valokeilassa", Kipinä 3/60.

Paluu alkuun

7.4. Leo Mellerin tie ufologista ufojen vastustajaksi

Leo Meller tuli mukaan Kuvan ja Sanan toimintaan jo 14-vuotiaana. Ei siis ihme, että Ensio Lehtosesta tuli hänen elämälleen ja ajattelulleen tärkeä hahmo³³⁴. Meller kirjoitti ensimmäisen juttunsa Kipinään vuonna 1960. Heti seuraavana vuonna hän kirjoitti laajan artikkelin "Lentävät lautaset ovat sittenkin todellisuutta!", jossa ovat jälleen esillä Arnold, Mantell ja lentomarsalkka Sunday, mutta myös mm. tri Donald Menzel ja George Adamski. Meller kertoo monista eri tapauksista niin Suomessa kuin maailmallakin. Näistä hämmästyttävin on väite tuolloin kiinni saadun natsirikollisen Adolf Eichmannin kirjoittamasta kirjasta "24. joulukuuta 1960", jonka mukaan tuona päivänä olisi pitänyt lentävällä lautasella saapua olento tuomaan pysyvän rauhan maailmaan. Mellerin mukaan lentävät lautaset ovat toisaalta yliluonnollista alkuperää olevia lopun ajan merkkejä, mutta varsinkin humanoidi -kontaktien kehoitus maailman yhdistymiseen ja rauhaan on selvä merkki "demoonisten" voimien eksytyksestä³³⁵.

Vuonna 1962 Meller kirjoitti ensimmäisen profeetallisen kirjansa "Avattu tulevaisuus". Selkeästi Lehtosen Ajan kellon jalanjälkiä seuraavassa kirjassaan Meller tuo esiin useimmat niistä teemoista, joita hän tulevina vuosikymmeninä tulee käsittelemään. Mukana ovat myös ufot kahdeksan sivun osuudella otsikolla "Lentävien lautasten arvoitus". Meller luettelee jälleen samoja tapauksia, lausuntoja ja raamatunkohtia, jotka ovat tuttuja sekä Ajan kellosta, että Kipinän sivuilta. Toisaalta hän myös laajentaa aiheen käsittelyä menneisyyden tapahtumiin, ja kertoo Max B. Millerin kirjaan tukeutuen mm. muinaisen Egyptin, Intian ja keskiaikaisen Englannin lentävistä esineistä. Mellerin suurta kiinnostusta aihepiiriä kohtaan osoittaa, että hän pyysi juuri perustetun kustannusosakeyhtiö Vimanan toimitusjohtaja Rehnströmiltä apua tutustuakseen ulkomaiseen alan kirjallisuuteen. Meller pohdiskelee, ovatko lentävät lautaset demonista alkuperää vai lähtöisin toisilta planeetoilta. Ilmiön todellisuudesta hän on kuitenkin vakuuttunut: "nykyisin on lautasten olemassaolon puolesta esitetty niin eittämättömiä todisteita, että asiaan vain summittaisestikin perehtyneen on myönnettävä ilmiöiden todellisuus"³³⁶.

Vuonna 1963 Meller arvosteli Kipinässä Desmond Leslien ja George Adamskin kaksiosaisen kirjan "Lentävät lautaset - onko niitä?". Hänen mukaansa "teos on omiaan meidän nk. avaruusaikakaudellemme" ja "mielenkiintoinen ja jännittävä tutkielma, jonka kaltaista ei aikaisemmin ole maassamme julkaistu". Meller kehottaa kuitenkin pitämään mielessä Raamatun absoluuttisen ilmoituksen, ja varomaan kristilliselle totuudelle vieraita johtopäätöksiä³³⁷. Vuonna 1964 Meller jätti niin Kipinän kuin Lasten Kuvalehdenkin joksikin aikaa. Hän opiskeli vuosina 1965-1967 Yhdysvalloissa helluntailiikkeen Bible Training Center:ssä Arizonassa³³⁸. Sattumaa tai ei, hänen ollessaan poissa Kipinässä ei käsitelty kertaakaan lentäviä lautasia.

Meller palasi Kipinän sivuille vuonna 1967. Jostain syystä hän käytti nimimerkkiä "Spectator", eli "Katselija". Heti ensimmäinen Spectatorin kirjoitus käsitteli lentäviä lautasia. Meller kertaa ilmiön historiaa ja virallisten tahojen vakavaa suhtautumista kysymykseen. Artikkelin ydin on kuitenkin teologisessa pohdiskelussa enkelimaailman rakenteesta ja siitä, onko Jumala luonut fyysistä elämää myös muille taivaankappaleille. Jälleen Meller tuo esiin vakaan uskonsa ilmiön todellisuuteen: "Lentävien lautasten taustasta voidaan väitellä. Mutta ne ovat olemassa!"³³⁹. Seuraavana vuonna nimimerkki paljastettiin Melleriksi, ja hän alkoi tehdä juttuja myös omalla nimellään.

Ensimmäisessä omalla nimellään kirjoittamassaan jutussa vuonna 1968 Meller ennusti lisääntyvää ufoaktiivisuutta alkavalle vuodelle³⁴⁰. Vaikka Kipinä piti sitten taukoa ufoilmiön käsittelyssä, Meller jatkoi aktiivista asiaan paneutumista. Hän oli mukana rovasti Arvi Merikallion perustaman "kristillissiveellisen"³⁴¹ Suomen Planetistien Seura ry:n toiminnassa. Meller esimerkiksi toimi tulkkina ufotutkija Frank Strangesin suomenvierailulla vuonna 1967³⁴². Mellerin aktiivisesta paneutumisesta ufokysymykseen kertoo myös se, että hän osallistui yhtenä neljästä keskustelijasta Planetistien järjestämään ufopaneeliin Helsingin Suomalaisen Kauppakorkeakoulun suuressa luentosalissa 28.1.1969³⁴³. Kipinän ohella Meller kirjoitteli myös muihin lehtiin. Hän mm. haastatteli 60-luvun lopulla Tapani Kuningasta ufokysymyksestä Nykypostiin nimimerkillä "Merlin"³⁴⁴.

Sattumaa tai ei, ufot palasivat Kipinän sivuille juuri siinä numerossa, jossa Leo Meller otti Kuvan ja Sanan ohjakset käsiinsä Ensio Lehtosen kuoltua kesällä 1971. Irmeli Miettisen artikkelissa ufoilmiö leimataan saatanan eksytykseksi. Niin dänikenismi, ufouskonnot kuin Urantia-kirjakin saavat Miettisen tuomion³⁴⁵. Seuraavana vuonna Meller haastatteli geologi Torvald Borgia otsikolla "Totuus ufoista pelottaa". Kolmella sivulla Borg todistelee koko ufoilmiön olevan saatanan eksytystä. Borg tukeutuu Keelin, Valleen ja Trenchin näkemyksiin, ja kehottaa lukijoita välttelemään ja varomaan ufoja. Koko haastattelun ajan Meller pysyy neutraalina; hän ei itse tuomitse muttei myöskään puolustele ufoja tai ufologiaa³⁴⁶.

Sallimalla ufojen vastaiset artikkelit Kipinässä ja osallistumalla niihin Leo Meller antoi selvän merkin siitä mitä oli tulossa: jatkuvasti jyrkentyvä linja johti lopulta avoimeen hyökkäykseen ufologiaa vastaan. Vuonna 1973 Meller kirjoitti kirjan "Ufot ja maailmanloppu", joka nimellisesti syntyi reaktiona Dänikenin teorioihin, mutta joka käytännössä käsitteli ja tuomitsi ufologian yleisemmin. Kirja jakaantuu neljään osaan: Meller osoittaa ufoilmiöiden olevan todellisia eikä vain mielikuvitusta, niiden takana ovat kuitenkin ystävällisten humanoidien sijaan demoniset henkiolennot, käsittelee ufologien Raamatun kanssa ristiriidassa olevia väittämiä, todistaa Raamatun kertomusten olevan reaalisesti totta, ja paljastaa henkimaailman kolmeosaisen maan valloitussuunnitelman. Ufot ovat osa tätä saatanallista petosta, ja "ufovalhe" palvelee henkivoimia näiden pyrkiessä maan valloitukseen³⁴⁷. Kirjassaan Meller osoittaa todella laajan perehtyneisyytensä ufokysymykseen. Ufologian piirissä Mellerin kirja - luonnollisesti - tyrmättiin³⁴⁸. Kirjaa mainostettiin useaan otteeseen Kipinässä, ja kerrottiinpa sen käännösoikeuksia kysellyn myös muihin Pohjoismaihin³⁴⁹. Osa kirjasta julkaistiin Kipinässä artikkelina, joka valotti "mustapukuisten miesten" ja henkimaailman yhteyttä³⁵⁰.

Vuonna 1974, kuin jatkumona Mellerin kirjallaan aloittamaan hyökkäykseen, Kipinä käsitteli ufo-aihetta tämän tästä. Otollisen syyn jatkuvaan asiaanpuuttumiseen antoi Uri Gellerin saama valtava julkisuus. Kipinässä kirjoitettiin Gelleristä vuonna 1974 kolmesti, ja joka kerta tämän ufoyhteydet tuotiin näyttävästi esiin osoituksena pimeyden henkivaltojen osallisuudesta³⁵¹. Samana vuonna Kipinässä käytiin vielä kahdella artikkelilla Dänikenin kimppuun³⁵². Vielä vuonna 1976 Kipinässä oli yksi Gellerin ja ufojen vastainen lukijakirje, sekä yksi yleisemmin ufologian eksytyksestä varoittava artikkeli³⁵³. Mutta sitten Kipinän - samaan tapaan kuin muunkin julkisuuden - suurempi kiinnostus ufoihin hävisi pitkäksi aikaa. Merkillepantavaa on, että Meller itse kirjoitti siltä erää viimeisen ufo-artikkelinsa jo vuoden 1974 alussa. Hän julkaisi vielä mieluusti aihetta käsitteleviä juttuja lehdessään, mutta hänen oma huomionsa oli jo kiinnittynyt muualle.

Vuonna 1983 - liki kymmenen vuotta Dänikeniin ja Gelleriin kohdistuneen "paljastuskampanjan" jälkeen - E.T. -elokuva sai Mellerin jälleen ampumaan täyslaidallisen kohti ufologiaa. Mellerin puhekasetti "Avaruusmessias ajan merkkinä"³⁵⁴ ja kolme hänen itse kirjoittamaansa juttua Kipinässä vakuuttivat E.T.:n olevan lapsiin kohdistuvan paholaisen manipuloinnin väline³⁵⁵.

Jo vuonna 1982 Kuva ja Sana julkaisi Basil Tysonin kirjan "Ufot - taivaallinen arvoitus", johon kirjoittamassaan 15 sivuisessa esipuheessa Meller tuoreeltaan tyrmäsi E.T.:n. Tysonin kirja noudattaa muutoin Kuvan ja Sanan vakiokaavaa: ensin todistetaan ufoilmiön todellisuus kuuluisilla tapauksilla ja esitetään ufotutkijoiden näkemyksiä, sitten paljastetaan näiden takaa löytyvä demoninen todellisuus. Kirjan alkuperäinen nimi "Ufos: satanic terror" kuvaa hyvin sisältöä. Tysonin kirjaa markkinoitiin väittämällä sen "läpivalaisevan" Dänikenin teoriat; kirja ei kuitenkaan millään lailla puutu menneisyyden vierailijoihin³⁵⁶.

Samana vuonna Kuva ja Sana kustansi Emil Gaverluckin ja Jack Hammin kirjan "Taivaan ja maan arvoitukset". Kirjan kannessa esitetään joukko kysymuksiä, jotka voisivat olla yhtä hyvin jonkin Dänikenin teoksen mainoksesta: "Ovatko avaruusolennot vierailleet maapallolla? Tunsivatko vanhanliiton ihmiset atomivoiman ja laseraseet? Pyramidin salaisuus?"³⁵⁷. Gaverluckin ja Hammin varsin hämmentävän ja sekavan kirjan mukaan menneisyyden ihmisellä oli käytössään huipputeknologiaa ja nykyhetken ylittävää tietämystä. Syynä ei kuitenkaan ollut sivistystä tuoneiden humanoidien vierailut maan päällä, vaan Gaverluckin ja Hammin vierailevat "avaruusolennot" tarkoittavat enkeleitä. Heidän mukaansa toinen syy korkeaan tiedon tasoon oli Raamatun kertomat pitkät eliniät: 1000 vuotta vanhoilla ihmisillä oli aikaa tutkia ja oppia asioita.

Kuvan ja Sanan kustantamana ilmestyi vuonna 1985 professori ja taiteilija Oili Mäen kirja "Aabrahamin siemen ja Kalevala", joka ei näkemystensä erikoisuudessa jäänyt paljoa jälkeen Taivaan ja maan arvoituksista. Mäen mukaan "Kalevala kertoo vääjäämättömän varmasti, että ydinvoima ja avaruusalukset olivat käytössä ei ainoastaan Ilmarisella yksityisesti, vaan koko johtajistolla, ellei koko kansan kuljetukseen..."³⁵⁸.

Uusimman 90-luvun alun ufobuumin aikana etenkin Rauni-Leena Luukanen-Kilde on joutunut Mellerin ja Kuvan ja Sanan tulilinjalle. Ufologiaan on taas paneuduttu Kipinän sivuilla sekä Kuvan ja Sanan kustantamissa kirjoissa, lisäksi ufoista on julkaistu toistakymmentä puhekasettia. Esimerkiksi joulun 1997 myyntikuvastossa on tarjolla 14 ufoaiheista puhekasettia, joista tosin osa on vanhempaa tuotantoa³⁵⁹. Mellerin ohella ufokysymykseen on Kuvassa ja Sanassa erityisesti perehtynyt Juha Ahvio, jonka analyyttinen tutkimusote tasapainottaa aiheestaan välillä liikaakin innostuvaa Melleriä³⁶⁰.

Uutena piirteenä on tullut ufojen liittäminen antikristilliseksi koettuun New Ageen ja okkulttiseen uuteen maailmanjärjestykseen. Valtaosaltaan Kuvan ja Sanan uudemmissa, tiukasti ufologian vastaisissa julkaisuissa keskitytään nykypäivään, ja sivuutetaan menneisyyden vierailijat. Kuitenkin esim. Nicky Cruzin kirjassa "Juokse henkesi edestä" vuonna 1990 kerrotaan kalifornialaisen papin I.D.E. Thomasin näkemyksistä joistakin Alan ja Sally Landsburgin esiin tuomista menneisyyden arvoituksista. Thomasin mukaan niille löytyy selitys demonisesta henkimaailmasta³⁶¹. Myös joillakin äänikaseteilla todistellaan ancient astronaut -teorioiden, ja varsinkin Dänikenin teorian olevan väärän, tai jopa spiritualistisista lähteistä³⁶². Nimittääpä Meller eräällä kasetilla tätä peräti "paholaisen esitaistelija von Dänikeniksi"³⁶³. Vaikka Mellerin kritiikki ufologiaa kohtaan on kaseteilla usein rajua, tekee hän myös yhden myönnytyksen: Meller uskoo, että Saatanasta lähtöisin olevan ufoilmiön rinnalla esiintyy myös Jumalan enkeliufoja³⁶⁴.

Kaikkein kovinta ufologian kritiikkiä Kuvan ja Sanan julkaisuissa esittää coloradolainen toimittaja Bob Larson, joka joulumarkkinoille 1997 ilmestyneessä kirjassaan "UFO" tuomitsee paitsi ufotutkimuksen, myös tieteelliset SETI -projektit. Perusteluna hän käyttää Kolmannen Mooseksen kirjan jaetta 19:31: "älkää kääntykö vainaja- ja tietäjähenkien puoleen; älkää etsikö heitä, ettette tulisi heistä saastutetuiksi"³⁶⁵. Larson selittää poikkeuksellisen tarkkaan, miksi hän on päätynyt maan ulkopuolisen elämän tutkimisen kieltävään kantaansa. Yli kahdenkymmenen vuoden miettimisen jälkeen hän on tullut siihen tulokseen, että jos hän "myöntäisi elämän olemassaolon missään oman biosfäärimme ulkopuolella - esiintyipä se sitten marsilaisen bakteerin tai lentävällä lautasella liikkuvan avaruusolion muodossa - hän kaivaisi maata alta siltä perusajatukselta, jonka pohjalle hänen uskonsa rakentuu." Jos elämää olisi muualla, niin ihmiskunnan ainutkertainen asema Jumalan valtakunnassa vaarantuisi³⁶⁶.

Larson selvittää vielä erikseen, miksi ancient astronaut -teoriat ovat niin vaarallisia: "jos Jumalan ihmeet voidaan selittää esimerkeiksi avaruusolentojen puuttumisesta Maan elämään, kaikki kunnioitus Jumalan valtaa kohtaan katoaa. Jos Jumala on vain korkealle kohonnut avaruusolento ja Jeesus vain korkealle kehittynyt risteytys, Kristuksen ristiinnaulitseminen ratkaisevalla historiallisella hetkellä menettää merkityksensä"³⁶⁷.

Jo Ensio Lehtosen aikana, mutta varsinkin Leo Mellerin johdolla Kuva ja Sana on käsitellyt liki kaikkia ajateltavissa olevia rajatiedon osa-alueita. Puhetilaisuuksissa, radio-ohjelmissa, Kipinä -lehdessä, sadoissa kirjoissa ja tuhansilla äänikaseteilla Meller ja kumppanit ovat tuoneet esiin tiukan fundamentaalisesti omaan Raamatun tulkintaansa perustuvan näkemyksensä niin spiritismistä, ennustamisesta kuin ufoistakin. Varsinaisesti aiheesta tehtyjen julkaisujen lisäksi ufot ovat putkahdelleet esiin milloin minkäkin artikkelin, kirjan tai puhekasetin yhteydessä. Meller ja Kuva ja Sana ovat tarttuneet aina siihen aiheeseen, mikä kulloinkin on ollut muutoinkin julkisuudessa. Dänikenin saama huomio on nähtävissä myös tätä taustaa vasten: Meller nosti Dänikeniä esiin siksi, että Däniken oli esillä³⁶⁸.

Nykyisellään Kuvan ja Sanan ja etenkin Mellerin itsensä suhtautumista ufokysymykseen voidaan pitää mustavalkoisena ja yksioikoisena. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut. Ensio Lehtosen ja Ajan kellon kiihkottomuus ja asiallisuus paistavat selvästi nuoren Mellerin ufokannanotoissa. Toisaalta Mellerin perehtyminen aiheeseen on ollut selvästi perusteellisempaa kuin Lehtosen. Aina 70-luvun alkuvuosiin saakka Meller tutki asioita avoimemmin silmin. Samoihin aikoihin, kun hän ryhtyi Kuvan ja Sanan johtajaksi, Meller ilmeisesti koki löytäneensä lopullisen totuuden ufoista. Tätä totuuttaan hän on sen jälkeen pyrkinyt kaikin voimin levittämään. Leo Meller on vuosikymmenien perspektiivillä ja intensiivisellä aihepiiriin paneutumisellaan varmasti yksi Suomen johtavia ufologian tuntijoita. Meller on myös - tavallaan paradoksaalisesti - ollut merkittävä ufokysymysten esilläpitäjä ja ufologisen tietouden levittäjä.

Fundamentalistikristityillä ja ufologialla on myös yllättävän paljon yhteistä. Tavallaan äärimmäistä materialismia ja ateismia edustaneet ancient astronaut -kirjoittajat hakivat lähtökohdilleen tukea fundamentalistikristittyjen kreationismi -näkemyksistä. Ancient astronaut -teorioissa uskotaan Raamatun kertomusten olevan sanatarkkaan totta. Tapahtumien aiheuttaja ei kuitenkaan ole Jumala, vaan maapallon ulkopuolinen sivilisaatio. Fundamentalistit - Leo Meller etunenässä - taas ovat vakuuttaneet ufoilmiön todellisuutta osoittaakseen henkivaltojen ja Saatanan kätyreineen todellisuuden; samalla tulee todistetuksi Jumalan ja hänen enkeleidensä todellisuus.

³³⁴ Tallgren, Kristittyjen pyhitys ja Jumalan pelastussuunnitelma. Leo Mellerin pyhityskäsitys, s.6. Tallgrenin mukaan kaikki Lehtosen hengellisen ajattelun tärkeimmät elementit ovat mukana Mellerin näkemyksissä.
³³⁵ Meller, Leo, "Lentävät lautaset ovat todellisuutta!", Kipinä 9/1961.
³³⁶ Meller, Avattu tulevaisuus, s.83-90.
³³⁷ Kipinä 1/1963, s.32.
³³⁸ Tallgren, mt., s.8.
³³⁹ Spectator, "Lentävät lautaset - mistä ne tulevat ja mitä varten", Kipinä 6/1967.
³⁴⁰ Meller, Leo, "7 ennustusta alkaneelle vuodelle", Kipinä 1/1968.
³⁴¹ Suomen Planetistien Seura ry:n säännöt, vahvistettu 11.12.1965. 2.§: "Yhdistys, joka on suomenkielinen ja epäpoliittinen, toimii kristillissiveellisen yleisnäkemyksen hengessä...". Ultran arkisto.
³⁴² Meller, Leo, Ufojen arvoitus - onko avaruudessa elämää? äänikasetti; Meller, Leo, Rauni-Leena Luukanen-Kilde: kenen salainen agentti? äänikasetti. Meller on sittemmin katunut osallisuuttaan Strangesin vierailuun, koska tämä ei ollutkaan pohjannut esitystään kristilliseen näkemykseen.
³⁴³ Ilmoitus Uudessa Suomessa, teoksessa Kuningas, Operaatio ufo, s.131.
³⁴⁴ Kuningas, Tapani, haastattelu 9.9.1996.
³⁴⁵ Miettinen, Irmeli, "Olivatko jumalat avaruusmiehiä?", Kipinä 7-8/1971.
³⁴⁶ Meller, Leo, "Totuus ufoista pelottaa!", Kipinä 4/1972.
³⁴⁷ Meller, Ufot ja maailmanloppu, s.117.
³⁴⁸ Esim. Olavinen, Juha, "Tuliko Leo Meller tähdistä", teoksessa Vimana - vuosikirja 1973; Nimim. "Ad maiorem Dei gloriam", Kirjallisuus ja lehdistöuutisia, Humanoidien Maailma 2/1974.
³⁴⁹ Mainos "Kirjauutta", Kipinä 9/1973 s.4.
³⁵⁰ Meller, Leo, "Ufot, mustat olennot ja henkimaailma". Kipinä 10/1973.
³⁵¹ Meller, Leo, "Uri Geller: väärä profeettako", Kipinä 3/1974; Heikkinen, Helena, "Tapaus Geller, ihmeet ja uskontomme", Kipinä 4/1974; Karpio, Sulo, "Ufot ja Uri vielä kerran", Kipinä 7-8/1974.
³⁵² Miettinen, Irmeli, "Ufojen ympärillä tapahtuu", Kipinä 6/1974; King, John, "Kaikujako? Ei, kiitos!", Kipinä 12/1974.
³⁵³ Pusa, Pertti, lukijakirje "Salaopit - kauhistus herralle", Kipinä 2/1976; Bourdeaux, Edward A., "Ufojen uusi alku", Kipinä 12/1976.
³⁵⁴ Meller, Leo, ET/Avaruusmessias ajan merkkinä. äänikasetti.
³⁵⁵ Meller, Leo, "Kapitalismin vararikko - avattu ovi avaruusmessiaalle", Kipinä 3/1983; Meller, Leo, "Paholainen manipuloi lasten sielunelämää valkokankaalta", Kipinä 4/1983; Meller, Leo, "Henkimaailma hyökkää valkokankaalta", Kipinä 9/1983.
³⁵⁶ Tyson, Ufot - taivaallinen arvoitus, takakansi.
³⁵⁷ Gaverluck; Hamm, Taivaan ja maan arvoitukset, etukansi.
³⁵⁸ Mäki, Aabrahamin siemen ja Kalevala, s.14. Mäki ei kuitenkaan puhu mitään yhteyksistä muiden planeettojen asukkeihin.
³⁵⁹ Kuvan ja Sanan joulun 1997 myyntikuvasto "Joulun Kuvat ja Sanat", s.10.
³⁶⁰ Esim. Ahvio, Juha, "Rauni-Leena Luukasen ufotutut", Kipinä 9/1991. Ahvio on tehnyt mm. kolme ufologiaa käsitellyttä puhekasettia. Ahvio on korostanut New Agen ja ufologian juurien olevan hindumystiikassa ja teosofiassa. Ahvio, Juha, haastattelu 30.8.1996. Teosofisten järjestöjen piirissä tämä näkemys kuitenkin torjutaan. Ahlsten, Marja-Liisa, haastattelu 29.8.1996. Marja-Liisa Ahlsten on ollut vuosia mukana Ruusuristin toiminnassa
³⁶¹ Cruz, Juokse henkesi edestä, s.155-160. Pastori Thomas on tuonut näkemyksensä esiin kirjassaan The Omega Conspiracy.
³⁶² Esim. Ahvio, Juha; Biese, Peik, Ufot: lopullinen totuus. äänikasetti; Meller, Leo, Ufojen arvoitus - onko avaruudessa elämää? äänikasetti.
³⁶³ Meller, Leo, Saatanallisen kolminaisuuden verkosto nykyisessä maailmanajassa. äänikasetti.
³⁶⁴ Meller, Leo, Ufojen kaksi salaisuutta. äänikasetti.
³⁶⁵Larson, UFO, s. 99-103.
³⁶⁶ Larson, mt., s. 62-3.
³⁶⁷ Larson, mt. s. 211.
³⁶⁸ Kuningas, Tapani, haastattelu 9.9.1996. Kuninkaan arvion mukaan Meller mainosti ufokirjaansa Dänikenillä nimenomaan siksi, että Däniken oli tuolloin muutoinkin julkisuudessa.

Paluu alkuun

8. Tiedeyhteisön vastaus muinaisten vierailijoiden haasteeseen

8.1. Arkeologin yksittäinen purkaus

Suomalaisen ufologian kulta-aikana 70-luvun alussa ufoyhteisön kriittisesti ja tieteellisesti asennoitunut siipi pyrki parhaansa mukaan saamaan tiedeyhteisön hyväksynnän, ja pääsemään osaksi virallista tiedettä. Vuosikymmenen puoliväliin tultaessa osa ufologeista ymmärsi, että pyrkimys ei niillä näkymin onnistuisi³⁶⁹. Erityisen hyödyllistä olisi ollut tähtitieteilijöiden tulo mukaan ufotutkimukseen. 80-luvun lopulla jouduttiin kuitenkin toteamaan, että "suomalainen ufotutkimus on "nilkuttanut" juuri sen takia, että vain kourallinen tähtitieteilijöitä ja tähtitieteen harrastajia on ollut kiinnostunut aiheesta"³⁷⁰. Myöskään ancient astronaut -teoriat, joiden kannalta tärkeintä olisi ollut historioitsijoiden ja arkeologien mukaan saanti, eivät olleet synnyttämästään keskustelusta huolimatta päässeet tiedeyhteisön tutkimuksen kohteeksi³⁷¹.

Kriittiset, ancient astronaut -teorioita epätieteellisyydestä syyttävät äänenpainot lisääntyivät kirja-arvosteluissa ja muissakin lehtiartikkeleissa 70-luvun lopun lähestyessä. Vaikka osa lehtiin kirjoittaneista oli tiedemiehiä, jäivät kannanotot yksittäisiksi, joten mistään tiedeyhteisön laajemmasta vastauksesta ei voida puhua. Muinaisten vierailijoiden teoria hyökkäsi erityisesti vallitsevaa historian tulkintaa kohtaan. Historioitsijat - jotka olisivat siten olleet loogisia haasteeseen vastaajia - eivät kuitenkaan reagoineet³⁷². Sitävastoin eräs ensimmäisistä ja rajuimmista hyökkäyksistä ancient astronaut -teorioita vastaan tapahtui arkeologin toimesta.

Helsingin Sanomat antoi keväällä 1972 kahtena peräkkäisenä päivänä puolet pääkirjoitussivustaan arkeologin, hum. kand. Irmeli Ojamaa-Koskisen käyttöön. Otsikoilla "Toivoton taistelu ufoja vastaan", "Arkeologia ei tunne avaruusjumalia" ja "Pyramidit rakennettiin omin voimin" hän murskaa "nykyajan taikauskon" eli Dänikenin ja Kolosimon ja samalla kaikkien heidän laillaan ajattelevien teoriat, perustelut ja lähteet. Ojamaa-Koskinen suomii kovin sanoin kustantajia, jotka kyllä innokkaana suomentavat ufokirjoja mutta eivät asiallisia tietokirjoja. Oman osansa kritiikistä saavat aikakauslehdet, jotka hänen mukaansa ahkerasti esittelevät arkeologiaa halveksivia ennakkoluulottomia ufokirjoja, mutta eivät näytä lainkaan kiinnostuneilta asiallisten vastineiden julkaisemiseen. Ojamaa-Koskisella oli ollut erittäin suuria vaikeuksia saada esittämiään vastaväitteitä ja korjauksia julkisuuteen. "Sensaatio, perätönkin - tai ehkä juuri perätön - kiinnostanee yleisöä enemmän kuin tosiasiat". Koska näitä kirjoja kuitenkin myydään painos toisensa jälkeen ja arvostelukin näyttää suhtautuvan niihin myönteisesti, hän haluaa osoittaa Dänikenin ajattelun virheet mm. Saharan kalliopiirrosten, Cro Magnon -ihmisen kehityksen, Egyptin monumenttien ja Mesopotamian suhteen.

Ojamaa-Koskisen kritiikin ydin on ancient astronaut -kirjailijoiden käytännössä täydellinen lähdekritiikin puute: "kirjoissa mainitut tietolähteet ovat usein kuin huono vitsi". Lähteinä on käytetty mm. lehtien uutisankkoja, useita aikaa sitten väärennökseksi tiedettyjä todisteita ja kirjoja, sekä kymmeniä vuosia vanhoja, moneen kertaan kumottuja tutkimustuloksia. Lisäksi esim. Däniken on käyttänyt mieluummin Herodotoksen ja koptien kertomia tarinoita Egyptin historiasta, kuin nykyaikaisia tutkimuksia, jotka eivät tukisi hänen johtopäätöksiään³⁷³.

Odotettavissa oli, että Dänikenin ystävät eivät nielisi kaikkea tätä hiljaisena. Väittely siirtyi Ufoajan kirjepalstalle. Otsikolla "kirje argeologille" sähköinsinööri Rafael Nyqvist arvosteli Ojamaa-Koskista egoismista ja materialismista; asiallisiin perusteluihin hän ei puuttunut³⁷⁴. Ojamaa-Koskinen pääsee vastauksensa aluksi nolaamaan Nyqvistin "arkeologin" väärinkirjoittamisesta. Varsinaiseksi motiiviksi kirjoituksilleen hän toteaa, että häntä arkeologina suututtaa tavattomasti se, että moneen kertaan vääriksi osoitetut väitteet ja täysin selvitetyt tai kumotut "arvoitukset" yhä uudelleen toistetaan kerran toisensa jälkeen, aivan kuin ei tutkimuksessa tai julkaisutoiminnassa olisi koskaan tapahtunut mitään. Hän toteaa omalta osaltaan lopettavansa keskustelun tähän, koska "olisi yhtä hyödyllistä keskustella kriittisestä Palestiinan arkeologian tutkimuksesta lestadiolaisten kanssa"³⁷⁵. Kuten vastineen kirjoittaminen ufoaikaan osoittaa, Ojamaa-Koskisen katkera purkaus ancient astronaut -teorioita vastaan ei jäänyt huomaamatta. Artikkeliin on myös viitattu myöhemmässä keskustelussa, mm. Rentoutus -lehden laajassa Dänikenin vierailua käsitelleessä jutussa vuonna 1978³⁷⁶. Saamastaan huomiosta huolimatta Ojamaa-Koskisen artikkelista ei seurannut mitään näkyvää tulosta. Kustantajilla ei ollut mitään mielenkiintoa luopua ancient astronaut -kirjojen julkaisemisesta. Ufoinnostuksen korkeasuhdanteessa 70-luvun alussa aika ei myöskään näyttänyt vielä olevan kypsä tiedeyhteisöstä nousevalle järjestäytyneemmälle epätieteellisyyden vastustamiselle.

³⁶⁹ Kuitenkin vielä vuonna 1978 Veikko Syrjänen arvioi toiveikkaasti Ultrassa, että "tieteellisen tason" suhtautuminen ufokysymykseen olisi muuttunut avoimemmaksi ja vakavammaksi kuin ennen, ja että tiedemiehet alkaisivat kiinnittää vakavaa huomiota ufojen tekniseen puoleen. Syrjänen, Veikko, "Lähestyykö ufo-ongelma ratkaisuaan", Ultra 1/1978.
³⁷⁰ Päätalo, Matias, "Hämärän rajoilla, mutta mitkä?". Tähdet ja Avaruus 2/1987.
³⁷¹Samoin oli käynyt myös kansainvälisesti. Dänikenistä saatettiin todeta, että kirjojensa suosioista huolimatta hänellä ei ole ollut mitään vaikutusta tiedeyhteisöön. MacDougall, Superstition and the press, s.607.
³⁷² Kävin läpi mm. Historiallisen Aikakauslehden hakemiston vuosille 1953-1980, josta ei löytynyt yhtäkään aiheeseen viittaavaa kirjoitusta. Myöskään muissa läpikäymissäni lehdissä tai artikkeleissa ei ollut mitään, mitä voitaisiin sanoa historioitsijan kannanotoksi.
³⁷³Ojamaa-Koskinen, Irmeli, "Toivoton taistelu ufoja vastaan 1: Arkeologia ei tunne avaruusjumalia", Helsingin Sanomat 5.4.1972; Ojamaa-Koskinen, Irmeli, "Toivoton taistelu ufoja vastaan 2: Pyramidit rakennettiin omin voimin", Helsingin Sanomat 6.4.1972.
³⁷⁴ Nyqvist, Rafael, "Kirje argeologille", Ufoaika 6/1972.
³⁷⁵ Ojamaa-Koskinen, Irmeli, "Kirje arkeologilta", Ufoaika 8/1972.
³⁷⁶ "Erich von Däniken Suomessa", Rentoutus 1/1978. Jutussa lainataan laajasti Ojamaa-Koskista, jonka artikkelia pidetään esimerkkinä paitsi Helsingin Sanomien penseästä suhtautumisesta Dänikeniin, myös ancient astronaut -aiheen vähättelystä maassamme.

Paluu alkuun

8.2. Tiedeyhteisön herääminen

Ufologit toivoivat tiedemiesten reagoivan ufokysymykseen tulemalla heidän rinnalleen tutkimaan sitä. Tiedeyhteisö olikin heräämässä, sen reaktio vain tulisi olemaan täsmälleen päinvastainen, kuin ufologit olisivat toivoneet. Tiedeyhteisössä tunnistettiin tieteellisen tiedon levittämisen - tai ehkä sen puutteen - ongelmatiikka. Muun muassa Suomen kulttuurirahasto järjesti maaliskuussa 1974 seminaarin tieteen tiedottamisesta. Tuolloin alustuksessaan Anto Leikola esitti yhtenä perusteena tieteestä tiedottamiselle, että "lienee parempi, että informaatio haetaan tieteellisestä tiedosta kuin uhrieläinten maksasta tai milloin mistäkin ilmansuunnasta lentävistä onnea tuottavista ufoista"³⁷⁷. Samassa tilaisuudessa Lauri Saxen näki yhtenä syynä tutkijoiden epäluuloon tiedottamista kohtaan "tekeleet, joissa tieteellisen koulutuksen saanut henkilö valjastaa tietonsa vääristelevän, sensaatiomaisen ja ehkä siksi hyvin myyvän tieteiskummajaisen luomiseen"³⁷⁸.

Tiedeyhteisö ei tuntenut tarvetta ryhtyä tieteellisesti tutkimaan ufokysymystä, vaan hyödyllisemmäksi nähtiin ufologian osoittaminen kvasitieteeksi, ja korvaavan tieteellisen informaation tarjoaminen. Ensimmäisiä kanavia tälle toiminnalle olivat mm. Vapaa Ajattelija -lehti ja Tähdet ja Avaruus -lehti, joissa molemmissa tosin ilmestyi myös ufologiaan ja ancient astronaut -teorioihin myönteisesti tai neutraalisti suhtautuneita artikkeleita. Puhtaasti kielteistä näkemystä taas tuotiin esiin lyhytikäiseksi jääneessä Alfa -lehdessä ja myöhemmin Skeptikko -lehdessä.

³⁷⁷Leikola, Anto, "Miksi tiedottaa tieteestä?". Tieteen tiedotus - seminaari Espoossa 11.-13.1974, s.17. Samassa seminaarissa Rauno Lehti kiittää Tapani Kuninkaan kirjaa "Ufoja Suomen taivaalla" ainakin osittaisesta Baconilaisen induktion vaatimuksen täyttämisestä. Toisaalta Lehti myös arvostelee Kuningasta kriittisyyden puutteesta. Lehti, Rauno, "Tieteellinen ajattelu ja tieteen tiedotus". Tieteen tiedotus - seminaari Espoossa 11.-13.1974, s.27-8, 32.
³⁷⁸ Saxen, Lauri, "Tieteen tiedotus tutkijan kannalta". Tieteen tiedotus - seminaari Espoossa 11.-13.1974, s.52-3.

Paluu alkuun

8.3. Vapaa Ajattelija -lehden kaksinainen rooli

Vaikkakin Vapaa-ajattelijoiden liiton ensisijainen pyrkimys on edustaa uskonnotonta vaihtoehtoa uskonnollisten rinnalla, tulevat he samalla ottaneeksi kantaa tieteellisen maailmankuvan puolesta. Vapaa-ajattelijoiden kannalta uskonto on taikauskoa, joka uhkaa tieteen edustamaa totuutta. Yhtymäkohdat skeptiseen ajatteluun ovat ilmeiset; riittää, kun vaihtaa "uskonnon" tilalle "huuhaan" tai "kvasitieteen". Vapaa-ajattelijat ovatkin mainostaneet lehteään ja liittoaan mm. Alfan ja Tähdet ja Avaruus -lehden sivuilla³⁷⁹. Nykyään moni Skepsis ry:n jäsen kuuluu myös Vapaa-ajattelijoiden liittoon, ja yhdistysten välillä on ollut yhteyttä muun muassa kesätapaamisissa. Liitoilla on myös eräänlainen reviirijako, jonka mukaan Skepsis ry. ja Skeptikko -lehti pyrkivät jättämään uskonnolliset kysymykset Vapaa-ajattelijoiden liitolle³⁸⁰.

Suhtautumisessa ancient astronaut -teorioihin tieteellisillä skeptikoilla ja vapaa-ajattelijoilla on kuitenkin ollut eroa. Siinä, missä humanoidijumalat ovat skeptikoiden silmissä silkkaa vastustettavaa huuhaata, vapaa-ajattelijat ovat hyödyntäneet niitä uskonnon vastaisessa taistelussaan. Vapaa-ajattelijoiden piirissä on myös ajateltu, että "ufojen tärkein tehtävä on saada ajatukset pois kristillisyydestä"³⁸¹.Vaikka Vapaa Ajattelija -lehdessä ensin tuotiinkin esille - joko uskonnon vastustamiseksi tai ajatuksen vapauden nimissä - muinaisiin vierailijoihin liittyviä ufologisia ajatuksia, lehdestä muotoutui tärkeä kanava tieteellisen maailmankuvan tarjoamisessa taikauskoksi luokitellun huuhaan sijaan. Etenkin ennen 70-luvun loppua lehden merkitys oli suuri, sillä muita julkaisukanavia skeptiselle ajattelulle ei juuri ollut.

Vapaa Ajattelija -lehdessä pohdittiin älyllisen elämän mahdollisuutta muualla maailmankaikkeudessa jo vuosina 1963 ja 1966³⁸², mutta varsinaisesti ufoista ja ancient astronaut -teorioista lehdessä ryhdyttiin kirjoittamaan vuosikymmenen lopulla. Askel ancient astronaut -teorioiden suuntaan otettiin vuonna 1967, kun Eino Wesander selosti ruotsalaisen Henry Kjelssonin tulkintoja Raamatun kertomuksista. Hänen mukaansa Vanha Testamentti kertoo teknisistä keksinnöistä ja sittemmin kadonneesta teknologiasta. Esimerkiksi Mooseksella olisi ollut sotimista varten ruutia, tuliaseita, kemiallisia aseita ja tappavaa radioaktiivisuutta. Taivaanvaunujen ajaja olisi tarkoittanut pilottia ja taivaanvaunuja vetävät hevoset hevosvoimia. Ancient astronaut -kirjat ovat täynnä täsmälleen samoja teorioita ja tulkintoja; Kjelsson ja Wesander eivät kuitenkaan edellytä maan ulkopuolisen sivilisaation tuoneen tätä teknologista tietoutta maan päälle, vaan uskovat ihmiskunnan itse kyenneen teknisen kulttuurin luomiseen³⁸³.

Wesander palasi menneisyyden arvoituksiin vuoden 1969 alussa otsikolla "Onko uusi avaruustiede kumoamassa darvinismin". Wesanderin mukaan ancient astronaut -aihe on tuossa vaiheessa oikeastaan jo puhkikaluttu, mutta hän kuitenkin nostaa esiin muutamia lähinnä Raamattuun liittyviä kysymyksiä. Wesander kysyy "haemmeko ihmisen syntyvaiheita ehkä väärin merestä darvinismin tapaan tai yhtä väärin tulkitsemalla jatkuvasti vanhoja kirjoituksia hakemalla sieltä hyvin turhamaista vanhaa miestä johonka aina pitäisi uskoa ilman järjen rahtua". Näiden perinteisten näkemysten rinnalle Wesander tuo ancient astronaut -teorioiden spekulaatioita³⁸⁴. Wesander esitteli myös vuonna 1971 aukeaman verran Erich von Dänikenin Vieraita avaruudesta -kirjaa, josta hänen mukaansa olisi "oppimista kaikille, erityisesti kristityille"³⁸⁵. Osin sanasta sanaan sama artikkeli ilmestyi vielä kaksi vuotta myöhemmin kolmesivuiseksi laajennettuna³⁸⁶.

Ancient astronaut -teorioiden myönteinen esiintuonti Vapaa Ajattelija -lehdessä oli selvästikin Eino Wesanderin harteilla, sillä hänen kuoltuaan vuonna 1974³⁸⁷ loppuivat myös muinaisia vieraita käsitelleet suuremmat artikkelit. Ufoista kirjoitettiin kuitenkin muutoin. 70-luvun alkupuolella ainakin osalla vapaa-ajattelijoista ja ufologeista oli suorastaan lämpimät välit. Esimerkiksi vuonna 1972 Lahdessa vapaa-ajattelijat pitivät "ufosunnuntain", jossa paikallinen ufokerho kävi esitelmöimässä. Ufokerhon puheenjohtaja saattoi lämminhenkisen tilaisuuden lopuksi todeta, että "ufotutkijan on oltava vapaa-ajattelija mieleltään"³⁸⁸.

Vapaa Ajattelijassa ilmestyi vuonna 1975 filosofi Lasse Laineen laaja kirjoitus "Uusmaterialismi, ufot ja kosminen veljeys"³⁸⁹. Sama artikkeli oli aikaisemmin julkaistu vuoden 1974 Vimana vuosikirjassa. Laineen artikkelista käynnistyi debatti, joka jatkui käytännössä keskeytymättömänä monen vuoden ajan. Vuosina 1975-1979 useimmissa Vapaa Ajattelijan numeroissa oli ufologiaa tai rajatietoa käsitellyt artikkeli, tai niitä miltei säännönmukaisesti seurannut vastine tai vastineen vastine. Laineen useiden ufologisten artikkeleiden lisäksi mm. Vapaa Ajattelijan vastaava toimittaja Timo I. Vasama kommentoi Dänikenin teorioita: "Ei tunnu aivan mahdottomalta tällaisetkaan kaavailut"³⁹⁰. Ufologialle ja rajatieteille myönteisten kirjoitusten suurin vastustaja oli liiton pääsihteeri Erkki Hartikainen. Kritiikkiä herättivät paitsi erimielisyydet asiakysymyksistä, myös aiheeseen uhratun palstatilan suuruus. Syyttipä Hartikainen Lainetta yrityksestä "täyttää koko lehti" liian laajoiksi paisuneilla vastineillaan³⁹¹.

Pekka Hartola oli Hartikaisen ohella keskeisiä henkilöitä Vapaa Ajattelijan linjasta käydyssä kiistelyssä. Hartola, joka kirjoitti useita rajatietoa käsitteleviä artikkeleita Vapaa Ajattelijaan, pyrki vuonna 1976 tuolloisen päätoimittajan Timo I. Vasaman tukemana lehden seuraavaksi vetäjäksi. Hartikainen tyrmäsi ehdotuksen kiivaasti, koska ei hyväksynyt Hartolan myönteisiä näkemyksiä raja-alueilmiöistä ja parapsykologiasta. Hartikainen "oli hurjana" ja uhkasi erota jos Hartola olisi valittu³⁹². Hartola kävi debattia myös Ultran sivuilla, jossa hän syytti lehteä kvasitieteellisyydestä³⁹³. Lisäksi hän kirjoitti ainakin Kirkko ja Kaupunki sekä Opettaja -lehtiin³⁹⁴. Myös S. Albert Kivinen osallistui keskusteluun Vapaa Ajattelija -lehdessä peräänkuuluttaen tieteellistä maailmankatsomusta³⁹⁵.

Vapaa-ajattelijoiden liiton pääsihteeri Hartikainen "julisti sodan" kesällä 1977 Ultran päätoimittajan "joukoille ja muille mystikoille"³⁹⁶. Seuraavan parin vuoden ajan ufologiaa ja rajatietoa käsitelleet artikkelit Vapaa Ajattelijassa muuttuivatkin kielteisiksi. Pekka Hartola oli itse vääntänyt Hartikaisen kanssa kättä lehden linjasta rajatieteiden puolesta. Silti hän oli itse Vapaa Ajattelijan kiivain Ultra -lehden kritisoija. Hän syytti laajoissa kirjoituksissa Ultraa mm. "horoskooppimystiikan varsinaiseksi pasuunaksi"³⁹⁷, ja sanoi lehden "räpiköivän pohjattoman ja näköalattoman haihattelun suossa"³⁹⁸. Myös Alfa -lehden päätoimittajana toimineen Jari Koposen rajatietoa kritisoineita artikkeleita julkaistiin Vapaa Ajattelijassa; mm. Alfa 1/1977 ilmestyneestä "Kvasitieteellisyyden hyökyaalto" artikkelista ilmestyi lyhennelmä³⁹⁹. Viimeistään vuoden 1978 kesällä vapaa-ajattelijoiden voidaan katsoa virallisestikin ryhtyneen rajatiedon ja ufologian vastustajaksi. Tuolloin Vapaa-ajattelijain liiton XIV liittokokouksessa Vaasassa hyväksyttiin kulttuuripoliittinen ohjelma, jossa sanotaan vapaa-ajattelijoiden "vastustavan tieteen väärinkäyttöä kuten...ns. kvasitiedettä (=valetiede eli näennäistiede), johon liittyvät mm. ufokultit..."⁴⁰⁰. Valetieteen vastustus koettiin niin tärkeäksi, että Ilmari Huuskonen nosti sen vuonna 1979 uskonnon vastustamisen rinnalle Vapaa-ajattelijoiden liiton toiseksi "erikoiseksi tehtäväksi"⁴⁰¹. Vuosikymmenen vaihtuessa ufologiaa ja rajatieteitä sivuavat artikkelit Vapaa Ajattelija -lehdessä kuitenkin käytännössä loppuivat. Lehdessä on kerrottu 80-luvun lopulta lähtien Skepsis ry.:n julkaisuista ja huuhaa -palkinnoista, mutta muutoin rajatieto ei enää ole kiinnostanut⁴⁰².

Vapaa-ajattelijoiden ja Vapaa Ajattelija -lehden suhtautumisessa ancient astronaut -teorioihin, ufologiaan ja rajatietoon on nähtävissä selvä kaari. Eino Wesander piti 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa menneisyyden vierailijoita ja niihin läheisesti liittyneitä ajatuksia positiivisesti esillä useilla artikkeleilla. Erityisesti Lasse Laine pohti monessa laajassa kirjoituksessa ufologiaa yleisemmin 70-luvun puolivälissä; muinaiset vierailijat olivat kuitenkin tuolloin jääneet jo taka-alalle. Laineen ja muidenkin rajatiedosta positiivisesti kiinnostuneiden artikkelit nostattivat vastineiden, vastineen vastineiden ja kiivaiden vastakkaisia näkemyksiä edustaneiden artikkeleiden vyöryn. Rajatietodebatti valtasi lehden sivut siinä määrin, että Vapaa Ajattelija oli vuosina 1975-1977 mitä todennäköisimmin Ultran jälkeen maan toiseksi merkittävin rajatietoa käsitellyt lehti. Vuodesta 1977 lähtien rajatiedon kritisoijat selättivät siihen myönteisesti suhtautuneet, ja lehdessä ilmestyi useita kvasitieteitä ja Ultraa ankarasti kritisoineita artikkeleita. Kriittisiä artikkeleita oli kirjoittamassa myös joitakin henkilöitä, jotka sittemmin ovat olleet näkyvästi esillä Skepsis ry.:ssä⁴⁰³. Tultaessa 80-luvulle kiinnostus aiheeseen ja kirjoitukset kuitenkin loppuivat.

³⁷⁹Alfa 1a/1977; Tähdet ja Avaruus 4/1977. Erityisesti Alfassa oli kaikenlainen mainonta harvinainen poikkeus. Mainoksen sanoma "Järjellisyyttä ajatteluun!" olisi sellaisenaan käynyt Alfan pääkirjoitusten otsikoksi. Tähdet ja Avaruus -lehdessä mainostettiin lähinnä avaruutta käsitteleviä kirjoja, ei juuri muuta. Toisaalta myös Ultra -lehti mainosti itseään Tähdet ja Avaruus -lehden numerossa 5/1977.
³⁸⁰Saano, Veijo, Pääkirjoitus "Liian pieniä ja suuria asioita", Skeptikko 2/1996.
³⁸¹Ruokonen, Sane, "Ufosunnuntai", Vapaa Ajattelija 4/1972.
³⁸²Rautee, Erkki, "Onko muilla taivaankappaleilla elämää?", Vapaa Ajattelija 8/1963; Huuskonen, Ilmari, "Mielikuvituksen avaruusmatkailua", Vapaa Ajattelija 3/1966.
³⁸³Wesander, Eino, "Raamatun tutkimus uudessa valossa", Vapaa Ajattelija 6/1967. Kjelssonin ideoita oli Suomessa esitelty jo kymmenen vuotta aiemmin Tekniikan Maailmassa. Kjellson, Henry, "Oliko Mooseksella radiumia arkussa?", Tekniikan Maailma 5/1957.
³⁸⁴Wesander, Eino, "Onko uusi avaruustiede kumoamassa darvinismin", Vapaa Ajattelija 1/1969.
³⁸⁵Wesander, Eino, "Avaruusmatkailijatko jumalia", Vapaa Ajattelija 6/1971.
³⁸⁶Wesander, Eino, "Avaruusmatkailijatko jumalia!?", Vapaa Ajattelija 6/1973.
³⁸⁷Wesander kuoli 20.8.1974. T.I.V., "Eino Wesander in memoriam", Vapaa Ajattelija 4-5/1974.
³⁸⁸Ruokonen, Sane, "Ufosunnuntai", Vapaa Ajattelija 4/1972. Todettiinpa myös eräässä "ateistin aforismit" -kokoelmassa, että jumalan itselleen luoneet ovat erehtyneet, sen sijaan "uskomme ufoihin ja siis niiden lennättäjiin. Emme erehdy." Kuivala, Kari, "18 ateistin aforismia", Vapaa Ajattelija 7/1973.
³⁸⁹Laine, Lasse, "Uusmaterialismi, ufot ja kosminen veljeys I - II", Vapaa Ajattelija 4/1975; 5/1975.
³⁹⁰Vasama, Timo I., Pääkirjoitus, Vapaa Ajattelija 3/1976.
³⁹¹Hartikainen, Erkki, "Miksi Lasse isottelee?", Vapaa Ajattelija 1/1976.
³⁹²Hartola, Pekka, "Päätoimittajan linjasta", kirje Ultra -lehteen kesällä 1983. Ultran arkisto. Kirjoitus oli ilmeisesti tarkoitettu Ultran 6/1983 "Keskustellaan" -palstalle, mutta sitä ei jostain syystä julkaistu.
³⁹³Esim. vuoden 1977 lopulla Hartolan, joka oli Ultran avustaja ja osakkeenomistaja, purkaus johti useisiin vastineisiin. Hartola, Pekka, "Horoskooppimystiikkaa ja kvasitieteilyä?", Ultra 12/1977; Kuningas, Tapani, "Pekka Hartolalle", Ultra 12/1977; JS, "Ultrasta", Ultra 1/1978; Laurila, Pertti, "Pekka Hartolalle", Ultra 1/1978.
³⁹⁴Laurila, Timo, "Pekka Hartola - raja-alueen toisinajattelija", Ultra 4/1983.
³⁹⁵Kivinen, S. Albert, "Taikauskon kolmet kasvot", Vapaa Ajattelija 4/1976.
³⁹⁶Hartola, Pekka, Kirje Tapani Kuninkaalle 19.6.1977. Ultran arkisto.
³⁹⁷Hartola, Pekka, "Horoskooppimystiikan hyökyaalto", Vapaa Ajattelija 8/1977.
³⁹⁸Hartola, Pekka, "Haihattelua ja kvasitieteilyä", Vapaa Ajattelija 4/1978. Samassa yhteydessä Hartola hyökkää myös rajusti Tapani Kuninkaan henkilöä vastaan.
³⁹⁹Koponen, Jari, "Kvasitieteellisyyden hyökyaalto", Vapaa Ajattelija 5-6/1977.
⁴⁰⁰Kulttuuripoliittinen ohjelma, hyväksytty Vapaa-ajattelijain liiton XIV liittokokouksessa Vaasassa 17.6.1978. Vapaa Ajattelija 5/1978.
⁴⁰¹Huuskonen, Ilmari, "Tieteellisen maailmankatsomuksen levittäminen", Vapaa Ajattelija 4/1979.
⁴⁰²Kävin järjestelmällisesti läpi Vapaa Ajattelijat vuosilta 1964 - 1983. Tätä uudemmat artikkelit puolestaan ovat Kati ja Arto -tietokannoissa.
⁴⁰³Esim. Jari Koponen ja S.Albert Kivinen.

Paluu alkuun

8.4. Tiukkaa tieteellistä skepsismiä: Kriittinen tutkimusryhmä ja Alfa -lehti

Ufologian ja muun rajatiedon esiinmarssin vastapainona 1970-luvulla syntyi "Kriittinen tutkimusryhmä", jonka julkaisukanavaksi perustettiin "Alfa" -lehti. Ryhmä ilmoitti päämääräkseen "tieteen raja-alueiden ja ongelmien tutkimisen sekä eri tieteenalojen välisten yhteyksien etsimisen"⁴⁰⁴. Heti ensimmäisessä numerossaan Alfan toimittaja Jari Koponen - johon koko lehti paljolti henkilöityi - tarttui yli 20-sivuisella jutulla "kvasitieteellisyyden hyökyaaltoon", johon reaktiona lehden syntyminen on osittain ymmärrettävissä. Koponen antaa kyytiä niin ufoilmiölle, kuin varsinkin Dänikenille, jonka teorioita hän käyttää useissa kohdin esimerkkinä kvasitieteellisestä ajattelusta.

Koposen kritiikki ufologiaa ja ancient astronaut -teorioita kohtaan perustuu siihen perusaksioomaan, että ne sijoittuvat tieteellisessä ajattelussa ja tutkimuksessa kvasitieteiden alueelle, eräänlaiselle tieteen ja silkan huuhaan väliselle epämääräiselle ei kenenkään -maalle⁴⁰⁵. Tiedon lisäämisen kannalta kvasitieteellä ei kritisoijiensa mielestä ole mitään arvoa. Vaikka tieteellinen spekulaatio osoittautuisi vääräksi, sen tutkiminen kuitenkin tuo lisäinformaatiota. Sitävastoin "kvasitieteellisen opin vääräksi osoittamisesta ei saada mitään irti, esimerkiksi Dänikenin kirjoissa olevien alkeellisten virheiden poimiminen ei millään tavoin lisää tietojamme"⁴⁰⁶.

KUVIO 1

"Ajatusten spektri"

Spektrin vasempaan laitaan kuuluvat "maa on pannukakku" -tyyppiset väittämät. Hyväksyttävää tieteellistä spekulaatiota ovat esimerkiksi toistaiseksi vahvistamattomat teoriat mustista aukoista.

Kuvion lähde: Koponen, Jari, "Kvasitieteellisyyden hyökyaalto". Alfa 1/1976.

Alfassa ei ilmestynyt varsinaista artikkelia ufoista, mutta ufologiaa ja erityisesti Ultra -lehteä tölväistiin aina tilaisuuden tullen kirja-arvostelujen ja muiden juttujen sivulauseissa⁴⁰⁷. Tämä johti myös Tapani Kuninkaan ja Koposen väliseen debattiin Ultran sivuilla⁴⁰⁸. Koposen kirjoituksia ilmestyi myös ainakin Vapaa Ajattelija, Medisiinari ja Katsaus -lehdissä. Alfa ehti ilmestyä vuosina 1976 - 1978 vain viisi kertaa ennen loppumistaan. Tuona aikana lehti ehti kuitenkin käsitellä varsin perusteellisesti monia rajatieteeseen lukeutuvia kysymyksiä, osansa saivat mm. ESP, pöytätanssi, Piccardi -efekti, parapsykologia, maasäteily, biorytmit ja poltergeist. Erityisesti Velikovskin teoriat pääsivät omassa teemanumerossaan läpivalaisuun⁴¹⁰. Pienen levikin ja painoksen vuoksi Alfa ei kannattanut itse itseään; tosin "voittoon ei koskaan edes pyrittykään"⁴¹¹. Tieteellinen skepsismi ei saanut vielä 70-luvun lopulla riittävästi ilmaa siipiensä alle, joten tiedeyhteisössä sittemmin lämmöllä muistettu Alfa joutui lopettamaan toimintansa vuonna 1978⁴¹².

⁴⁰⁴Alfa 1/1977, s.43.
⁴⁰⁵katso kuvio 1.
⁴⁰⁶Koponen, Jari, "Kvasitieteellisyyden hyökyaalto", Alfa 1/1976, s.16-38. Koposelta ilmestyi saman niminen - todennäköisesti lyhennelmä - artikkeli myös Katsaus 4/77 lehdessä. Katsaus -lehden mainos, Ultra 2/1978. Lyhennelmä artikkelista julkaistiin myös Vapaa Ajattelijassa 5-6/1977.
⁴⁰⁷Esim.. Koponen, Jari, "Satusedät Tunguskassa & Carterin "ufo"", Alfa 1/1978. Koposen mukaan Ultran kirja-arvostelija R. Heiskanen ei "näköjään kykene" erottamaan science fiction -kertomusta tosiasioista; lisäksi Koponen mainitsee, että "Ultrahan ei tunnetusti lähteitään paljasta". Heiskanen puolestaan oli arvioinut Alfa -lehteä jo Ultrassa 7-8/1977. Vaikka Heiskanen moittii Alfaa yleistyksistä ja ainoan totuuden omistajaksi julistautumisesta, on kirjoituksen sävy lopulta positiivinen, ja Alfan kriittisyys saa Heiskasen kiitokset. Heiskanen, Raimo, "Alfa", Ultra 7-8/1977.
⁴⁰⁸Kuningas, Tapani, pääkirjoitus "Näennäistiedettä?", Ultra 11/1977; Koponen, Jari, "Vastine Tapani Kuninkaalle", Ultra 1/1978; Kuningas, Tapani, "Kommentti Koposelle", Ultra 1/1978.
⁴⁰⁹Koposen Vapaa Ajattelijassa ollut artikkeli Poltergeist-ilmiöstä julkaistiin alunperin Medisiinarissa 5/1977. Koponen, Jari, "Poltergeist-ilmiö", Vapaa Ajattelija 8/1977.
⁴¹⁰Alfa 1a/1977 käsitteli pelkästään Velikovskia.
⁴¹¹Koponen, Jari, "Toimittajan tuolilta", Alfa 1/1978.
⁴¹²Alfaa - ja erityisesti "Kvasitieteellisyyden hyökyaalto" -artikkelia - kehuttiin Tähdet ja Avaruus -lehdessä tuoreeltaan vuonna 1978. Vilhu, O., "Alfa ja Velikovski", Tähdet ja Avaruus 2/1978. Vuonna 1985 Heikki Oja kehui Alfaa postuumisti. Ojan mukaan Alfa tarjosi "virkistävää kritiikkiä" ja oli "hyvin pirteää ja hupaisaa luettavaa". Oja, Heikki, "Alfasta Alfaan", Tähdet ja Avaruus 1/1985.

Paluu alkuun

8.5. Skeptikoiden juuret Ursassa ja Tähdet ja Avaruus -lehdessä

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa on toiminut paitsi vireänä tähtitieteen harrastuksen edistäjänä, myös merkittävänä alan julkaisujen kustantajana. Ursa alkoi julkaista omaa lehteään "Tähtiaika" -nimisenä vuonna 1971. Ensimmäisen numeron painos oli 1500 kpl, ja lehti ilmestyi 4 - 5 kertaa vuodessa. Vuonna 1977 lehden nimi muutettiin muotoon "Tähdet ja Avaruus". Samalla ilmestymistahdiksi vakiintui kuusi numeroa vuodessa, jollaisena se on pysynyt tähän päivään saakka. Levikki kasvoi niin, että painos oli vuonna 1981 5000 kpl⁴¹³ ja 1988 7000 kpl⁴¹⁴. Ursan oma kirjojen julkaisutoiminta on ollut hyvin laajaa ja arvostettua. Sekä Ursan julkaisemissa kirjoissa että Tähdet ja Avaruus -lehdessä on puututtu myös ufokysymyksiin ja samalla ancient astronaut -teorioihin.

Tähtiaika -nimisenä ei lehdessä koko viiden ensimmäisen ilmestymisvuoden aikana varsinaisesti käsitelty ufoja lainkaan⁴¹⁵. Muututtuaan Tähdet ja Avaruus -lehdeksi myös ufologia alkoi saada tilaa lehden sivuilla. Toimitukselliset ufoja käsittelevät jutut ovat ilmestyneet lähinnä omilla, säännöllisillä palstoillaan: vuosina 1981-1985 "ufonurkassa", vuosina 1986-1995 "hämärän rajoilla" ja vuodesta 1996 "mahdollisen rajalla". Ufologiaa on sivuttu ja käsitelty myös kirjamainoksissa ja Ursan kirjoja esittelevissä artikkeleissa, samaten kuin varsinaisissa kirja-arvosteluissa.. Tähdet ja Avaruus -lehden avoin kirjepalsta on myös toiminut ajoittain kiivaan ufodebatin näyttämönä, ja kahdesti ufot kirvoittivat pääkirjoituksen.

Vuonna 1978 ilmestyneet ensimmäiset kolme ufologiaa ja menneisyyden vierailijoita käsitelleet jutut - kaksi kirja- ja yksi lehtiarvostelu - ovat kaikki samantyylisiä: jokaisessa käytetään Dänikenin nimeä huonoon valoon saattamisen välineenä⁴¹⁶. Sitävastoin nykyaikainen ufoilmiö sivuutetaan lähes täysin niin näissä artikkeleissa kuin muutenkin aina vuoteen 1980 saakka.

Ursa kustansi kuitenkin vuonna 1978 Heikki Ojan kirjan "Tulipalloja taivaalla", joka käsitteli varsinaisen aiheensa, meteorien, lisäksi myös nykyhetken ufokysymystä. Muun muassa rakettilaukaisujen ja bolidien aiheuttamat ufohavainnot saavat kirjassa selityksensä. Oja käsittelee laajasti myös Tunguskan räjähdystä vuodelta 1908, joka on myös ollut ufospekulaatioiden kohteena⁴¹⁷. Samana vuonna Ursalta ilmestyi vielä Antti Jänneksen ja Heikki Ojan teos "1982 kun planeetat kohtaavat". Kirja ei varsinaisesti käsitellyt ufoilmiötä vaan astrologiaa, mutta se voidaan nähdä Tulipalloja taivaalla -kirjan ohella merkkinä Ursan kasvavasta halusta toimia kansanvalistajana ja kaikenlaisen "taikauskon" vastustajana⁴¹⁸.

Vuonna 1980 Ursa puuttui tosissaan ufokysymykseen kustantamalla kirjan "Ufojen arvoitus". Tähtitieteilijät Juhani Kyröläinen ja Pekka Teerikorpi kirjoittivat 352 sivuisen teoksensa tiukan tieteellisistä lähtökohdista; kriittisesti, mutta avarakatseisesti⁴¹⁹. Tämä on edelleenkin niitä harvoja alan kirjoja, jonka sekä ufologit että skeptikot tuntuvat hyväksyvän⁴²⁰. Kyröläisen ja Teerikorven kirja ei varsinaisesti käsittele ancient astronaut -teorioita, ja varsinkin Dänikeniin puuttumattomuus pantiin myös arvosteluissa merkille⁴²¹.

Samoihin aikoihin Ufojen arvoituksen kanssa ilmestyi WSOYn kustantamana Nils Mustelinin eksobiologinen⁴²² perusteos "Elämää maailmankaikkeudessa". Vaikka Mustelinin kirjassa Däniken mainittiin vain kahdessa lauseessa⁴²³, ei Heikki Oja arvostellessaan Mustelinin kirjan ruotsinkielistä versiota Tähdet ja Avaruus -lehdessä vuonna 1978 malttanut olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseen tölväistäkseen Dänikeniä⁴²⁴. Mustelinista on sittemmin tullut yksi Skepsiksen johtohahmoja. Ei siis ihme, että tieteellisesti kosmisesta elämästä kirjoittanut Nils Mustelin harmistui myöhemmin löytäessään kirjansa "tungettuna astrologian ja muiden okkultistikirjojen myllerrykseen"⁴²⁵.

Vuoden 1981 lopulla Kyröläinen ja Teerikorpi ryhtyivät - osin lukijoiden toivomuksesta - pitämään säännöllistä "Ufonurkka" -palstaa Tähdet ja Avaruus -lehdessä. Ufonurkasta tuli siinä mielessä jatkoa Ufojen arvoitukselle, että tekijät lupasivat käsitellä kirjassa esittelemiään aiheita palstallaan, ja siten tarjota "lisälehtiä" kirjaansa⁴²⁶. Ufonurkka ilmestyi jokseenkin säännöllisesti vuoteen 1985. Paljolti Ufonurkan ansiosta ufot tekivätkin ensimmäisen todellisen tulonsa Tähdet ja Avaruus -lehden sivuille⁴²⁷.

Koko palstan ilmestymisen aikana ancient astronaut -teorioihin puututtiin ufonurkassa kunnolla vain yhden kerran. Vuoden 1983 alussa Juhani Kyröläinen käsitteli ufonurkassa Raamatun väitettyjä ufoilmiöitä, erityisesti Hesekielin näkyä. Kyröläinen arvelee ainakin osan ilmiöistä olleen pääasiassa tavallisia luonnonilmiöitä tai kangastuksia. Hesekielin näky olisi mahdollisesti ollut haloilmiö⁴²⁸. Tämän artikkelin lisäksi Dänikenin nimi tuli esiin heti ensimmäisessä ufonurkassa. Tuolloin muussa yhteydessä mainitun Ronald D. Storyn ansioksi laskettiin "hyvä von Däniken -kritiikki"⁴²⁹. Vaikka Ufonurkka ei ollutkaan asiassa kovin aktiivinen, olivat ancient astronaut -teoriat muutoin esillä "Tähdet ja Avaruus" -lehdessä 1980 -luvun alussa varsin usein.

Däniken oli esillä 1980 -luvun alussa "Science fiction" -palstalla. Numerossa 3/1981 aikaisemmin Alfa -lehteä toimittanut Jari Koponen tyrmäsi perusteellisesti Dänikenin ja hänen kaltaisensa kvasitieteilijät, eli "valetieteilijät". Koponen ei löydä Dänikenistä mitään hyvää, vaan syyttää tämän teoksia virheistä, vääristelystä ja valheista. Dänikenin "höpinät" ovat Koposen mukaan vain "älyllistä aivohometta"⁴³⁰. Koponen jatkoi samaa teemaa vielä seuraavassa numerossa tyrmätessään Walter Ernstingin "...ja sinä päivänä jumalat kuolivat" kirjan. äärimmäisen kriittisessä esityksessään Koponen toteaa teoksen olevan paitsi huonosti kirjoitettu, ikävystyttävä ja kuiva, myös tuolloisten sf-käännösten reiluin rimanalitus. Koposen mukaan on "täysin naurettavaa, että Däniken esiintyy kirjassa Erich von X:nä ja suorastaan vastenmielisiä ovat kohdat, joissa kömpelösti vihjaillaan kirjan oikeastaan olevan dokumenttia"⁴³¹.

Olavi Markkanen käsitteli kaksi vuotta myöhemmin kvasitieteitä "Science fiction" -palstalla. Markkanen kirjoittaa "pseudotieteiden merestä, jolla purjehtivat Däniken ja kumppanit". Markkanen arvelee näiden teosten suuren suosion kertovan ihmisen alitajuntaisesta tarpeesta pitää ihmistä ja hänen älyään niin erikoisena, että se ei voi olla peräisin tästä maailmasta⁴³².

Ancient astronaut -teoriat mainittiin 80 -luvun alussa myös useissa kirja-arvosteluissa. Däniken - tai pikemminkin hänen puuttumisensa - huomioitiin jo "Ufojen arvoituksen" arvostelussa⁴³³. Vuonna 1982 Juhani Kyröläinen arvioi melko perusteellisesti suomalaisen Tom Pellertin "Raamatun arvoitus ja Halleyn komeetta" -kirjan. Kyröläinen arvosti Pellertin pyrkimystä etsiä tähtitieteen ilmiöistä selityksiä ihmiskunnan mytologioille ja legendoille. Pellertin tukeutuminen Velikovskin kiistanalaisiin teorioihin ei kuitenkaan saanut Kyröläiseltä ymmärrystä⁴³⁴. Kyröläinen arvosteli vuoden 1983 alussa myös Basil Tysonin "Ufot taivaallinen arvoitus" -kirjan. Kyröläinen mainitsee Leo Mellerin esipuheessaan esiin tuoman piispa Erik Sorolaisen saarnan vuodelta 1625, jossa kuvataan taivaalla näkyneitä ihmeellisiä näkyjä. Kyröläinen löytää näkyihin selityksen meteorologisista ja tähtitieteellisistä ilmiöistä⁴³⁵.

Tähdet ja Avaruus -lehdessä arvosteltiin myös joukko 80-luvun alussa ilmestyneitä rajatietoa käsitteleviä kokoomateoksia. Vuoden 1982 alussa Jari Koponen ja Juhani Kyröläinen käsittelivät kerralla kolme tällaista teosta: Simon Welfaren ja John Fairleyn "Arthur C. Clarken salaperäinen maailma", Francis Hitchingin "Arvoitukselliset tapahtumat" ja John Allanin "Arvoitusten edessä". Clarken teoksessa Koposen huomio kiinnittyy "Ihmismieltä mädättävien" kvasitieteellisten opusten kritiikkiin, joista Däniken mainitaan esimerkkinä. Hitchingin teos saa Koposen ihmettelemään, miksi sellaisia kirjoja ylipäätään julkaistaan. Uskonnollisen vakaumuksen pohjalta ponnistava "Arvoitusten edessä" on kuitenkin Kyröläisen mukaan näistä kolmesta kaikkein heppoisin⁴³⁶.

Vuoden lopulla Juhani Kyröläinen arvosteli vielä yksin Valittujen palojen kustantaman "Tiedon rajamailla" -kokoomateoksen. Kyröläinen kokee kirjan myönteisenä yllätyksenä; hänen mukaansahan "tämän tyyppiset kirjat ovat yleensä sensaationhakuisia ja kritiikittömiä". Kyröläinen niputtaa Dänikenin Bermudan kolmion, silmänkääntäjäkirurgien ja Madame Blavatskyn joukkoon, ja toteaa näiden saavan kunkin ansionsa mukaan⁴³⁷.

⁴¹³Kaila, Kari, "Tähtiajan synty", Tähdet ja Avaruus 5/1981.
⁴¹⁴Tähdet ja Avaruus 3/1988, s.119.
⁴¹⁵Tähtiaika 1/1971-4/1976.Ainut kerta, kun "ufo" -sana edes mainitaan, on juttu Venuksen ja Jupiterin konjuktiosta vuodelta 1975. Tuolloin oli Ursan kirjastossa ollut puhelin kuumana, kun ihmiset olivat kyselleet "oudosta valoilmiöstä". Moni konjuktion näkijä oli uskonut "viimeinkin nähneensä ufoja, ihan kaksin kappalein". "Venus - Jupiter konjuktio", Tähtiaika 2/1975, s.54.
⁴¹⁶Oja, Heikki, "Tunguskan arvoitus", Tähdet ja Avaruus 1/1981. Oja puhuu "Dänikenmäisille harhapoluille" ajautumisesta; Vilhu, O., "Alfa ja Velikovski", Tähdet ja Avaruus 2/1978. Vilhu rinnastaa Dänikenin ufoilijoihin ja horoskooppien tekijöihin; Nimimerkki "-HO." (Heikki Oja), "Elämää avaruudessa", Tähdet ja Avaruus 5/1978. "-HO." tekee tiukan eron asiallisten tiedekirjoittajien ja Dänikenin ja tämän seuraajien välille.
⁴¹⁷Oja, Tulipalloja taivaalla, s.7. Oja sai ajatuksen kirjan kirjoittamiseksi käytyään työssään Helsingin yliopiston tähtitieteen laitoksella läpi yleisöltä tulleita havaintokertomuksia "oudoista valoilmiöistä".
⁴¹⁸Jännes; Oja, 1982 kun planeetat kohtaavat, s.7. "Tämä kirja on suunnattu astrologiaa, horoskooppitaikauskoa vastaan.", "Taikausko tulee...vakavaksi asiaksi silloin, kun sitä myydään voimaperäisesti, kun oppineet pysyvät puolueettomina, kun se saa monet ihmiset valtaansa ja he alkavat uskoa, että lama johtuu tähdistä."
⁴¹⁹Kyröläinen; Teerikorpi, Ufojen arvoitus; Markkanen, Tapio, "Arvoituksien arvostus", Tähdet ja Avaruus 1/1981. "tekijät ... tuovat esiin monia mahdollisuuksia ainoatakaan tyrkyttämättä".
⁴²⁰Tapani Kuninkaan mukaan Ursan uudempi ufokirja "Katoavatko ufot?" ei yllä Ufojen arvoituksen tasolle, "jota voidaan pitää lähtökohdiltaan varsin puolueettomana". Kuningas, Tapani, "Oliko Tuohikotin valoilmiö kuu vai ufo?", Tähdet ja Avaruus 2/1994. Hannu Karttusen mukaan "Ufojen arvoitus oli asenteeltaan hyvin neutraali ja ehkäpä siksi ufoharrastajatkin ovat suostuneet mainitsemaan sen lähdeviitteissään näennäisenä puolueettomuuden osoituksena". Karttunen, Hannu, "...ja ufoja vastaan", Skeptikko 4/1993.
⁴²¹Markkanen, Tapio, "Arvoituksien arvostus", Tähdet ja Avaruus 1/1981. "Huomiota on tuskin lainkaan osoitettu sellaisille kaupallisen tajuntateollisuuden hyväkseen käyttämille ilmiöille, kuten esimerkiksi von Dänikenin kuvitelmille...".
⁴²²Eksobiologia on "oppi maapallon ulkopuolisesta elämästä. Mustelin, Elämää maailmankaikkeudessa?
⁴²³Mustelin, mt. Mustelin käyttää ilmaisuja "kynäilijät" ja "uuden taikauskon julistajat", joiden "raapustamat sensaatiokirjat sortuvat omaan naurettavuuteensa", s.184. "Däniken ja muut hänen kaltaisensa UFO-uskovaiset", s.290.
⁴²⁴"HO."(Heikki Oja), "Elämää avaruudessa", Tähdet ja Avaruus 5/1978.
⁴²⁵Toisaalta Mustelin näkee tilanteesta olevan hyötyäkin: siten kirja "voi joutua jonkun käsiin, joka on aikaisemmin saanut tietoa tähdistä vain horoskoopista". Mustelin, Nils, "Tiedonjulkistamisen karikot", teoksessa Kansantajuinen tietokirjallisuus Pohjoismaissa, s.119.
⁴²⁶Kyröläinen, Juhani; Teerikorpi, Pekka, "Ufonurkka", Tähdet ja Avaruus 5/1981.
⁴²⁷Kuten taulukko 10 osoittaa, ufoja käsiteltiin vuodesta 1981 alkaen muutaman vuoden ajan useimmissa lehden numeroissa.
⁴²⁸Kyröläinen, Juhani, "Ufot ja Raamattu", Tähdet ja Avaruus 1/1983.
⁴²⁹Kyröläinen, Juhani; Teerikorpi, Pekka, "Ufonurkka", Tähdet ja Avaruus 5/1981.
⁴³⁰Koponen, Jari, Tähdet ja Avaruus 3/1981, s.87.
⁴³¹Koponen, Jari, Tähdet ja Avaruus 4/1981, s.120.
⁴³²Markkanen, Olavi, "Science fiction ja kvasitiede", Tähdet ja Avaruus 2/1983. Kvasitieteen kukoistusalueiksi mainitaan mm. kadonneet mantereet ja Atlantis. Markkanen näkee Ancient astronaut -teorioiden vertautuvan jossain määrin panspermia -teoriaan, jonka puolesta ruotsalainen kemian nobelisti Svante Arrhenius puhui jo vuosisadan alussa. Kiistelty, mutta myös tunnustettu tähtitieteilijä Fred Hoyle on pitänyt teoriaa esillä viime vuosikymmeninä.
⁴³³Markkanen, Tapio, "Arvoituksien arvostus", Tähdet ja Avaruus 1/1981.
⁴³⁴Kyröläinen, Juhani, "Velikovski ja Halley", Tähdet ja Avaruus 5/1982. Kuten Pellertin kirjan arvosteluissa yleisemminkin, myöskään Kyröläinen ei enää maininnut Dänikeniä.
⁴³⁵Kyröläinen, Juhani, "Ufot ja demonit", Tähdet ja Avaruus 1/1983.
⁴³⁶Koponen, Jari; Kyröläinen, Juhani, "Arvoituksia kerrakseen", Tähdet ja Avaruus 2/1982.
⁴³⁷Kyröläinen, Juhani, "Tiedon rajamailla", Tähdet ja Avaruus 6/1982.

Paluu alkuun

8.6. Ursalaiset uusvalistajat syntyvän Skepsis ry.:n ydinjoukkoa

Tähdet ja Avaruus -lehdessä - paljolti Kyröläisen ja Teerikorven kirjan myötä - 80-luvun alussa käynnistynyt aktiivisuus ufojen suhteen alkoi olla hiipumassa, kun tähtitieteilijä Hannu Karttunen kirjoitti vuoden 1984 lopulla artikkelin "Kreationismi ja muu hölynpöly". Karttusen Yhdysvalloissa työskennellessään kirjoittamassa kolmen sivun artikkelissa "annetaan sapiskaa astrologialle, kreationismille, biorytmeille, Dänikenille, levitaatiokursseille ja monille muille". Karttunen jakaa pseudotieteet viiteen luokkaan: varsinaiset pseudotieteet, uskonnot, lääketieteen harhaopit, individualistiset teoriat ja tieteelliselle yhteisölle suunnatut teoriat. Däniken kuuluu - Charles Berlitzin ja Immanuel Velikovskin ohella - individualististen teorioiden luokkaan, jotka ovat "yhden ainoan henkilön päähänpinttymiä, joita he esittelevät tavallisesti myyntimenestyksiksi osoittautuvissa teoksissaan". Karttusen mukaan heitä vaivaa Galilei -kompleksi: he kuvittelevat olevansa suuria uudistajia, joita tieteellinen yhteisö ei hyväksy. Karttunen lainaa Stephen Jay Gouldin kommenttia: "mutta Galileon aseman saavuttamiseksi ei riitä, että on vainottu. Täytyy olla myös oikeassa." Karttunen luokittelee myös ufotutkimuksen kokonaisuutenaan pseudotieteisiin⁴³⁸.

Karttusen manifesti herätti monet Tähdet ja Avaruus -lehden lukijat tarttumaan kynään. Lehdessä julkaistiin kuusi vastinetta, joista useimmat olivat Karttusen kanssa tiukasti eri mieltä. Karttunen sai myös tilaisuuden vastata kullekin kirjoittajalle erikseen⁴³⁹. Karttusen artikkelia vastustanut palaute ei enää vaikuttanut lehden omaksumaan uuteen linjaan. Ursa ja Tähdet ja Avaruus -lehti ottivat uudeksi tehtäväkseen humpuukin ja valetieteiden vastustamisen⁴⁴⁰.

Ufoaiheiset kirjoitukset vähenivät 80-luvun puolivälissä Tähdet ja Avaruus -lehdessä⁴⁴¹. Lukijatutkimuksessa huomattiin Ufonurkan olevan yksi vähiten kiinnostavia palstoja lehdessä, ja se lopetettiinkin vähin äänin⁴⁴². Ufonurkkaa korvaamaan tuli "Hämärän rajamailla" -palsta, joka käsitteli skeptisesti erilaisia pseudotieteellisiksi luokittelemiaan ajatuksia. Palstalla oli vuonna 1986 juttu "Vieraan sivilisaation merkkejä aurinkokunnassa", jossa kerrottiin myönteisesti amerikkalaisen tutkijan Robert Freitaksen hankkeesta aurinkokunnan tutkimiseksi vieraiden sivilisaatioiden jättämien esineiden löytämiseksi⁴⁴³. Muinaisista vierailijoista kirjoittaneet olivat esittäneet täsmälleen saman idean jo kauan aikaisemmin. Itse ajatus siis kelpasi, kunhan esittäjä oli oikea.

Hämärän rajoilla -palsta otti tehtäväkseen kvasitieteiden vastustamisen, ja sen kirjoittajat ryhtyivät kutsumaan itseään "ursalaisiksi uusvalistajiksi"⁴⁴⁴. Myös rajatieteiden harrastajat pitivät ursalaisia kaikkein kovimpina materialisteina ja "para-ajattelun" vastustajina⁴⁴⁵. Kun skeptikot sitten vuoden 1987 alussa järjestäytyivät Skepsis ry.:ksi, auttoi Ursa parhaansa mukaan uutta yhdistystä alkuun. Ursa mm. kustansi Skepsiksen ensimmäisen kirjan ja vastasi sen valmistamisesta ja markkinoinnista⁴⁴⁶. Skepsiksen vaiheita seurattiin tarkkaan Hämärän rajoilla -palstalla, jota kaavailtiinkin alkuun yhdeksi Skepsiksen äänitorveksi⁴⁴⁷.

Vuosina 1988-89 ufoista keskusteltiin jälleen vilkkaasti kirjepalstoilla. Myös menneisyyden ufoilmiöiden tutkimista ehdotettiin, mikä ajatus tosin vastineessa tyrmättiin⁴⁴⁸. Ainut toimituksellinen juttu ufologiasta tuolloin oli Hannu Karttusen tyrmäävä kirja-arvostelu Tapani Koivulan "Ufojen kosmisesta viestistä". Karttunen moittii Koivulaa mm. Dänikenin pitämisestä auktoriteettina⁴⁴⁹. Karttunen ja Koivula kävivät kiivasta debattia Hämärän rajoilla -palstalla jo ennen Karttusen kirja-arvostelun ilmestymistä⁴⁵⁰. Karttunen, joka oli pitkälle vastannut Tähdet ja Avaruus -lehden ufokritiikistä, ilmoitti vuoden 1989 lopulla jättävänsä lehden, ja uhraavansa vähäisen vapaa-aikansa Skepsis ry.:lle⁴⁵¹. Samalla loppui ufoaiheen käsittely muutamaksi vuodeksi Tähdet ja Avaruus -lehdessä⁴⁵².

Hiljaiselon jälkeen Tähdet ja Avaruus tarttui jälleen ufoaiheeseen vuoden 1992 lopulla, minkä jälkeen ufot ovat pysyneet lehden vakioaiheena. Syynä uuteen aktivoitumiseen oli ufologian saama suuri julkisuus, jota Tähdet ja Avaruus -lehti halusi kritisoida⁴⁵³. Ufoja on käsitelty erityisesti "Hämärän rajoilla" ja sen sittemmin korvanneella "Mahdollisen rajalla" -palstalla. Kirjoitusten sävy on ollut kauttaaltaan erittäin kriittinen.

⁴³⁸Karttunen, Hannu, "Kreationismi ja muu hölynpöly", Tähdet ja Avaruus 5/1984.
⁴³⁹Kysymyksiä ja keskustelua, Tähdet ja Avaruus 2/1985; Kysymyksiä ja keskustelua, Tähdet ja Avaruus 4/1985.
⁴⁴⁰Lehden toimituksen laatimassa ingressissä Karttusen juttuun käytetään muotoa "artikkelissamme", eli Karttunen ei edustanut mielipiteineen ainoastaan itseään. Karttunen, Hannu, "Kreationismi ja muu hölynpöly", Tähdet ja Avaruus 5/1984.
⁴⁴¹Katso taulukko 10.
⁴⁴²Lukijakyselyn vastauksissa vakiopalstoista "vähiten kiinnostavina pidettiin tasapäisesti Science fictionia ja Ufonurkkaa". "Miljoona ruusua URSAlle!", Tähdet ja Avaruus 3/1985. Kuitenkin kun Ufonurkka oli lopetettu, sitä haikailtiin kirjepalstalla takaisin. Päätalo, Matias, "Hämärän rajoilla, mutta mitkä?", Tähdet ja Avaruus 2/1987.
⁴⁴³"Vieraan sivilisaation merkkejä aurinkokunnassa", Tähdet ja Avaruus 4/1986. Myös Yliopisto -lehti kertoi Tähdet ja Avaruus -lehden artikkelista. "Löytyykö aurinkokunnasta vieraiden olentojen merkkejä?", Yliopisto 24/1986.
⁴⁴⁴"Hämärän rajoilla", Tähdet ja Avaruus 1/1987.
⁴⁴⁵Manninen, Markku, "Parapsykologiaa neuvostojen maassa", Atlantis 4/1986.
⁴⁴⁶"Opaskirja epäilijöille", Tähdet ja Avaruus 3/1988.
⁴⁴⁷"Tiede nousee hämäräoppeja vastaan", Ultra 4/87, s.35. Tähdet ja Avaruus -lehden Hämärän rajoilla -palstan koetaan jo etukäteen käsitelleen Skepsiksen kiinnostuksen kohteita.
⁴⁴⁸Marko Havun kirjeessä todetaan Dänikenin "näyttäneen rohkeasti esimerkkiä". Havu, Marko,"Ufot puhuttavat", Tähdet ja Avaruus 1/1988. Vastineessa Havulle todetaan, että "Dänikenin...lukeminen ei kehitä tieteellistä ja kriittistä ajattelukykyä". Saari, Kari, "Ufojen olemassaolosta", Tähdet ja Avaruus 3/1988. Vielä seuraavana vuonna Matti Väre suositteli Havulle yhteydenottoa Ancient Astronaut Societyyn, mikäli tämä "on kiinnostunut menneisyydestään". Väre, Matti, "Tulevatko jumalat uudelleen", Tähdet ja Avaruus 1/1989.
⁴⁴⁹Karttunen, Hannu, "Ikävystyttävä kirja ufoista". Tähdet ja Avaruus 2/1989.
⁴⁵⁰ Koivula, Tapani, "Ufot ovat todellisuutta"; Karttunen, Hannu, "Hiven tervettä järkeä", Tähdet ja Avaruus 4/1988.
⁴⁵¹Karttunen, Hannu, "Tosiasiat ja spekulaatiot". Tähdet ja Avaruus 4/1989. Karttunen toteaa monien harmistuneen kirjoituksiinsa, "erityisesti niihin humpuukia koskeviin". Hän myös toivoo keskustelun jatkuvan edelleen, vaikkei hän enää olekaan "muurahaispesää sohimassa". Ainakin ufo-aiheen osalta toive ei toteutunut.
⁴⁵²Katso taulukko 10.
⁴⁵³Linnaluoto, Seppo, pääkirjoitus "Ufoja tiedotusvälineissä", Tähdet ja Avaruus 5/92.

Paluu alkuun

8.7. Ursalaiset tähtitieteilijät heräsivät myöhään

Kuten taulukko 10 osoittaa, oli Tähdet ja Avaruus -lehden kiinnostus ufologisiin aiheisiin aaltomaista. Tähtiaika- ja Tähdet ja Avaruus -lehti eivät 70-luvulla juuri kommentoineet ufologiaa; vielä tuolloin lehti ei kokenut itsellään olevan ufologian tai kvasitieteiden suhteen kansanvalistajan roolia. Tähdet ja Avaruus aktivoitui ufokysymyksessä 80-luvun alussa, minkä jälkeen aihe on pysynyt ajoittaisista tauoista huolimatta lehden sivuilla.

Taulukko 10

Kun Tähdet ja Avaruus sitten ryhtyi julkaisemaan ufologisia juttuja palstoillaan, puututtiin niissä usein myös muinaisten vierailijoiden -teorioihin. Taulukosta 11 nähdään, monessako ufologisia kirjoituksia sisältäneessä lehdessä noissa kirjoituksissa sivuttiin myös ancient astronaut -teorioita⁴⁵⁴. Käytännössä huomio kiinnittyi lähinnä Erich von Dänikeniin. Viime vuosien vilkas ufokirjoittelu on keskittynyt täysin nykypäivän ufoilmiöön; Däniken ja muinaiset vierailijat ovat unohtuneet.

Taulukko 11

Dänikenin ja muinaisten vierailijoiden saama huomio oli enimmäkseen negatiivista. Dänikenin naurettavuutta ja huijarimaisuutta ei tarvinnut enää edes perustella, sillä kaikki tuntuivat tietävän mistä oli kyse. Niinpä hänen arvostelijansa saattoivat keskittyä verbaaliakrobatiaan mahdollisimman osuvien herjauksien löytämiseksi. Lehteen artikkeleita kirjoittavat eivät malttaneet olla tölvimättä Dänikeniä edes silloin, kun hänellä tai hänen teorioillaan ei ollut mitään tekemistä käsillä olevan asian kanssa. Tästä linjasta kuitenkin poikkesi Juhani Kyröläinen, joka "Ufot ja raamattu" -artikkelissaan kohteli Dänikeniä ja Blumrichia neutraalisti. Samaten Kyröläisen arvostelu Tom Pellertin "Raamatun arvoitus ja Halleyn komeetta" -kirjasta oli tiukan asiallinen.

Kyröläisen kirja-arvostelut ja yhdessä Pekka Teerikorven kanssa kirjoittama kirja Ufojen arvoitus eroavat selvästi monista ufokriittisistä ursalaisista ufokirjoituksista. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että he olisivat jonkinlaisia kritiikittömiä ufouskovaisia, pikemminkin päinvastoin. Kyröläinen ja Teerikorpi malttoivat toimia tiedemiesmäisesti, tutkia vuosien ajan käsillä olevaa aihetta, kerätä siitä tietoa ja analysoida eri selitysmalleja viileästi, omia tunteitaan mukaan sekoittamatta. Sitävastoin monelle muulle ursalaiselle ufot ja varsinkin Däniken olivat kuin punainen vaate, jonka nähdessään he eivät kyenneet hillitsemään itseään, vaan antoivat tunteilleen vallan. Tämä selittää heidän esittämänsä kritiikin epä-älylliset ja loukkaavat elementit ja sen, miksi niin kovin harvoin esiintyi argumentointia ja perusteluja kritiikille.

80-luvun puolivälistä lähtien Tähdet ja Avaruus -lehden linja ufokysymyksessä henkilöityi pitkälti Hannu Karttuseen, jonka kvasitieteiden vastainen hyökkäys herätti paljon debattia. "Ursalaiset uusvalistajat" toimivat kiinteässä yhteistyössä samoihin aikoihin syntyneen Skepsis ry.:n kanssa. Karttusen jätettyä Tähdet ja Avaruus -lehden vuonna 1989, ufoaihekin unohtui joiksikin vuosiksi. Muutamana viime vuotena lehti on ottanut hyvin kriittisesti kantaa ufologiaa vastaan, mutta ancient astronaut -teorioista ei ole enää puhuttu mitään.

Tähtitieteilijöiden rooli ufokysymyksessä oli kahtalainen: he olivat ufologian kovimpia kritisoijia, mutta tuodessaan julki elämän mahdollisuuden muualla maailmankaikkeudessa, ja puhuessaan erilaisten SETI-projektien puolesta, he pelasivat ufointoilijoiden pussiin. Samaan suuntaan vaikuttivat kuulennot ja muut edistysaskeleet aurinkokunnan tutkimisessa. Tähtitieteellisten mittasuhteiden valtavuus hämärtyi, kun ihminen onnistui piipahtamaan kivenheiton päässä kuussa. Tähtitieteilijöiden harmiksi tavallinen kansa veti yhtäläisyysmerkit muualla mahdollisesti esiintyvän elämän ja ufojen välille.

⁴⁵⁴Taulukoissa 10 ja 11 ancient astronaut -teoriat on tulkittu ufologian alalajiksi. Siten jokainen ancient astronaut-teorioita sivunnut artikkeli on laskettu mukaan ufologisiin artikkeleihin, vaikka se ei sisältäisi viittauksia nykypäivään.

Paluu alkuun

8.8. Skepsis ry.:ltä vähän huomiota muinaisille astronauteille

Kriittinen tutkimusryhmä ja Alfa -lehti pyrkivät organisoituun kvasitieteiden vastustamiseen 70-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Myös vapaa-ajattelijoille oli samaan aikaan samankaltaisia tavoitteita. Vuosikymmenen vaihteeseen tultaessa Alfa oli kuitenkin lopettanut toimintansa, ja Vapaa Ajattelija -lehtikin menetti kiinnostuksensa rajatiedon ruotimiseen. Tiede 2000 -lehti oli perustettu 80-luvun alussa hoitamaan tieteellisen tiedon kansantajuista levittämistä, mutta se ei ottanut itselleen mitään taistelevan skeptikon roolia. Esimerkiksi ufoilmiöön Tiede 2000 ei ole puuttunut juuri lainkaan⁴⁵⁵. Järjestäytynyt huuhaa -ilmiöiden vastustus pääsikin uudelleen käyntiin vasta 80-luvun puolivälin jälkeen Skepsis -yhdistyksen ja Skeptikko -lehden myötä.

Helsingin yliopiston tiloissa pidettiin maaliskuussa 1987 kokous, joka johti Skepsiksen perustamiseen. Filosofian professori Raimo Tuomelan johtamassa kokouksessa oli mukana monia aihepiiriin perehtyneitä, ja jo aiemmin kantojaan esiintuoneita henkilöitä, mm. alan pätevimmäksi tuntijaksi mainittu dosentti S. Albert Kivinen, maan ulkopuolisen elämän mahdollisuuteen perehtynyt fil. tri Nils Mustelin, mm. Atlantis- ja kreationismi -uskomuksiin perehtynyt professori Nils Edelman, joka oli jo jäsenenä Ruotsin vastaavassa yhdistyksessä, ja kymmenen vuotta aiemmin Skeptikko -lehden henkistä edeltäjää Alfaa toimittanut Jari Koponen. Poissaolevana väliaikaiseen johtoryhmään valittiin astrologian ja osin ufologian tuntija, tähtitieteilijä Heikki Oja, joka oli myös Ursan ja Tähdet ja Avaruus -lehden kantavia voimia. Näiden lähinnä akateemista painoarvoa alkavalle yhdistykselle tuovien asiantuntijoiden lisäksi mukana olivat myös toimituspäällikkö Tuula Koukku Tiede 2000 -lehdestä ja Matti Virtanen Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksesta, joten kontakteja median suuntaan luotiin jo perustamisvaiheessa⁴⁵⁶. Skepsis ry.:n tarkoituksena oli alunperin myös tutkia paranormaaleja ilmiöitä, mutta varsin pian huomattiin voimavarojen riittävän vain valistamiseen ja tiedottamiseen⁴⁵⁷.

Tähdet ja Avaruus -lehdessä vellonut ufo- ja huuhaa-aiheinen väittely siirtyi osittain vuonna 1989 perustettuun "Skeptikko" -lehteen. Yhdistyksen perustamisvaiheessa yhdeksi Skepsiksen äänitorveksi kaavailtiin Tähdet ja Avaruus -lehteä, ja samat kirjoittajat saattoivatkin sittemmin esiintyä yhtäaikaa Skeptikon ja Tähdet ja Avaruus -lehden sivuilla. Ufologia on ollut Skeptikko -lehden vakioaiheita. Myös Skepsiksen ensimmäisessä kirjassa "Paholaisen asianajaja" on Hannu Karttusen kirjoittama artikkeli ufoista⁴⁵⁸. Skepsis on julkaissut myös kokonaan ufoilmiöön keskittyneen kirjan "Katoavatko ufot?"⁴⁵⁹. Molemmat kirjat ovat syntyneet tiiviissä yhteistyössä Ursan kanssa.

Skeptikot ovat suoneet vain vähän huomiotaan ancient astronaut -teorioille. Kummassakaan ufologiaa rajusti arvostelleessa kirjassa ei puututtu muinaisiin vierailijoihin. Skeptikko -lehdessäkään aiheeseen ei ole tartuttu ennen vuotta 1995⁴⁶⁰. Tuolloin ilmestyi Kimmo Pietiläisen yli kuuden sivun mittainen kirjoitus "Kalevalan synty", joka on ilmeisesti julkaistu lähinnä pakinana. Alunperin radiossa vuonna 1974 lähetetty artikkeli esitti ancient astronaut -teorian mukaisen näkemyksen Kalevalan synnystä⁴⁶¹.

Jorma Mäntylän vuonna 1996 ilmestynyt juttu "Kun Dänikenin maya-kupla puhkesi" on toistaiseksi ainut Skeptikko -lehdessä ilmestynyt Ancient astronaut -teorioita perusteellisesti käsitellyt artikkeli. Mäntylä selostaa Dänikenin teoriaa ufojen ja humanoidien vaikutuksesta muinaisten kulttuurien - ja varsinkin mayojen - saavutusten luomisessa. Kun Däniken 1960 -luvun lopulla ja 1970 -luvulla kirjoitti merkittävimmät teoksensa, ei tiedeyhteisö ollut vielä päässyt yhteisymmärrykseen mayojen hieroglyfien tulkinnan periaatteista. Tämä antoi Dänikenille mahdollisuuden spekuloida erityisesti Palenquessa sijaitsevalla mayakuningas Pacal II Suuren (603-683) sarkofagilla, joka Dänikenin mukaan esitti astronauttia aluksessaan. Nyt, kun mayojen hieroglyfeistä osataan tulkita 80-90 prosenttia, ei avaruuslentäjä -selitykselle enää jää sijaa. Kaikki sarkofagin kaiverrukset ovat loogisesti selitettävissä mayojen ikonografian ja hieroglyfitiedon pohjalta.

Mäntylä analysoi myös tarkemmin Dänikenin toimintatavan ja hieroglyfien arvoituksen ratkaisseen Juri Knorosovin hyväksyttävän tieteellisen metodin eroja. Mäntylä kritisoi Dänikenin toimineen "juuri niin kuin tutkijan ei tule menetellä: hän täytti tutkimuksessa olevat aukot mielikuvituksen, toiveiden ja perusteettomien yleistysten avulla". Mäntylän mukaan "oleellista on se, ettei hieroglyfejä eristyneessä kammiossaan tutkinut Knorosov päästänyt mielikuvitusta valloilleen, kuten Erich von Däniken, vaan pitäytyi tieteellisen tiedon rajoissa, oli järjestelmällinen, sovelsi olemassaolevia teorioita ja käytti älyään"⁴⁶².

Skeptikoiden toiminnalle, niin Skepsis ry.:n puitteissa kuin muutenkin, on ollut leimallista kyvyttömyys tai haluttomuus erottaa ufologian kahta perussuuntausta - eli kriittisiä tutkijoita ja "ufouskovia" - toisistaan. Ufologit eivät ole muodostaneet mitään yhtenäisesti ajattelevaa kollektiivia sen enempää kuin tiedeyhteisönkään jäsenet. Ufologien käsitykset ufoilmiöstä vaihtelevat kriittisestä skeptisismistä pelastavan humanoidimessiaan odotukseen. Ufologien kriittinen siipi ei usko pieniin vihreisiin miehiin yhtään skeptikoita enempää. Ufotutkijat haluavat kuitenkin tutkia ilmiötä skeptikoiden pitäessä tutkimista turhana. Sen sijaan, että skeptikot olisivat tukeneet konkreettista ufotutkimusta tai jopa osallistuneet siihen, he ovatkin sokeasti tai harkiten niputtaneet kaiken ufologian tuomittavaksi huuhaaksi. Ancient astronaut -teoriat taas samaistettiin Erich von Dänikeniin, jonka kirjoitusten lukuisat virheet ja kyseenalaiset tulkinnat ovat tarjonneet aseita kiitollisten vastustajien käsiin.

Skeptikoiden valistustoiminta ei pystynyt estämään 90-luvun ufoinnostuksen syntyä. On kuitenkin mahdollista, että valistuksella on ollut jotain merkitystä: tieteellisesti suuntautunutta ja reaalimaailmaan keskittyvää ufokirjallisuutta - mukaanlukien ancient astronaut -teoriat - ei olla juurikaan uusimman ufoaallon yhteydessä nähty. Mahdollisesti skeptikoiden ja tiedeyhteisön yhteisen tyrmäyksen uhka on onnistunut säikäyttämään paitsi kirjoittajat itsensä, myös osan kustantajista ja muista julkisuuden kanavista. Tyrmätessään tieteellisesti suuntautuneen ja - vähintään alitajuisesti - tiedeyhteisön hyväksyntää kaipaavan tutkimuksen, skeptikot ovat omalta osaltaan sysänneet ufologiaa henkisyyden ja ufouskon tielle.

⁴⁵⁵Tiede 2000 1/1980 - 1/1996.
⁴⁵⁶Kuitunen, Kalevi, "Paranormaalien ilmiöiden kriitikot järjestäytyivät", Ultra 5/1987.
⁴⁵⁷Ollikainen, Marketta, "Tuokiokuvia Skepsiksen kymmenvuotistaipaleelta", Skeptikko 2/97.
⁴⁵⁸Karttunen, Hannu, "Ufot, ifot ja pienet vihreät henkilöt", teoksessa Paholaisen asianajaja, s.170-187.
⁴⁵⁹Kuure; Kyröläinen; Nyman; Piironen, Katoavatko ufot? -ufoilmiön kriittistä tarkastelua.
⁴⁶⁰Skeptikko 1/1988 - 2/1996. Dänikenin nimi esiintyy kuitenkin kerran häneen, tai ancient astronaut -teorioihin liittymättömän jutun otsikossa. Edelman, Nils, "Erich Schulte-Berge - Velikovskin ja von Dänikenin tuntematon haastaja", Skeptikko 2/1989.
⁴⁶¹Pietiläinen, Kimmo, "Kalevalan synty", Skeptikko 1/1995. Mainittakoon, että jos artikkeli olisi ilmestynyt esim. jossakin rajatiedon julkaisussa, sitä ei todennäköisesti olisi ymmärretty pakinaksi.
⁴⁶²Mäntylä, Jorma, "Kun Dänikenin maya-kupla puhkesi", Skeptikko 2/1996. Däniken on pitänyt Palenquen sarkofagia yhtenä parhaista todisteista teorioidensa puolesta. Myös Ultran sivuilla on hyökätty Dänikenin sarkofagi -selitystä vastaan. Olavi Noronen kirjoitti vuonna 1981 kaksiosaisen laajan artikkelin "Onko Dänikenillä psyykkisiä ongelmia" jossa hän keskittyi erityisesti Palenquen hautalaattaan. Noronen palasi asiaan vielä v. 1995, jolloin hän kirjepalstalla pitää hautalaatan kuviota elämänpuuna, jota ympäröivät lintu ja vartijat. Noronen, Olavi, "Onko Dänikenillä psyykkisiä ongelmia 1-2", Ultra 2/1981; 3/1981; Noronen, Olavi, "En muista sanoneeni Dänikeniä hulluksi", Ultra 9/1993.

Paluu alkuun

8.9. Tiedeyhteisön vastaus oli tyrmäävä

Rajatieteiden ja ufologian nousu aiheutti 1970-luvulla ärtymystä monissa yksittäisissä tieteen tekijöissä. Ancient astronaut -teoriatkin yrittivät parhaansa mukaan haastaa virallista tiedettä debattiin. Tiedemiesten silmissä taas luonnontieteellisen tietämyksen ja valistuksen puute näytti ajavan ihmisiä sankoin joukoin huijausten uhreiksi. Tiedeyhteisössä heräsikin tarve ulostuloon ja avautumiseen suuren yleisön suuntaan. Nämä vahvemmin 70-luvun lopulla esiin nousseet ajatukset konkretisoituivat Skepsis ry.:n syntyessä vasta 80-luvulla, jolloin ufoilmiö oli huippuajoistaan hiipunut ja liki kuollut. Tiedevalistus ei kuitenkaan estänyt uusimman ufo-innostuksen syntyä; vieläpä monilta osin entistä epätieteellisemmässä muodossa. Onkin ilmeistä, että ufologia tarjoaa vastauksia tarpeisiin, joita mikään määrä tieteellistä valistusta ei pysty tyydyttämään.

Ufologien harras toive tunnustetusta asemasta osana tiedettä ei toteutunut, koska tiedeyhteisö ei oman sisäisen kulttuurinsa ja asenteidensa vuoksi ollut valmis ottamaan käsiteltäväkseen mitään ulkopuolelta tulevaa monisäikeistä ongelmavyyhtiä, varsinkin jos ilmiötä ei voida hyväksytyillä metodeilla - esim. kokeita järjestämällä - todeta. Lisäksi ufologiasta syntynyt mielikuva oli Suomessa muodostunut paljolti "uskovaisufologien" kirjojen pohjalta, ja tieteellisesti päteviäkin teoksia rasitti "ylenmääräinen oman aihepiirin puolustelu, jopa lähetysmentaliteetti"⁴⁶³. Tarve välttää repivää julkista riitelyä on varmasti myös vaikuttanut siihen, että uskovaisufologien ja ufouskovaisten näkemysten on ulkopuolisen silmin nähty edustavan kaikkia ufologeja.

Ancient astronaut -teorioille - ja koko ufologialle - tieteellisyys on ollut tavallaan "elämän ja kuoleman" kysymys. Tieteellisyydestä ollaan kannettu huolta ja taitettu peistä niin ufologien sisäisissä kiistoissa, kuin ufologian ja sen kriitikoiden välisessä debatissa. Yksittäiset tiedeyhteisön jäsenet pyrkivät aktiivisesti torjumaan ufologian kvasitieteenä. Jotkut hyvin harvat tiedemiehet osallistuivat itse ufotutkimukseen. Suurin osa tiedeyhteisöstä pysyi kuitenkin välinpitämättömänä ufokysymyksen suhteen, eikä tuntenut tarvetta ryhtyä tutkimaan sitä. Ufotutkijat eivät kuitenkaan menettäneet toivoaan. He uskoivat, että paremmin organisoitumalla, ja tuottamalla tieteellisesti pätevää tutkimusmateriaalia he "pääsisivät järjestelmän helmaan". Toinen mahdollisuus olisi ollut kansalaisten ja järjestöjen poliittinen painostus, jolla saataisiin yhteiskunnan päättävät tahot määräämään tiedeyhteisön tutkimaan ufoilmiötä⁴⁶⁴. Vuoden 1975 ufokirje presidentti Kekkoselle oli tuloksettomaksi jäänyt yritys tähän suuntaan.

Ufologien omassa tieteellisyyden vaalimisessa erityisesti Erich von Däniken on ollut usein ankaran arvostelun kohteena. Ancient astronaut -teoriat ovat kuitenkin olleet hyväksyttävämpiä kuin esim. kanavoimalla saadut kontaktiviestit. Silloin, kun julkisuudessa yleisemmin esim. kirja-arvosteluissa esitettiin kritiikkiä ancient astronaut -teorioita kohtaan, käytiin useimmiten joko hyökkäykseen Dänikenin henkilöä kohtaan tai vedottiin teorioiden epätieteellisyyteen.

Ancient astronaut -teorioita syytettiin mm. todisteiden valikoivasta käytöstä, eli huomioitiin vain omaa teoriaa tukevat todisteet ja sivuutettiin muut, uudempien tutkimustulosten sivuuttamisesta silloin, kun vanhemmat ja jo kumotut tulokset tukivat omaa teoriaa, epäilyttävän lähdemateriaalin käytöstä ja lähdekritiikin puutteesta. Dänikeniä syytettiin jopa suoranaisesta todistusaineiston väärentämisestä ja valehtelemisesta. Eräs muinaisiin vierailijoihin uskoneiden yleinen perusvirhe oli usko siihen, että menneisyyden ihmiset olisivat tunteneet paremmin oman historiansa kuin nykyajan tutkijat, koska heidän aikanaan aiemmat tapahtumat olivat ajallisesti lähempänä. Ylipäätänsä ancient astronaut -teorioiden tieteellisyyden hyväksymisen esteenä oli se, että usein alan kirjailijoilla oli teoria ja johtopäätökset valmiina tutkimusta aloittaessa. Sitten piti enää löytää todisteita, jotka tukisivat valmiita johtopäätöksiä. Tämä lähtökohta johti ongelmiin, kun reaalimaailma piti saada vastaamaan omaa ideaa. Ajatus muinaisista vierailijoista nähtiin myös ateistisen ja humanistisen maailmankuvan vastaisena. Täysimittainen ancient astronaut -teoriahan paitsi edellyttää avaruudellisen "luojan" olemassaoloa, myös vähättelee ihmisen omaa kykyä kehittyä, ja kyetä itse menneisyyden kulttuurien saavutuksiin.

Muinaisista vierailijoista kirjoittavien päämääränä oli haastaa tiedeyhteisö debattiin, jossa he voisivat tuoda esiin omat todisteensa ja teoriansa. Toteutuessaan tämä olisi johtanut väistämättä menestykseen: teoriassa Däniken hengenheimolaisineen olisi voinut todisteillaan ja perusteluillaan saada tiedeyhteisön omien ajatustensa kannattajaksi. Tuolloin vanhat totuudet olisi hylätty, ja ancient astronaut -teoriasta olisi tullut uusi virallinen totuus. Vaikka näin ei olisi käynyt, jo tasa-arvoiseen debattiin - jossa todisteita ja päätelmiä olisi punnittu samalla tieteellisellä vakavuudella kuin mitä tahansa tieteellisiä löytöjä tai uusia teorioita - ryhtyminen olisi merkinnyt jonkinlaisen tieteellisen aseman tunnustamista. Ancient astronaut -teorioiden puolustajat pitivät tiedeyhteisön itsepintaista kieltäytymistä tasa-arvoisesta debatista järjenvastaisena⁴⁶⁵. Kieltäytyminen oli kuitenkin loogista, sillä tiedeyhteisöllä ei ollut mitään mielenkiintoa moisen tunnustuksen antamiseen mielestään epätieteelliselle teorialle. Niinpä ancient astronaut -teorioiden kritiikissä käytettiin varsin harvoin mitään varsinaista argumentointia tai näkökantojen perusteluja.

Edes jonkinlaista tieteellistä tukea ancient astronaut -teoriat saivat panspermia -teoriasta, jonka mukaan jokin sivilisaatio olisi voinut lähettää avaruuteen "elämän siemeniä", jotka olisivat levittäneet ja synnyttäneet elämän maapallolla. Ruotsalainen kemian nobelisti Svante Arrhenius esitti tätä jo vuosisadan alussa. Kiistelty, mutta myös tunnustettu tähtitieteilijä Fred Hoyle on pitänyt teoriaa esillä viime vuosikymmeninä⁴⁶⁶.

Teoriat muinaisten vierailijoiden vaikutuksesta ihmiskunnan menneisyyteen ja erityisesti Erich von Däniken löysivät itsensä usein vähemmän mairittelevasta seurasta: ufologia yleensä ja ancient astronaut -teoriat sen osana käsiteltiin lukuisissa yhteyksissä astrologian, kummitusten, ennustamisen, okkultismin ja muun enemmän tai vähemmän huuhaan seassa. Däniken, joka mielellään vertaa itseään Brunoon ja Galileoon, löysi itsensä samasta lauseesta Velikovskin ja Adamskin kanssa. Ehkä yhteisen Pääsiäissaari -kiinnostuksen ansiosta Dänikenin yhteydessä usein mainittiin myös Thor Heyerdahl. Ottaen huomioon Heyerdahlin nuivan suhtautumisen Dänikenin ja hänen kaltaistensa perusideaan⁴⁶⁷, voidaan olettaa Heyerdahlin olevan vähemmän imarreltu rinnastuksista.

Tiedeyhteisön reagoinnissa ajatukseen muinaisista vierailijoista, alkaen ensimmäisistä yksittäisten tiedemiesten puheenvuoroista aina järjestäytyneiden skeptikoiden kritiikkiin saakka, on nähtävissä selvä trendi: ancient astronaut -teorioiden vastustus on voittanut koko ajan alaa niihin positiivisesti tai neutraalisti suhtautuvilta. Toinen selvästi nähtävissä oleva asia on Dänikenin korostunut asema. Heti ensimmäisen kirjansa ilmestymisestä vuonna 1968 lähtien Däniken vei miltei kaiken tiedeyhteisöltä muinaisille vierailijoille liienneen huomion. Silloinkin, kun joku muu onnistui jonkin verran nousemaan julkisuuteen, Däniken tuotiin jatkuvasti esiin.

Däniken sai kyllä huomiota, mutta se ei totisesti tarkoittanut sitä, että tiedeyhteisö olisi hyväksynyt hänen väitteensä, tai edes ryhtynyt tutkimaan niitä. Sitävastoin "dänikenismistä" tuli yleistermi ja lyömäase tarkoittamaan tarkoitushakuista ja sensaatioita tavoittelevaa näennäistutkimusta. Dänikeniin vertaamisesta tuli loukkaus, jolla vertaamisen uhriksi joutunut henkilö, teos, teoria tai idea luokiteltiin halveksittavaan pseudotieteiden kastiin. Dänikenin pilkkaamisen voi katsoa yhdistäneen yksittäisiä tieteenharjoittajia yli tieteiden välisten rajojen. Dänikenistä tuli tässä mielessä niin hyödyllinen, että jos häntä ei olisi ollut, hänet olisi pitänyt keksiä. Tavallaan dänikenismi -termin juurtuminen kielenkäyttöön, ja Dänikeniin viittaaminen yleisesti tunnistettuna kulttuurisena symbolina, on kestävintä, mitä ancient astronaut -teoriat Suomessa saivat aikaan.

⁴⁶³Sammaliho, Untamo, "Miksi ufologiaa vierotaan - 2". Humanoidien maailma 6-7/1974. Sammaliho nimeää uskovaisufologeiksi kristityt Juho Tenhiälän ja Leo Mellerin, mutta myös kontaktikirjailijat Adamskin, Fryn, Telanon ja Berletin.
⁴⁶⁴Sammaliho, mt. Yhdysvalloissa tämä menetelmä tehosi, sillä tieteellinen Condonin komitea perustettiin kansalaisten painostettua kongressia.
⁴⁶⁵Dr. Schievilla, Pasqual S., "The irrational response of scientists to the ancient astronaut hypothesis", Ancient Skies Nro 5, vol 10.
⁴⁶⁶Markkanen, Olavi, "Science fiction ja kvasitiede", Tähdet ja Avaruus 2/1983.
⁴⁶⁷"Sanoa nyt että he tulivat avaruudesta! Eivätkö he tiedä, että Amerikassa oli ihmisiä ennen Kolumbustakin? Varsinaista Etelä-Amerikan alkuväestön pilkkaa. Tv-dokumentti "Matkoja itään ja länteen".

Paluu alkuun

9. Menestystä ilman tunnustusta

Ufot ovat olleet maassamme kestopuheenaihe heti modernin ufoilmiön ensimmäisistä vuosista 40-luvun lopulta lähtien. Kiinnostus ufoihin on kuitenkin ollut aaltomaista. Suurimmillaan ufoinnostus oli 70-luvun alussa, ja 80-luvun hiljaisuuden jälkeen ollaan tällä vuosikymmenellä jälleen eletty ufobuumissa. Menneisyyden vierailijat olivat esillä jo suomalaisen järjestäytyneen ufologian alkuaikoina 60-luvulla. Tuolloin avaruustutkimuksen edistysaskeleet kuulentoineen tasoittivat tietä ajatuksille muiden maailmojen vierailijoista. Erityisesti Erich von Dänikenin valtavan kirjamyynnin ja suuren julkisuuden ansiosta ancient astronaut -teoriat olivat olennainen osa ufoilmiötä sen ollessa vahvimmillaan 70-luvun alussa. Kiinnostus ufoihin alkoi kuitenkin hiipua, ja samoin kävi muinaisille vierailijoille. Däniken onnistui vierailullaan vuonna 1977 vielä jossain määrin nousemaan parrasvaloihin, mutta sitten hänenkin saamansa julkisuus väheni ja kääntyi kielteiseksi. Tultaessa 80-luvulle Däniken alkoi unohtua, ja vain Tom Pellertin viimeisellä Suomessa julkaistulla ancient astronaut -kirjallaan nostattama keskustelu siirsi menneisyyden vierailijoiden lopullista poistumista suomalaisesta julkisuudesta 80-luvun puoliväliin. Ufologian uuden nousun aikana ancient astronaut -teoriat eivät ole kokeneet renesanssia. Julkisuuden huomio on kohdistunut henkisiin kontaktiviesteihin, ja muinaisia vierailijoita on muistettu vain ufologien omassa keskuudessa.

Ancient astronaut -teoriat asettavat kyseenalaisiksi uskontojen pyhät opinkappaleet. Kirkko instituutiona - tai papisto kollektiivina - ei kuitenkaan ottanut muinaisiin vierailijoihin, tai ufologiaan ylipäätään, mitään kantaa. Joillakin yksittäisillä papeilla, erityisesti Arvi Merikalliolla, oli suuri rooli ufologiassa 60- ja 70-luvuilla. Ancient astronaut -teorioiden Raamatun tulkinnat herättivät jonkin verran vastustusta kirja-arvosteluissa ja muussakin julkisuudessa. Raamatun auktoriteettia halventavien ancient astronaut -teorioiden systemaattinen vastustus jäi kuitenkin fundamentalistikristittyjen, eli käytännössä Leo Mellerin ja Kuvan ja Sanan harteille. Meller oli itsekin 70-luvun alkuun saakka aktiivinen ufologi, kunnes hän tuolloin vakuuttui ufojen saatanallisesta alkuperästä. Siitä pitäen hänet on tunnettu maamme kiivaimpana ufologian vastustajana. Fundamentalistikristittyjen maailmankuvan mukaan Raamattu on sanasta sanaan totta, joten jumalallisten ihmeiden selittäminen humanoidien tekemisiksi on suuri loukkaus. Jo ajatus elämästä maan ulkopuolella koettiin kreationistisen maailmankuvan vastaiseksi. Lisäksi varsinkin älyllinen elämä muualla asettaisi ihmisen ainutlaatuisen aseman Jumalan luomakunnassa kyseenalaiseksi. Toisaalta Meller kumppaneineen on ollut ensimmäisenä myöntämässä ufoilmiön todellisuuden. Ufojen takana ei kuitenkaan ole nähty vieraita sivilisaatioita, vaan lähinnä demoninen henkimaailma.

Ufotutkijoilla oli 70-luvulla vahva pyrkimys saada ufologia osaksi virallista tiedettä. Tieteellisesti ajattelevat ufotutkijat jäivät kuitenkin helposti äänekkäiden ufouskovien tai uskovaisufologien varjoon. Tiedeyhteisö näkikin paremmaksi koko ufologian torjumisen, ja korvaavan valistuksen tarjoamisen. Tiedeyhteisössä vierastettiin ufoilmiön kaltaista ulkoapäin tyrkytettyä ongelmavyyhteä, jota ei voinut edes toistaa laboratoriossa. Aktiivinen kvasitieteiden - joihin ufologiakin laskettiin - vastustaminen käynnistyi 70-luvun lopulla lyhytikäiseksi jääneiden Alfa -lehden ja Kriittisen tutkimusryhmän myötä. Samanlaista skeptistä ajattelua, osin samojen henkilöiden toimesta, tuotiin esiin tuolloin muuallakin, erityisesti Vapaa Ajattelija -lehdessä. Seuraavalla vuosikymmenellä Ursan Tähdet ja Avaruus -lehti tarjosi skeptikoille kanavan näkemystensä julkituomiseen. Nyttemmin 80-luvun lopulla syntyneet Skepsis ry. ja Skeptikko -lehti ovat toimineet luonnollisena foorumina skeptiselle ajattelulle.

Ancient astronaut -teoriat heittivät haasteen erityisesti historiatieteelle ja arkeologialle, väittiväthän ne nimenomaan nykyistä historiantulkintaa vääräksi. Historioitsijat eivät kuitenkaan tarttuneet haasteeseen, ja arkeologi Ojamaa-Koskisen katkera purkaus jäi yksittäiseksi. Skeptikot yleisemmin ovat kuitenkin arvostelleet muinaisten vierailijoiden teorioita. Ancient astronaut -teoriat on koettu epätieteellisiksi, eli vallitsevan tiedekäsityksen vastaisiksi, koska ne eivät ole ajattelunsa lähtökohdillaan, lähteidensä ja todisteidensa valinnallaan ja käytöllään, lähdekritiikillään, tutkimusmetodeillaan tai johtopäätöksillään täyttäneet tieteelliseksi katsotun tutkimustyön kriteerejä. Koska koko kysymys menneisyyden vierailijoista on tuomittu turmiolliseksi ja haitalliseksi huuhaaksi ja pseudo- tai kvasitieteeksi, ei ole myöskään tunnettu tarvetta tarkastella yksittäisiä ajatuksia tai todisteita tasa-arvoisessa ja tieteellisessa debatissa. Ancient astronaut -teorioiden ei olekaan aina koettu ansaitsevan perusteltua ja argumentoitua kritiikkiä, vaan erityisesti Dänikenin arvostelussa mentiin asiakysymysten sijasta usein henkilökohtaisuuksiin.

Ancient astronaut -teoriat kiinnostivat ihmisiä siksi, että ne tarjoavat vastauksia ihmisen kaikkein tärkeimpiin ja suurimpiin kysymyksiin. Onko jumalaa olemassa?, Onko ihminen yksin maailmankaikkeudessa? Mistä ihminen on tullut? Mikä ihminen on? Ancient astronaut -teorioiden kaupallinen menestys ja julkisuudessa saama huomio niin maailmalla kuin Suomessakin oli suurta. Huippuaikana kirjoja myytiin painos toisensa jälkeen, ja ajatus menneisyyden vierailijoista koettiin keskustelemisen arvoiseksi. Tämä ei kuitenkaan riittänyt muinaisista vierailijoista kirjoittaville, vaan he olisivat kaivanneet itselleen ja teorioilleen julkista, ja erityisesti tiedeyhteisön tunnustusta ja hyväksyntää. Sitä he eivät koskaan saaneet.

Tutkimuksessani olen selvittänyt ancient astronaut -teorioiden vaiheet ja niiden vastaanoton Suomessa. Koska muinaiset vierailijat ovat olleet kiinteä osa ufologiaa, otin samalla selvää koko ufoilmiön ja ufologian historiasta maassamme. Kuten niin usein käy, työni jättää jälkeensä useampia uusia kysymyksiä, kuin mihin se vastaa. Käytettävissä olleen ajan ja pro graduun soveliaan sivumäärän rajoitukset estivät mm. kirja-arvostelujen järjestelmällisen analyysin ja vertailun. Kiitos kustantajien kirja-arvosteluarkistojen, tämä työ olisi ollut mahdollista tehdä. Mitä olisikaan paljastanut esimerkiksi vertaileva tutkimus eri lehtien välillä? Monessa kohtaa työssäni olenkin joutunut tyytymään asioiden ja näkemysten esille tuomiseen vain esimerkkien kautta. Varsinkin yleisistä lehtijutuista olen voinut tutkia vain pienen osan, ja niistäkin tuoda työssäni esiin vielä harvemman. Olen tältä osin lähtenyt siitä, että yksittäisetkin artikkelit kertovat omana aikanaan käydystä keskustelusta, ja niistä argumenteista joilla keskustelua käytiin. Eri lehtien järjestelmällinen läpikäyminen ja Suomen ufotutkijoiden lehtileikearkisto toisivat esiin mitä todennäköisimmin tuhansia muinaisia vierailijoita käsitelleitä artikkeleita. Siinä olisi materiaalia paitsi tämän työn johtopäätösten tarkentamiseen, myös kokonaan uusiin kysymyksiin vastaamiseen. Ylipäätään kysymys siitä, mitä tämä kaikki kertoo meistä ja ajastamme, jäi monelta osin yhä odottamaan jatkotutkimuksia.

Lähdemateriaalin kattavuudessa onnistuin parhaiten menneisyyden vierailijoihin liittyvien ajatusten etsimisessä ufologisesta kirjallisuudesta ja lehdistöstä, tosin jouduin niidenkin osalta esityksessäni tyytymään esimerkinomaiseen esille tuontiin. On vaikea uskoa, että niissä hyvin harvoissa ufologisissa kirjoissa tai lehdissä, joita en onnistunut saamaan käsiini, voisi olla mitään, mikä muuttaisi käsitystä ancient astronaut -teorioiden asemasta osana ufologiaa. Tältä osin on kuitenkin mahdollista monipuolistaa ja syventää näkemystä asianomaisten haastattelujen kautta. Myös eri ufoyhdistysten ja -kerhojen arkistoista voi vielä löytyä asiaan liittyvää aineistoa. Niin uskonnollisen kuin tiedeyhteisönkin reaktion osalta uskon löytäneeni riittävästi olennaista aineistoa johtopäätösten tekoa varten. Näiltä osin en toki ole päässyt samaan kattavuuteen, kuin ufologisessa materiaalissa.

Tätä tutkimusta tehdessäni esiin nousseet uudet kysymykset ovat olleet kahden suuntaisia: toiset kysymykset ovat suuntautuneet suuremman tarkkuuden hakemiseen ja tiedon syventämiseen, toiset taas laajemman kuvan saamiseen ja suurempien kokonaisuuksien hahmottamiseen. Tutkimuksessani törmäsin lukuisiin ihmisiin ja yhteisöihin, jotka tuntuvat suorastaan kutsuvan tutkijaa luokseen. Vain yhtenä esimerkkinä mainittakoon Planetistien ja Interplanetistien synty, elämä ja kuolema kaikkine vaiheineen, kiistoineen ja värikkäine henkilöineen. Niin tiedeyhteisön kuin uskonnollisten tahojenkin osalta esiin nousi monia lisäsyventymistä kaipaavia henkilöitä. Esimerkiksi Leo Meller ja Voitto Viro ovat herättäneet paljon ristiriitaisia tunteita ja suoranaista vastustusta. Ehkä mielenkiintoisin lähdemateriaalistani noussut, ja tarkentamista kaipaava kysymys on poliittisten ja yhteiskunnallisten näkemysten vaikutus suhtautumisessa ufologiaan ja menneisyyden vierailijoihin. Eräs mielenkiintoinen seikka, joka myös kaipaa lisäselvitystä, on menneisyyden vierailijoiden ja science fictionin välinen suhde. Tietenkin myös moni ancient astronaut -kirjoissa esitellyistä arvoituksista kutsuu seikkailunhaluista tutkijaa.

Laajemman kokonaisuuden hahmottamiseen tähtäävistä kysymyksistä itsestäänselvin on ancient astronaut -teorioiden maailmanlaajuisen, - tai edes jonkun muun maan - vastaanoton selvittäminen, ja vertaaminen Suomen tilanteeseen. Esimerkiksi se, että jokainen suomalaisen ancient astronaut -kirja nousi kristilliseltä pohjalta, tuntuu ainutlaatuiselta, mutta ilman vertailevaa tutkimusta asiasta ei voi sanoa mitään varmaa. Tällainen vertaileva tutkimus auttaisi myös ymmärtämään paremmin suomalaisen yhteiskunnan vastausta ancient astronaut -teorioille. Yksi luonnolliselta tuntuva tapaa laventaa tätä tutkimusta olisi laajentaa sen aihepiiriä käsittämään koko ufologia tai koko rajatiedon alue. Ufologian osalta tämä oikeastaan suurelta osin jo toteutui, koska menneisyyden vieraat on ollut niin olennainen osa ufoilmiötä. Rajatiedon kokonaisuutta lukemattomine vivahteineen on tässä työssä kuitenkin vasta raapaistu.

Ancient astronaut -teorioita voidaan pitää vaihtoehtoisena tapana ymmärtää historiaa. Menneisyyden vierailijoilla on tällä saralla useita kilpailijoita, kuten uponneen Atlantiksen tai Graalin maljan etsintä, Thor Heyerdahlin teoriat muinaisista merireiteistä, kiistat todellisista Amerikan löytäjistä, Immanuel Velikovskin ajatukset kosmisista katastrofeista historian ohjaajina ja jopa kreationismi 6000 vuotta vanhoine maailmoineen. Näiden selvittäminen tarjoaisi uutteralle historioitsijalle tilaisuuden kurkistaa ihmisen mieleen ja nähdä, mihin kaikkiin tarpeisiin historiasta voidaankaan löytää vastaus.

Paluu alkuun

10. Liite

LIITE 1

Taulukko 1 sisältää 89 mukaan kelpuuttamaani vuoden 1994 loppuun mennessä ilmestynyttä ufokirjaa, jotka olen jakanut perusluonteensa mukaisiin kategorioihin. Lisäksi olen luokitellut kirjat sen mukaan, missä määrin ne sisältävät ancient astronaut -teorioita.

SUOMESSA ILMESTYNEET UFOKIRJAT 1962 - 1994

Kirjat on luokiteltu kahdeksaan kategoriaan Tapani Kuninkaan luomaa jakoa mukaillen⁴⁶⁸:

Kirjat on myös luokiteltu sen mukaan, missä määrin ne sisältävät menneisyyden ilmiöitä ja ancient astronaut-teorioita:

AAA = Käsittelee kokonaan tai pääasiassa menneisyyden ilmiöitä ancient astronaut -teorioiden kannalta.

AA = Uskoo ancient astronaut -teoriaan tai käsittelee sitä, mutta käsittelee pääasiassa muuta.

A = Käsittelee myös menneisyyden ilmiöitä, mutta ei ota kantaa tai usko ancient astronaut -teoriaan, tai ainoastaan mainitsee sen.

Ei-A = Ei käsittele menneisyyden ilmiöitä.

Menneisyyden raja noin v.1800⁴⁶⁹.

⁴⁶⁸Kuningas jakaa kirjat yhdeksään kategoriaan. Tässä yhdeksäs kategoria "humanoidit" on yhdistetty kontakteihin. Kuningas, Tapani, "Sata ufokirjaa", Ultra 4/95.
⁴⁶⁹Perustuu amerikkalaisen ufotutkija Ivan T. Sandersonin luomaan aikausijakoon. Kuningas, Ufojen jäljillä, s.11-12. Katso taulukot 1 ja 2.

1962

Leslie, Desmond, Lentävät lautaset, onko niitä? 1 osa. Kustannus OY Vimana, Porvoo 1962. Historia. AAA..

Adamski, George, Lentävät lautaset, onko niitä? 2 osa. Kustannus OY Vimana, Porvoo 1962. Kontaktit. A.

Adamski, George, Olen ollut lentävällä lautasella. Kustannus OY Vimana, Porvoo 1962. Kontaktit. AA.

Daniel W.Fry: lentävät lautaset kertovat. Kustannus OY Vimana, Porvoo 1962. Kontaktit. A.

1966

Telano, Rolf, Borealis: Tulemme avaruudesta. Interplanetistit r.y., Helsinki 1966. Kontaktit. AA.

1967

Lilius-Mustapa, Margit, Ihminen ja avaruuden avautuminen. Omakustanne 1967. Kontaktit. Tiedot puuttuvat.

1968

Däniken, Erich von, Vieraita avaruudesta. Kirjayhtymä, Helsinki 1968. Historia. AAA.

Edwards, Frank, Lentävien lautasten arvoitus. Otava, Helsinki 1968. Ufohavainnot. A.

Rehn, K. Gösta, Lentävät lautaset. Tammi, Helsinki 1968. Ufohavainnot. A.

1970

Rehn, K. Gösta, Uusinta tietoa lentävistä lautasista. Otava, Helsinki 1970. Ufohavainnot Ei-A.

Däniken, Erich von, Takaisin tähtiin. Kirjayhtymä, Helsinki 1970. Historia. AAA.

Kuningas, Tapani, Ufoja Suomen taivaalla. Kirjayhtymä, Helsinki 1970. Ufohavainnot. A.

1971

Khuon, Ernst von (toim.), Tulivatko jumalat tähdistä . Kirjayhtymä, Helsinki 1971. Tiedekirjat. AAA.

Kolosimo, Peter, Toisilta tähdiltä. Kirjayhtymä, Helsinki 1971. Historia. AAA.

Kuningas, Tapani, Ufojen jäljillä. Kirjayhtymä, Helsinki 1971. Ufohavainnot. A.

1972

Bowen, Charles, Humanoidit. Otava, Helsinki 1972. Kontaktit. A.

Lax, Soini, Pudasjärven ufot. Kirjayhtymä, Helsinki 1972. Ufohavainnot. A.

Sjögren, Reijo, Mies toisesta maailmasta ja muita ufoilmiöitä. Otava, Helsinki 1972. Ufohavainnot. AA.

Kuningas, Tapani, Operaatio ufo. Kirjayhtymä, Helsinki 1972. Luettelot. A.

Tenhiälä, Juho, Usko ja ufot. Karisto, Hämeenlinna 1972. Uskonto. AAA.

1973

Hynek, J. Allen, Ufot, toden rajamailla. WSOY, Helsinki 1973. Tiedekirjat. Ei-A.

Meller, Leo, Ufot ja maailmanloppu. Kuva ja sana, Helsinki 1973. Uskonto. AAA.

Rehn, K. Gösta, Ufoja näkyvissä. Tammi, Helsinki 1973. Ufohavainnot. Ei-A.

Berlet, Artur, Avaruuslaivalla planeetalta planeetalle. Kustannus OY Jaanes, Helsinki 1973. Kontaktit. Ei-A.

Foinix, Hesiodos (Siitoin, Pekka), Yhteys ufoihin ja henkimaailmaan. Turun hengentieteen seura, Forssa 1973. Uskonto. AA.

Däniken, Erich von, Tulimmeko tähtien takaa? Kirjayhtymä, Helsinki 1973. Historia. AAA.

Tomas, Andrew, Emme ole ensimmäiset - hämmästyttäviä löytöjä menneisyyden hämärästä. Otava, Helsinki 1973. Historia. AA.

Kuningas, Tapani, Muukalaisia ja humanoideja. Kirjayhtymä, Helsinki 1973. Kontaktit. A.

Heiskanen, Raimo (toim.), Vimana - vuosikirja 1973. Interplanetistit ry., Helsinki 1973. Vuosikirjat. A.

Jupiterin kuun humanoidi, Elämää maailmankaikkeudessa - suomalainen kontakti 1970-72. Mysteeni 1973. Kontaktit. AA.

Erler, Rainer, Valtuuskunta. Weilin+Göös, Helsinki 1973. Tieteiskirjat. A.

1974

Pyhälä, Timo (toim.), Vimana - vuosikirja 1974. Interplanetistit ry., Helsinki 1974. Vuosikirjat. AA.

Blumrich, Josef F., Kun taivaat aukenivat. Kirjayhtymä, Helsinki 1974. Uskonto. AAA.

Landsburg, Alan & Sally, Salattu maailma. Gummerus, Jyväskylä 1974. Historia. AAA.

Däniken, Erich von, Kaikuja avaruudesta. Kirjayhtymä, Helsinki 1974. Historia. AAA.

Shedd, Jonathan (Siitoin, Pekka), Ufot, uskonto ja paholainen. Turun hengentieteen seura 1974. Uskonto. AA.

Sjögren Reijo, Humanoidien maailma - vuosikirja. Omakustanne 1974. Vuosikirjat. Ei-A.

Puharich, Andrija, Uri Geller - elämä ja mysteeri. WSOY, Helsinki 1974. Kontaktit. AA.

1975

Taylor, John, Mustat aukot, tuhoutuuko maailmankaikkeus? Weilin+Göös, Helsinki 1975. Tiedekirjat. AA.

Tomas, Andrew, Kosmista elämää etsimässä. Otava, Helsinki 1975. Historia. AAA.

Pajuluoma Anne, Tyttö Siriukselta. Alea-kirja 1975. Kontaktit. A.

1976

Blum, Ralph & Judy, Maanpiirin tuolta puolen. WSOY, Helsinki 1976. Ufohavainnot. AA.

Heiskanen, Raimo, Vimana - ufokatsaus 1976. Interplanetistit, Helsinki 1976. Vuosikirjat. AA.

1977

Telluslainen, Ilona, Avaruuden lähetti. Omakustanne 1977. Kontaktit. Ei-A.

Nousiainen, Olli (toim.), Vimana - vuosikirja 1977. Interplanetistit ry., Helsinki 1977. Vuosikirjat. Ei-A.

Däniken, Erich von, Todisteita tuntemattomasta. Kirjayhtymä, Helsinki 1977. Historia. AAA.

Baxter, John; Atkins, Thomas, Kun taivas sylki tulta. Tammi, Helsinki 1977. Historia. Ei-A.

1978

Däniken, Erich von, Olen oikeassa! Kirjayhtymä, Helsinki 1978. Historia. AAA.

Nousiainen, Olli (toim.), Vimana - vuosikirja 1978. Interplanetistit ry., Helsinki 1978. Vuosikirjat. A.

1979

Däniken, Erich von, Menneisyyden profeetta. Kirjayhtymä, Helsinki 1979. Historia. AAA

Lina, Jyri, Ufotutkimuksesta Neuvostoliitossa. Alea-kirja, 1979. Ufohavainnot. AA.

Berlitz, Charles, Arvoitus syvenee. Otava, Helsinki 1979. Historia. A.

Ufo - lentävät lautaset 1. Kustannus OY Semic 1979. Ufohavainnot⁴⁷⁰. A.

Ufo - lentävät lautaset 2. Kustannus OY Semic 1979. Ufohavainnot⁴⁷¹. A.

Matero Veikko, Uusi aika. Omakustanne 1979. Kontaktit⁴⁷². A.

⁴⁷⁰Kuninkaan mukaan tieteiskirja.
⁴⁷¹Kuninkaan mukaan tieteiskirja.
⁴⁷² Kuninkaan mukaan uskonto.

1980

Kyröläinen, Juhani; Teerikorpi, Pekka, Ufojen arvoitus. Tähtitieteellinen yhdistys ursa, Helsinki 1980. Tiedekirjat. Ei-A.

1981

Berlitz, Charles; Moore, William L., Roswellin lentävän lautasen arvoitus. Otava, Helsinki 1981. Ufohavainnot. A.

Matero, Veikko, Suutelemisen ihanuus. Omakustanne 1981. Kontaktit. Ei-A.

Ernsting, Walter, ...ja sinä päivänä jumalat kuolivat. Karisto, Hämeenlinna 1981. Tieteiskirjat. AAA.

1982

Tyson, Basil, Ufot - taivaallinen arvoitus. Kuva ja sana, Helsinki 1982. Uskonto. A.

Kolosimo, Peter, Ajaton maa. Karisto, Hämeenlinna 1982. Historia. AAA.

Kuningas, Tapani; Serra, Ilkka, Ultran tietosanasto. Kustannus OY Rajatieto, 1982. Luettelot. A.

Pellert, Tom, Raamatun arvoitus ja Halleyn komeetta. Tammi, Helsinki 1982. Uskonto. AAA.

Matero, Veikko, Finland-tiedote. Omakustanne 1982. Uskonto. Ei-A.

Wirta, Pentti (toim. ), Ufologia 1. Turun ufo ry. 1982. Vuosikirjat. Ei-A.

1983

Leopold, P., Uranuksen tiedemiehiä maapallolla. Sitadel-ryhmä 1983. Kontaktit. Tiedot puuttuvat.

1987

Avaruuden ystävät Denah ja Zudu, Sanoma ihmiskunnalle. Kuopion parapsykologinen seura 1987. Kontaktit. A.

Avaruuden ystävät Denah ja Zudu, Sanoma ihmiskunnalle 2. Kuopion parapsykologinen seura 1987. Kontaktit. A.

1988

Avaruuden ystävät Denah ja Zudu, Sanoma ihmiskunnalle 3. Kuopion parapsykologinen seura 1987. Kontaktit. A.

Avaruuden ystävät Denah ja Zudu, Sanoma ihmiskunnalle 4. Omakustanne 1988. Kontaktit. A.

Koivula, Tapani, Ufojen kosminen viesti. WSOY, Helsinki 1988. Kontaktit. A.

1989

Strieber, Whitley, Ne ovat täällä. Tammi, Helsinki 1989. Kontaktit. A.

Avaruuden ystävät Denah ja Zudu, Sanoma ihmiskunnalle 5. Omakustanne 1989. Kontaktit. A.

1991

Luukanen-Kilde, Rauni-Leena, Tähtien lähettiläs. WSOY, Helsinki 1991. Kontaktit. A.

Ahonen, Lasse (toim.), Vuosiraportti 1990. Suomen Ufotutkijat ry., Kuhmoinen 1991. Vuosikirjat. Ei-A.

1992

Ahonen, Lasse (toim.), Vuosiraportti 1991. Suomen Ufotutkijat ry., Kuhmoinen 1992. Vuosikirjat. Ei-A.

Lidfors, Lennart, Rakkaus, lahja tähdiltä. Gummerus 1992. Kontaktit. A.

1993

Ahonen, Lasse (toim.), Vuosiraportti 1992. Suomen Ufotutkijat ry., Kuhmoinen 1993. Vuosikirjat. Ei-A.

Rauni-Leena Luukanen, Kuka hän on? WSOY, Helsinki 1993. Ufohavainnot. AA.

Boehme, Mirjam de, Hannah löytää parisielunsa. Kustannus OY Taivaankaari, Helsinki 1993. Kontaktit. AA.

Riikonen, Kalevi, Universaalista opetusta kosmoksesta. Tähtitieto, Jyväskylä 1993. Kontaktit. A.

Kuure, Kari A.; Kyröläinen, Juhani; Nyman, Göte; Piironen, Jukka, Katoavatko ufot? -ufoilmiön kriittistä tarkastelua. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, Helsinki 1993. Ufohavainnot. Ei-A.

Laaksonen, Leena, Enokin tiedonkirja 1. Kustannus OY Taivaankaari, Helsinki 1993. Kontaktit. AA.

Hiltunen, Kaija-Liisa, Yhteys avaruudesta. Aquarian Publications, Hämeenlinna 1993. Kontaktit. A.

Jackson, Robert, Ufot - menneisyydestä meidän päiviimme. Kirjayhtymä, Helsinki 1993. Ufohavainnot. A

Riikonen, Liisa, Sateenkaaresta todellisuuteen. Kustannus Oy Taivaankaari, Helsinki 1993. Kontaktit. A.

1994

Ahonen, Lasse; äyräväinen, Tapio, Uforaportti 1. Suomen Ufotutkijat ry, Jyväskylä 1994. Vuosikirjat⁴⁷³. Ei-A.

Kuningas, Tapani; Laitinen, Teuvo E.; Löffman, Markku, 100 ufoa Suomessa. Kirjayhtymä, Helsinki 1994. Ufohavainnot. A.

Novi, Vikto, 170 tuntia maan ulkopuolisten seurassa. Omakustanne 1994. Kontaktit. A.

Yhteensä 89 kirjaa.

Lähteet: Koivula, Ufojen kosminen viesti s.489-490; Kuningas, Tapani, "Sata ufokirjaa", Ultra 4/95; Kuningas, Tapani, "Suomenkielinen ufokirjallisuus", Ultra 1-3/75; Kuningas, Tapani, "Uforintama", Vimana - vuosikirja 1974.

Olen jättänyt Kuninkaan sinänsä ansiokkaasti kokoamasta "Sadasta ufokirjasta" pois lähinnä tieteiskirjallisuudeksi luokiteltavia teoksia, kuten poikien seikkailukirjaston "Lentävien lautasten arvoituksen" vuodelta 1952 ja Arthur C. Clarken sci-fi klassikko "Lapsuuden loppu" vuodelta 1973⁴⁷⁴. Rainer Erlerin "Valtuuskunta" ja Walter Ernstingin "...ja sinä päivänä jumalat kuolivat" pääsivät mukaan koska ne tarjosivat faktaa fiktion seassa, ja vihjailivat olevansa ainakin osittain totta⁴⁷⁵. Mukana oli myös pari vitsikirjaa sekä elokuvien E.T. ja Kolmannen asteen yhteys tarinoihin perustuvia kirjoja⁴⁷⁶. Lisäksi siirsin pokkarikoossa ilmestyneen lehden "Atlantis n:o 12 Ufot ikuinen arvoitus?" käsiteltäväksi muiden lehtien joukossa⁴⁷⁷. Kaksi vuonna 1995 julkaistua kirjaa jäivät pois koska halusin omaan listaani tarkan aikarajauksen. Uskoakseni Kuningas on lisännyt listaansa kirjoja tarkoituksenaan saada teosten määräksi sata, voidakseen otsikolla "sata ufokirjaa" luoda analogian juuri ilmestyneen kirjansa "100 ufoa Suomessa" kanssa.

Tapani Koivulan ufokirjaluettelosta jätin pois mm. Frank Edwardsin "Tieteen tavoittamattomissa", Valittujen palojen "Mysteerien maailman" ja Playfairin ja Hillin "Salatun avaruuden", koska ne käsittelivät enimmäkseen muita mysteerejä kuin ufoja⁴⁷⁸. Myöhemmin muista yhteyksistä kuuluisaksi tulleen Pekka Siitoisen salanimellä Peter von Weltheim kirjoittama "Henget kertovat" on hyvin samankaltainen kahden luettelooni päässeen teoksen kanssa⁴⁷⁹. Jätin sen kuitenkin pois, koska se keskittyy vielä enemmän henkimaailmaan ufojen saaman huomion kustannuksella. Erich von Dänikenin "Ilmestysten arvoitus" käsittelee mystisiä uskonnollisia kokemuksia joten sekään ei mahtunut listalleni⁴⁸⁰. Koivulan luettelosta löytyy myös minulle tuntemattomaksi jäänyt Anne Pajuluoman "Maan ja valon rajalla". Lisäksi Koivula mainitsee teokset "Salaisuus leviää 1-3" kustantajanaan Edistys. Kyseessä lienee sama, kuin ainut Vimana - vuosikirjan listasta pois jättämäni teos "Salaisuus selviää I" kustantajanaan Edistys. Tämä Neuvostoliittolaisen kustantajan kirja käsittelee enimmäkseen muita mysteerejä, kuin ufokysymystä. Ultran vuoden 1975 ufokirjaluettelosta kelpuutin mukaan kaikki kirjat.

⁴⁷³Kuninkaan mukaan ensisijaisesti ufohavainnot, toissijaisesti vuosikirjat.
⁴⁷⁴Meyen, Lentävien lautasten arvoitus; Clarke, Lapsuuden loppu.
⁴⁷⁵Erler, Valtuuskunta; Ernsting, ...ja sinä päivänä jumalat kuolivat. Ernsting sijoittaa humanoidien valvontakeskuksen Suomen Lappiin Utsjoelle.
⁴⁷⁶ Kiotzwinkle, E.T. Muukalainen avaruudesta; Kiotzwinkle, E.T. Muukalainen avaruudesta - kuvakertomus; Spielberg, Kolmannen asteen yhteys.
⁴⁷⁷ Sappinen (toim.), Atlantis n:o 12 Ufot ikuinen arvoitus?
⁴⁷⁸Edwards, Tieteen tavoittamattomissa; Valitut palat, Mysteerien maailma; Playfair; Hill, Salattu avaruus.
⁴⁷⁹Weltheim (Siitoin), Henget kertovat.
⁴⁸⁰Däniken, Ilmestysten arvoitus.

Paluu alkuun

11. Lähteet ja kirjallisuus

I ARKISTOLäHTEET

Kariston kirja-arvosteluarkisto. Kariston pääkonttori, Hämeenlinna.

Kirjayhtymän kirja-arvosteluarkisto. Kirjayhtymän pääkonttori, Helsinki.

Otavan kirja-arvosteluarkisto. Otavan pääkonttori, Helsinki.

Suomen Ufotutkijoiden arkisto, Salo. (Kesään 1997 saakka Kylämä)

Tammen kirja-arvosteluarkisto. Tammen pääkonttori, Helsinki.

Ultra -lehden arkisto, Kylämä, Kuhmoinen.

II BIBLIOGRAFIAT JA HAKEMISTOT

Aikakauslehti-indeksi 1968-1983.

Historiallinen Aikakauslehti, Hakemisto 1953-1980.

Kirjallisuusarvosteluja sarja A 1/1974 - 12/1983.

Kirjayhtymä 1958-1983. Kirjayhtymä, Helsinki 1983.

Kuningas, Tapani; Serra, Ilkka, Ultran tietosanasto. Kustannus Oy Rajatieto, 1982. Luettelot. A.

Rajatietoa: kirjoja tiedon rajamailta, koonneet Kuitunen, Annukka ja Martin, Emmi. Kirjastopalvelu, Helsinki 1990.

Suomen Ufotutkijat ry, neljännesvuosiraportit 1/1974 - 4/1987.

Suomen Ufotutkijat ry, vuosiraportit 1989 - 1992.

Suomen Ufotutkijat ry, Uforaportit 1-3 (1993-1995).

Teologinen aikakauskirja, Hakemisto 1956-1983.

III LEHDISTö

1 Sanomalehdet

Aamulehti 10.2.1960, 3.1.1976, 13.-15.1977, 9.6.1996.

Borgåbladet 26.10.1974.

Demari 4.1.1975.

Etelä-Suomen Sanomat 3.3.1974, 16.6.1974, 24.3.1975, 15.4.1975, 20.5.1977, 13.-15.11.1977.

Forssan Lehti 4.12.1968, 19.5.1977, 13.-15.11.1977.

Hangötidningen 26.10.1974.

Helsingin Sanomat 10.2.1960, 18.3.1969, 5.4.1972, 6.4.1972, 13.-15.11.1977.

Hämeen Sanomat 5.11.1977, 13.-15.11.1977.

Iisalmen Sanomat, Astronautteja avaruudesta. Päivämäärä kadonnut, Kirjayhtymän kirja-arvosteluarkisto.

Ilkka 26.7.1982.

Ilta-Sanomat, 23.8.1976, 13.-15.11.1977.

Kaleva 19.12.1970, 11.4.1971, 19.2.1976, 13.-15.11.1977.

Kansan Lehti 13.-15.1977.

Kansan Uutiset 6.11.1970, 19.1.1975, 21.3.1984.

Karjalainen 7.2.1973, 11.11.1973.

Keskisuomalainen 19.2.1969, 13.-15.1977.

Kotimaa 1.6.1982.

Kuhmolainen 31.10.1973.

Kymen keskilaakso 23.10.1973.

Kymen Sanomat 14.1.1983.

Loviisan Sanomat 8.11.1975.

Länsi-Suomi 23.10.1973.

Maaseudun Tulevaisuus 22.10.1970.

Pohjalainen 28.3.1993.

Ruotsin Suomalainen 2/1971.

Savon Sanomat 11.2.1969.

Seurakuntasanomat 26/1982.

Suomen Uutiset 29.1.1974.

Turun Sanomat, 14.10.1973, 25.5.1976, 13.-15.11.1977.

Uudenmaan Sanomat 23.10.1973.

Uusi Suomi 2.2.1969, 23.2.1972, 23.10.1973, 28.10.1975, 13.-15.11.1977, 7.5.1978, 23.12.1979.

Uutisviikko 24.10.1974.

Vaasa 28.10.1973, 5.1.1974, 13.-15.1977.

Valkeakosken Sanomat 30.10.1974.

2 aikakauslehdet

Alfa 1/1976 - 2/1978.

Apu 47/1977.

Argos 1/1974, 2/1974.

Arvosteleva kirjaluettelo 1/1969, 11/1971, 11/1973, 12/1974, 11/1975, 5/1981.

Atlantis nro:t 1-14 (1986-1990).

Eeva 11/1973.

Hengellinen kuukausilehti 1968, 1970-1974.

Humanoidien maailma 1/1973 - 6-7/1974.

Hypnoosi-Rentoutus 1/1972 - 1/1977.

Insinööriuutiset 41/1973.

Katso 51/1979.

Kauneus ja Terveys, päivämäärä kadonnut, 1969.

Kipinä 1954-1984, paitsi nro:t 2/1979, 4/1979, 3/1982, 11/1983 ja 12/1983.

Kirjalehti 7/1968, 7/1971.

Kirjastolehti 5/1962, 6/1976.

Lentolautaslehti 2/1963, 1/1966.

Planetisti 1/1967, 1/1968, 2/1968, 2/1969, 2/1970, 3/1970, ja 1-2/1971.

Rentoutus 2/1977 - 6/1979, paitsi nro 2/1978.

Seura 41/1960, 51-52/1960, 21/1982, 24/1982.

Skeptikko 1/1988 - 2/1996, 2/1997.

Suomen Kuvalehti 24.11.1977, 35/1983, 38/1983.

Tekniikan maailma 5/1957, 8/1966, 2/1974.

Teologinen aikakauskirja 1962 - 1995.

Tiede 2000 1/1980 - 1/1996.

Tuntematon 1/1984, 2/1984, 3/1984, 1/1985, 2/1985.

Tähti 1/1972 - 1/1977, paitsi nro:t 6/1972, 2/1974, 1/1975.

Tähtiaika 1/1971 - 4/1976.

Tähdet ja Avaruus 1/1977 - 5/1996.

Ufoaika 1/1972 - 10/1974.

Ufotiedote 1/1973.

Ultra 1/1974 - 1/1998.

Vapaa Ajattelija 1/1961 - 8/1983, paitsi nro:t 7/1963, 4/1964, 6/1965, 6/1972, 5/1975.

Vartija 1962 - 1995.

Vimana 1/1967 - 4/1972.

Yliopisto 24/1986.

IV AIKALAISKIRJALLISUUS

Adamski, George, Olen ollut lentävällä lautasella. Kustannus OY Vimana, Porvoo 1962.

Agrest, Matest, Muinaisaikojen kosmonautit, teoksessa Salaisuus selviää I. Kustannusliike Edistys, Moskova-Petroskoi 1971.

Ahonen, Lasse (toim.), Vuosiraportti 1990. Suomen Ufotutkijat ry., Kuhmoinen 1991.

Ahonen, Lasse (toim.), Vuosiraportti 1991. Suomen Ufotutkijat ry., Kuhmoinen 1992.

Ahonen, Lasse (toim.), Vuosiraportti 1992. Suomen Ufotutkijat ry., Kuhmoinen 1993.

Ahonen, Lasse; äyräväinen, Tapio, Uforaportti 1. Suomen Ufotutkijat ry, Jyväskylä 1994.

Ahonen, Lasse; äyräväinen, Tapio, Uforaportti 2. Suomen Ufotutkijat ry, Jyväskylä 1995.

Aittala, Kaikkeuden sanoma avaruuskauden ihmiselle. Kirjatoimi, Helsinki 1959.

Allan, John, Arvoitusten edessä. Kirjaneliö, Helsinki 1981.

Ancient Astronaut Society, 24:n maailmankonferenssin käsiohjelma, Orlando, Florida elokuu 3-8.8.1997.

Angervo, O., Suuria tapahtumia pienessä maailmassa. Aikain Vartija, Helsinki 1946.

Avaruuden salaisuudet, Atlantiksen tuho, Lehtimiehet, s.l. s.a.

Avaruuden salaisuudet, Sodoman ja Gomorran tuho, Lehtimiehet, s.l. s.a.

Avaruuden ystävät Denah ja Zudu, Sanoma ihmiskunnalle. Kuopion parapsykologinen seura 1987.

Avaruuden ystävät Denah ja Zudu, Sanoma ihmiskunnalle 2. Kuopion parapsykologinen seura 1987.

Avaruuden ystävät Denah ja Zudu, Sanoma ihmiskunnalle 3. Kuopion parapsykologinen seura 1987. Kontaktit. A.

Avaruuden ystävät Denah ja Zudu, Sanoma ihmiskunnalle 4. Omakustanne 1988.

Avaruuden ystävät Denah ja Zudu, Sanoma ihmiskunnalle 5. Omakustanne 1989.

Baxter, John & Atkins, Thomas, Kun taivas sylki tulta. Tammi, Helsinki 1977.

Berlet, Artur, Avaruuslaivalla planeetalta planeetalle. Kustannus OY Jaanes, Helsinki 1973.

Berlitz, Charles, Arvoitus syvenee. Otava, Helsinki 1979.

Berlitz, Charles & Moore, William L., Roswellin lentävän lautasen arvoitus. Otava, Helsinki 1981.

Blum, Ralph & Judy, Maanpiirin tuolta puolen. WSOY, Helsinki 1976.

Blumrich, Josef F., Kun taivaat aukenivat. Kirjayhtymä, Helsinki 1974.

Boehme, Mirjam de, Hannah löytää parisielunsa. Kustannus OY Taivaankaari, Helsinki 1993.

Bowen, Charles, Humanoidit. Otava, Helsinki 1972.

Bradbury, Bill (toim.), Tiedon rajamailla. Valitut palat, Helsinki 1982.

Brooks, Jim, Näin alkoi elämä. Sanan kirjat, 1987.

Clarke, Arthur C., Lapsuuden loppu. Weilin+Göös, Helsinki 1973.

Cruz, Nicky, Juokse henkesi edestä, Kuva ja Sana, Helsinki 1990.

Däniken, Erich von, Ilmestysten arvoitus. Kirjayhtymä, Helsinki 1975.

Däniken, Erich von, Kaikuja avaruudesta. Kirjayhtymä, Helsinki 1974.

Däniken, Erich von, Menneisyyden profeetta. Kirjayhtymä, Helsinki 1979.

Däniken, Erich von, Olen oikeassa! Kirjayhtymä, Helsinki 1978.

Däniken, Erich von, Takaisin tähtiin. Kirjayhtymä, Helsinki 1970.

Däniken, Erich von, Todisteita tuntemattomasta. Kirjayhtymä, Helsinki 1977.

Däniken, Erich von, Tulimmeko tähtien takaa? Kirjayhtymä, Helsinki 1973.

Däniken, Erich von, Vieraita avaruudesta. Kirjayhtymä, Helsinki 1968.

Däniken, Erich von, Vieraita avaruudesta. Kirjayhtymä, Helsinki 8.painos, 1993.

Edwards, Frank, Lentävien lautasten arvoitus. Otava, Helsinki 1968.

Edwards, Frank, Tieteen tavoittamattomissa. Otava, Helsinki 1970.

Erler, Rainer, Valtuuskunta. Weilin+Göös, Helsinki 1973.

Ernsting, Walter, ...ja sinä päivänä jumalat kuolivat. Karisto, Hämeenlinna 1981.

Foinix, Hesiodos, (Siitoin, Pekka) Yhteys ufoihin ja henkimaailmaan. Turun hengentieteen seura, Forssa 1973.

Gaverluck, Emil; Hamm, Jack, Taivaan ja maan arvoitukset. Kuva ja Sana, Helsinki 1982.

Heiskanen, Raimo (toim.), Vimana - ufokatsaus 1976. Interplanetistit ry., Helsinki 1976.

Heiskanen, Raimo (toim.), Vimana - vuosikirja 1973. Interplanetistit ry., Helsinki 1973.

Hitching, Francis, Arvoitukselliset tapahtumat. Karisto, Hämeenlinna 1981.

Hill, Scott; Playfair, Guy Lyon, Salattu avaruus. Weilin+Göös, Helsinki 1978.

Hiltunen, Kaija-Liisa, Yhteys avaruudesta. Aquarian Publications, Hämeenlinna 1993.

Huima, Leena, Jumala peilissä. Karas-Sana, Helsinki 1989.

Hynek, J. Allen, Ufot, toden rajamailla. WSOY, Helsinki 1973.

Häyry, Heta; Karttunen, Hannu; Virtanen, Matti, Paholaisen asianajaja - opaskirja skeptikolle. Ursa, Helsinki 1989.

Jackson, Robert, Ufot - menneisyydestä meidän päiviimme. Kirjayhtymä, Helsinki 1993.

Joulun Kuvat ja Sanat, Kuvan ja Sanan joulun 1997 myyntikuvasto. Kuva ja Sana, Helsinki 1997.

Jännes, Antti; Oja, Heikki, 1982 kun planeetat kohtaavat. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, Helsinki 1978.

Khuon, Ernst von, "Tulivatko jumalat toisilta tähdiltä?", teoksessa Khuon, Ernst von (toim.), Tulivatko jumalat tähdistä. Kirjayhtymä, Helsinki 1971.

Khuon, Ernst von (toim.), Tulivatko jumalat tähdistä. Kirjayhtymä, Helsinki 1971.

Kiotzwinkle, William, E.T. Muukalainen avaruudesta. WSOY, Helsinki 1982.

Kiotzwinkle, William, E.T. Muukalainen avaruudesta. Kuvakertomus. Gummerus, Jyväskylä 1983.

Koivula, Tapani, Ufojen kosminen viesti. WSOY, Helsinki 1988.

Kolosimo, Peter, Ajaton maa. Karisto, Hämeenlinna 1982.

Kolosimo, Peter, Toisilta tähdiltä. Kirjayhtymä, Helsinki 1971.

Kuningas, Tapani, "Interplanetistien vaiheita", teoksessa Heiskanen, Raimo (toim.), Vimana - vuosikirja 1973. Interplanetistit ry., Helsinki 1973.

Kuningas, Tapani, Muukalaisia ja humanoideja. Kirjayhtymä, Helsinki 1973.

Kuningas, Tapani, Operaatio ufo. Kirjayhtymä, Helsinki 1972.

Kuningas, Tapani, Ufoja Suomen taivaalla. Kirjayhtymä, Helsinki 1970.

Kuningas, Tapani, Ufojen jäljillä. Kirjayhtymä, Helsinki 1971.

Kuningas, Tapani; Laitinen, Teuvo E.; Löffman, Markku, 100 ufoa Suomessa. Kirjayhtymä, Helsinki 1994.

Kuningas, Tapani; Serra, Ilkka, Ultran tietosanasto. Kustannus OY Rajatieto, 1982.

Kuure, Kari A.; Kyröläinen, Juhani; Nyman, Göte; Piironen, Jukka, Katoavatko ufot? -ufoilmiön kriittistä tarkastelua. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, Helsinki 1993.

Kyröläinen, Juhani; Teerikorpi, Pekka, Ufojen arvoitus. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, Helsinki 1980.

Käki, Matti (toim), Mitä Missä Milloin 1969. Otava, Helsinki 1968.

Laaksonen, Leena, Enokin tiedonkirja 1. Kustannus OY Taivaankaari, Helsinki 1993.

Landsburg, Alan & Sally, Salattu maailma. Gummerus, Jyväskylä 1974.

Larson, Bob, UFO. Kuva ja Sana, Helsinki 1997.

Lax, Soini, Pudasjärven ufot. Kirjayhtymä, Helsinki 1972.

Lehti, Rauno, "Tieteellinen ajattelu ja tieteen tiedotus". Tieteen tiedotus -seminaari Espoossa 11.-13.1974. Suomen kulttuurirahasto 1974.

Lehtonen, Ensio, Ajan kello. Kuva ja Sana, Helsinki 1957.

Lehtonen, Ensio; Lindsay, Gordon, 100 merkkiä Jeesuksen tulemuksesta. Kuva ja Sana, Helsinki 1967.

Leikola, Anto, "Miksi tiedottaa tieteestä?". Tieteen tiedotus -seminaari Espoossa 11.-13.1974. Suomen kulttuurirahasto 1974.

Lidfors, Lennart, Rakkaus, lahja tähdiltä. Gummerus, Jyväskylä 1992.

Lilius-Mustapa, Margit, Ihminen ja avaruuden avautuminen. Omakustanne 1967.

Lina, Jyri, Ufotutkimuksesta Neuvostoliitossa. Alea-kirja, 1979.

Luukanen-Kilde, Rauni-Leena, Kuka hän on? WSOY, Helsinki 1993.

Luukanen-Kilde, Rauni-Leena, Tähtien lähettiläs. WSOY, Helsinki 1991.

Matero, Veikko, Suutelemisen ihanuus. Omakustanne 1981.

Matero Veikko, Uusi aika. Omakustanne 1979.

Meller, Leo, Avattu tulevaisuus. Kuva ja Sana, Helsinki 1962.

Meller, Leo, Ufot ja maailmanloppu. Kuva ja Sana, Helsinki 1973.

Meyen, Niels, Lentävien lautasten arvoitus, Seikkailukirjasto n:o 35. Satakunnan kirjateollisuus, Pori 1952.

Mustelin, Nils, Elämää maailmankaikkeudessa? WSOY, Porvoo 1980.

Mustelin, Nils, "Tiedonjulkistamisen karikot". Teoksessa Hamberg, Jan-Christian (toim.), kansantajuinen tietokirjallisuus Pohjoismaissa. Pohjola-Norden, Helsinki 1986.

Mysteerien maailma. Valitut palat, Helsinki 1984.

Mäki, Oili, Aabrahamin siemen ja Kalevala. Kuva ja Sana, Helsinki 1985.

Oja, Heikki, Tulipalloja taivaalla. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, Helsinki 1978.

Olavinen, Juha, "Tuliko Leo Meller tähdistä", teoksessa Heiskanen, Raimo (toim.), Vimana - vuosikirja 1973. Interplanetistit ry., Helsinki 1973.

Pade, Anne (toim.), Kadonneet maat ja kansat, Mystiikan maailma -sarja. Lademann, Kööpenhamina 1993.

Pajala, Toivo, Nykyajan tapahtumat Raamatun profetian valossa. Ristin voitto, Helsinki 1958.

Pellert, Tom, Raamatun arvoitus ja Halleyn komeetta. Tammi, Helsinki 1982.

Peltokoski, Aarno, Vieraita avaruudesta -kirja-arvostelu "Olivatko pyhien kirjoitusten "Jumalan pojat" sittenkin astronautteja?", Bibliografiset tiedot kadonneet, Kirjayhtymän kirja-arvosteluarkisto.

Puharich, Andrija, Uri Geller - elämä ja mysteeri. WSOY, Helsinki 1974.

Pyhälä, Timo (toim.), Vimana - vuosikirja 1974. Interplanetistit ry., Helsinki 1974.

Rehn, K. Gösta, Lentävät lautaset. Tammi Helsinki 1968.

Rehn, K. Gösta, Ufoja näkyvissä. Tammi, Helsinki 1973.

Rehn, K. Gösta, Uusinta tietoa lentävistä lautasista. Otava, Helsinki 1970.

Reiche, Maria, "Kommentti Nazcasta", teoksessa Khuon, Ernst von (toim.), Tulivatko jumalat tähdistä. Kirjayhtymä, Helsinki 1971.

Riikonen, Kalevi, Universaalista opetusta kosmoksesta. Tähtitieto, Jyväskylä 1993.

Saxen, Lauri, "Tieteen tiedotus tutkijan kannalta". Tieteen tiedotus -seminaari Espoossa 11.-13.1974. Suomen kulttuurirahasto 1974.

Scott-Elliot, W., Atlantis-maa. Mysteeni, Helsinki 1972. Näköispainos New Yorkin Uutisten kirjapainossa vuonna 1911 painetusta suomennoksesta.

Shedd, Jonathan, (Siitoin, Pekka) Ufot, uskonto ja paholainen. Turun hengentieteen seura 1974.

Sjögren, Reijo, Mies toisesta maailmasta ja muita ufoilmiöitä. Otava, Helsinki 1972.

Spielberg, Steven, Kolmannen asteen yhteys. Tammi, Helsinki 1978.

Strieber, Whitley, Ne ovat täällä. Tammi, Helsinki 1989.

Taylor, John, Mustat aukot, tuhoutuuko maailmankaikkeus? Weilin+Göös, Helsinki 1975.

Telano, Rolf, Borealis: Tulemme avaruudesta. Interplanetistit ry., Helsinki 1966.

Telluslainen, Ilona, Avaruuden lähetti. Omakustanne 1977.

Temple, Robert K.G., The Sirius Mystery. Sidgwick & jackson, London 1976.

Tenhiälä, Juho, Usko ja ufot. Karisto, Hämeenlinna 1972.

Tomas, Andrew, Emme ole ensimmäiset - hämmästyttäviä löytöjä menneisyyden hämärästä. Otava, Helsinki 1973.

Tomas, Andrew, Kosmista elämää etsimässä. Otava, Helsinki 1975.

Tyson, Basil, Ufot - taivaallinen arvoitus. Kuva ja Sana, Helsinki 1982.

Ufo - lentävät lautaset 1. Kustannus OY Semic 1979.

Ufo - lentävät lautaset 2. Kustannus OY Semic 1979.

Velikovski, Immanuel, Worlds in collision. Abacus, Great Britain 1982.

Viro, Voitto, Sielu on suunnaton ihme. Kirjapaja, Hämeenlinna 1982.

Weltheim, Peter von, (Siitoin, Pekka) Henget kertovat. Turun hengentieteen seura 1974.

White, Ellen G., Suuri taistelu. Kirjatoimi, Tampere 1969.

V ääNIKASETIT

Kuvan ja Sanan ufo -aiheinen kasettituotanto.

Ahvio, Juha; Biese, Peik, Ufot: lopullinen totuus. äänikasetti. Kuva ja Sana, Helsinki 1992.

Meller, Leo, ET/Avaruusmessias ajan merkkinä. äänikasetti. Kuva ja Sana, Helsinki 1983.

Meller, Leo, Saatanallisen kolminaisuuden verkosto nykyisessä maailmanajassa. äänikasetti. Kuva ja Sana, Helsinki 1987.

Meller, Leo, Ufojen arvoitus - onko avaruudessa elämää? äänikasetti. Kuva ja Sana, Helsinki 14.5.1991.

Meller, Leo, Rauni-Leena Luukanen-Kilde: kenen salainen agentti? äänikasetti. Kuva ja Sana, Helsinki 8.4.1993.

Meller, Leo, Ufojen kaksi salaisuutta. äänikasetti. Kuva ja Sana, Helsinki s.a.

VI TELEVISIO-OHJELMAT, VIDEOELOKUVAT

TV-dokumentti "Matkoja itään ja länteen", TV 1 26.12.1995. Ohjaaja Bengt Jonson, Sebra Film AB 1994.

TV-sarja "Mysteeri", TV-Tampere 1997. Alan Landsburg Productions.

Tulevaisuuden ihme -myyntivideokasetti. Ohjaaja Charkes Romine, Hemisphere Pictures Release, 1976. Odeon Home Video, Octacon Group Ltd s.a.

VII HAASTATTELUT

Ahlsten, Marja-Liisa, haastattelu 29.8.1996.

Ahvio, Juha, haastattelu 30.8.1996.

Heino, Harri, haastattelu 26.9.1996.

Kuningas, Tapani, haastattelu 9.9.1996.

Phillips, Gene M., kirje 29.5.1997.

Simojoki, Anssi, sähköpostiviesti 21.2.1997.

VIII TIETOKANNAT

Ancient Astronaut Society:n kotisivu Internetissä. Osoite http://www.access.ch:80/aas/e/private/evd.html.

Arto -artikkelitietokanta.

Kari A. Kuuren kotisivu Internetissä. Osoite http://www.sci.fi/~kakuure/faqufo2.html#Ufologia.

Kati -artikkelitietokanta.

Suomen ufotutkijoiden kotisivu Internetissä. Osoite http://gnosite.oy.utu.fi/Homepage/SUTry/index-fin.html.

Ufo -This planet's most complete guide to close encounters CD-rom. Software Marketing Corporation 1993.

Ufot -viitetietokanta, Työryhmä Hannele Helander, Eeva Hulkkonen, Iiris Kuusinen, Harri Laitinen, Mervi Ojala, Liisa Rannikko, Olavi Rannisto, Tarja Turunen. Kirjastotieteen ja informatiikan laitos: viitetietokantaprojekti 1992.

Suomen Ufotutkijoiden Ufoclip -artikkelitietokanta.

IX KIRJALLISUUS

Eskola, Katarina, Suomalaiset kirjanlukijoina. Tammi, Helsinki 1979.

Guiley, Rosemary Ellen, Harper`s encyclopedia of mystical & paranormal experience. Castle Books, Edison 1991.

Heino, Harri, Mihin Suomi tänään uskoo. WSOY, Porvoo 1997.

Heino, Harri, Mihin Suomi uskoo. WSOY, Porvoo 1984.

Kari, Jarkko, Rajatiedon hankinnan arkipäivää - osa 1. Informaatiotutkimuksen pro gradu -tutkielma, Tampereen Yliopisto, Informaatiotutkimuksen laitos 1996.

Krassa, Peter, Erich von Däniken: disciple of the Gods - a biography by Peter Krassa.

W.H.Allen & Co. Ltd, London 1978.

Krupp, Edwin C., "Observatories of the gods and other astronomical fantasies". Teoksessa Krupp, Edwin C. (toim.), In search of ancient astronomies. Chatto & Windus Ltd, London 1979.

Kuningas, Tapani, "Interplanetistien vaiheita". Julkaisussa Vimana - vuosikirja 1973.

MacDougall, Curtis D., Superstition and the press. Prometheus Books, New York 1983.

Dr. Schievilla, Pasqual S., "The irrational response of scientists to the ancient astronaut hypothesis", Ancient Skies Nro 5, vol 10, November-December 1983.

Tallgren, Kristiina, Kristittyjen pyhitys ja Jumalan pelastussuunnitelma. Leo Mellerin pyhityskäsitys. Dogmatiikan pro gradu -tutkielma. Huhtikuu 1988. Systemaattisen teologian laitos, Helsingin Yliopisto.

Toivola, Piia, "Ufotutkimuksen synty Suomessa", Ultra 12/1981.

äyräväinen, Tapio, "Suomessa 1994 toimivat ufotutkimustoimintaa harjoittavat yhdistykset". Teoksessa Uforaportti 2, Suomen Ufotutkijat ry. 1995.

Paluu alkuun