Sturrockin analyysi Condonin raportista
Vaikkakin, kuten jaksosta I kävi selville, tiedeyhteisö on ollut taipuvainen väheksymään UFO -ilmiön merkitystä, eräät yksittäiset tiedemiehet ovat esittäneet, että ilmiö on paitsi todellinen, myös huomion arvoinen. Samanlaisia näkemyksiä on esitetty muissakin tieteellisissä yhteyksissä (Hearings of the House Committee on Science and Astronautics (Roush,1968) sekä Hynekin kirjassa (Hynek, 1972) ). On myös huomionarvoista, että eräs merkittävä tiedeseura, American Institute of Aeronautics and Astronautics (AIAA), asetti vuonna 1967 erityisen jaoston selvittämään 'tuoretta ja objektiivista näkökulmaa UFO -ilmiöön'. Jaosto julkaisi tilanneraportin (Kuettner, 1970) ja tuki rahallisesti kahden erikseen määritellyn UFO -tapausanalyysin julkaisemista (McDonald, 1971; Thayer, 1971). Nämä kumpikin oli esitetty myös Condonin raportin yhteydessä. AIAA:n tapausselostukset ovat yksityiskoh- taisempia kuin Condonin raportissa esitetyt. Samalla ne on perusteltu selvästi paremmin yksilöityjen näkökohtien nojalla kuin Condonin raportissa.
Julkisissa kannanotoissaan (vaikka tämä ei välttämättä koske yksityisesti esitettyjä ajatuksia; kts. Sturrock, 1978), tiedemiehet ilmaisevat yleensä suhtautuvansa kielteisesti UFO -kysymykseen, ja tätä asennoitumista on mielenkiintoista yrittää ymmärtää. Useimmilla tieteenharjoittajilla ei koskaan ole ollut tilaisuutta kohdata minkäänlaista UFO -ilmiötä koskevaa näyttöä. Tiedemiesten pääosa saa UFO -aihetta koskevia tietoja vain tiedejulkaisuista, mikäli eivät itse tee asiaa koskevia tutkimuksia tai joudu havaitsijan asemaan.
Eräin harvoin poikkeuksin, tiedealan ammattilehdet eivät julkaise UFO -havainnoista kirjoitettuja tutkimuksia. Tätä merkitsevä linja on lehden tasoa seuraavien lukijoiden sanelema. Asiantilaa tukee se, että tietojen ilmeinen epätarkkuus johtaa käsitykseen, ettei tapahtumaa kannata tutkia. Tämä asenne voi kuitenkin johtaa siihen, ettei tarkkoja tietoja edes haluta toimittaa. Sensaatiolehtien ilmoittaessa oudosta havainnosta -- toisinaan värikkäästi ja mielikuvitusta ruokkivin sanakääntein -- ja kun tieteelliset julkaisut eivät ole puhuneet aiheesta, tiedemiehet ovat ymmärrettävästi siinä käsityksessä, että moiset havainnot ovat vain jonkinlaista harhaa; parhaimmillaankin ne ovat vain virhehavaintoja jostakin tavanomaisista asioista tai luonnonilmiöistä, pahimmillaan taas suureen yleisöön kohdistuvia tekaistuja juttuja.
Jokainen tähän aiheeseen vähänkin aikaansa käyttävä tieteentekijä käsittää hyvin nopeasti, että monet vähäiset ja luotettavatkin havainnot ovat selitettävissä erilaisten heijastusten, säähavaintopallojen sekä muiden enemmän tai vähemmän tuttujen elämään liittyvien seikkojen tai luonnonilmiöiden ja teknisten laitteiden aiheuttamiksi. Lisätutkimukset saattavat kuitenkin tuottaa dramaattisia raportteja, jotka, mikäli niihin on uskominen, osoittavat, että maapallolla vierailee korkeasti kehittyneen sivilisaation edustajia, joiden siis oletetaan olevan maanulkopuolisia, ja jotka käyttävät jotakin meille tuntematonta loisteliasta lentotekniikkaa.
Tällaisen mahdollisuuden kohdatessaan tiedemies pyrkii luonnostaan pohtimaan asian käytännön mahdollisuuksia. Päätelmien teko asiassa tapahtuu kaiken sen tiedon avulla, joka on saatavissa aurinkokunnasta, maailmankaikkeudesta, fysiikan laeista ja elämän säilymisen edellytyksistä. Tämän tiedon nojalla tutkija voi hyvinkin tulla lopputulokseen, että moinen hypoteesi täytyy hylätä.
Condon tarjoaa itsekin esimerkkiä tällaisesta päättelystä (Condon & Gillmor, 1968, s. 28). Lähtien olettamuksesta, että mahdollisen vieraan sivilisaation täytyy olla lähtöisin joltakin meidän aurinkoamme tai jotakin muuta tähteä kiertävältä planeetalta, hän esittää että lähiaurinkokunnan jonkin planeetan sivilisaatio ei lähtisi matkaan kohti maapalloa, ellei se tiedä että täältä on löydettävissä toinen tarpeeksi kehittynyt sivilisaatio. Tämän perusteella Condon arvioi, ettei tällaista maanulkopuolisten käyntiä voida odottaa lähimpien 10 000 vuoden aikana. Oman aurinkokuntamme osalta Condon toteaa, että vain Venus ja Mars saattaisivat lisäksi tulla kysymykseen jonkinlaista elämää ylläpitävinä planeettoina, mutta että tämänhetkinen tietämyksemme ei viittaa kehittyneiden sivilisaatioiden esiintymiseen kummallakaan planeetalla.
Tämän johdosta on tietyssä määrin mahdollista ymmärtää tiedemiesten ja suuren yleisön vaatimuksia täsmällisemmästä näytöstä ja todisteista. Tiedeyhteisön käyttämää todistus- ja havaintoaineistoa ollaan taipuvaisia tulkitsemaan tavanomaisin selityksin, mikä ei tue maanulkopuolisen sivilisaation hypoteesia. Tiedemiesten asenteet saattavat kuitenkin olla riippuvaisia muistakin seikoista, kuten pelosta joutua naurunalaiseksi.
Kuitenkin muutamien tieteenalojen käsitys on huomionarvoinen. Esimerkiksi fyysikot väläyttävät yksittäisiä tapauksia: fysiikan historiassa on todettavissa virstanpylväitä kuten Thomsonin esitys katodisäteiden hiukkasluonteesta, Davisson & Germer'in esitys elektronien aaltoluonteesta, yms. Tällainen itse asiassa sisältyy seuraavaan Condonin haikailemaan hypoteettiseen tapaukseen, joka vakuuttaisi kaikki tieteentekijät siitä, että UFOt ovat maanulkopuolisen sivilisaation käyttämiä avaruusaluksia (Condon & Gillmor, 1968, s.26):
ETA (Extra-Terrestrial Actuality) [Maanulkopuolisen elämän todellisuus] -ongelma voitaisiin ratkaista muutamassa hetkessä jos American Physical Society'n jossakin hotellissa pitämän symposiumin aikana hotellin nurmikentälle laskeutuisi lentävä lautanen, ja siinä matkustaneet tulisivat esiin ja toimittaisivat koolla oleville fyysikoille erityisen kirjallisen selvityksen siitä, mistä ovat tulleet ja minkälaista tekniikkaa heidän aluksessaan käytetään. Yleisö saisi tietysti esittää tarkentavia kysymyksiä.
Asia on kuitenkin todellisuudessa hyvin toisenlainen. Tähtitieteellisiä ilmiöitä ja havaintoja koskevan tiedon hankkiminen vaatii paljon työtä. Lisäksi astronomisen havaintoaineiston sisältämän tiedon tulkinta saattaa keskeytyä vuosikausiksi tai vaikuttaa jopa ristiriitaiselta. Kun lisäksi otetaan huomioon, että tähtitieteen keinot perimmältään edustavat passiivista toimintaa, joka poikkeaa kokeellisen ja suunnitellun menettelytavan asetelmasta, on helppo päätyä siihen tulokseen, että UFO -ilmiön tarkastelu muistuttaa enemmän tähtitiedettä kuin fyysiikan alalla tehtävää laboratoriotutkimusta.
Esitettyä fysiikan ja tähtitieteen määritteellistä eroa on hieman ylikorostaen käytetty erään tärkeän seikan painottamiseksi. Tarkoitamme tilannetta, joka toisinaan voi johtaa kokonaan uudenlaiseen tieteelliseen lähestymistapaan ja käsitykseen. Kvanttimekaniikka syntyi vuosikausia kestäneiden sinnikkäiden ja huomaamattomien atomispektritutkimusten seurauksena, jolloin eräät radioastronomiset mittaukset viittasivat kokonaan uudentyyppisten tähtitaivaan kohteiden olemassaoloon. Nämä tunnetaan nyt radiopulsareina.(Hewish, Bell, Pilkington, Scott & Collins, 1968)*.
* Radiopulsarien luonteesta ei toistaiseksi tiedetä kovin paljoa. Niiden olemassaolo on kuitenkin tiedeyhteisössä myönnetty todeksi. Sturrock painottaa tässä, millä tavoin tutkijoiden asenne voi vaikuttaa löytöjen tekemiseen. (Suom.huom.)
© 1999 Jorma Kosonen