Sturrockin analyysi Condonin raportista
Havaintoaineiston luokittelu eri kategorioihin (kts. jakso IV) näyttää osoittavan, että kukin Condonin tutkijoiden laatima tiivistelmä on rehellinen ja aivan oikeutetusti varauksellinen kannanotto asianomaiseen tutkimusaineistoon. Sitävastoin Condonin itsensä laatima kokonaisyhteenveto jaksaa tuskin ollenkaan tuoda esiin niiden ansaitsemaa huomiota. Tämän johdosta voitaneen kritiikkiä esittää ainakin sen verran, että useiden henkilöiden näkemyksistä on ollut vaikea löytää yhteisiä piirteitä. 6
Moinen epäonni saattaa osaksi selittyä sillä, että projektin lähtökohtana olleet olettamukset olivat tietyssä määrin erheellisiä. Mikäli, kuten projektinjohtaja on saattanut uskoa, asia oli mahdollista hoitaa suoraviivaisesti fysiikan tutkimusmenetelmin, tiedeyhteisö edelleenkin pitäisi tutkimustuloksia enimmäkseen pätevinä. UFO -ilmiö kuitenkin osoittautui lähellä nykyaikaista tähtitiedettä ja sen ongelmatiikkaa olevaksi ilmiöksi, samalla tapaa kuin taannoin havaitut merkilliset gammasäteilypurkausten lähteet. Jälkimmäiset ovat toistaiseksi tuntemattomia emmekä myöskään tiedä minkälaisia ne ovat. Niiden toimintatavasta voidaan esittää vain olettamuksia. Mutta näinkään vakavat esteet eivät mitenkään estä tähtitieteilijöitä ja astrofyysikoita tutkimasta asiaa suurella mielenkiinnolla.
UFOjen osalta emme tiedä, ovatko tiedot sepitettyjä, vaiko harkakuvitelmaa vai täyttä totta. Jos viimemainittu vaihtoehto on oikea, emme kuitenkaan tiedä onko ilmiö luonteeltaan psykologis-sosiologinen, vai onko sen todellisuus fysiikan tutkittavissa. Jos kysymys on fysikaalisesti mitattavissa olevasta ilmiöstä, emme tiedä riittääkö nykyinen fysiikan tietämyksemme sen ymmärtämiseen, vai näemmekö siinä kenties käytännön esimerkin 21. vuosisadan (tai kenties peräti 3000 -luvun) fysiikan ilmiöstä. Koska edessämme todellakin saattaa olla tämän suuruusluokan kysymys, on välttämätöntä kiinnittää mitä suurinta huomiota tutkimuksissa käytettäviin menetelmiin.
Kokonaisuutena ottaen mielipiteeni on, että Condonin raportin heikkoudet ovat ymmärrettäviä, joskin valitettavia seurauksia ilmiön luonteen ja sen vaikean määriteltävyyden virheellisestä käsittämisestä. Olen myös sitä mieltä, että Condonin raportissa on runsaasti sellaista, mitä voitaisiin käyttää tukemaan käsitystä, jonka mukaan UFO -raporttien kokonaisuus näyttää osoittavan, että kohinasta löytyy signaali ja että tuo signaali ei ole nykytieteemme täysin käsitettävissä. Jos näin on, raportti merkitsee tieteellisten jatkotutkimusten olevan UFO -asiassa tarpeellisia. On osoittautunut, että Colorado -projektin muutamat tutkijajäsenetkin ovat tätä mieltä. Esimerkiksi professori David R. Saunders, joka joutui luopumaan tehtävistään projektissa eräiden valitettavien tapahtumien vuoksi, on kirjassaan (Saunders & Hawkins 1968) kyseenalaistanut Condonin raportin. Myös Gordon D. Thayer on esittänyt samansuuntaisia ajatuksia, mikä käy selville hänen Astronautics and Aeronautics -julkaisussa kirjoittamassaan artikkelissa, joka käsittelee Lakenleath'n tapausta oisistaan eriävät näkemykset. Kun näitä verrataan NAS -paneelin lausuntoon, nähdään selvästi, että jotkin käsitykset on otettu suoraan projektin johtajan laatimasta tutkimusten tiivistelmästä, vaikka siinä esitetyt seikat ovat selvästi ristiriidassa raportin jaksojen CR III ja CR IV kanssa. Niinpä esimerkiksi valokuvatodisteista puhuttaessa paneeli esittää tosissaan, että '35 tapauksen tutkimisesta huolimatta . . . kuvien perusteella ei voitu todeta mitään erikoisen outoa'. Tämä käsitys täsmää Condonin asiasta esittämiin arvioihin (jakso CR II). Mutta kuten olemme jaksossa III todenneet, Condonin käsitykset eivät sen sijaan käy yksiin Hartmannin mielipiteiden kanssa. Huomattakoon, että tämä teki valokuva -analyysin 14, ei siis 35 tapauksesta. Lisäksi hän lausuu tiivistelmässään (CR 86): '... tutkimuksista jää pieni, noin 2 % joukko kaikista tapauksista, jotka ovat myös hyvin dokumentoituja, mutta tunnistamatta jääneitä (tai sellaisia, jotka eivät ole tunnistettavissa) ilmassa havaittuja kohteita, ts. UFOja... .'
Myös American Institute of Aeronautics and Astronautics -järjestön toimesta muodostettu UFO -alan erityiskomitea on lukenut Condonin raportin, osana UFOihin liittyvää muuta selvitystyötään (Kuettner et al., 1970). Erityiskomitea lausuu, että 'raportissa esitettyjen tutkimusten keskeisiä johtopäätöksiä ei riittävästi ole otettu huomioon ja/tai arvostettu Condonin kirjoittamissa loppulausumissa'. Komitea myös korostaa, että Condonin laatima tiivistelmä sisältää enemmän kuin sen otsikosta voi päätellä; se sisältää paljolti hänen omia mielipiteitään.'
Condonin itsensä esittämistä suosituksista kenties tärkein liittyi tuleviin toimenpiteisiin. Hän esittää, että '... UFOihin erityisesti kohdistuvan tutkimuksen jatkamista ei todennäköisesti voida perustella sillä, että odotettavissa olisi jotakin tieteen kannalta merkittävää.'(Condon & Gillmor, 1968, p. 1)
NAS -paneeli oli asiasta samaa mieltä. Toisaalta todettakoon, että AIAAn UFO -erityiskomitea 'ei löytänyt perusteita raportissa esitetylle väittämälle siitä, etteikö tieteelle olisi jatkotutkimuksista hyötyä.'
Loka - marraskuun vaihteessa vuonna 1968 asetettu NAS -komitea ryhtyi tutkimaan raporttia alustavasti marraskuun 15. päivänä. Raati kokoontui sitten joulukuun 2. päivänä sekä uudelleen 6. tammikuuta 1969 kokoamaan neuvottelutulokset ja muotoilemaan niiden esitystapaa. Seitsemää viikkoa voidaan perustellusti pitää varsin lyhyenä aikana sulatella niinkin vierasta aihetta kuin mitä UFO -tutkimus edustaa. Asiantila käy sitäkin merkittävämmäksi kun otetaan huomioon, että raportin tutkimustulokset ja yhteenveto ovat keskenään karkeasti ristiriitaisia, mitä sen lukijat eivät todennäköisesti osaa odottaa.7 AIAAn erityiskomitean johtopäätökset sitävastoin kiteytyivät vasta loppuvuodesta 1970, mikä antoi enemmän aikaa arvioida tutkimusaiheen ongelmia ja pohtia tämän komitean mittavan raportin sisältöä.
Puheena oleva Condonin komitean työn uudelleenarvointi sekä esittämäni verrattain lyhyet lainaukset NAS -paneelin ja AIAAn erityiskomitean katsauksista saattavat asettaa jotkin raportin havainnot ja sen laatineen johtajan mielipiteet ja suositukset kyseenalaisiksi. Seuraava lainaus osoittaa, että tällainen eriävä käsitys oli ennakolta nähtävissä, ja Condon itse jopa rohkaisi sen esilletuomista:
Tiedemiehet eivät kunnioita auktoriteetteja. Päätelmäämme siitä, ettei UFO -raporttien tutkimus todennäköisesti edistä tiedettä, ei tiedeyhteisössä hyväksytä ilman kritiikkiä. Niin ei saisikaan olla, emmekä mekään sitä halua. Toivomuksemme tieteentekijöille on, että esittämämme yksityiskohtainen ja analyyttinen, kykyjemme mukainen selvitys, todennäköisine puutteineenkin, kannustaa heitä päättämään, ovatko he meidän kanssamme samaa mieltä. Toivomme, että tässä raportissa esitetyt asiat auttavat tiedeyhteisöä ymmärtämään, mitä ongelmia kysymykseen liittyy ja miten niistä voidaan selviytyä. (Condon & Gillmor, 1968, p. 2)
6 Näyttäessäni tämän analyysin käsikirjoitusta eräälle Colorado -projektin silloisista päätutkijoista, tämä totesi: 'Sinun olisi pitänyt nähdä Condonin oman käsikirjoituksen konsepti. Se oli paljon huonompi. Esitin useita parannusehdotuksia, joiden johdosta hän muutti tekstiään melkoisesti.'
7 Keskustellessani yksityisesti erään NAS -paneelin jäsenen kanssa tulin siihen käsitykseen, etteivät kaikki suinkaan olleet yksimielisiä Condonin raportista, vaikka paneelin loppulausunnosta voisi niin päätellä. Sain kuulla, että hänellä itselläänkin oli ollut erinäisiä epäilyksiä Condonin raportin pätevyydestä, mutta hän ei korostanut niitä yhteisessä pohdinnassa, koska 'ei halunnut keinuttaa venettä.'
© 1999 Jorma Kosonen